Mikä estää ihmisen erottamasta Jumalan vanhurskautta ja omaa vanhurskautta toisistaan?
Miksi ihminen rytyy omilla teoillaan ja tekemättä jättämisillään tienaamaan omaa vanhurskautta, vaikka Jumalalta saisi hänen täydellisen vanhurskautensa ihan lahjaksi?
Paavali sanoo syyksi sen, että he eivät TUNNE Jumalan vanhurskautta.
Room. 10:2-4
Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Kuten Paavali tuossa edellä todistaa, Jumalan vanhurskauden alle alistutaan.
Vaatii suurta nöyryyttä ottaa valtavan suuri lahja vastaan, tietäen hyvin sen, että lahjan sijasta olen ansainnut kuolemanrangaistuksen.
Niinpä ylpeä ihminen alkaakin kursailemaan (estelemään),kun hänelle tarjotaan suurta lahjaa.
Lahjan vaastaanottamisen sijasta, hän alkaa pohtimaan konsteja miten tulisi paremmin arvolliseksi ottamaan tuon lahjan vastaan. Vastoin Jumalan selvää sanaa hän ryhtyy täyttämään lakia. Hän laatii säännöt itselleen ja toisille, mitä kuuluu tehdä ja mitä ei saa tehdä. Hän ryhtyy myös vahtimaan muita, ettei kukaan vaan selviäsi helpommalla.
Niinpä kuulemme tyypillisesti omaa vanhurskautta rakentavien lestadiolaisten suista, "tuo etsii helpompaa tietä taivaaseen". Eikö hän tiedä sitä että taivaaseen on vain yksi tie, joka on USKO Herraan Jeesukseen? Vai eikö hän haluakaan tietää sitä?
Tuskin haluaa, hän on nimittäin päässyt jo hyvään alkuun itse valitsemallaan ansioitumisen tiellä. Ja on kiinnostunut
vain siitä, että muutkin seuraavat tiukasti hänen kannoillaan, hänen sanemiensa ehtojen puitteissa.
Jos hän kokee jonkun uhkaavan ohittaa hänet Jeesus tietä kulkien, - uskossa Jeesukseen, niin hän suuttuu julmasti ja ryhtyy toimiin raivatakseen tottelemattoman pois uhkaamasta hänen mainettaan ja kunniaansa seurakunnan vetäjänä.
Kuulostaako toimintamalli tutulta?
Raamattu kutsuu tätä Profeetta Jeremian kautta lihan käsivarreksi, ja sydämen luopumiseksi Herrasta.
Jeremia kuvaa tällaisen ihmisen tilaa alastomaan ihmiseen kuumalla kuivalla arolla. Jer. 17:6 Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa.
Me lestadiolaiset kutsumme lain saarnaa suolaksi, jolla lihaa suolataan ettei se pääse mätänemään. Nyt jeremia kertoo meille lihan käsivarteen luottavista, että he asuvat asumattomassa suolamaassa.
Tämä tarkoittaa selvästi kuivaa lakivanhurskautta, joka on todella armoton lähimmäistään kohtaan. Niin armoton että kukaan ei sellaista ihmistä oikeasti rakasta, hän hallitsee muita hylkäämisen pelon avulla. Tosiasiassa tällainen ihminen on siis yksin kuivassa (lain) suolamaassaan.
Tällaisia yksilöitä on siunaantunut todella paljon juuri lestadiolaiseen liikkeeseen. Meiltä puuttuu terve kontrolli palvelutehtävään valituille, heitä kohdellaan Jumalan sijaisina erehtymättöminä ihmisinä. Höpötetään kateedereilta ja saarnatuoleista ettei Kristuksen seurakunta erehdy eikä eksy koskaan. :-) Aikamoisia silmänkääntötemppuja. Väärä seurakuntaoppi mahdollistaa tämän kaiken muun Jumalan sanan vastaisen sekoilun. Koska ME olemme Kristuksen sijaisia maan päällä, me emme erehdy.
Tämä hajaannusten kirottu perintö, väärä seurakuntaoppi pitäisi kitkeä juurineen pois lestadiolaisista liikkeistä, sitä kautta moni tähän asti salattu asia alkaisi kirkastumaan.
Sanalla sanoen, USKONVANHURSKAUS.
Miksi ihminen rytyy omilla teoillaan ja tekemättä jättämisillään tienaamaan omaa vanhurskautta, vaikka Jumalalta saisi hänen täydellisen vanhurskautensa ihan lahjaksi?
Paavali sanoo syyksi sen, että he eivät TUNNE Jumalan vanhurskautta.
Room. 10:2-4
Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Kuten Paavali tuossa edellä todistaa, Jumalan vanhurskauden alle alistutaan.
Vaatii suurta nöyryyttä ottaa valtavan suuri lahja vastaan, tietäen hyvin sen, että lahjan sijasta olen ansainnut kuolemanrangaistuksen.
Niinpä ylpeä ihminen alkaakin kursailemaan (estelemään),kun hänelle tarjotaan suurta lahjaa.
Lahjan vaastaanottamisen sijasta, hän alkaa pohtimaan konsteja miten tulisi paremmin arvolliseksi ottamaan tuon lahjan vastaan. Vastoin Jumalan selvää sanaa hän ryhtyy täyttämään lakia. Hän laatii säännöt itselleen ja toisille, mitä kuuluu tehdä ja mitä ei saa tehdä. Hän ryhtyy myös vahtimaan muita, ettei kukaan vaan selviäsi helpommalla.
Niinpä kuulemme tyypillisesti omaa vanhurskautta rakentavien lestadiolaisten suista, "tuo etsii helpompaa tietä taivaaseen". Eikö hän tiedä sitä että taivaaseen on vain yksi tie, joka on USKO Herraan Jeesukseen? Vai eikö hän haluakaan tietää sitä?
Tuskin haluaa, hän on nimittäin päässyt jo hyvään alkuun itse valitsemallaan ansioitumisen tiellä. Ja on kiinnostunut
vain siitä, että muutkin seuraavat tiukasti hänen kannoillaan, hänen sanemiensa ehtojen puitteissa.
Jos hän kokee jonkun uhkaavan ohittaa hänet Jeesus tietä kulkien, - uskossa Jeesukseen, niin hän suuttuu julmasti ja ryhtyy toimiin raivatakseen tottelemattoman pois uhkaamasta hänen mainettaan ja kunniaansa seurakunnan vetäjänä.
Kuulostaako toimintamalli tutulta?
Raamattu kutsuu tätä Profeetta Jeremian kautta lihan käsivarreksi, ja sydämen luopumiseksi Herrasta.
Jeremia kuvaa tällaisen ihmisen tilaa alastomaan ihmiseen kuumalla kuivalla arolla. Jer. 17:6 Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa.
Me lestadiolaiset kutsumme lain saarnaa suolaksi, jolla lihaa suolataan ettei se pääse mätänemään. Nyt jeremia kertoo meille lihan käsivarteen luottavista, että he asuvat asumattomassa suolamaassa.
Tämä tarkoittaa selvästi kuivaa lakivanhurskautta, joka on todella armoton lähimmäistään kohtaan. Niin armoton että kukaan ei sellaista ihmistä oikeasti rakasta, hän hallitsee muita hylkäämisen pelon avulla. Tosiasiassa tällainen ihminen on siis yksin kuivassa (lain) suolamaassaan.
Tällaisia yksilöitä on siunaantunut todella paljon juuri lestadiolaiseen liikkeeseen. Meiltä puuttuu terve kontrolli palvelutehtävään valituille, heitä kohdellaan Jumalan sijaisina erehtymättöminä ihmisinä. Höpötetään kateedereilta ja saarnatuoleista ettei Kristuksen seurakunta erehdy eikä eksy koskaan. :-) Aikamoisia silmänkääntötemppuja. Väärä seurakuntaoppi mahdollistaa tämän kaiken muun Jumalan sanan vastaisen sekoilun. Koska ME olemme Kristuksen sijaisia maan päällä, me emme erehdy.
Tämä hajaannusten kirottu perintö, väärä seurakuntaoppi pitäisi kitkeä juurineen pois lestadiolaisista liikkeistä, sitä kautta moni tähän asti salattu asia alkaisi kirkastumaan.
Sanalla sanoen, USKONVANHURSKAUS.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Laitoin viestini talteen varalta, tietäen sen että oikea parannussaarna on monille lestadiolaisille kauhistus.
Naisten koreutta vastaan puhe kelpaisi hyvin, onhan tämä meidän miesten "luvattu maa". Kun mennään ongelmien juurisyihin, lihan pyrkimykseen vanhurskauttaa itse itsensä omien tekojensa avulla, niin se ei enää miellytä tiettyä osaa seurakunnasta.
Ef. 2:4-10
mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -
ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Moi
Jumaluus on meissä jokaisessa jos ihminen löytää sisäisen rauhan niin
ei tarvitse miettiä näitä kysymyksiä. Raamattu on ohjenuora ihmisille miten elää,
mutta senkin ovat kirjoittaneet vain ihmiset ja 2000 vuotta sitten joten se vaatisi "pientä" päivitystä.
Raamattu on vanhimmilta osiltaan paljon vanhempi 66 kirjaa käsittävä kirjasto. Se on koottu Jumalan ilmoituksista juutalaisille.
Saalem Aleikum
Oli mikä tahansa kirjasto tai kuolleen meren käärö niin tiedät varmaan kuinka suusta suuhun kulkeva julistus tms.
muuttuu ennenkuin se kirjoitetaan ylös. Mitäköhän ne ilmoitukset ovat olleet alunperin ennenkuin ihmiset ovat niitä
mukailleet itselleen sopiviksi.
Ne on kirjattu tarkasti ylös tapahtumien aikaan. Myöhemmin ne on koottu samoihin kansiin ja käännetty enemmän kuin sadalle eri kielelle.
Sinun ongelmasi on tykkänään toinen, se on kadottava epäusko.
Selittäkääpä, miksi Raamattu korostaa useassa kohdassa Kristuksen oppia ja Raamatun mukaista oppia, jos ne eivät kertoisi ihmisen uskosta mitään?
Ei siis voi olla elävää uskoa, jos usko ei ole Raamatun mukaista.
2. Joh. 1:9
"Jokainen, joka harhaelee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa: joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika."
Joh. 7:38
"Joka uskoo minun päälleni, niinkuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat."
2. Tim. 3:5
"Joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät pois. Karta siis senkaltaisia."
Miksi Raamattu puhuu Kristuksen opista?
Vastaus, koska Jeesus Kristus on ainoa tie iankaikkiseen elämään.
Ihmisillä on kautta maailman ollut tietoisuus jonkun korkeramman voiman olemassaolosta.
Uskonnoissa yleensä uskotaan ja toimitaan niin, että ihminen koittaa monin eri tavoin lepytellä vihaista Jumalaansa.
Kristinuskossa Jumala itse inkarnoitui maailmaan IHMISEKSI Jeesuksen Kristuksen hahmossa. Kärsi syntiemme rangaistuksen joka on kuolema, Jeesus siis kuoli puolestamme ja vei syntimme hautaan mukanaan.
KOska Jeesus oli synnitön ITSE, ei kuolema voinut pitää häntä vallassaan, vaan hän nousi kolmantena päivänä ylös haudasta. Jeesus kulki haudasta noustuaan opetuslastensa joukossa 40 päivää ja opetti heille kärsimisensä ja kuolemansa merkityksen. Asetti ylösnousemusruumiissa ollessaan Pyhän Kasteen ja lähetyskäskyn. Jeesus nousi taivaaseen opetuslastensa nähden. Josta seuraavassa:
Ap. t. 1:6-11
Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?"
Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, ...
... vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka."
Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa;
ja nämä sanoivat:
"Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän."
Meille on siis tuotu TAIVAASTA valmiina pelastus jonka JUMALA itse on valmiiksi valmistanut. Me kristityt tunnustamme KAIKILLE MEILLE YHTEISEN uskomme varhaiskristilliseltä ajalta peräisin olevassa apostolisessa uskontunnustuksessa.
Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.
Lestadiolaisen opin pääongelma on Raamatun vastainen seurakuntaoppi.
He eivät usko pyhään yhteiseen seurakuntaan, vaan ajalliseen omaan nimeltä mainittuun joukkoonsa joka perustettiin tornionjokilaaksossa vuonna 1902.
Esikoislestadiolaiset puolestaan luottavat 1844 ruotsinlapissa syntyneeseen lestadiolaisuuteen jota he kutsuvat "tällä viimeisellä (seitsemäs) etsikon ajalla ensisyntyneeksi Kristuksen seurakunnaksi. Vanhoillislestadiolaisia he lkutsuvat lihallisen vapauden eriseuraksi. Kutsumanimi viittaa hajaannukseen, joka alkoi siitä kun muutamat henkilöt panivat kravatin (herran merkin) kaulaansa ja lähti Helsinkiin herrastelemaan. Se oli YHTEISEN alkuperäisen pietistisen tiukan liikkeen loppu.
Jos minulta kysytään niin kaikki osapuolet olivat väärässä, ei kukaan voi autuutta ansaita yksinkertaisilla rääsyillään ja maalattiolilla. Lestadius saarnasi muuten rajusti muun muassa maalatuista hevosen reistä. Tähän päivään käännettynä tuo tarkoittaa sitä, autotkin pitäisi jättää maalaamatta.
Jeesus on tie ja pysyy. Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut, tämä SAMA evankeliumin sana oli voimassa jo lestadiolaisuuden syntyhetkilläkin.
Pietistinen herrnhutilaisuus ei tyytynyt silloin v.1844 jälkeen pelkkään evankeliumiin, piti olla lisäksi kovin yksinkertainen vaatetuskin ja muu elämäntapa. Edelleenkään puhdas evankeliumin sana ei kelpaa lestadiolaisille, pitää olla iso tukku ihmisoppeja ja ihmissääntöjä evankeliumin lisäksi, niin että "vain me" oppi pysyisi uskottavana omalle väelle.
Ei toki autoja, vaan reet, eli perävaunut.
Siksiköhän tuolla maantiellä vedetään melkoisia ruosteläjiä perässä.
Tällaisia keskusteluja saisi olla enemmänkin
9.9. on avaajan ja hänen rakkaan vaimonsa juhlapäivä. :-)
Jumala on ihmeellisellä tavalla siunannut 40 vuotta kestäneen avioliittomme. Kiitos Jeesus!
""Tällaisia keskusteluja saisi olla enemmänkin ""
Olen samaa mieltä, vaikka kohta joku vl kirjoittaa, että ei ole täällä palstalla enään uskovaisten kirjoittelua.
Nimimerkki *, olen kanssasi samaa mieltä. Jumalan valmiiksi valmistamasta pelastuksesta ei puhuta koskaan liikaa. Ja kun siitä Jeesus tiestä puhutaan, se synnyttää monissa vihaa.
Viha syntyy siitä (kateus) kun itse ei jaksa vapaasti uskoa ilman kamalaa häsläämistä itse itseään vanhurskauttavissa teioissa, niin silloin toisetkaan eivät saisi vapaasti uskoa itseään vanhurskaiksi - ilman tekoja -, kuten Raamattu kehoittaa.
Evankeliumin sanaan tuppaa väkisinkin tulemaan VAPAAN uskomisen oikeutta rajoittavia "lisäsiivekkeitä". Näitä isien perinnäissääntöjä kutsutaan juhlallisilla nimillä armoneuvoiksi tai kristillisyyden yhteiseksi ymmärrykseksi. Yhteiseksi :-)
Näitä lisäsiivekkeitä rakentavat ja tarvitsevat ne ihmiset, jotka eivät VARAUKSETTA usko ja luota Jumalan luåpaukseen ansaitsemattomasta armosta, eivätkä pääse sydämestään asti tunteiden tasolla aistimaan hyvän Jumalan rakkautta heitä kohtaan. Vaikuttavaksi voimaksi jää näin pelko helvetistä ja toivo taivaasta, ei Jumalan rakkaus jota josta itse osaölisiksi tulleina muillekin jaetaan.
Kyllä sinulle on kirkastunut ihan keskeltä tämä lestadiolaisuuden vitsaus ja harhaopetus, joka saarnoissaan vain kertoo omavanhurskaista sääntöjä, perinnäissääntöjä, miten "uskovainen haluaa tehdä näin tai näin" ja "uskovainen ei halua tehdä noin ja niin"... ja jos sattumalta haluaa kuitenkin tehdä sitä, mitä ei pitäisi haluta, niin "on teoillaan kieltänyt uskonsa". Siis tekojen vanhurskaus jyllää vl-liikkeessä.
Olet ymmärtänyt oikein, ja voisi sanoa, että jos minulla olisi kirjoittamisen lahjaa kuten sinulla, niin tuollaista jälkeä olisin halunnut tänne jättää. Hyvä, että joku on kirjoittanut tuon. Ota kirjoituksesi kuitenkin talteen ja pane sitten uudelleen palstalle, kun omavanhurskaat vl:t ovat ensin itkeneet sen pois. Tekstisi kannattaisi olla jatkuvasti etusivulla, niin että joka ainoa tälle palstlle eksyvä voisi sen lukea.
"Jos hän kokee jonkun uhkaavan ohittaa hänet Jeesus tietä kulkien, - uskossa Jeesukseen, niin hän suuttuu julmasti ja ryhtyy toimiin raivatakseen tottelemattoman pois uhkaamasta hänen mainettaan ja kunniaansa seurakunnan vetäjänä."
Tämä oli niin hyvä toteamus, että piti lainata se tähän alkuun. Olen tehnyt saman huomion, että uudestisyntyminen on vieras käsite lestadiolaisissa liikkeissä. Lahjavanhurskaus ja uusi elämä Kristuksessa Jeesuksessa on myrkkyä omaa lihaansa parannussaarnoilla pyhittäville omavanhurskauden opin kannattajille.
Jumalan armo rakentaa sisäistä ihmistä terveellä tavalla. Armo ei katso henkilöön, sukujuuriin, asemaan tai muuhun ihmisten silmissä ulkoisesti arvokkaaseen. Jeesuksen sovitustyön ansiosta armo on olemassa ja odottaa, että ihminen antaa elämänsä Jeesukselle = vastaanottaa lahjan. Omavnhurskauteen luottavat ymmärtävät asian nurin päin. He käyvät "portilla kurkkimassa", josko kelpaisin Jeesukselle. Väärää opetusta saatuaan he uskovat sen valheen, että vielä pitää tehdä parannusta, jotta kelpaa Jeesukselle. He käyttävät koko elämänsä yrittääkseen olla hyviä "uskovaisia". Usein tämä käy niin raskaaksi, että mieli järkkyy. Uhreiksi voi tulla myös lähipiiri, koska päästessään vaikuttavaan asemaan tälläinen henkilö käyttää mielivaltaa ja purkaa pahaa oloaan muihin ihmisiin.
Oikea parannus on kuuliaisuutta Pyhän Hengen ohjaukselle. Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta Kristusta uskovan sisimpään. Toisin sanoen parannus tapahtuu uskoontulon jälkeen, koska ihminen ei voi itse parantaa itseään ilman, että se olisi omavanhurskautta.
Uskoontullut ihminen näkee perinnäissäännöt Jumalasuhteen kannalta täysin turhiksi. Tästä syystä he aiheuttavat "närää" niissä ihmisissä ja seurakunnissa, jotka tarkkailevat ulkoisia autuuden tuntomerkkejä. Jumalan armo Kristuksessa on kuitenkin niin vahva turva, että omavanhurskauden ylenkatseet on helppo kestää sen turvassa.
Rukoilkaamme, että lakihurskaus ja ihmislähtöiset seurakuntaopit eivät saa jalansijaa kristikunnassa, sillä niin suuri on niiden aiheuttama vahinko Raamatun evankeliumille.
Holy Biblelle sanon aamen. Ja tuo on erityisen tärkeätä että me rukoilemme Kristuksen lahjavanhurskauden kirkastumista kaikille niille, jotka ovat USKOSSA Kristukseen jalkansa rauhan tielle astuneet.
Täällä kirjoitti sen Lempäälän naisen poika, että hänen äitinsä oli liian tiukkapipoinen. Mihin valoon se asettuukaan nyt?
Jäi epäselväksi, miss joukossa kuljet? Kirjoitat "Me lestadiolaiset kutsumme lain saarnaa suolaksi, jolla lihaa suolataan ettei se pääse mätänemään." Toisaalta "Niinpä kuulemme tyypillisesti omaa vanhurskautta rakentavien lestadiolaisten suista, "tuo etsii helpompaa tietä taivaaseen".
Et voi samaan aikaan olla lestadiolainen ja ei olla.
gfds vastaus. Olen syntyperäinen esikoislestadiolainen, neljännessä sukupolvessa.
gfds:lle lisäselvitystä.
Lestadiolaisissa ryhmissä on sisäisesti kahta sorttia kristittyjä.
Niitä jotka uskovat "kristillisyyteen", ja niitä joille vallitseva tiukka identiteettiperinne on kirkastunut jonkinmoiseksi esteeksi vapaalle Kristus-uskolle.
Silti olemme kaikki lestadiolaisia ja rakastamme toinen toisiamme. Tämä käytäntö on esikoilestadiolaisuudessa, jonka hyvin tunnen yli 60 vuoden ajalta.
En voinut tietää, että puhutte vanhoillislestadiolaisista. Tämä palsta on vanhoillis.lest.palsta, niin voidaan olettaa vl:istä keskusteltavan. Toisaalta täältä löytyy kyllä enemmän vliä rökittäviä kirjoituksia.
Tiedoksi gfds:lle. Vanhoillislestadiolaiset ja asikoislestadiolaiset olivat sama herätysliike vuoteen 1902, originaaliin liikkeeseen kuului vielä kolmas porukka uudestiheränneet.
Toisin sanoen, samat juuret ovat loppuviimeksi kaikilla lestadiolaisuuden 23 eri ryhmittymällä, Euroopassa
USA:ssa ja Kanadassa.
Eivät esikoislestadiolaiset ole täällä vanhoillisia rökittämässä, mikäli oikein olen ymmärtänyt nämä rökittäjät ovat entisiä ja osin nykyisiäkin vanhoillislestadiolaisia.
Pääosin oikeita neuvoja ja asiallista arvostelua on tullut, kun luetaan tämä herjaavia kopioita syttävä "rämemajava" pois kuvioista.
korjaus piti olla, en voinut tietää, ettette puhu vanhoillislestadiolaisista.
Kyllä minä olen havainnut runsaasti rökittämistä ja suoraa keljuilua - toisten syntejä on yritetty väkisin kaataa syyttömien niskaan.
"Rämemajava" on kyllä kuvaamasi kaltainen. Jeesukseen uskovat eivät rökitä ketään.
Hyvin pitkälle puhutaan nimenomaan vanhoillislestadiolaisista.
Kuten jo kerroin, samoja vaivoja joskin paljon lievempinä, ilmenee myös esikoislestadiolaisissa. Meillä ei kukaan erota ketään seurakunnasta mielipiteiden vuoksi vaikka ne eroavat johdon virallisesta kannasta ja käsityksistä.
Se onkin kaikista keljuin piirre vanhoillislestadiolaisissa, kun heiltä (viralliselta taholta) ei löydy tervettä aikuisuuteen kuuluvaa itsekriittisyyttä.
Kaikki todistelut pyrkivät keinoja kaihtamatta kieltämään tosiasiat seurakunnan toiminnan heikkouksista.
Kuuluu sitten esikoisiin, ta vanhoillisiin, niin ei sillä pitäisi olla mitään väliä, jos puhuu oikein ja ainoa pelastus on usko Jeesuksen pelastustyöhön. Molemmissa joukoissa on menty opillisesti harhaan tuossa ainoassa oikeassa seurakunnassa. Kuka voi Luojan kahlita johonkin seurakuntaan.
Herra/rouva #, - juuri näin -, sitä tässä on yritetty sinulle kertoa koko avauksen ajan. Jumala on pyhä ja me ihmiset olemme syntisiä heikkoja ja erehtyviä. Jos Jumala ei meitä rakkaudessaan armahda, niin menemme kadotukseen jokainen, - sinäkin.
Terve itsekriittisyys ja armollisuus lähimmäistä kohtaan on elintärkeä ominaisuus kaikessa siinä, missä ihminen on toiminnassa. Ehdottomuus ja oikeassa olemisen pakko on aina vakava merkki väärällä tiellä kulkemisesta.
Avauksessani on tehty myös selväksi, että esim anababtismia on aivan samalla tavalla harhassa tietyissä asioissa. Ev.lut. kirkossa opetetaan väärin monesti.
Ja tärkein on se että oikeassa oleminen ei ole koskaan autuuden perustus, kaikki ihmiset ovat heikkoja erehtyviä jas syntisiä. Tässä on syy miksi me tarvitsemme Jeesuksen Kristuksen edesvastaajaksi.
Mitä sitten lestadiolaisuuteen tulee ja muihinkin Kristukseen turvautuviin uskontokuntiin, niin joukossa on aina ihania Jeesukseen uskovia ihmisiä, joiden kanssa on ihana tehdä yhdessä taivasmatkaa. Armosta me olemme pelastetut kuten Raamattu sanoo. Kiitos Jeesus rakkaista ystävistä.
Pelastava usko on AINA henkilökohtainen rakkaussuhde Kristukseen ja hänen kauttaan Jumalaan. Kukaan ihminen ei pelastu joukkouskolla eikä toisen ihmisen uskolla. Usko joka pelastaa kuolemasta, on Jumalan HENKILÖKOHTAINEN lahja.