Olen ihan loppu. Lopussa kerta kaikkiaan. Nytkin kun kirjoitan tätä koko kroppani on puuduksissa ja pulssi ties mitä. Tuntuu että pian romahdan, kuolen tai teen jotain hirveää.
Yläkarrassani asuu itärajan takaa tullut luonnehäiriöinen nainen. Hän on loisinut Suomessa veronmaksajien kustannuksella jo vuosia. Sossu maksaa kaiken asumisen jne...
Hän tekee minulle kiusaa. Jatkuvaa paukuttamista kattoni läpi. Talon pohjapiirros on sellainen että olen ainoa, joka tästä suoranaisesti kärsii. Isännöitsijä on ilmoittanut että ei aio tehdä mitään.. yritetty on... sekä yksin että naapureiden avulla. Ei kuulemma haittaa talorauhaa sen kummemmin kun kiusaa vain minua. Arvannettekin varmasti kuka on tämän vuokrakasarmin omistaja...
Käyn töissä, elän säännöllistä rauhallista elämää. Tämä hirviö on ilmoittanut että tekee minulle kiusaa kun se sattuu tuottamaan hänelle hupia ! Siinä ainoa syy. Pahasti luonnevikainen siis. Minun pitäisi jaksaa työt ym asiat eikä mulla ole käytännössä kotia. Paikkaa jossa levätä, rentoutua, olla turvassa, voida hyvin.. Työmatkalla katson muista ihmisiä ja ajettelen, että menettekö mielellänne kotiin työn jälkeen, miltä se tuntuu, kun kukaan ei kiusaa koko ajan... ?Muutto ei nyt onnistu, vuokra on jo kipurajalla ja en löydä halvempaa...
Miksi tämä maa elättää näitä täällä ?????
Olen valmis jo täysin epätoivoisiin tekoihin. Tämä on jatkunut jo vuosia ja pahenee koko ajan. Olen miettinyt että ei enää riitä että pääsen hänestä eroon, tästä sadismista pitää jo rangaista. Kunnolla.
Yläkarrassani asuu itärajan takaa tullut luonnehäiriöinen nainen. Hän on loisinut Suomessa veronmaksajien kustannuksella jo vuosia. Sossu maksaa kaiken asumisen jne...
Hän tekee minulle kiusaa. Jatkuvaa paukuttamista kattoni läpi. Talon pohjapiirros on sellainen että olen ainoa, joka tästä suoranaisesti kärsii. Isännöitsijä on ilmoittanut että ei aio tehdä mitään.. yritetty on... sekä yksin että naapureiden avulla. Ei kuulemma haittaa talorauhaa sen kummemmin kun kiusaa vain minua. Arvannettekin varmasti kuka on tämän vuokrakasarmin omistaja...
Käyn töissä, elän säännöllistä rauhallista elämää. Tämä hirviö on ilmoittanut että tekee minulle kiusaa kun se sattuu tuottamaan hänelle hupia ! Siinä ainoa syy. Pahasti luonnevikainen siis. Minun pitäisi jaksaa työt ym asiat eikä mulla ole käytännössä kotia. Paikkaa jossa levätä, rentoutua, olla turvassa, voida hyvin.. Työmatkalla katson muista ihmisiä ja ajettelen, että menettekö mielellänne kotiin työn jälkeen, miltä se tuntuu, kun kukaan ei kiusaa koko ajan... ?Muutto ei nyt onnistu, vuokra on jo kipurajalla ja en löydä halvempaa...
Miksi tämä maa elättää näitä täällä ?????
Olen valmis jo täysin epätoivoisiin tekoihin. Tämä on jatkunut jo vuosia ja pahenee koko ajan. Olen miettinyt että ei enää riitä että pääsen hänestä eroon, tästä sadismista pitää jo rangaista. Kunnolla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sama juttu minulla! Olen mahdollisimman paljon poissa kotoa ja suurin haaveeni koskee omaa omistusasuntoa kunnon alueella. Itse elän myös säännöllistä elämää opiskellen ja urheillen. Naapurissani asuu värillinen maahanmuuttaja joka soittaa musiikkia kovalla voimakkuudella yötä päivää. Kirjallisia valituksia olen tehnyt 9 kpl, värillinen on saanut 2 kirjallista varoitusta, mutta meteli senkuin jatkuu.
Itse myös ajattelen kaupungilla liikkuessani ja katsellen muita ihmisiä, että teillä on varmasti kiva ja rauhallinen koti. Olen todella loppu ja en jaksa ns. kotia edes hoitaa, koska pidän tätä väliaikaisena kaatopaikkana elämässäni. Haluan vain rauhaa, eikö jokainen ansaitse oikeuden hiljaisuuteen edes yöaikana!
Vantaan kaupungin mielestä ei ansaitse. Kaupunkihan tämänkin parakin omistaa.
Asuin kerran työsuhdeasunnossa, jonka yläkerrasta kuului sellainen jumputus, että vieraatkin pakenivat. Siellä asui mieshenkilö, joka nosti vähän isompaa punttia ja aina kun ne iskeytyivät hänen lattiaan - siis minun kattooni, niin taulut helisi seinillä :) lisäksi hänellä oli koira, joka jätettiin yksi asuntoon ja raukkaparka ravasi sisään teljettynä ympyrää aamusta iltaan. Joo - onneksi en asu siellä enää
No nykyisessä talossa on ongelmia alkoholiongelmaisten kanssa. Ei oman rapun vaan naapurirapun. Tänäänkin sai siivota pesutuvan kokonaan, kun ei kuulemma kuulunut "pari kaljaa ottaneelle" aiemmalle pesurille, joka viemärit oli tukkinut koneellisella mattopyykillään. Yritin asiaa sovitella ja näyttää miten pesukonetta käytetään oikein, mitkä on velvollisuudet jne ja uskoin jo asian sovitun - mitä vielä, kun menen kuivaushuoneeseen hakemaan pyykkini, niin kuivumassa olleeseen pyyhkeeseeni on k-u-s-t-u - eikö ole hauskaa!! - jaa että onko kyseessä teini - ei ole - kun "aikuinen" ihminen, jolle olin erehtynyt olemaan ymmärtäväinen ja ystävällinen
Joten en tiedä oliko tästä apua, mutta ehkä se edes naurattaa? Eli johtopäätös: jollain menee aina huonommin...usko vain.
Kiusaaminen on kamalaa. Julkisuudessa on jatkuvasti juttuja siitä, miten kiusaaminen tuhoaa ihmisiä. Koulussa, töissä ja näköjään myös kotioloissa... Totta että kodin on oltava ihmiselle turvapaikka ja jos se on helvetti niin... Omaakin kokemusta löytyy, useampi vuosi jo mennyt, mutta edelleenkin olen äärimmäisen ylivarovainen, jos muutan. Tarkistan moneen otteeseen niin hyvin kuin pystyn millaisia naapureita on tiedossa. Traumatisoidun varmaan eliniäksi asuttuani myöskin luonnehäiriöisen ihmisen alapuolella.
Ymmärsin hyvin miksi joku voi tehdä raivoissaan vaikka mitä. Oli hilkulla minullakin. Hyvän onnen johdosta muutin toiseen asuntoon (3 v kärsimyksen jälk) enkä vankilaan lusimaan. Se oli hilkulla.
Kiusaajan kannattaisi aina ajatella, että mitä voi käydä , jos saa sen tavoitteensa läpi eli toinen romahtaa.
Tapa se! Ihan oikeasti, niitä on tommoisia sairaita ihmisiä joiden hupia on toisten kiusaaminen.
Onko se teettänyt omat avaimet sun asuntoon, että pääsee tonkimaan sun papereita ja myymään eteenpäin kun olet duunissa... Varmaan helvetin raskasta!
Tiedän mitä se on ja kun kukaan ei auta. Asuin Saton talossa pääkaupunkiseudulla ja isännöitsijä käytännössä tuki kiusaajaa kiusaamisessa. Tämä isännöitsijä oli surkea tapaus, jonka pään yli joutui kerran menemään ja pikkusieluinen kyrpimys kun oli niin tuli kiva mahdollisuus kostaa. Ajattelin kanssa kaikenlaista, mukaanlukien kaikkien osapuolien tukeva turpaan veto. En ryhtynyt siihen, koska pelkäsin että en kykene lopettamaan. Pikku sakot tai poliisin kanssa tekemisiin joutuminen ei sinänsä olisi haitannut, mutta tosiaan pelkäsin että menen liian pitkälle. Onneksi talossa asui kaveri, joka piteli pariin otteeseen ihan fyysisesti kiinni. Kun tuli ihan hillitön halu tappaa, menin onneksi ensin soittamaan hänen ovikelloaan.
Oli se ihan helvetin vähällä, etten päätynyt iltapäivalehtien otsikkoihin.
Kiusaajien kannattaisi ajatella vähän......
Minun yläkerrassani asui venäläinen horon vee , joka paukutteli menemään puukengillä aamusta iltaan. Ei tietty tehnyt mitään elääkseen tai maksaakseen veroja tähän maahan... Samaa mieltä kuin ketjun aloittaja että kyllä me suomalaiset tai ainakin meidän poliitikot on höveleitä elättämään näitä loiseläjiä tässä maassa. No, muutin sitten pois ja tämä horon vee tuli hississä vastaan samana päivänä. Toivotin hyvät jatkot ja räkäisin aivolimat sen otsatukkaan roikkumaan. Alkoi huutaa ja räkäisin uudelleen. Sitten hiljeni koska näki varmaan naamasta että seuraavaksi tulee muutakin kuin räkää.
Tapa se!
Väkisinkin tulee mieleen voisiko poliisilta pyytää edes konsultaatiota? Jos esim. saisit poliisin tulemaan paikalle, jolloin meteli kirjataan poliisiraporttiin ja se taas on isännöitsijällekin riittävää tekstiä ryhtyä järeämpiin toimenpiteisiin.
Ymmärtääkseni isännöitsijäkään ei voi naapurillesi mitään. Ei ainakaan ilman poliisin raporttia.
Toinen taho olisi tietysti mielenterveyspalveluiden jonkinlainen neuvontapuhelin.
Pudottelet postilaatikosta lihapullaan piilotettuja rauhoittavia....tai liotat pillerit vodkaan?!
Ei ole muita vaihtoehtoja (paitsi asunnonvaihto) kuin allekirjoittaa nämä:
http://www.adressit.com/kotirauhaa_koteihin
http://www.adressit.com/kotirauhakerrostaloon