Esikoinen tärkein mummoille?

No mieluummin esikoinen kuin nuoremmat. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin se, että nuorempia lellitään.

Oma mummoni on ihan meille lapsenlapsilleen myöntänyt, että minun (hänen ensimmäisen lapsenlapsensa) syntymä oli kaikista ihmeellisin tapahtuma hänelle,( vaikka myöhempiin lapsenlapsiin kuului mm. 7 vuotta tehty pikkukaveri, jonka syntymää kukaan ei uskonut enää mahdolliseksikaan). Tietysti, pitihän hänen omaksua uusi rooli yms.. kertoo aina meille, miten ei voinut ymmärtää, että tavallaan olin hänen, mutta en kuitenkaan.. Ja puhui itsestään aina "äitinä".

Kuitenkin mummu varmasti rakastaa kaikkia neljää lapsenlastaan tasan yhtä paljon, on aina ollut meille tasapuolinen ja mitenkään ei ole ketään lellinyt..

Jos Tobias olet mies niin et voi ehkä ymmärtää mummojen mieltä. Kyse ei ole etteikö rakastaisi lapsenlapsiaan vaan siitä että se ensimmäinen on maailman ihmeellisin. Sama tilanne äidillä joka saa kuopuksensa. Sitä pallutetaan ja hyysätään enemmän kuin vanhempia lapsia.
Minäkin sain toisen lapsenlapsen ja voin sanoa että tunne on todella upea mutta ei ole silti sama kuin silloin kun eka syntyi.

Ap ei pidä paikkaansa. Onhan se tietenkin ensimmäinen, mutta ainakin minä mummona ajattelen tarkkaan, että jokainen saa ihan saman kohtelun ja ihailun.

Olen ottanut selvää, miten lapsi missäkin iässä leikkii ja kehittyy ja olen yrittänyt jokaisen pienen kanssa olla sillä tasolla mukana.
Joskus jollakin onm vaikemapaa siinä kehityksessä, silloin hän tarvitsee tukea enemmään ja toisinaan toinen.

Jokaisen vanhemman pitää oma päänsä rullata siihen malliin, että jokainen lapsia on yhtä tärkeä aikusielle, kukaan ei saa jäädä syrjityksi.

En tarkoita syrjintää jos ensimmäinen on ihmeellisin ja uusin ja mullistaa maailman. Saman se tekee uusille vanhemmille kun vauva tulee taloon kun elämä muuttuu totaalisesti. En todellakaan tarkoita syrjintää.
Itse en syrji toiseksi lapsenlapseksi syntynyttä vaan tasapuolisesti huomioin molemmat. Kyse on vaan tunteesta, ei teoista.

Kun oma esikoiseni syntyi niin hänet isovanhempansa ottivat niin kovasti huomaansa että välillä itketti kun eivät näyttäneet välittävän ollenkaan toisesta lapsesta vaikka eihän se niin ollut. He olivat tutustuneet ensimmäiseen jo niin pitkään ja hän oli tullut tutuksi. Ennenkuin toiseen lapseen syntyi samanlainen side niin menihän siihen aikaa, jopa enemmän kuin ensimmäiseksi lapseksi syntyneen kanssa, jo ajanpuutteen vuoksi kun nyt oli jo kaksi jakamassa saman ajan.

En usko että kukaan syrjii yhtäkään lastenlastaan. Se on vaan se tunne kun ensimmäinen syntyy.

Täytyy kyllä myöntää, että kun ensimmäinen lapsenlapsemme syntyi, niin olimme aika hurahtaneita - se täytyy myöntää. Meillä on kolme lasta ja nykyisin lastenlapsia on jo kuusi suloista vesseliä.

Osaamme vaarin kanssa suhtautua lastenlapsiimme tasapuolisesti liikoja hössöttämättä, samoin vanhempansa suhtautuvat mukavasti tyttäriinsä ja poikiinsa.

Täytyy sanoa, että siinä mummoksi ja vaariksi tulossa on jotain ihmetaikaa - joka kerta se on ihana asia, kun sukuun syntyy uusi ihminen. Ja kaikkia lastenlapsiamme haluamme huomioida yhtälailla ja he ovat yhtä rakkaita.

Uutuudenviehätykseen voi laskea osan ihailusta.Muut lapsenlapset ovat jo vähemmän suuria yllätyksiä.

Toinen syy:
Ensimmäiselle esim. kudotaan ja ostetaan vaatetta, leluja, tavaraa.
Sitten isovanhemmat huomaavat, että vaatteita ei koskaan näy lapsen päällä. Lapsi ei leikikään isovanhempien maun mukaisella lelulla. Lapselle pitääkin olla kallis, sähkömoottorilla varustettu menopeli, jonka se toinen mummu osti.
Kolmas syy:
Isovanhempien tarjoamat ruuat eivät käy. Rasvaa väärin, vääränlaista maitoa, vääränlaisia hedelmiä, ellergiaa aiheuttavia aterioita.
Lapselle tuli ihottuma mummolassa!

Syitä voi olla muitakin, jokainen voi miettiä, millä tavoin isovanhempien innostus on tukahdutettu.

Toki uutuudenviehätystä tulla ensimmäisen kerran isovanhemmaksi, mutta silti seuraavien lastenlastensyntyessä se on ihana tunne ja ihmeellistä - tuleehan sukuun uusi jäsen.

No ei niitä kutomisia , leluja ym tavaroita tarvitse kauheasti hössöttää ja turha olla toiselle mummolle kateellinen - hyvä vaan kun lapsenlapsesta pidetään.

Isovanhemmat voivat tarkistaa vanhemmiltaan ostaako laktoositonta tai sinistä vai punaista maitoa, jos on allergiaa ja muutenkin kyllä monen nuoren perheen ruokatottumukset, rasvankäytöt ym ruuat ovat muuttuneet siitä, kun omia lapsia syötimme ja ruokimme (toki perusravinto suunnilleen sama), mutta voihan senkin asian tarkistaa lasten vanhemmilta.

Karamellin ja muun makean ym voi myös tarkistaa vanhemmilta.

Monesti ihan maalaisjärki auttaa näissäkin asioissa - ja ei kuin lastenlasten kanssa hauskoja hetkiä!

Harvalla isovanhemmalla on vanhemmat enää elossa.
"Isovanhemmat voivat tarkistaa vanhemmiltaan ostaako laktoositonta..."

Minulla on useita lapsenlapsia ja jokainen heistä on yhtä rakas. Vaikka ensimmäisen lapsenlapsen syntymä olikin ehkä järisyttävin kokemus, on
kaikkien muidenkin syntymä ollut upea juttu. Minusta on tärkeää, että huomioin heistä jokaista yhtä paljon.
On uskomatonta, että jotkut isovanhemmat pitävät lapsenlapsiaan eriarvoisessa asemassa. Lapset ovat tarkkoja ja huomaavat sen varmasti.
Nimimerkki: Onnellinen mummi