Olen tässä useaan otteeseen kuullut teinikihloista...eli vaihdetaan luokkasormuksia tai ostetaan halvimmat kihlat mitä löytyy...
Eli siis leikitään että ollaan kihloissa!
...mutta on myös toki tilanteita, että ei vain toistaiseksi ole varaa...!
Mutta mistä johtuu aikuisten Teinikihlat(siis tarkoitan kypsien 30 ikäluokkaa)?...heillä on ammatit ja kaikki! Miksi he ostavat leikkisormukset kumppanilleen?
Eli siis leikitään että ollaan kihloissa!
...mutta on myös toki tilanteita, että ei vain toistaiseksi ole varaa...!
Mutta mistä johtuu aikuisten Teinikihlat(siis tarkoitan kypsien 30 ikäluokkaa)?...heillä on ammatit ja kaikki! Miksi he ostavat leikkisormukset kumppanilleen?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tarviikon sen sormuksen aina olla kalleinta laatuaan?? Ehkä aikuisemmatkin on menny kihloihin sen takia et rakastaa, eikä sormuksen takia...
Ehkä ne aikuiset ymmärtävät, että kihlauksessa ei ole kysymys sormuksen hinnasta. Kihlaus on lupaus avioliitosta, eikä sitä varten tarvitse ostaa sormuksia ollenkaan, jos ei halua. Sinähän tässä teini olet, kun luulet, että sormusten osta tarkoittaa kihlausta.
Sanoisin, että teinejä ovat he, jotka kuvittelevat sormuksen hinnan jotenkin määrittelevän kihlojen "aitouden".
Exäni kanssa kihlauduimme parikymppisinä "aikuisina". Valkokultaiset, hiukan tavallista kalliimmat sormukset eivät silti riittäneet takaamaan onnellista suhdetta. Metallinkeräykseen nekin rinkulat päätyivät.
Symboliikka on minusta tärkeämpää kuin hinta - vaikka saisin nykyiseltä kullalta kinder-yllätys-sormuksen kihlauksen merkkinä, niin olisin onnesta soikeana!
Onko mielestäsi kihlauksessa tärkeintä se, että pääset esittelemään näyteikkunan kalleinta sormusta kateellisille ystävättärillesi? Toivottavasti moinen pinnallisuus ei ole tarttuvaa
Oli miten oli, tällaiset leikkikihlat ei koskaan johda avioliittoon (siis kihlojen perusmalleja tarkoitan)!
Ollaan kihloissa koko elämä tai 10 vuotta ja poikki, ja usein nainen on se joka kosinut!
Jos mies vähäkään tosissaan, luulisi sen ostavan jotain merkittävää...ja miksei hieman kallistakin! Miksi luulette esim. kuninkaallisten ostavan miljoonien timantit??? kyse ei ole rahasta..vaan kuinka tosissaan se MIES on!....karua mutta totta (ainakin kihlasormuksesta puheenollen) KOOLLA ON VÄLIÄ!
Mun mielesta kihlautumisessa sormus on "vain" symboli, eika suikaan mikaan mittari rakkauden maarasta tai siita kuinka tosissaan ollaan.. Kun niitakin tapauksia todellakin on, etta kalliit kihlat on menny ihan hukkaan.. Ei tunteita voi mitata rahassa. Tai sit ne tunteet kohdistuu siihen rahaan. Ma en ainakaan halua mitaan kallista sormusta, vaan aidot tunteet.
juu, aidot tunteet ne tärkeimmät tietenkin ovat. Mutta minun mieheni kuitenkin halusi välttämättä ostaa sekä niin arvokkaan kihlasormuksen että vihkisormuksen kuin suinkin mahdollista, koska hänen mielestään "olen sen arvoinen, ettei niin arvokkaita löydy/pysty ostamaan, kuin olisi tarpeen". Vain parhaat timantit olivat riittävän hyvät "hänen vaimolleen". Ei se ole niin tärkeää, kuinka arvokkaat sormukset ovat, mutta kieltämättä se on mukavan tuntuista saada sellaistakin hemmottelua, sanokaa mitä sanotte.
Olemme toisillemme ehdottomasti NE AINOAT OIKEAT, vihille menimme ihan vain lähimpien läsnäollessa ilman mitään koristeluja/askarteluja ja pikavauhtia eikä rakkaus ole ajan kanssa kuin lisääntynyt. Ei tarvinnut kosintaa odotella ja saimme juuri sellaiset häät kuin halusimmekin.
Minä voin sanoa kuuluvani niihin teineihin jotka ovat menneet kihloihin, menin siis 17 vuotiaana kihloihin 2 vuoden seurustelun jälkeen. Sormukset ovat meille lupaus avioliitosta ja näkyvä merkki muille onnestammme...ostimme niin hyvät sormukset kuin vain rahat riitti, en alkanut nirsoilemaan että "emmä pysty, emmä ala jos sä et osta mulle tota timanttihässäkkää..."Minulle riittää että sormukseeni on kaiverrettu hänen nimensä ja tiedän että hän on tosissaan..ehkä vihkisormuksiin panostetaan sitten enemmän, vaikka ei sekään ole tarpeellista, raha ei nimittäin toimi rakkautemme mitterina...Nyt neljä vuotta onnea takana, lupaus on yhä pitänyt...
... vai mille perustat väitteesi? se että tuttavapiirissäsi jollekin ns. peruskihlat ostaneelle parille tulee ero, ei tarkoita sitä, että kaikille peruskihlat ostaneille kävisi niin. oletko kenties teini vai laitatko katkeruuttasi oman erosi miehen syyksi (ei se tosissaan ollutkaan, kun pelkät peruskihlat aikanaan osti)? älä silti mollaa muiden valintoja. sitä paitsi kaikilla ei välttämättä ole varaa kalliisiin sormuksiin, ei tunteiden aitous ole lompakosta kiinni.
Joo, yritän tässä tehdä Taralle (ja hengenheimolaisille) oikeutta, vaikka vähän hirvittikin lukea tuollaista.
Tottahan varmaan on, että jos mies on muuten pröystäilevää sorttia, joka haluaa panostaa tyyliin, laatuun, näyttävyyteen jne., ja sitten ostaa halvimman luokan sormuksen kihlatulleen, niin hälytyskellojen on syytä soida.
Paljon on kuitenkin niitä pareja, joille hinta ja huippudisign eivät merkitse juuri mitään. Onneksi taitaa näissäkin asioissa vakka kantensa valita.
...pussiin!
itse puolustelet kovasti niitä peruskihloja (kuten kaikki jotka tyytyvät niihin, väittäen et halus just ne) ja tuossa tekstissä kuitenkin mainitsit että ei peruskihloilla tule eroa...
Ja sitten pistit: 'ei se tosissaan ollutkaan, kun pelkät peruskihlat aikanaan osti' :)
...siis 1 1=11? :)
lukutaito hukassa :). Et ollenkaan ymmärtänyt kommenttiani. Tarkoitin kysyä alkuperäisen kommentin kirjoittajalta, että oliko hän mahdollisesti pettynyt rakkaudessa mieheen, joka osti pelkät peruskihlat. Se selittäisi, miksi hän niin kovasti mollasi peruskihlat ostaneita miehiä väittäen, että kukaan heistä ei ole tosissaan. Jos luet 1 kommenttini uudestaan, huomaat etten suinkaan väittänyt, etteivätkö peruskihlat ostaneet parit koskaan eroaisi. Sanoin vain, ettei tunteiden aitous lompakkoa katso= peruskihlat ostanut mies voi olla ihan yhtä tosissaan kuin kalliimmankin sormuksen ostanut.
okei...eli täytyy vääntää rautalangasta (i aint surprised)
hm23:'peruskihlat ostaneelle parille tulee ero, ei tarkoita sitä, että kaikille peruskihlat ostaneille kävisi niin'
...hetken kuluttua....
hm23:(ei se tosissaan ollutkaan, kun pelkät peruskihlat aikanaan osti)
kiitämme seurastanne ja näkemiin ;)
Onnittelut olet keksinyt pitkän avioliiton salaisuuden! Ja varman naimisiin pääsyn! Ei kun kaikki vaan säästämään ja ostamaan kallis sormus!
Jaa miksi kuninkaalliset ostaa kalliit sormukset? Heh no ei kai siksi, että ovat enemmän rakastuneita, tosissaan? Ja kaikki kuninkaalliset ei saa mennä edes haluamansa puolison kanssa naimisiin..
Ehkä se kuuluu asiaan, että on hienot häät ja sormukset ym. Ei ole heidän arvolleen sopivaa mennä naimisiin vaatimattomasti. Mitäs kansalaiset siihen sanoisivat jne.?
Tämä taisi olla taas vitsi. On aika vitsikkäitä kirjoittajia... Naureskelevat, kun jotkut ottavat tosissaan. No huvinsa kullakin.
Kuten sanottu kukin tekee tyylillään ja ei varmaan ole tehty tilastoja millaiset kihlaukset on johtanut kestävään avioliittoon...
Ja onhan se hyvä, jos on yhdessä (oli kihloissa tai ei) sen 10 vuotta! Se on jo nykypäivänä saavutus! Valitettavasti... Ei se että menee vuoden seurustelun jälkeen naimisiin takaa pitkää avioliittoa.
Eiköhän onnellisen parisuhteen salat ole muussa kuin sormuksessa...
Minulle korujen saaminen ei ole hemmottelua. En juurikaan koe mitään onnentunteita tavaroista, vaan suhtaudun niihin varsin käytännöllisesti. Vaikka minun mieheni haluaisi ostaa mitä krumeluureja tahansa, kieltäydyn ottamasta mitään kovin näyttäviä koruja, koska pidän yksinkertaisesta tyylistä ja suorastaan inhoan ja pidän mauttomina sormuksia, jotka pursuilevat timantteja yms.
miksi naiset on yleensä niin v...n kateellisia toisilleen??? tottakai kihlautumisessa ja naimisiinmenossa tärkeintä on rakkaus, mutta onhan se kivempi tunne, jos sormessa on sormus, josta oikeasti tykkää ja joka näyttää jollekin.
sama asia kuin vaatteet..jotkut on tyytyväisiä, kun on kesä- ja talvikengät, farkut ja paitapusero. jotkut taas ei! yleensä varsinkin naiset tykkää laittautua, pitää kauniita vaatteita ja suihkauttaa hajuvettä korvan taakse. sama juttu korujen kanssa ja mielestäni kihla- ja vihkisormuksessa asia on vaan sen takia korostunut, että niitä on tarkoitus pitää loppuelämä! joten jos yleensäkin tykkää koruista tai välittää ulkonäöstään, todennäkösesti myös haluaa kauniit vihkisormukset!
No, me ei tosin olla 30 , mutta hyvin, hyvin lähellä. Mieheni kosi minua ihan perusmallin kihlasormusten kera. Myöskään vihkisormus ei maksanut maltaita, kun kultaliike lopetti. (Varaa olisi kyllä ollut kalliimpaankin)
Emme olleet kihloissa tai menneet naimisiin esitelläksemme sormuksiamme. Me halusimme toisemme. Silti nämä edullisetkin sormukset ovat meille hyvin rakkaita, merkkinä MEILLE, miten paljon toisiamme rakastamme.
(Eräällekin tuttavalleni kävi niin, että ensin teetettiin kihlat ihan hirmuhintaan ja morsiamelle vihkisormus maksoi vielä enemmän. Häät maksoivat likelle 100 000 markkaa ja mies maksoi isoimman osan. Avioerohakemus lähti vetämään puoli vuotta häiden jälkeen. Miehellä oli toinen kierroksessa, eikä edes ensimmäistä kertaa. Että moni kakku päältä kaunis ja sisältä pelkkää p..kaa. Tuttavakin sitten oppi kerrasta, ettei rahan määrä = rakkauden määrä. Toivottavasti sinulle ei koskaan käy samoin!)
mieltä kanssasi. Miksi maksaa itsensä kipeeksi, jos molemmat on tyytyväisiä vähään. Mutta jos rahaa löytyy ja on muissakin asioissa "kranttu", niin kyllä mun mielestä silloin on lupa odottaa ainakin hivenen kalliimpaa sorttia kuin diana-kihloja.
Mutta ei kenenkään suhdetta saa sormusten perusteella tuomita epäonnistuneeksi. Moni kakku päältä kaunis ja moni ruma kakku sisältä kaunis!
Ei taida väki kestää totuutta, vai? itse aikoinani en ostanut tyttöystävälle kihlasormusta, vaikka kuinka vinkui ja vonkui..koska olin opiskelija ja ei ollut varaa! nykyään tienaan leveästi ja sen näytin myös rakkaalleni (siis kyse EI ole rahoista)!
Kyse on vaivannäöstä, sillä tavallisia sormuksiahan saa joka nurkasta, joissa vaan lukee se 'kihlat'! höh...kirjottakaa samantien paperille kihlat ja antakaa toiselle :)
Jos on varaa 'ylimääräiseenkin' miksei ei sitten vaivauduta?
täytyy kyllä myöntää et tossa aikuisten teinikihla jutussa on perää!! meinaan miehelläni on suuri yritys ja rahaa tulee.
anyways,mä kysyin mennääx kihloihin ja se suostu, mut ne sormukset :(...kummallakin just ne perusmallit. makso yht.40 euroa.
saattaa kuulostaa nirsolta, mut luulisin ansaitsevani edes hiukan parempaa. onhan kyse elinikäisestä lupauksesta. toisaalta tuntuu et ei tämmöset leikit kauan kestä...
kyllä sen huomaa kun mies on tosissaan...
Että kihlasormus on symboli lupausesta, että hän aikoo antaa sinulle lupauksen elinikäisestä liitosta. Ja vasta se vihkisormus on se avioliiton symboli.
Itse halusin ohuehkon, hopeisen, sileän kihlasormuksen. Se maksoi 26 euroa. Enpä viitsinyt ryhtyä etsimään samanlaista kalliinpaa vain siksi että se todistaisi suhteemme vakavuuden tai muuta hölynpölyä...
Se on sit tietty eri juttu jos on tehnyt selväksi että tahtoo sormukseen kiviä tms. ja miehellä on rahaa, niin sit voi ihmetellä. Mutta ei miun ukko olis ainakaan itsekseen älynnyt mitään ihmeellistä ostaa, sileä, siro ja simppeli on se turvallinen valinta. Ja siihen on helpoin löytää sopiva vihkisormus kaveriksi =)
Mieheni ja minä olimme juuri päättäneet opintomme kun menimme kihloihin. Ostimme tieten tahtoen kaupan halvimmat sormukset, koska meidän halusimme ajatella taloudellisesti, ja meille oli tärkeä sormuksen symboliarvo. Seuraavana vuonna menimme naimisiin ja olimme edelleen sitä mieltä - minä etenkin, etten halua kallista vihkisormusta. Tiedän pariskuntia, jotka ovat sijoittaneet häihin ja sormuksiin kymmenkertaisen summan rahaa meihin verrattuna ja liitot ovat kariutuneet jo muutaman vuoden kuluttua. Me olemme pärjänneet "halvoilla sormuksilla" kaksikymmentä vuotta. Mutta mikäs siinä, kukin laittaa rahaa siihen mikä tuntuu tärkeimmältä. Jos jollekin kallis sormus on olennainen osa rakkautta, niin mielestäni se on OK, minulle sormus on symboli.
En näe miten mieltymys yksinkertaisiin sormuksiin vähentäisi raukkauden määrää. Minusta kihlasormuksen tärkein aspekti on, että se sopii käyttäjälleen ei hinta.