Miksi lapseton tuomitaan

Kerro lisää tuosta sterilisaatiosta.
Millä perusteella ja minkä ikäisenä?
Allekirjoitetaanko vakuus ettei halua koskaan peruustusta?

Lapsettomat ovat lapsellisempia ihmisiä oli ikä mikä tahansa koska ei olla opittu elämään vielä sen kanssa että oma napa ei ole tärkein.

Minä olin päättänyt etten halua lapsia jo n.20-v. Mieleni muuttui siinä 26-27v ja nyt 29v minulla 1v poika. Ymmärrän todella hyvin että joku ei halua lapsia. Maailmassa on niin paljon koettavaa että ilman lasta, elämä on "helpompaa" ja voi elää spontaanisti ja vähemmillä murheilla. En tarkoita tällä että lasten kanssa ei voi tehdä ja kokea uusia asioita mutta että tuo on silloin erilaista. Voi olla vapaa sielu tavallaan.

Kun sain poikani en päivääkään vaihtaisi pois. Nyt tuntuu että ei ole mitään parempaa kokemusta kuin pojan kanssa puuhailu ja elämän opettaminen. Mikään matka, nähtävyys, mahtavan ihmisen tapaaminen jne (olen matkustellut paljon ja kaikkialla maailmassa) ei vedä vertoja siihen päivään kun poikani syntyi. Kaikki muu kalpenee sen rinnalla.

Uskon, että varsinkin vanhemmat eivät ymmärrä vapaaehtoislapsettomia osaksi siksi, että he haluavat läheisten ystävien saavan kokea tuon lapsensaannin itse. Se jotenkin surettaa, ettei ystävä tule koskaan kokemaan niin hienoa asiaa kun lapsen syntymä. Ennen poikani syntymää olin kyllä huolissani siitä etten voi enää olla maailmanmatkaaja ja kokea taivaallisia maisemia ja erikoisia ihmisiä ja olla yhtä maapallon kanssa. Nyt se ei harmita minua yhtään.

Joillekin lapset ovat "riesa" ja tuntuu että elämä on pelkkää orjatyötä. Minusta ei ole ainakaan vielä tuntunut siltä, osittain siksi että järjestän myös itselleni aikaa ja mieheni on aktiivisessa roolissa vanhemmuudessa. Olen aina nauttinut, ja nautin vieläkin pienistä asioista. Siitä kun voin leikkiä poikani kanssa rannalla ja kun hän saa nähdä ensilumen. Kun hän on hieman isompi haluan näyttää hänelle maailman ihmeellisiä asioita kotimaassa ja maailmalla. Todellisuus on kuitenkin sitä että jos lapsia tulee lisää, muutama vuosi menee varmaan lasten perustarpeiden hoitamiseen ja arjen pyörittämiseen. Kuitenkin yritän jatkossakin nauttia siitä että saan olla poikani kanssa kotona ja herätä joka aamu näkemään hänen kauniit kasvonsa ja vilpittömän hymynsä, tunteä hänen halauksensa ja kuulla enkelin naurunsa. Se on minun onneni tällä hetkellä ja sitä ei voi ymmärtää ellei ole omaa lasta.

Jos jollekin toiselle on onni että saa olla oma itsensä ja elää sellaista elämää mihin lapsille ei ole tilaa, se on minulle ookoo. Kaikki me teemme omat valintamme. Väitän, että läheisesi arvostelee lapsettomuuttasi koska ei halua sinun jäävän siitä paitsi. Kun monet katuvat asiaa kun on jo myöhäistä hankkia lapsia.

Sinulle sanoisin että elä kuin toivot ja tiedät että on sinulle oikea ratkaisu! Kerro ihmiselle että lapsettomuus tekee sinut onnelliseksi. Älä ikinä murru ja tee lapsia koska joku muu haluaa! Lapsi tarvitsee vanhemmat jotka on mukana 100%, lapselle on ikvävä joutua tilanteeseen mihin ei ole toivottu.

Se on omasta asenteesta kiinni mitenkä minkäkin kritiikin ottaa. Jos otat kaikki itseensä etkä kerro syytä, tottakai ihmiset arvailee asioita. Jos sanot ettet halua etkä tunne olevasi vaikka hyvä äiti, tai sulla ei aika riitä... tai ettet vaan halua lapsia, he kyllä jättävät truhaan.
Ihmiset haluavat vstauksia syihin, muutoinhe arvailevat ja juorut lähtee siitä liikkeelle.

Hyvä päätös, koska vanhemmuuteen pitäsikin olla "kutsumus" ja hyvät edellytykset. Olisi ollut hyvä, jos esim. tämän 8-vuotiaan Eerikan vanhemmat eivät koskaan olisi saaneet lasta.

mun mielestä ei kenenkään tarvitse selitellä syitä miksei ole lapsia, on lapsettomuus sitten vapaaehtoista tai ei. Mitä se muille kuuluu?!? Mun mielestä se on jokaisen niin oma asia ettei siitä pidä udella, jos lapseton haluaa itse ottaa asian esille niin eri juttu. Itselläni on yksi lapsi, en toki kadu päätöstä lapsen teosta, mutta ymmärrän ihan täysin ettei äitiys ole kaikkia varten! Ei lapsia pidä tehdä vaan sen takia ettei sit kuuskymppisenä kaduta tai siks kun kaikilla muillakin on. Kaikilla meillä kun on valinnan vapaus!

Mun mielestä lapsettomat ei ole sen huonompia ihmisiä kuin he, joilla on lapsia. Jokaisen oma päätös eikä mun mielestä siihe pitäs olla kellään mitään sanottavaa. Itselläni on lapsi enkä todellakaan vihjaile lapsien hankkimista ystävilleni joilla lapsia ei ole. Asia ei kuulu edes mulle enkä aijokaa siihen puuttua enkä ihmettele heitä jotka lapsia eivät hanki. Miksi se edes on niin iso asia?

Olen VASTA 25 vuotias, tiedän olevani vielä "teini" enkä "tiedä elämästä mitään", ainakin kaikkien JOPA 30 vuotiaiden mielestä mutta voin olla kyllä milteipä 95% varma että en ikinä hanki lapsia muuta kuin vahingossa! *koputtaa puuta* Minä en ainakaan ole hankkimatta lapsia sen takia että olisin itsekäs enkä haluaisi lasta hidastamaan elämääni. Minulla on jo koira se hidastaa elämää ihan tarpeeksi ja jos oikeasti haluaisin lapsen niin kyllä se minusta pitää hankkia sillä mentaliteetilla että ei JOUDU luopumaan mistään vaan aloittaa uuden elämän lapsen kanssa. Jos lapsi tuntuu hidasteelta tai taakalta niin kannattaa kyllä miettiä elämänarvoja uudestaan..

En ole ikinä pitänyt lapsista, ne menevät siinä vieressä kyllä jos niille ei tarvitse puhua tai muuten niiden kanssa touhuta. Yleensä lapset, varsinkin jos niitä on monta, ärsyttävät minua hyvin paljon, tuntuu että minulla ei ole yhtään pinnaa lasten kanssa ja hermostun heti! En usko että olisin mikään erityisen hyvä vanhempi vaikka sanotaankin että kyllä äitiyteen oppii. Sen verran olen "lapsirakas" että tajuan olla hankkimatta lapsia itselleni, se ei olisi reilua lapsille. Minulla on eläimiä ja käytän "äidilliset" hoivaviettini niihin! :D Kun joku tulee pikkuisen vauvan kanssa samaan tilaan kanssani, toisin kuin muilla naisilla, minun reaktioini on mitäänsanomaton. Minusta vauvat eivät ole suloisia eikä minulle ole ikinä tullut mieleenkään ottaa sellaista syliin! Onneksi kaikki läheiseni ymmärtävät minun haluttomuuteni hankkia lapsia eivätkä ota sitä esiin vaikka olemme olleet yhdessä mieheni kanssa jo vuosia. Ainoastaan silloin tällöin ei niin tutut ihmiset saattavat kysellä lapsi juttuja mutta onneksi osaan ilmeisesti sanoa tarpeeksi vakuuttavasti mielipiteeni lapsista joten jutut ovat aina loppuneet lyhyeen.

En ymmärrä sitä miksi kaikkien pitäisi hankkia lapsia! Kyllä se varmasti on ihan ainutlaatuinen kokemus mutta niin on varmasti Mt. Everestillekin kiipeäminen enkä ole sitäkään tekemässä! Minusta on todella ainutlaatuinen kokemus kun on todella hyvä suhde omaan koiraansa ja kommunikaatio pelaa kuin unelma mutta en minä silti tuputa koiria kenellekään joilla ei kiinnosta! Eikä se todellakaan ole minun velvollisuuteni hankkia niitä lapsia! Kyllä, on lapsettomia ihmisiä jotka lapsia haluaisivat mutta miten se auttaa heitä että minä hankin lapsen?? Ei mitenkään! Säälihän se on jos joku on elämänsä halunnut äidiksi eikä sitä tilaisuutta saa mutta elämä on sellaista, julmaa ja epäreilua. Minäkin niin tahtoisin perheen ympärilleni mutta minulla ei ole mahdollista sellaista saada, siksi sanonkin kaikille joilla on HYVÄT välit perheensä kanssa että muistaa arvostaa sitä mitä heillä on mutta jos jollakin on huonot välit perheeseensä niin ei sille mitään voi, en minä ala patistamaan heitä korjaamaan välejään, jokainen elää omaa elämäänsä!

Kyllähän me periaatteessa olemme kaikki täällä sitä varten että elämme ja lisäännymme mutta nykyään ihminen on niin vieraantunut luonnosta muutenkin että väliäkö tuolla! Meillä on mahdollisuus valita ja minä olen tehnyt päätökseni!

Minusta se on täysin hyväksyttävää ja uskon, että ainakin nuorena voi elää ihan onnellistakin elämää ilman lapsia. Kuitenkin moni on sanonut, että vanhempana (yli 45-50v) monta kaduttaa kun ei ole omia lapsia tehnyt. Tutkimukset myös todistavat tämän: vauvavuosina elämä on rankkaa, mutta vanhempana onnellisimpia ovat ne, joilla on useampia lapsia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien pitäs tehdä lapsia. Kannattaa odottaa kuitenkin ainakin sinne 35 v ja jos jos mieli on vielä sama, niin sitten sterilisaatioon.

Minä ainakin kunnioitan enemmän vapaaehtoisesti lapsettomia kuin niitä, jotka pusaavat lapsia liukuhihnalta. Että älä aloittaja noista motkottajista välitä, niillä ei maailma pyöri kuin lasten ympärillä.

Mä olen 16 v ja erittäin onnellinen äiti. En ikinä kyseenalaista kenenkään valintaa, sillä oma valinta olla nuorena äiti ja perheellinen on monista myös omalaatuinen. Miksi teet lapsen nuorena...se suututtaa, se on meidän oma valinta halusimme perheen, ja jos sitä joku kysyy sanomme miten asia on, ettei tule väärinkäsityksiä. Yleensä luullaan että nuorena lapsen saaminen on vahinko, sitä tämä ei ollut, ja nyt kukaan ei kysele, kun kertoo.

Olen kahden lapsen äiti ja kahden isoäiti. Rakkain ystävättäreni 40 vuoden takaa on lapseton omasta tahdostaan. Hän on aina rakastanut minun lapsiani ja vienyt heitä mukanaan kaikenlaiseen hauskaan ja lomailun merkeissä milloin minnekin ihaniin paikkoihin. Hän on esitellyt lapseni arvovaltaisille työnantajilleen kertomalla, että minä tein lapset, mutta he ovat meidän yhteisiä rakkaitamme. Ystävättäreni on nähnyt sekä minun surkeat avioliittoni, että omien sisarustensa ponnistelut kurjuudessaan. Hän on päättänyt ettei tee lapsia, ja nyt ikäkin suojelee. On ollut ihanaa, että hän on ollut meidän onnettomien auttajana. Tänään olen onnellinen 24 aviovuoden jälkeen ja ihanien ystävieni kanssa sekä perheeni. Niin, koskaan ystävättäreltäni ei ole kyselty miksi hän ei tee omia lapsia, se on niin selvä juttu, että jollain on järki päässä, eikä todellakaan kaikkien tarvitse tehdä niitä onnettomia tähän maailmaan. Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi lapsia tehdä, eikö voisi elää onnellista elämää ?

Mitäs jos lakkaisit puhumasta asiasta. Unohda asia, niin muutkin unohtavat, vai
haluavatko kaikki ympärilläsi olevat ihmiset sanoa mielipiteensä lapsettomuudestasi?
Miksi haluavat?
On asioita, joista ei ole pakko puhua kenenkään kanssa, ja yksi niistä on omien lapsien lukumäärä. Keneltäkään ei tarvitse hyväksyntää hakea, jos hankki vaikkapa 3 lasta, ei myöskään siinä tapauksessa, että ei hanki lapsia lainkaan.

Miksi kummassa haluatte kertoa sterilisaatiostanne ja vakaumuksestanne lapsettomuuteen? Ketä se kiinnostaa? Mutta kun siitä itse puhutte, niin vastattavahan on. Hoopoa olisi istua sanaakaan sanomatta.

Ongelmat ovat todella pienet, kun voivottelee sitä, että elää kuten on halunnut.