Olen kiinnostunut itsepuolustuksesta, mutten ole halukas menemään esim. vapaaotteluun tai osallistumaan muutenkaan kunnon sparriin, jossa lyödään, potkitaan tai väännetään ihan "oikeasti". Kevyet hallitut osumat on ok, mutta riski vakavaan uhkatilanteeseen joutumisesta on kuitenkin niin pieni, etten pidä siihen valmistautumista epämiellyttävän harjoittelun arvoisena.
Olen harrastanut kuntonyrkkeilyä jo monta vuotta seurassa, jossa hiotaan tekniikkaa jatkuvasti paremmaksi ja tehdään myös ennalta sovittuja pariharjoituksia. Osaan siis jollain tasolla lyöntejä, väistöjä ja torjuntoja. Lisäksi harrastin teininä aikidoa, joten lukot ja muu vääntely ei ole täysin vierasta. Kysynkin siis, minkä lajin parissa tällainen nössö voisi oppia edes hiukan pelisilmää?
Olen harrastanut kuntonyrkkeilyä jo monta vuotta seurassa, jossa hiotaan tekniikkaa jatkuvasti paremmaksi ja tehdään myös ennalta sovittuja pariharjoituksia. Osaan siis jollain tasolla lyöntejä, väistöjä ja torjuntoja. Lisäksi harrastin teininä aikidoa, joten lukot ja muu vääntely ei ole täysin vierasta. Kysynkin siis, minkä lajin parissa tällainen nössö voisi oppia edes hiukan pelisilmää?
Vastaukset 4
Vanhimmat
perustekniikka tulee treenaamalla, pelisilmä tulee pelaamalla. Useimmissa kamppailu-urheilutreeneissä saa vetää sparria omilla ehdoillaan. Turhaan pelkäät, se on kuitenkin vain sparria. Kilpaileminen on täysin eri asia.
Judossa treenaa ja sparraa kaikki ekaluokkalaisista olypiaurheilijoihin ja eläkeläisiin. Tervetuloa mukaan!
Ainakin krav magaan kuuluu slow fight, joka siis tarkoittaa nimensä mukaisesti hidastettua "taistelua". Hyökkääjän ja puolustautujan roolit on sovittu ennalta ja hitaan tahdin ansiosta osumat ei satu. Siinä oppii pelisilmää, mutta toisaalta siihen liittyy tavallista suurempi riski huonojen tapojen oppimisesta: Hidastetussa tilanteessa on aikaa tehdä monia sellaisia asioita, mitkä ei oikeasti onnistuisi, ja tekniikoiden tehokkuus jää muutenkin epäselväksi. Toisaalta hyvä ohjaaja voi kertoa, missä mennään metsään, joten myös slow fightin avulla voi kehittyä aika paljon.
Kirjoitat asiaa. Slow fight tyyppinen treenaaminen opettaa varmasti perusteita, joita voi sitten testata tilanteissa, joissa kuten sanoit kaikki tavat je tekniikat eivät välttämättä sitten toimikaan.
Judo kehitettiin lajiksi, jossa valitut ja edelleen kehitetyt jujutsu-tekniikat voi tehdä suht turvallisesti täysillä. Tämä siksi että treenaamisen taso voitaisiin nostaa maksimiin. Mukaan ei otettu tekniikoita, joiden toimivuudesta ei voi oikeasti varmistua kokeilemalla harjoitusparin kanssa. Näin tekniikoiden harjoittelu on niin realistista kuin se voi olla. Judokan pitää pystyä tekemään joku tekniikka myös tilanteissa, joissa treenikaveri pistää vastaan minkä ikinä pystyy. Voit ottaa rauhalllista sparria ja katsoa saatko tekniikan onnistumaan, voit vetää kovaa sparria ja katsoa onnistuko vielä. Ja lopulta vasta kilpailuissa nähdään osaatko tekniikan oikeasti?
Tyypillisesti kilpajudokat sanovat osaavansa vain ne heitot, lukot sidonnat ja kuristukset, joilla he ovat voittaneet kisoissa. Siitä huolimatta että puvun ympäri on musta vyö, joka on osoitus kaikkien judon tekniikoiden osaamisesta tekniikan tasolla.
Krav maga tms. itsepuolustuslajit omaavat verratonta tekniikkaa itsepuolustukseen. Toisaalta kamppailu-urheilulajit ovat verrattomia pelisilmän kehittämiseen.