ainakin aloitin lopettamisen heinäkuisena yönä klo 01.00
Vähän on prosessi vielä kesken, mutta loppusuoralla kuitenkin.
Vähän on prosessi vielä kesken, mutta loppusuoralla kuitenkin.
Ikävöintini loppui
tai ehkä
17174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mitä tapahtui. Tai no, voin arvata.
Jaoitko huoran vittuasi hähä hää
Jännä juttu että tätä roskaa tarvitsee vieläkin tunkea oikeiden uutisten sekaan.
Eikö näille omaan elämäänsä kyllästyneille hylkiöille ole jo monta omaa sivustoa/roskasankoa jossa näitä hv-juttuja voi kirjoittaa?
Ok, mutta nyt on jo syyskuu.
Mä vihaan tätä paikkaa, oikeasti.
...Silloin ymmärsin viimeinkin, että olin hukannut elämästäni liian pitkän ajan turhaan tunteeseen, yksipuoliseen sellaiseen...
Nyt osaan jo ajatella häntä (n) tavallisena ihmisenä, enkä, kuten aiemmin, jonkinlaisena yliluonnollisena ilmentymänä.
jos en ole enää jalustalla, jos oikeasti ajattelet minua ihmisenä, joka tekee virheitä, jolla on puutteita! Meillä on toivoa ehkä sittenkin.
Joo ja selvää on että siihen liittyy eräs toinen henkilö, joka sai sut lopettamaan ikävöinnin.
Usein näin. Siihen liittyy joku kolmas henkilö. Mä olen täällä edelleen. Toivottavasti hän ei ole.
jo joku toinen? En kestä....
Ei. Vain sitä yhtä ja samaa ajattelen. Ja hän ajattelee kaikkia muita...
Luulen, että minunkin ikävöintini kohde saattaa luulla, että tapailen jo muita miehiä. Ehkä, jos hän nyt asiaa ylipäätään miettii.
Mutta ei missään tapauksessa! Ei tule pieneen mieleenkään muut kuin hän.
Ei mulla ole toista, mutta hänellä on seuranaan tämä yksi ja sama henkilö siellä sun täällä, en ihmettelisi vaikka oli myös tuona aikana
Tämä on mahdollista. Itse ajattelen myös että hänellä oli joku toinen. Koko ajan. Jos ei elämässä niin ainakin sydämesssa.
En vain haluaisi nähdä heitä kumpaakaan. Välttely vain on vaikeaa kun heihin pakosti törmää toisinaan
Se mikä ei tapa, vahvistaa. Kun mä näen hänet toisen kanssa, tiedän että se on ohi. Lopullisesti. Se helpottaa. Koska minun kanssani ei ole paluuta.
ikävöintihän on normaalia tuntevalle ihmiselle. Ainahan ihminen joka on kuulunut jollain tavalla elämään ja on pois selittämättä, niin tuottaa ainakin minulle hämmennystä, surua ja ikävää. Tuntee itsensä jotenkin merkityksettömäksi. Minä olen työtänyt ikävääni kauemman ja ei kyllä vielä ole loppusuoralla. Vaikea työstää jos toinen ei selitä mitään vaan jättää kaiken kuin kertakäyttökupin.
Tuttu juttu.