Hoh hoijaa, tässä sitä nyt sitten ollaan... Umpikujassa nimittäin!
Olen opettajana lukiossa. Minusta tuntuu, että olen alkanut tuntea vetoa oppilastani kohtaan.
Pientä ihastusta taisi olla ilmassa jo viime vuonna, mutta annoin asian olla. Nyt abivuonna on kuitenkin alkanut vaikuttaa siltä, että ihastus ei ehkä olekaan täysin yksipuolista... Tunneilla luokan edessä havahdun aina siihen, kun tämä tuijottaa minua suoraan silmiin, tuntien jälkeen jää aina luokkaan juttelemaan niitä näitä, välillä käy moikkaamassa minua työhuoneessanikin, hymyilee ja katsoo flirttailevasti suoraan silmiin.
Ja lähes satavarmasti pystyn sanomaan, ettei hän ole hetero.
Huh, en oikein tiedä mitä teen... Ikää minulla kuitenkin vajaa neljäkymmentä ja toinen kohta vasta 19. Olen yrittänyt tolkuttaa itselleni, että sitten joskus myöhemmin elämässä ja jossain muualla, mutta... Niin.
Antakaa neuvoja, ystävät!
Olen opettajana lukiossa. Minusta tuntuu, että olen alkanut tuntea vetoa oppilastani kohtaan.
Pientä ihastusta taisi olla ilmassa jo viime vuonna, mutta annoin asian olla. Nyt abivuonna on kuitenkin alkanut vaikuttaa siltä, että ihastus ei ehkä olekaan täysin yksipuolista... Tunneilla luokan edessä havahdun aina siihen, kun tämä tuijottaa minua suoraan silmiin, tuntien jälkeen jää aina luokkaan juttelemaan niitä näitä, välillä käy moikkaamassa minua työhuoneessanikin, hymyilee ja katsoo flirttailevasti suoraan silmiin.
Ja lähes satavarmasti pystyn sanomaan, ettei hän ole hetero.
Huh, en oikein tiedä mitä teen... Ikää minulla kuitenkin vajaa neljäkymmentä ja toinen kohta vasta 19. Olen yrittänyt tolkuttaa itselleni, että sitten joskus myöhemmin elämässä ja jossain muualla, mutta... Niin.
Antakaa neuvoja, ystävät!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Itse opettajaani ihastuneena sanoisin että anna mennä vaan. Oppilaasi nimittäin tuskin uskaltaa itse tehdä aloitetta.
Lapsellinen lapsen kommentti, eikä muunlaista voi kypsymättömältä odottaakaan. Elämässä on ja tulee olemaan niin paljon tilanteita joissa ei voi ''antaa mennä vaan'', koska se on kaikkea, moraalisääntöjä, lakeja jne. jne. tervettä järkeä vastaan, vaikka kuinka housuissa kihelmöisi. Surullisia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon siitäkin kun aikuinen vastuuntunnoton ihminen vain antaa mennä.
En ylipäätänsäkään voi ymmärtää mitä nelikymppinen nainen voi nähdä lukioikäisessä, jolla ei vielä ole mitään kokemusta elämässään, näyttääkin lapselta ja on lapsi.
Opettajalla siinä tapauksessa viiraa ja pahasti jos himot kohdistuu noin nuoreen henkilöön, kuin aloittajan tapauksessa.
Eikö ihmisillä ole omaa järkeä enää ollenkaan, vai oikeuttaako muka ''ihastuminen'' ihan mihin vaan. Sitäkin voi kontrolloida, eikä lietsoa itseään ihastumaan oppilaisiin.
Olisin enemmän kuin otettu kun tuon ikäinen nainen olisi tuossa iässä ollut minusta kiinnostunut! Olin ihastunut opettajaani ammattikoulussa, mutta en uskaltanut mitään tehdä asialle silloin..
Moralisoimaan en ryhdy, mutta suosittelen katsomaan ihan rauhassa, mihin suuntaan tunteet kehittyvät. Jos se on jotakin syvempää, niin kuten itsekin tunnut ajattelevan, ehkä sitten vähän myöhemmin, mahdollisesti kun opettaja-oppilas -asetelmaa ei enää ole.
Ihmisiähän me kaikki ollaan. Kuten yksi viisas ja ymmärtäväinen ihminen mulle tässä hiljan sanoi: "Ei kukaan kiusallaan tai piruuttaan mene toiseen rakastumaan." Anna ajan näyttää. Ehkä voitte jossakin toisessa yhteydessä tutustua paremmin ja ottaa selvää, mistä teidän tunteet on tehty. Yhteyksiä voi olla niin monenlaisia...ihastus voi olla keino kaivaa esiin se todellinen yhteys...ystävyys, romanttinen rakkaus, innoittava suhde...?
Voi luoja, sanotko pedofiilillekin noin... tuollaisesta ajattelusta ei ole pitkä matka siihen.
18, 19 vuotias enää lapsi ole !mun äiti sai mut 19 vuotiaana !okei nuori äidiksi mut ei ny seukkaamaan kuitenkaan !
19 vuotias on yli täysikäinen, aikuinen siis... Ja suojaikäraja on sitäpaitsi 16, senkin pahvi
ettet vain olisi trolli?
Tämä on selkeä provo, oikea ope ei kirjoittelisi näin täällä... :)
Niin juuri, oikea opettajahan ei osaa käyttää nettiä. Sen sijaan hän nostaisi puheenaiheen esille kahvitauolla opettajanhuoneessa, kertoisi sen rehtorille kehityskeskustelussa tai laittaisi jutun Opettaja-lehteen ja toivoisi kommentteja.
Mitä oikein ajattelette? Tämä on ehkäpä niitä ainoita paikkoja, jossa asian voi tuoda anonyymisti esille, pelkäämättä kaikkien kollegoiden huomiota.
No mä tapailen 47v naista ja oon 19 v tyttö. Meil ainaki synkkaa hyvin,vaik onki ikäeroo. Se riippuu enemmän jhmisist,ku iästä. Kertokaa käsityksiänne:)...
Mun exä oli 43-vuotias, kun jätti minut 19-vuotiaan tyttösen takia. Se oli elämäni kovin paikka. Kaksi vuotta he olivat yhdessä. Mut täytyy sanoa, ettei se mun exä oikein aikuinen ollutkaan. Elämän sisältö oli sitä, että perjantaisin ryypäämään ja kuka lähtisi kuskiksi. Normaali perhe-elämä ei kiinnostanut.
Omana abivuotenani 80-luvulla luokkamme priimus, täyden kympin tyttö alkoi seurustella englanninopettajamme kanssa, Se ope olikin aika namu, ikää jotain kolmenkymmentä. Siinä rikkoutui open perhe ja suloinen viisivuotias tyttö jäi ilman isää.
Ai siis kuoliko se isä? En ymmärrä tällaista voivottelua ollenkaan. Jos kerran osapuolet esittivät olevansa jotain mitä eivät olleet, niin ehkäpä tuo avioliittokaan ei enää ollut kovin elinvoimainen. Varmasti kaikkien kannalta loppupeleissä parempi, että totuus tuli ajoissa ilmi kuin että oltaisiin kärvistelty vuosikymmeniä kylmenneessä kulissiliitossa.
No eihän tuo oo ennää mikkää lapsi :) Minä ainakin toivotan sulle onnea,ikäerolla ei oo mittää väliä!
Hyvää uutta vuotta :)
Neuvoista en oikein tiedä... Tuskinpa kukaan meistä osaa ennustaa elämää eteenpäin.
Kyseessähän voi olla harvinaisen kypsä 18-vuotias, mutta kuka lopulta tietää? Itse ainakin ihastuin useaankin opettajaani yläasteella ja lukiossa. Jos opettaja olisi vastannut ihastumiseen, en tiedä, miten olisin reagoinut. Aikuismainen kyllä olin, ja minulla oli paljon aikuisia ystäviä - niitä nelikymppisiäkin - mutta seurustelusuhde parikymmentä vuotta vanhemman kanssa olisi voinut silti olla haasteellinen. Opettajien kanssa olin kyllä tekemisissä myös vapaa-ajallani, eräs opettaja muun muassa kyyditsi minut usein koulun jälkeen kotiin ja parikin kutsui luokseen kylään.
Näkisin seurustelusuhteen oppilaan kanssa kuitenkin melko riskialttiina opettajan urasi kannalta. Mitä, jos oppilaan vanhemmat tai kollegasi saisivat asian selville? Miten oppilaasi reagoisi, jos suhteenne yhtäkkiä päättyisikin? Aikuinenkin ihminen voi käyttäytyä typerästi seurustelusuhteessa, ei ikä sitä ratkaise. Mutta sen asian paljastuminen, että seurustelet oppilaasi kanssa, voisi kyllä lyödä leiman otsaasi.
Sinuna odottaisin varmaan vielä. Nuoret voivat ihastua herkästi ja toisaalta opettaja on turvallinen aikuinen ja ihastumisen kohde nuoren elämässä. Sekin on varmaan vielä arvoitus, mihin päin maailmaa nuori suuntaa abivuotensa jälkeen.
Täällä yksi lukiolainen joka on ihan tajuttoman rakastunut yli viisikymppiseen opettajaansa.. En tiedä mitä tehdä, mutta mitä vaan tekisin että saisin vastakaikua tunteisiini. Valitettavasti häntä tuntuu kiinnostavan enemmän poikaoppilaansa...
Tää on julma neuvo mutta ainoa mahdollinen: aika auttaa. Jossain vaiheessa muisto teini-ihastuksesta enää hymyilyttää, vaikka nyt tekeekin kipeää.
Kuulee sitä välillä näinkin päin meneviä juttuja. Uskoisin, että jos hän nyt on jo täysi-ikäinen ja selkeästi kiinnostunut, niin mikset alkaisi hiljalleen edetä asiassa ja katsoa miten hän reagoi. Kokemuksesta sanon, ettei tyttö varmasti pistä pahakseen jos jonkun keskustelun päätteeksi tms. sopivassa tilanteessa vaikka ihan vaan halaat. Oi jospa mullakin olisi käynyt tuollainen onni vastaan. (Mutta jos se rakas jo nyt on onnellinen niin miksen minäkin, liian rakas että rupeaisin hänen elämää sotkemaan)
Opettajaan on helppo ihastua.
Lukiolaiset ovat vielä nuoria. Sinun tehtäväsi opettajana on olla luotettava aikuinen. Älä ryhdy oppilaan kanssa mihinkään romanttiseen. Kyllä minuakin imartelisi, jos oppilas osoittaisi ihastumisen merkkejä, mutta ammattietiikkaa ei pidä unohtaa.
Huh, onpa jotenkin erikoisen helpottavaa huomata tästä keskustelusta, että näin tosiaan käy muillekin.
Olen itse siis neljääkymmentä lähentelevä lukion opettaja - ja tattadaa - tietysti mennyt ihastumaan oppilaaseeni. Ja mikäli nyt yhtään osaan nuoren signaaleja lukea, ei ihastuminen aivan yksipuolista ole.
Vaikea, vaikea tilanne. Mutta kuten ylläolevassa viestissäkin sanottiin; ammattietiikkaa ei pidä unohtaa. Vaikka olisi kuinka ihana tyttönen tahansa, niin kannattaako sitä omaa, kenties kovalla työllä ja vaivalla rakennettua, uraa lähteä sen vuoksi riskeeraamaan?
Kaikeit parasta on vain tukahduttaa tunteensa - ainakin hetkeksi. Ja kuumeisesti odottaa lakkiaisten lähenemistä...
Ei kannata riskeerata, sanon minä. Mutta ymmärrän, että helppo minun on ulkopuolisena tässä neuvoa. Tsemppiä kuitenkin :) Kohta ne lakkiaiset jo koittaa ja sitten voit vapaammin edetä asiassa.
Mielenkiintoista kuulla välillä opettajan näkökulmaa asiaan. Ihastumisiahan tapahtuu iästä ja ammatista/asemasta riippumatta kumpaankin suuntaan. Erityisen haavoittuvaisia ovat ihastussuhteet opettaja-oppilas-asetelmissa tai muissa asetelmissa, jotka perustuvat osaltaan auktoriteetteihin ja vallankäyttöön.
Olen ollut läpi kouluvuosieni ihastunut naisopettajiini; tätä on jatkunut kouluuntutustumisesta aina yliopistoon saakka, ja olen välillä niin tuskaisesti itkenyt ja toisaalta taas hempeän kevyesti vaaleanpunaiselta pilveltä toiselle loikkinut näiden valloittavien naisten takia, joita olen saanut kohdata ja joihin olen toisinaan päässyt tutustumaan paremmin, toisinaan kohtaaminen on jäänyt institutionaaliseksi. Unelmieni ja tunteideni tasolla olisin varmasti elänyt parhaita vuosiani lukiossa, jos olisin saanut tunteisiini vastakaikua itseäni noin 10 vuotta vanhemmilta ihastuksiltani. Käytännön elämässä kaiken yhteensovittaminen olisi kuitenkin varmasti ollut hankalaa. Entä jos vanhempani olisivat saaneet tietää; olisivatko ystäväni tai toiset oppilaat ilmoittaneet suhteesta koulun muulle henkilökunnalle; mitä opettajan lähipiiri olisi sanonut; entä opettajan esimies?
Viime vuosina olen oppinut elämään omaa elämääni. Ei saisi olla sidoksissa siihen, mitä muut ajattelevat ja sanovat. Ei elämää eletä muille; ei pelkästään siksi, että sopisimme toisten meille automaattisesti ehdottamaan muottiin.
Opettaja-oppilas-suhteista on oikeassa elämässäkin kehkeytynyt kestäviä parisuhteita, mutta tietysti tässä asiassa ei pidä riskeerata virka-aseman väärinkäyttöä jne., joten turvallisin ratkaisu olisi odottaa siihen asti, että väliltänne purkautuu tämä koulun rooleihin liittyvä asetelma lakkiaispäivänä. Kyllä sitä ennenkin te saatte tutustua toisiinne, keskustella ja kirjoitella, mutta vastuuasemasi myötä tässä tulevat nopeasti rajat vastaan.Toisaalta on oppilaita, jotka esimerkiksi perheen kautta tuntevat oman koulunsa opettajia ja ovat heidän kanssaan hyvinkin monelle elämänalueella vuorovaikutuksessa, joten toki voitte tavoitella jo ennen lakkiaispäivääkin luottamuksellista aikuisen ja nuoren välistä ystävyyssuhdetta. Millä tavalla ystävyys ja rakkaus sitten vaikuttavat jääviyteesi esimerkiksi oppilaan arvostelua koskevissa asioissa, on kiistanalaista. Muut eivät näe asioita aina samalla tavalla kuin ne itse näkee ja kokee.
Näin oppilaan näkökulmasta olisin itse aikanaan toivonut aloitteellisuutta nimenomaan opettajalta; esimerkiksi kutsua syömään, avunpyyntöä jossakin projektissa, tiedusteluja jatko-opintoaikeistani ja opettajan omaa alaa koskevia neuvoja pääsykokeiden ja yliopistoon hakeutumisen suhteen. Näistä konteksteista tutustuminenhan voi aina kehittyä yhä intiimimmäksi. Toisaalta olen itse aloittelemassa opetusuraa, ja ymmärrän paineet, jotka liittyvät nimenomaan opettajan ja oppilaan välisiin suhteisiin.
Me olemme kuitenkin vain ihmisiä ja elämme vain kerran. Kannattaa miettiä, että toimii niin, ettei tule sitä suuresti katumaan eikä vahingoita muita; saatat menettää tärkeän ihmissuhteen, toisaalta saatat riskeerata työsi ja myös oppilaan tulevaisuuden. Voisiko suhteesta syntyä jotain kestävämpää vai otatko riskin hetken huuman takia? Ehkä teillä on vielä onnellinen loppu; ei välttämättä niin, miten olette molemmat kuvitelleet, uskoneet tai pelänneet, vaan jollakin aivan uudella tavalla.
Jaan kokemusmaailmasi. Viimeinen virkkeesi on hieno, sytyttävä ja toiveikas, lämmin ja ymmärrystä täynnä - love it.
Mielestäni opettajan ja oppilaan välinen suhde on hyväksikäyttöä opettajan puolelta, vaikka oppilas olisikin täysi-ikäinen.
Perustelisitko? Vai tahdotko muuten vain näyttää tyhmältä?
suurpeikko: Minä voin kyllä perustella 787979:n puolesta.
- Opettaja&oppilas- suhde tuntuu helposti kiihottavalta, koska siinä on jotakin kiellettyä ja kiehtovaa. Jos jutussa ei olisi mitään "väärää", se ei herättäisi alun perinkään epäilyksiä.
--> Miksi aihe herättää moraalitajumme? Luulisin, että sen vuoksi, että O&o- suhde on TABU. = valta-aseman hyväksikäyttöä = väärin.
Eikö tämän pitäisi viimeistään laittaa kiimaisen open hälytyskellot soimaan? Ei välttämättä, jos on tottunut hiljentämään sen äänen päästään.
Toiseksi, seksuaalinen kiinnostus on helppo aistia. Luulisin, että jokaisella ihmisellä on luonnostaan vahvat tuntosarvet tämän signaalin tunnistamiseksi, siitäkin huolimatta että toinen osapuoli ei ole kiinnostunut.
Pointtini on kuitenkin tämä: Opettaja ei useimmiten ole kiinnostunut oppilaistaan ihmisinä, vaan fyysisinä objekteina, joihin on helppo heijastaa omia kokemuksiaan ja kaipuutaan. --> oppilas on siis pelkkä väline!
En halua kuitenkaan yleistää, vastaan saa ja pitää väittää!
Uskon myös, ettei sukupolvien välillä tarvitse olla "kuilua", sillä ystävyys (huom!) ei katso ikää. Sen sijaan näkisin asian niin, että rakkaus on vähän eri juttu.
Rakkaus ei ole tunne, vaan valinta.
T: Itse oppilaan saappaissa ollut osapuoli.
Itselläni on kokemusta itseäni huomattavasti vanhemmista naisista, ei tosin opettajista.
Uskallan kuitenkin väittää, että tällaisessa oppilas / opettaja -tilanteessa helpommin hyväksikäytetyksi tulee se opettaja.
Seksuaalisestihan tuossa ei ole mitään väärää. Moraalisesti arvelluttavaa puolin ja toisin. Arvostelukeskeisessä koulumaailmassa.