Olen elämästäni useita vuosia ollut yh-äitinä ja sitten kävi niin onnellisesti, että perustettiin uusperhe, johon syntyi myös yhteisiä lapsia. Lapset; niin oma kuin yhteisetkin aiheuttavat välillä ristiriitoja ja tunteet kuohuvat. Nyt olen vain tullut siihen tilanteeseen, että en hyväksy tapaa, kuinka isäpuoli kohtelee minun lastani. Hän on hirveän ankara ja jääräpäinen. Itse suhtaudun asioihin myös ankarasti, mutta minulta löytyy myös tilanteen vaatimaa tajua ja ymmärrystä, miten ja miksi lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla. Omalla tavallaan jouduin valitsemaan "puolen" mille asetun ja jos ei oma äiti rakastaisi omaa lastaan, hyväksyen viat ja virheet, niin kuka sitten? Tämä tuntuu olevan nyt kynnyskysymys ja jopa erosta on mies puhunut. Kokemuksia?
haastavaa ja raastavaa
äiti minäkin
10209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet ihan oikeassa, viime kädessä sinun on oltava lapsesi puolella. Hän ei pärjää ilman äitiä, mutta mies pärjää kyllä ilman vaimoa. Jos jatkat miehen kanssa, lapsesi altistuu vakaville henkisille vaurioille. Ole kuitenkin tarkkana, kun sovitte yhteisten lastenne asioista - he ovat teille molemmille yhtä tärkeitä. Jos olet huolissasi uusperheen hajoamisesta yhteisten lasten kannalta, älä turhaan murehdi - nykyään on niin monenlaisia perheitä, että kukaan ei taivastele ja lapset sopeutuvat kyllä.
..sopeutuvat kyllä, - kun on pakko!
En ole suinkaan huolissani muiden ihmisten mielipiteistä, vaikka lähipiirin se toisikin paljon mieliharmia. Olen jo todennut sen, ettei kaikkia voi miellyttää, eikä tarkoitus olekaan. Lapset sopeutuvat.
Vanhimmasta lapsesta olen huolissani, mutta toisaalta hänellä on äiti, johon voi aina turvata. Ero on vain yksi vaihtoehto, jota on joskus ennenkin mietitty.
Tarinasi kuulostaa aivan minun tarinalta... En tiedä mitä tehdä. Yhdessä ollaan, mutta miehellä on hyvin selvä asenne ero minun lapseni suhteen. Ankara hän on kaikille toisinaan, (ja minäkään en mikään lepsu äiti ole) mutta minun lastani mies kohtelee pienestäkin risauksesta tosi tylysti, jopa nimitellen. Ja jos asiasta puhun, mies hermostuu minulle täysin, kun mä kuulema nostan lapseni jalustalle yms. Haluaisin vain kaikille lapsille turvallisen olon...
Mietin joka päivä. Hyviäkin asioita ja hetkiä on, mutta sitten ne huonot... Miehen lapset ovat jo ottaneet isältään vaikutteita, ja rientävät juoruamaan jos minun tarhaikäinen tekee tai sanoo jotain vähänkään väärää. (Esim. puhuu ruoka suussa, väittelee naapurin samanikäisen lapsen kanssa, läträä vedellä on pesee käsiään...) Ja jokaisesta asiasta mies hermostuu täysin. Jos olen hiljaa enkä puutu asiaan, sekään ei riitä miehelle, vaan mua ei sitten kuulema kiinnosta, mitä oma lapseni tekee. Itse olen vain ajatellut, että se riittää rangaistukseksi, että yksi aikuinen on raivona...
Mutta kun on yhteisiäkin... Vaikeata on. Eikä asiasta voi puhua.
Samanlainen kokemus uusperheestä minun lapsessa oli vika hänen lapsensa oli täydellinen. Minä olin se joka ei ymmärtänyt että tämä minun viallinen lapseni olisi pitänyt antaa pois. No eroon se suhde sitten lopulta päätyi... Enkä aio yhtäkään miestä ottaa ennen kuin lapset asuu omillaan tai josko sitten enää edes miehet kiinnostaa.
No täsä sitä taasen kuuluu, miten ne lapset entisitä liitoista ovat kaiken tiellä ja heitä todella kohdellaan väärin.
On teidän lasten omat äidit ja isät kaikista rakastumista huolimatta pidettävä lapsenne puolta ja annettava turva hänelle, sillä sitä nuo uudet suhteenne eivät koskaan lapselle tuo.
On varmasti raskasta vaikka erota lapsen edun vuoksi, vaikka onkin rakastunut itse tuohon ihmiseen, joka kuitenkin nimittelee lastasi varkaaksi tehtyään itse tämän teon, jolla yrittää saada lapsen ja vanhemman välit niin pahaksi, että tämä antaisi lapsen pois, sitähän nuo uusikkojen temput ovat.
Sinulla kuitenkin piötisi olla voimaa laittaa tuollainen ihminen pois heti ja elää lastesi kanssa, jotta heille olisi koti.
Muuten laspsen oma äiti ja isä, oletko koskaan uskonut aikusita uusikkoasi, kun hän syyttää lastasi eri asioista, rankaisitko lasta syyttä.
Tätkin on vaikea tunnustaa, mutta varsin usein on näin tapahtunut, että uusikkonne alkaa julmistella lapsellenne, syyttää ja moittia häntä jatkuvasti.
Kuka lastenna puolustaa jos ette itse sitä tee.
Voi lissuseni, kuinka paljon parempi paikka maailma olisikaan, jos sinulta otettaisiin näppis pois!
Jos myö lissut ei kirjooteltais niin teillä ei olis mitään luettavaa tälläkään palstalla. Kirjottaasitte vaan jotta "uusioperheellämme menee hyvin, meillä on 3 entistä ja 3 nykistä lasta" jne. Mitä ny tollaseen kukaan kommentoi sitten.
Typerää jankutusta. Jos joku olisi kuunnellut vaikka juuri äitipuolen murhaamaa pikkutyttöä, hän olisi voinut säästyä ja elää aikuiseksi ja vanhaksi asti vaikka ensin huostaanotettuna. Ihan on järkkyä, miten tää kuuluisa lapsipuolen asema toteutuu niin konkreettisesti ja niin monissa uusperheissä :(.Erovanhemmat huomio: kiinnittäkää nyt hyvät ihmiset huomiota siihen, mitä psykoja ja pedofiileja teidän entiset lapsentekokumppanit tuovat hoitamaan niitä teidän yhdessä tekemiä lapsia.
juoskaahan vain suhteesta toiseen omien halujen ja himojen kanssa ,vielä kehtaatte päivitellä sitten.Eiköhän tarttis vähän miettiä ja ajatella niitä lapsiakin ja heidänkin kohtaloa eikä etsiä vain itselle mukavuutta.Tässä maassa on ihan tarpeeksi pahoinvoivia lapsia.On peiliin katsomisen paikka vanhemmilla.