Vaikean masennuksen kaatamana lukio-opinnot tuntuvat raskaalta, mutta yritän silti suorittaa lukion kolmessa vuodessa, kuten kaikki muutkin.
Mielialalääkityksen omaavana nuorena koen paljon väsymystä ja joskus pelkkä aamulla sängystä ylös nouseminen tuntuu ylitsepääsemättömältä urheilusuoritukselta ja erittäin vastenmieliseltä. Jokikinen aamu turhaudun, koska myöhästyn ensimmäiseltä tunnilta ja sitten vielä nukahdan tunnille epätoivoisesta hereillä pysymis yrityksestä huolimatta.
Koulupäivät ovat pitkiä ja kursseja on esimerkiksi tällekin lukuvuodelle n. 40 . Yritän ihmisten mielestä liikaa ja ylitän rajani.. Tavoitteeni ovat kohtuuttomat ja tuloksia saadessa vaivun alakuloon, sillä koen epäonnistuvani jokikinen kerta. Epäonnistumisistani sorrun rankaisemaan itseäni vahingoittamalla itseäni, mutta jälkeen päin katuen sitä erittäin paljon.
En todellakaan halua jättää koulua kesken, mutta usein työnmäärä tuntuu kohtuuttomalta, vaikka opettajat tulevatkin asiassa vastaan joustamalla esimerkiksi palautusajoilla ym..
Onko kokemuksia?
Entä onko teillä millaisia kokemuksia psykoterapiasta ja samaan aikaan lukiossa käymisestä?
Mielialalääkityksen omaavana nuorena koen paljon väsymystä ja joskus pelkkä aamulla sängystä ylös nouseminen tuntuu ylitsepääsemättömältä urheilusuoritukselta ja erittäin vastenmieliseltä. Jokikinen aamu turhaudun, koska myöhästyn ensimmäiseltä tunnilta ja sitten vielä nukahdan tunnille epätoivoisesta hereillä pysymis yrityksestä huolimatta.
Koulupäivät ovat pitkiä ja kursseja on esimerkiksi tällekin lukuvuodelle n. 40 . Yritän ihmisten mielestä liikaa ja ylitän rajani.. Tavoitteeni ovat kohtuuttomat ja tuloksia saadessa vaivun alakuloon, sillä koen epäonnistuvani jokikinen kerta. Epäonnistumisistani sorrun rankaisemaan itseäni vahingoittamalla itseäni, mutta jälkeen päin katuen sitä erittäin paljon.
En todellakaan halua jättää koulua kesken, mutta usein työnmäärä tuntuu kohtuuttomalta, vaikka opettajat tulevatkin asiassa vastaan joustamalla esimerkiksi palautusajoilla ym..
Onko kokemuksia?
Entä onko teillä millaisia kokemuksia psykoterapiasta ja samaan aikaan lukiossa käymisestä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pelkkä lääkitys ei toimi mun mielestäni,vaan asioita jotka masentaa,pitää aina työstää puhumalla.Ilman muuta terapiaa ja myöskin armollisuutta itseä kohtaan.Ei todellakaan mitään pakkoa suorittaa kolmessa vuodessa,siinä vain polttaa itsensä loppuun ja mitä hyvää siitä seuraa?!On myös toden-näköistä,että saa huonommat arvosanat kuin että antaa itselleen enempi aikaa.Älä vertaa itseäsi muihin,vaan elä rohkeasti omaa elämääsi ja tee itseäsi ajatellen ratkaisut.
Haluaisin todella pyrkiä ajattelemaan myös omaa parastani, mutta se vain on niin vaikea muuttaa jo aikasemmin "opittujen" sisäisien mallien takia.
Olen kokenut perheessäni alkoholismia, sekä perheväkivaltaa, joka kohdistui itseeni varhaislapsuudesta teini-ikään asti .. Aina sai olla varuillaan kaikessa ja isä teki selväksi, että minulla ei ole mitään arvoa yms. Sen lisäksi olin koulukiusattu 1-9lk:n ajan, eikä se todellakaan kehittänyt itsetuntoa yhtään sen enempää.
en tiedä lukiosta mutta.. itselleni todettu keskivaikea masennus ja käyn amista. minulle laadittiin henkilökohtainen opintosuunitelma (HOIKS) joka mahdollistaa opunnoissa joustamista ja venyttämistä pitemmäksi ajaksi kuin normaaliksi 3 vuodeksi. tämä hoiks oikeuttaa myös saamaan kelan myöntämää nuoren kuntoutusrahaa 16-20 vuotiaille, joka on ainakin itselläni n. 470€ kuussa puhtaana käteen.
kannattaa käyä juttelemassa tuosta hoiksista vaikk kuraattorin kanssa!! mielestäni sen voi laatia myös löukiossa. lisäinfoo myös kelan sivuilta tosta kuntoutusrahasta. ei kannata väkisin 3 vuoteen sitä lukioo suorittaa jos ei oukeasti jaksa =( tsemppiä.
Juuri siitä syystä,mitä olet joutunut kestämään,on vieläkin tärkeämpää,että työstät asioita jonkun luotettavan ja ammattitaitoisen ihmisen kanssa.Itselläni tapahtunut paljon pahaa elämässä jo lapsuudesta ja kannoin aivan turhaan sitä henkistä taakkaa pitkälle aikuisuuteen,jolloin niiden käsittely turhaan viivästyi ja aikaa valui kuin hukkaan..Eheää minusta ei enää täysin saa ,mutta voin sanoa,että parin vuoden terapia auttoi näkemään asioita hiukan eri tavalla,pystyin hyväksymään tapahtuneita asioita,opin itsearvostusta ja mikä tärkeintä, armollisuutta sekä itseä että muita kohtaan ja sain ihan käytännönkin vinkkejä kuinka helpottaa omaa oloa ja kuinka pitää yllä uutta asennetta ja ajattelutapaa.Työtä se vaatii,mutta kannattaa.Suosittelen kokeilemaan ainakin.
Jees, no ei tuo terapia ole itselleni vieras asia. Olen käynyt psykoterapiassa nyt hieman yli vuoden ja kaksi olisi vielä tulossa.. Kyllä siitä jonkinlaista apua on ollut ja toivon, että tulee olemaan.
Ei sinun tarvitse ylivoimaisesti rehkiä. Voi lukiota suorittaa pitemmsäkin ajassa. niin monet nykyään tekevät ja vuosia on edessä.
Elä olmaa elämääsi ja usko että olet ihan hyvä ilman suorituksiakin. Kyllä ihmien voi eheytyä.