Vääriä tulkintoja, osaamattomuutta, tietämättömyyttä, ylilyöntejä, välinpitämättömyyttä... Kaikki ls-työntekijöiden ominaisuuksia.
Terveydenhuollossa ls:n yhteistyökumppanina työskennellyt kirjoittaa HS:n mielipiteissä tänään:
"Olen työskennellyt sosiaali- ja terveyspalveluissa ls:n yhteistyökumppanina noin 10 v. Luottamukseni ls:uun pääkaupunkiseudulla on omien kokemusteni perusteella vähäinen.
Sosiaalityöntekijät tuntevat kyllä lait ja osaavat turvata oman asemansa, mutta lapsen normaalista ja häiriintyneestä psyykkisestä kehityksestä eheillä ei ole riittävästi tietoa. .....
Liian helposti ls:ssa sanotaan, että ei ole toimivaltuuksia tai että viittaukset epäilyyn lapsen kaltoinkohtalusta perustuvat vain toisen vanhemman kertomaan....
Surullisen yleinen ilmiö on, että eroperhissä kaikki epäilyt lapsen kaltoinkohtelusta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä tulkitaan elementiksi, eikä niitä silloin oteta tosissaan.
Usein tuntuu, että ainoa peruste, jolla ls. arvioi vanhempaa, on se, tuleeko vanhempi sovittuihin tapaamisiin. "HÄN ON OLLUT ASIAKKAANANI JO VIISI VUOTTA, TULLUT KAIKKIIN SOVITTUEIHIN TAPAAMISIIN JA TUOTA MINÄ EN KYLLÄ HÄNESTÄ VOI USKOA."
Erikoissairaanhoidon näkemyksiin ja suosituksiin ei suhtauduta vakavasti tai niiden merkitystä ei ymmärretä.
Ls-ilmoituksen saatuaan ja pikaisen arvion tehtyään ls ryhtyy tarjoamaan tukitoimia perheeseen. Itse epäilyyn kaltoinkohtelusta ei välttämättä edes tartuta, siitä ei puhuta, eikä siitä kysytä. Tuntuu, että tukitoimet ovat vain kirjauksia varten. Halutaan tehdä merkintä, että on tehty toimenpiteitä, vaikka niiden sisältöä ja kohdennust ajuuri kyseesä olevan lapsen ja perheen ongelmiin ei ole mietitty.
Verkostoneuvotteluissa lapsen arkiympäristössä olevien ihmisten kanssa ls-työntekijät istuvat yleensä hiljaa. Heillä ei ole mitään kysyttävää, vaikka neuvottelussa heillä olisi oiva mahdollisuus käyttää aika hyödyksi ja saada tietoa asioista,joita lain velvoittamassa arviossa heidän kai kuuluisi selvittää.
Ls:uun pitää saada aktiivinen ote. Ikävin tilanne on se, kun teemme ls-ilmoituksen ja ls-työntekijä tuhahtaa asiakkaalle, että ilmoitus on aiheeton ja ilmoittaja hysteerinen. Näistä ja monista muista kokemuksista käsin en yhtään ihmettele, että lapset ovat niin heiteillä."
Terveydenhuollossa ls:n yhteistyökumppanina työskennellyt kirjoittaa HS:n mielipiteissä tänään:
"Olen työskennellyt sosiaali- ja terveyspalveluissa ls:n yhteistyökumppanina noin 10 v. Luottamukseni ls:uun pääkaupunkiseudulla on omien kokemusteni perusteella vähäinen.
Sosiaalityöntekijät tuntevat kyllä lait ja osaavat turvata oman asemansa, mutta lapsen normaalista ja häiriintyneestä psyykkisestä kehityksestä eheillä ei ole riittävästi tietoa. .....
Liian helposti ls:ssa sanotaan, että ei ole toimivaltuuksia tai että viittaukset epäilyyn lapsen kaltoinkohtalusta perustuvat vain toisen vanhemman kertomaan....
Surullisen yleinen ilmiö on, että eroperhissä kaikki epäilyt lapsen kaltoinkohtelusta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä tulkitaan elementiksi, eikä niitä silloin oteta tosissaan.
Usein tuntuu, että ainoa peruste, jolla ls. arvioi vanhempaa, on se, tuleeko vanhempi sovittuihin tapaamisiin. "HÄN ON OLLUT ASIAKKAANANI JO VIISI VUOTTA, TULLUT KAIKKIIN SOVITTUEIHIN TAPAAMISIIN JA TUOTA MINÄ EN KYLLÄ HÄNESTÄ VOI USKOA."
Erikoissairaanhoidon näkemyksiin ja suosituksiin ei suhtauduta vakavasti tai niiden merkitystä ei ymmärretä.
Ls-ilmoituksen saatuaan ja pikaisen arvion tehtyään ls ryhtyy tarjoamaan tukitoimia perheeseen. Itse epäilyyn kaltoinkohtelusta ei välttämättä edes tartuta, siitä ei puhuta, eikä siitä kysytä. Tuntuu, että tukitoimet ovat vain kirjauksia varten. Halutaan tehdä merkintä, että on tehty toimenpiteitä, vaikka niiden sisältöä ja kohdennust ajuuri kyseesä olevan lapsen ja perheen ongelmiin ei ole mietitty.
Verkostoneuvotteluissa lapsen arkiympäristössä olevien ihmisten kanssa ls-työntekijät istuvat yleensä hiljaa. Heillä ei ole mitään kysyttävää, vaikka neuvottelussa heillä olisi oiva mahdollisuus käyttää aika hyödyksi ja saada tietoa asioista,joita lain velvoittamassa arviossa heidän kai kuuluisi selvittää.
Ls:uun pitää saada aktiivinen ote. Ikävin tilanne on se, kun teemme ls-ilmoituksen ja ls-työntekijä tuhahtaa asiakkaalle, että ilmoitus on aiheeton ja ilmoittaja hysteerinen. Näistä ja monista muista kokemuksista käsin en yhtään ihmettele, että lapset ovat niin heiteillä."
Vastaukset 41
Vanhimmat
En minä toisaalta usko, että psykiatrisen sairaanhoitajankaan arviot ja epäilyt ovat aina sen oikeampaan osuneita kuin ls-työntekijöiden.
Ihan yhtä ylilyöviä epäilyjä ja vääriä tulkintoja sieltä tulee kuin ls:stakin.
Mutta mielenkiintoista oli lukea psyk.hoitajan tai lääkärin arvio ls-työntekijöistä, koska se niin pitkälle tukee käsitystä, joka minulla on heistä lasten vanhempana ja lukuisissa verkostopalavereissa istuneena, jossa ls-työntekijät istuvat tuppisuina ja ulkopuolisina.
Tarkoitan nimenomaan terveydenhoidon verkostopalaveria, jossa myös ls. on jostain syystä paikalla. Siellä lapselle apua hakevilla vanhemmilla on yleensä keskustelua ja tietämystä lapsen asioista nimenomaan terv.hoidon kanssa.
Ja paljon on sellaisiakin verkostopalavereja, joissa lääkäritkään eivät sinänsä epäile vanhempien sairastuttaneen lapsen, mutta koska yhteiskunnalla ei ole resursseja lapsen hoitoon ja kuntoutukseen siten kuin pitäisi, on paikalle kutsuttu ls. siltä varalta, että sairaalapaikkojen puutteen tai terapian vähäisyyden takia lapsi hyvinkin sijoitetaan ls-laitokseen. Siis ls-laitoksen lume-hoitoon, koska yhteiskunnalla "ei ole varaa" satsata lasten terveydenhoitoon riittävästi.
Tällaista "asiantuntemusta" ja "hoitoa" lapsille tässä yhteiskunnassa on tarjolla.
Perhesurmista uusia näkökulmia.
Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva, miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
Mielenterveysseuran lehdessä 2/2012 on todellista tietoa.
http://www.mielenterveysseura.fi/tiedotus_ja_julkaisut/mielenterveys-lehti/mielenterveys_2012/mielenterveys_2_2012/nakokulmia_perhesurmiin
--------
Eipä paljoa ihmetytä, jos terveydenhoito lastensuojelua kritisoi.
Kyllä sitä järjestelmää on ollut aihetta kritisoida monelta muultakin taholta.
Ylityöllistetty systeemi, eikä työntekijöillä ole edes ammattitaitoa kaikkeen siihen, mitä oikeiston valtakaudella heidän niskaansa on kaadettu. Moniammatillinen yhteistyö ei toimi ja terv.hoidon-ei-ammattilaiset eli sossut tekevät omia päätelmiään lasten terveydenhoitoonkin liittyvistä asioista. Ei se ihme, jos istuvat terveydenhoidon palavereissa tuppisuina, kun eivät he niistä asioista mistään ymmärrä. Ei se tietysti sossujen vika ole, että heiltä terv.huollon koulutus puuttuu, mutta se vain niin hyvin kuvaa sitä mielipuolisuutta, miten kokoomus on asiat junaillut.
Suurin ongelma lastensuojelussa on ollut se, että he ovat hurahtaneet kaikenlaisiin väkivalta ja lasten seksuaalirikoksiin.
Terveydenhuollon ammattilaisilta uupuu asiantuntemusta tutkia epäiltyjä hyväksikäyttötapauksia.
Artikkelin lopussa on lisälinkkejä vastaavanlaisiin uutisiin.
Helsingin Sanomat.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Väitös Lasten hyväksikäyttöä ei osata tutkia oikein Suomessa/1135245254566
-------
Suurin ongelma lastensuojelussa tapahtui, kun Belgiassa paljastui seksuaalirikos, joka oli loppujen lopuksi täysin keksitty.
Perhe käytti itse lapsiaan seksuaalisesti hyväksi, mutta syytti naapureitaan.
Karjalainen lehti.
Seksuaalirikossyytöksissä jo noitavainon piirteitä
Vaikeissa avioerotilanteissa tehdyt rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä osoittautuvat usein täysin perättömiksi.
Joensuu
Markku Liikamaa
Syyttäjät ja poliisi ovat panneet merkille, että viime aikoina lisääntyneissä rikosilmoituksissa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on aika usein myös perättömiä ilmoituksia. Esimerkiksi vaikeissa arvioerotilanteissa jotkut saattavat tehtailla toisesta osapuolesta aina uusia ja uusia rikosilmoituksia, kun edelliset on poliisin esitutkinnassa ammuttu perättöminä alas.
– Olen verrannut nykytilannetta historiasta tunnettuihin noitavainoihin. Niissäkinhän oli usein kyse siitä, että lasten tai kylänmuijien pahojen ja ymmärtämättömien puheiden perusteella poltettiin tuhansia syyttömiä ihmisiä roviolla. Näyttö näissä jutuissa kun on monta kertaa aivan samalla tasolla, arvostelee kihlakunnansyyttäjä Marja Vanamo Itä-Suomen syyttäjänviraston Joensuun toimistosta.
Vanamo sanoo, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttösyytös heitetään usein ilmaan vaikeissa avioerotilanteissa.
– Olen pannut merkille, että sitä käytetään lyömäaseena toista osapuolta, yleensä isään, vastaan, hän sanoo.
Rikosilmoitusten lisääntymisen taustalla on varmasti myös se, että ilmoitusherkkyys on kasvanut niin perheissä kuin viranomaistenkin keskuudessa.
Mutta Vanamon mielestä syytökset ovat montaa kertaa varsin hataralla pohjalla.
– En saata uskoa, että tilanne olisi yhteiskunnassa muuttunut sellaiseksi, että yhtäkkiä meillä olisi suuri joukko avioeroisiä, jotka käyttäisivät lastaan seksuaalisesti hyväksi, hän sanoo.
--------
Aloitus on asiaa, mutta erityisesti tämän suhteen tehdään valheellista ja kaksinaamaista lume"apua" valtavan paljon:
"Tuntuu, että tukitoimet ovat vain kirjauksia varten. Halutaan tehdä merkintä, että on tehty toimenpiteitä, vaikka niiden sisältöä ja kohdennusta juuri kyseesä olevan lapsen ja perheen ongelmiin ei ole mietitty."
Suurin merkitys esim. ls:n perhetyöllä on juuri tuo. Jokainen tajuaa, että esim. kuntapoliitikkojen lakkauttamaa erityisopetusluokkaa ei korvata sillä, vaikka äiti kahvittelisi perhett:n kanssa hamaan maailman tappiin asti.
Tarkoituksena on vain saada merkityksi hallinto-oikeuteen lähteviin papereihin vaadittu lause: "Avohuollon tukea tarjottu, mutta se ei ollut riittävää. Siksi voidaan katsoa huostaanoton olevan tässä tilanteessa lapsen edun mukainen toimenpide."
http://www.thl.fi/attachments/kouluterveyskysely/Tulokset/ktkysely_kokomaa_200001_201011_pk_pojat.pdf
Kaikki ikäryhmään kuuluvat eivät näihin THL:n 'kouluterveyskyselyihin' pääse vastaamaan!?
Miksi näin?
Näytelmästä apua lapsille ja perheille?
Kun äiti ei osaa ja isä ei pysty
Anu Puska
Keskisuomalainen 4.10.2012 00:00 Karkkipäivä
Onnelassa nimeltä Suomi on lukuisia vanhempia, joiden ei pitäisi olla vanhempia. Tälläkin hetkellä jossakin on pieni ihminen, jonka hätää kukaan ei näe, tai ole näkevinään.
Tässä tarpeeksi perusteluja sille, miksi Markus Nummen vuonna 2010 Finlandia-ehdokkaana olleen romaanin sovittaminen KOM-teatterin lavalle on ollut ehdottoman hyvä idea. Aihe on mittaamattoman tärkeä, ja sitä on hyvä pitää esillä kaikin mahdollisin tavoin.
Tomin (Juho Milonoff) äiti (Vilma Melasniemi) ja isä (Niko Saarela) ovat eronneet, ja kumpikin on omalla laillaan kykenemätön huolehtimaan lapsestaan. Niinpä Tomi huolehtii itse itsestään. Tomista tulee sankari nimeltä Tok Kilmore, joka itsensä lisäksi haluaa huolehtia naapurin prinsessa Sessasta, jota Punainen Kobra pitää vankinaan.
Punainen Kobra on yhtä kuin tilanhallintasuunnittelija Paula Vaara (Laura Malmivaara) punaisissa sukkahousuissaan, Sessa puolestaan hänen tyttärensä Mirja.
Kun elokuva-käsikirjoittaja Ari Anttila (Pekka Valkeejärvi) eräänä päivänä kaupan kassalla lainaa Tomille rahaa, Tomi tarttuu häneen kuin hukkuva oljenkorteen. Sessan pelastamiseen tarvitaan luotettavan aikuisen apua.
Milonoff rakentaa Tomi-pojan uskottavasti. Aluksi hahmo näyttäytyy ehkä turhan koomisena, mutta saa onneksi näytelmän edetessä syvempiä sävyjä. Näytelmän toinen näkökulmahenkilö on Malmivaaran tulkitsema Paula Vaara. Lastaan lyövä ja laiminlyövä Vaara rakastaa järjestystä ja kauneutta, mutta on itse kävelevä kaaos. Vaarassa riittää näyttelemistä, ja Malmivaara lataakin hahmoon kaikkensa saaden aikaan vastenmielisen seinähullun. Vaikka sekopäisyys on sinänsä kiinnostavaa, Vaaran hahmoon projisoidaan hieman liikaakin. Mielenvikaisuus on nousta nousta näytelmän pääteemaksi.
Valkeejärvi, Tomia luotsaava naapurin Ari, on näytelmän hyvä ihminen. Eeva Soivion päättäväinen sosiaalipäivystäjä palauttaa hieman uskoa siihen, että vanhempainsuojelun sijasta jossain tehdään jopa lastensuojelua.
Niko Saarela koskettaa Erkin Valinnan Erkkinä. Reppana kauppias onkin filosofi, joka ymmärtää sanoa epävakaalle Paula Vaaralle asioita kuten: ”Ihmisen täytyy hengittää elääkseen.”
Ajan hengen mukaisesti esityksessä on runsaasti videomateriaalia. Muutamaa kekseliästä ja kaunista kuvaa lukuunottamatta se ei kuitenkaan tuo esitykselle juurikaan lisäarvoa.
KOMin Karkkipäivä on silmiä avaava teos, jonka teho perustuu realismiin. Kolkkoa oloa helpotetaan lopussa toivonpilkahduksella.
Näyttämösovitus Markus Nummen romaanista: Anna Viitala. Ohjaus: Pekka Milonoff. Rooleissa: Laura Malmivaara, Vilma Melasniemi, Juho Milonoff, Niko Saarela, Eeva Soivio, Pekka Valkeejärvi.
----
Itse lastenlääkärinä suhtaudun erittäin varauksellisesti ls-ilmoitusten tehtailuun. Tiedän varsinkin psyk. sairaanhoitajien tekevän ilmoituksia milloin mistäkin, jos vaikkapa monta yötä valvonut synnyttäjä ei heti repeä riemusta, kun saa lapsen rinnalleen. Itse olen tehnyt vain pari ls-ilmoitusta, mutta en tiedä, miten niissä tapauksissa lopulta kävi. Kaiken kaikkiaan asenteeni lastensuojeluun on turhautuneen voimaton. En tiedä yhtäkään positiivista esimerkkiä lastensuojelun toimintatavoista. Tuttavalääkärini 14-vuotias tytär sijoitettiin kiirreellisesti, kun poliisi löysi hänet koulujen alkamisviikonloppuna humalaisena kadulta. Mitään rikosta tyttö ei tehnyt. Poliisi vei hänet selviämisasemalle, josta soitettiin tytön vanhemmille. Perhe oli järkyttynyt tapauksesta, he olivat luottaneet tyttäreensä, jonka kanssa oli sovittu kotiintuloajaksi viimeistään klo 12. Illan aikana oli kuitenkin jo ehditty vetää pää täyteen kaverien nesteillä. Jokainen järkevä ihminen olisi nähnyt, että kyse oli ainutkertaisesta tapahtumasta ja että tytöstä välitetään. Sosiaalityöntekijät kuitenkin määräsivät tytön hetkeksi lastenkotiin ja sieltä kotiuduttuaan käymään vuoden ajan kontrollikäynneillä yhdessä vanhempiensa kanssa kerran kuussa sosiaalitoimistossa. Näillä käynneillä perhe sai täytellä kaikenlaisia kaavioita ja leikkiä väritykirjoilla. Kuulustelujen ja "kuntouttavan perhearvioinnin" tarkoitus jäi perheelle hämäräksi ja vuoden päästä ls-asiakkuus lopetettiinkin. Tulee vain mieleen, olisiko käynyt noinkaan hyvin, jos perhe ei olisi ollut ns. hyvä perhe?
Tämän päivän lastensuojelu on valitettavasti etääntynyt todellisuudesta ja äsken kuvatun esimerkin valossa sen ainainen lisäresurssien vaatiminenkin vaikuttaa vähintään kummalliselta. Minun mielestäni lastensuojelun asioita ovat lähinnä selkeät pahoinpitelyvammat lapsissa tai vanhempien päihteiden väärinkäyttö tai sitten nuoren rajattomuus, johon vanhemmat itse pyytävät apua. Muissa tapauksissa apu on saatava muuta kautta, mielenterveysongelmat hoidettakoon psykiatrian palveluissa ja mahdollinen kotipalvelun tarve hoituu kotipalveluna, ei kotiin tulevana sosiaalityöntekijänä, josta perheelle tuskin on mitään apua, päinvastoin tällaiset kyttäyskäynnit aiheuttavat luonnollisestikin ahdistusta ja epäluuloa.
Veronmaksajana olen myös huolissani lastensuojelun jatkuvasti lisääntyvistä kustannuksista. Tulokset eivät näytä olevan kovinkaan hyviä. Pelkästään itseään ruokkivaa järjestelmää lihottamalla ei tuloksia koskaan tulekaan. Lastensuojelutyöntekijät pitää selvemmin vastuuttaa työstään ja sen tuloksista, perheitä on kunnioitettava ja perheiden koossa pitäminen on oltava lastensuojelun sosiaalityön ehdoton lähtökohta. Huostaanotot maksavat valtavan paljon, eikä niistä useimmiten ole vastaavaa hyötyä. Lastensuojelun keskusliiton ja THL:n tuoreessa raportissa esiteltiin hienosti, miten monipuolista tukea sitä tarvitseville perheille kyettäisiin järjestämään, jos lastensuojelun sosiaalityön painopisteet olisivat toiset. Minun nähdäkseni kyse on jopa sosiaalityöntekijöiden, perhetyöntekijöiden ja psykiatrien mukavuudenhalusta. Heidän mielestään on mukavampaa hoitaa lasten- tai nuorisokotiin sijoitettuja siellä "omalla työpaikalla", kuin jalkautua perheisiin arjen avuksi. Kaikki perheet tarvitsevat joskus tukea.
Jos minä teen hoitovirheen, joudun siitä taatusi syytteesen ja tuomiolle. Mutta lastensuojelutyöntekijää on käytännössä mahdotonta saada vastuuseen räikeimmistäkään laiminlyönneistä tai virkavallan väärinkäytöksistä. He voivat aina vedota epämääräiseen "huoleen lapsesta", joka sillä ja sillä hetkellä vaati tiettyjä toimenpiteitä.
Hmm... Latenlääkäri...
Minusta taas tuntuu, että olen jo ajat sitten lukenut jostakin tuon tarinan "lääkäriystävästä", jonka lapsi huostaanotettiin.
Ensimmäistäkään nuorta EI huostaanoteta yhdestä juopumuksesta. Jos niin tapahtuisi, takana olisi PALJON muuta. Ainakin isommissa kaupungeissa poliisi on tehnyt ls-ilmoituksen humalaisista lapsista esim. koulunpäättymiseen liittyvien juominkien yhteydessä, mutta kuten lastenlääkäri EHKÄ tietää, ls-ilmoitus ei ole synonyymi sanalle huostaanotto.
On oikeastaan melkoisen törkeää, että ihminen esiintyy lastenlääkärinä ja suoltaa sitten omaa propagandaansa tänne. Jos ole oikea lastenlääkäri ja puhut asioista ammattilaisena, esiinny toki omalla nimelläsi äläkä piilottaudu näennäisen etunimen taakse.
Itse teksti on vanhaa tuttua juttua, jossa jopa veronmaksajan huoli tulee mainittua.
Kirjoitin kyllä ihan oikeaoppisesti lastenlääkäri, en latenlääkäri, joten kirjoitukseni vähätteleminen keksityn kirjoitusvirheen perusteella on turha yritys. Ikään kuin lastenlääkäri sinänsä ei voisi kirjoitusvirheitä tehdäkin. Naurettavaa kielenhuoltoon keskittymistä, kun puhutaan oikeasti vakavasta aiheesta. Sano mitä sanot, minä tiedän useita muitakin terveydenhuollon ammattilaisia, jotka eivät halua olla missään tekemisissä lastensuojeluviranomaisten kanssa.
En vähätellyt kirjoitustasi, vaan tein itse kirjoitusvirheen. Kyseessä oli siis puhtaasti minun virheeni. Understand?
Jos olet oikea lastenlääkäri, kerro meille jotakin sellaista, joka osoittaa sinun olevan sanojesi mukaisesti lastenlääkäri. Jos et sitä tee, kirjoituksesi voi jättää huomioimatta.
Minä en tiedä yhtäkään terveydenhuollon ammattilaista, joka kieltäytyisi yhteistyöstä lastensuojeluviranomaisten kanssa. Samoin, en tunne myöskään opetuspuolelta sillä tavoin ajattelevia. Vastoin väitteitäsi opetus-, terveys- ja sosiaalisektorit tekevät yhteistyötä.
"Ammattikasvattaja
6.10.2012 09:02"
"Vastoin väitteitäsi opetus-, terveys- ja sosiaalisektorit tekevät yhteistyötä."
- Ja aiheuttavat useill tuhansille lapsille elinikäisen taruman ja häpeän.
Moni asia traumatisoi lapsia Suomessa. Epäilenpä, etteivät maintut tahot sieltä pahimmasta päästä ole.
Ammattikasvattaja, me emme tarvitse ammattikasvattajia.
Sen sijaan meitä auttaa tieto, että meillä on oikeudenmukainen ja inhimillinen palvelujärjestelmä.
Lastensuojelu on mielivaltaa ja pelottelua, juuri noista syistä, mitä Lastenlääkäri luettelee. Sosiaalityöntekijöitä kun ei valvo kukaan, heitä ei saada (vääristä) päätöksistään vastuuseen.
Mielivalta on päässyt pesimään suomalaiseen koneistoon. Ehkä se sieltä leviää vielä muillekin hallinnonaloille. Lastensuojelu saattaa olla vain koelaboratorio.
Olet aivan oikeassa.
Hyvä kirjoitus.
Koko ajan niiden ihmisten määrä kasvaa, joilla on selkeä ymmärrys ja käsitys siitä
mielettömyydestä, johon tämä maa on ajautunut.
Ja kas, nopeasti loppui into tältä "lastenlääkäriltä" keskustella.
Noh, lääkärit ovatkin kiireisiä...
Lääkäri Jaana T kirjoitaa UPEAA tekstiä. Ei kukaan ls:uun yhtään enemmän perehtynyt voi olla muuta kuin samaa mieltä. Ja Valtion tarkastusviraston raportista saadaan lisätukea hänen mielipiteilleen.
On tosi ikävää, että hienot keskusteluyritykset tyrehdytetään täällä noin moukkamaisella tavalla kuin yllä tapahtui.
Jaana T:n tekstiä:
"Minun mielestäni lastensuojelun asioita ovat lähinnä selkeät pahoinpitelyvammat lapsissa tai vanhempien päihteiden väärinkäyttö tai sitten nuoren rajattomuus, johon vanhemmat itse pyytävät apua. Muissa tapauksissa apu on saatava muuta kautta, mielenterveysongelmat hoidettakoon psykiatrian palveluissa ja mahdollinen kotipalvelun tarve hoituu kotipalveluna, ei kotiin tulevana sosiaalityöntekijänä, josta perheelle tuskin on mitään apua, päinvastoin tällaiset kyttäyskäynnit aiheuttavat luonnollisestikin ahdistusta ja epäluuloa."
"Jos minä teen hoitovirheen, joudun siitä taatusi syytteesen ja tuomiolle. Mutta lastensuojelutyöntekijää on käytännössä mahdotonta saada vastuuseen räikeimmistäkään laiminlyönneistä tai virkavallan väärinkäytöksistä. He voivat aina vedota epämääräiseen "huoleen lapsesta", joka sillä ja sillä hetkellä vaati tiettyjä toimenpiteitä."
Itse joudun työssäni läheisesti eri alojen lääkärien kanssa yhteistyöhön ja kyllä täytyy sanoa, että monella ovat silmät auenneet viimeisen toistakymmenen vuoden aikana.
Mutta kiva nähdä ja kuulla tälläkin palstalla, että ihan samanlaista tyrmistystä ja pelkoa ls-toimet aiheuttavat kaikissa piireissä. Olen samaa mieltä siitäkin, että tuskinpa ls olisi hellittänyt, jos kyseessä ei olisi ollut ns. "hyvä" perhe.
Enpä ole ainakaan koululääkärien keskuudesta vielä löytänyt sellaista ihmistä, joka yksioikoisesti tuomitsisi lastensuojelun.
Tämä "lääkäri" vaimeni perin nopeasti.
Yksikään lastenlääkäri ei kirjoita tuollaista tekstiä lastensuojelusta.
Jokainen kanssani eri mieltä oleva EI ole valehtelija. On lapsellista esiintyä jonkin ammattikunnan edustajana, jotta saisi sitä kautta painoarvoa mielipiteeseensä.
Ei minunkaan opettajuuteeni uskota, mutta en siitä mitään piittaa. Jos tekstini eivät riitä osoittamaan ammattitaustaani, en voi sille mitään.
" Ja paljon on sellaisiakin verkostopalavereja, joissa lääkäritkään eivät sinänsä epäile vanhempien sairastuttaneen lapsen, mutta koska yhteiskunnalla ei ole resursseja lapsen hoitoon ja kuntoutukseen siten kuin pitäisi, on paikalle kutsuttu ls. siltä varalta, että sairaalapaikkojen puutteen tai terapian vähäisyyden takia lapsi hyvinkin sijoitetaan ls-laitokseen.
Siis ls-laitoksen lume-hoitoon, koska yhteiskunnalla "ei ole varaa" satsata lasten terveydenhoitoon riittävästi.
Tällaista "asiantuntemusta" ja "hoitoa" lapsille tässä yhteiskunnassa on tarjolla "
Tosiasiassa, sairaalaan pyritään hankkimaan potilata, joita ei tarvitse hoitaa, helppoja tapauksia, jotta paikat olisivat täynnä ja kassaan kilisisi rahaa tasaisen varmasti, mutta joka ei myöskää lisäisi työtaakkaa.
Lastensuojeluun ja sen apuun olisi helpompi luottaa, jos sieltä oikeasti saisi apua johonkin. Mutta nykyään sinne tungetaan kaikki. Ei sairaan lapsen perhe hyödy perhetyöntekijän harrastamasta istumisesta, jonka tarkoitus on kai jonkin lainen vanhemmuuden tarkkailu. Ei vammainen lapsi parane lastensuojelulla. Eikä väsynyt äiti ole vähemmän väsynyt lastensuojelun ansiosta. Kyllä terveydenhoito alalla on useita, joiden mielestä lastensuojelussa on pahasti jotain vialla. Byrokratiaa, kiirettä, paperinpyöritystä, kokouksia. Ei sosiaalityöntekijät tahallaan ole huonoja, heillä ei ole aikaa edes keskittyä asiakaaseen, ja mielipiteitä tehdään paperien perusteella. Osalla myös puuttuu käsitys siitä mikä on riittävän hyvä vanhemmuus. Eletään kuin jossain norsunluutornissa, jossa kaikki on varakkaita, terveitä ja vailla ongelmia. Sairaan lapsen yksinhuoltaja tuskin ilahtuu tällaisesta avusta. Stressiä tulee vain lisää ja sitten voi taas olla "huolissaan" jaksamisesta... Tunnen ihmisiä myös opetustoimen alalta ja kritiikkiä löytyy kyllä sieltäkin. Lastensuojelu vaatii todellista kehittämistä ja ohjeistukset huomattavaa selkeytystä.
Lapsen oikeudet lisättävä perustuslakiin
29.12.2012 21:04
Lapsen keskeiset oikeudet pitäisi lisätä perustuslakiin. Oikeudesta elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen säädetään, mutta lapsen oikeuksia ei mainita. Lapsen erityistarpeita ei huomioida.
Yhdenvertaisuudesta säädetään myös lapset mainiten. Lapsen erityistarpeita ei kuitenkaan huomioida.
YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista todetaan lapsen oikeus erityiseen suojeluun ja omien vanhempiensa hoitoon, perheen oikeus saada apua niin, että se pystyy kantamaan hoitovelvollisuutensa sekä lapsen edun ensisijaisuus heitä koskevissa ratkaisuissa.
Perustuslakiin pitäisi lisätä, että lapsella on oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon ennen syntymää ja sen jälkeen, sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.
Perheellä, joka on lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin, että se pystyy hoitamaan velvollisuutensa. Kaikissa toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Tarve lisäykseen perustuu siihen, että lapsen oikeudet on perustuslaissa unohdettu lähes kokonaan. Vaarana on, että lapsi, joka ei ole oikeustoimikelpoinen, ymmärretään oikeusobjektiksi ilman ihmisoikeuksia.
Suomi allekirjoitti helmikuussa yleissopimuksen pöytäkirjan, jonka mukaan lapset voivat valittaa oikeuksiensa loukkauksista. Mitä hyötyä on valitusmenettelystä, kun oikeuksia ei tunneta?
Nostamalla lapsen oikeudet perustuslakiin varmistetaan, että tieto niistä tavoittaa suuren yleisön. Samalla Suomi viestittää ottavansa vakavasti ihmisoikeudet ja YK-sitoumuksensa.
Tämä olisi tärkeä viesti myös Venäjälle, jossa luottamus Suomen viranomaisiin ja lastensuojeluun on lapsikiistoissa kärsinyt.
Petteri Hiienkoski
Valtiotieteen maisteri
Reetta Hiienkoski
Lastentarhanopettaja
Helsinki
-----------------
Lastensuojelussa on epäilemättä omat ongelmansa. On hyvin kyseenalaista, voisiko ylipäätään ottaen mikään taho hoitaa sitä niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä.
Ikävä asia on se, että niin moni perhe näyttää apua tarvitsevan. Useinkin tulee pohdittua sitä, mikä on muuttunut. Lainsäädäntö toki on muuttunut, mutta se ei yksin kaikkea selitä. Koko maailmamme on toisenlainen kuin aiemmin. Nykypäivää leimaavat kiire ja lyhytjänteisyys. Loputon muutos on trendikästä ja se ei oikein sovi lapsille eikä kai vanhemmillekaan.
Aiemmin ei luultavasti puututtu perheiden asioihin niin helposti kuin nykyisin. Toisaalta, myös ongelmat ovat selvästi rajumpia kuin vaikkapa ennen 90-luvun taantumaa. Tai, sitten vain monilta pulmilta suljettiin aikaisemmin silmät. Ainakin koulupuolella läheskään kaikkiin ongelmiin ei aikaisempina vuosikymmeninä puututtu. Hyväksyttiin siis vain se, että kaikki eivät oppineet.
Pulma on kai lähinnä se, että aikaisemmin oli olemassa esim. ruumiillista "perustyötä" heillekin, jotka eivät olleet akateemikkotasoa. Nyttemmin tilanne on muuttunut. Kun Niinistö puhui oleskeluyhteiskunnasta, hän oli mielestäni jossain määrin oikeassakin. Osan raskaimmista töistä tekevät maahanmuuttajat, koska ne eivät edes kelpaa suomalaisille. Ja kyllä, maassamme oikeasti on heitä, joiden kropalle työ ei "sovi". Ikävä kyllä näin on.
Mailman muuttumisesta voisi kirjoittaa vaikkapa kokonaisia kirjoja ja silti kaikki ei tulisi käsiteltyä.
Kukaan tuskin vaatii sitä, että kaikki olisivat varakkaita ja hyvinvoivia. Ongelma on lähinnännä siinä, että osalla menee niin huonosti. Vastuunsa ON politikoilla, mutta myös jokaisella itsellään. Kukaan tuskin odotta, että vanhemmuus olisi ongelmatonta. Ajoittain niihin ongelmiin vain on jonkun sitten puututtava. Se, sujuuko se aina oikein, on eri asia.
Asiat eivät todellakaan toimi.
Lastensuojeluun rajoja ja järkevää harkintaa.
pätevyyttä ja peruspalvelut kuntoon.
Näin oikeasti huonosta vanhemmuudesta kärsivät jäisivät asiakkaiksi, ja rahaa säästyisi ja auttaminen olisi auttamista.
Sairaalahoidossa satoja vaaratilenteita päivässä.
Suomessa kuolee 700-1700 potilasta hoitovirheisiin vuosittain. Arviolta puolet haittatilanteista olisi voitu helposti ehkäistävissä.
Toistuuko tämä sama ilmiö myös huostaanotoissa, eli puolet huostaanotoista voitaisiin ehkäistä, jos "hoitovirheitä" ei syntyisi?
Lue Yle uutinen 4.1.2013, sekä uutisen lopussa oleva toinen linkki aiheeseen.
http://yle.fi/uutiset/sairaanhoidossa_satoja_vaaratilanteita_paivassa/6437687
---------
Nimettömillä hoitovirheilmoituksilla kehitetään potilasturvallisuutta.
Potilas ja hänen omaisensa voivat tehdä vuoden 2013 alusta potilasvahinkoepäilystä.
Näköjään salailulla on haluttu suojella, sekä terveys-, että sosiaalialan työntekijöitä.
Rippisalaisuus on suojellut myös kirkoissa paljastuneita seksuaalirikoksia.
Yle uutiset 12.12.2012.
http://yle.fi/uutiset/nimettomilla_hoitovirheilmoituksilla_kehitetaan_potilasturvallisuutta/6413489
--------
Haluaisin sanoa siitä että Elämää on hankala ottaa omiin käsiin, jos lapsi kaipaa ympäri vuorakautista valvontaa. Silloin ei töitä haeta. Eikä omaa aikaa voi hallita. Pitäisi miettiä, joku toinen taho kuin ls, auttamaan. Lastensuojelussa ei ole mitään sellaista, josta perhe näissä tapauksissa hyötyisi, ja pelko osalla vanhemmista lastensuojelua kohtaan haittaa yhteistyötä myös meidän kanssa.
Yhdyn kyllä ajatuksiisi yhteiskunnan muutoksista ja niiden vaikutuksista. Myös naisten alkoholin käyttö on lisääntynyt, ja silloin yleensä kumpikin perheestä juo. Mielenterveysongelmat eivät kokemukseni mukaan ole lisääntynyt, vaan paremminkin innostus niiden diagnooseihin. Ennen oltiin suvaitsevaisenpia outoa, ei vaarallista käytöstä kohtaan. Asenteet on kiristyneet ja luokittelu lisääntynyt. Täällä on kritisoitu huoli luokittelua ja osittain aiheesta. Vanhemmissa nähdään riskitekijöitä ei mahdollisuuksia. Lähes aina nähdään vika vanhemmassa kun lapsi oireilee. Tämä ei aina pidä paikkaansa. Lapsella voi olla taustalla kaiken näköistä täysin vanhemmista riippumatonta traumaa. Töissä on paljon epäkäytännöllisyyttä, johon olen turhautunut. Perheiden saama väärä tai olematon palvelu on vain osa siitä. Haluan kuitenkin sanoa etten missään nimessä vastusta lastensuojelua, sille on tarvetta, mutta osa lapsista, joilla asiakkuus on, eivät siitä hyödy lainkaan.
jiu ling fin
jiu ling fin. Olen monissa asioissa samaa mieltä. En kaikesta huolimatta edelleenkään usko, että enin osa huostaanotetuista olisi erityislapsia. Lastensuojelu-sanalla on joillekin vanhemmille ruma kaiku ja syitä voi jokainen pohtia. Perheissä on ollut ongelmia ihan aina, joten se, puututaanko asioihin nykyisin liian "helposti", on TODELLA vaikea kysymys. Minun diagnoosini on se, että aiemmin liian moni asia jäi huomioimatta ja puuttumatta. Esim. nuorten syrjäytymisen merkit näkyvät nykyisin yhä aiemmin ja niitä ei kyllä helposti ennaltaehkäistä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että perheiden toimiin puututtaneen yhä enemmän. Sitä en sano, että se olisi hieno asia. Itse opettaisin mieluummin kuin istuisin palavereissa. Useinkin ongelmat vain ovat niin monitahoisia, että mukaan tukitoimia pohdittaessa tarvitaan monenlaisia viranomaisia. Senkin valitettavasti olen huomannut, että osalle mikään määrä tukea ei riitä.
Lasten ongelmat OVAT usein kodeista alkunsa saaneita. Koulukiusaaminen on yksi niistä muista tekijöistä, mutta ei niin suuri kuin täällä vallitsevien näkemysten mukaan luulisi. Jokainen pinnari tai häirikkö ei ole kiusattu ja päinvastoin. Kotien rikkinäisyys näkyy lasten elämässä yhä enemmän. Sitä tosiseikkaa ei auta kieltää. Avioetojen määrän kasvulle ja muille ongelmille on taustansa, mutta ne ovat monimutkaiset.
Epäilemättä on niin, että kaikki eivät hyödy ls-asiakkuudesta. Prosesseissa ON korjaamista. Muut tukimuodot olisivat parempia, mutta itse olen nähnyt asioiden useimmiten tapahtuvan pikemminkin hitaasti kuin nopeasti.
En ole missään vaiheessa puhunut huostaanotoista, vaan asiakkuuksista. Me puhumme myös eri lapsista. Sinä puhut häiriköistä, minä sairaista ja vammaisista jotka eivät häiritse ketään. Kiusaamista myös tapahtuu ja se traumatisoi sen tiedän ihan oman lapseni kouluajasta luojalle kiitos se on ohi. Olen kyllä tutustunut myös huonoon vanhemmuuteen vuosien saatossa, jos ne asiakkuudet koskisivatkin vain heitä sinunkin häiriköille jäisi sosiaalityöntekijöiltä enemmän aikaa. Osa ongelmaa on myös vaihtuvuus koskaan ei tiedä kuka palavereissa tällä kertaa istuu ja epäpätevät työntekijät. Ei tulisi kuuloonkaan että minä hoitaja toimisin lääkärinä, mutta sosionomi toimii sosiaalityöntekijänä, ja on todella vastuullisessa ja valtaa sisältävässä asemassa.
Vastuu pätevän työvoiman hankkimisesta on työnantajalla. Ymmärrän kyllä hyvin vaikeudet saada sosiaalipuolelle työvoimaa: palkka on heikko ja työolot vaikeat.
En osaa sanoa, miten suuri osa lastensuojelun asiakasperheistä on asiakkaina lasten sairauden tai vammaisuuden vuoksi. Mikään perustehan sairaus tai vammaisuus itsessään ei liene sille, että "joutuisi" lastensuojelun asiakkaaksi.
Olisi mielenkiintoista nähdä tilastotietoa lastensuojelun asiakkuuksien syistä ja miksei myöskin huostaanottohjen syistä. Siinä olisi linkittäjälle järkevää tekemistä.
Taitaisi iolla korjattavaa myös muilla tahoilla.
Lääkärilehti 19.12.2012.
Tahdosta riippumattoman hoidon järjestämiseen tarvitaan jatkossa sairaalan ulkopuolinen lääkäri.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/ulkopuolinen-arvio-tahdosta-riippumattoman-hoidon-jatkamiseen/
-------------
Kirjoitat tärkeästä aiheesta ja juuri oikeilla kannanotoilla. Sosiaalityöntekijänä voi Suomessa toimia lähes kuka tahansa.
Kyllä ongelmista on oltava oikeus ja lupa puhua ihan niiden oikeilla nimillä, ei muuten mihinkään epäkohtiin saada ikinä mitään korjauksia, jos niistä puhuminen kielletään ja ikuisesti ongelmia vain vähätellään.
Alun lainaus ei ole totisesti ainut esimerkki siitä kritiikistä, mitä terveydenhuollosta on suunnattu lastensuojeluun. Miksi terveysalan ihmisillä ei olisi oikeus kertoa näkemistään epäkohdista?
He ovat oman alansa erityisasiantuntijoita ja heidän mielipiteitään on kuultava, se tapahtuu lasten parhaaksi.
On myös naurettavaa korostaa ls:n ja terveydenhoidon yhteistyötä, jos siinä kerran on puutteita ja korjattavaa. Ihan kuin epäkohdilta olisi suljettava silmät, että niitä ei saisi nähdä ollenkaan.
Hymistellään vain kaikki, miten ihanasti asiat ovat, niin silläkö puutteet tulevat korjatuiksi?
Jotenkin sitä vain olettaisi, että nämä terveyspuolen korkeasti koulutetut ja ammattitaitoiset asiantuntijat kertoisivat paljon nykyistä laajemmin julkisesti kokemuksistaan ja mielipiteistään. Tämä keskusteluhan nyt kuitenkin on vain keskustelua.
Siinä vaiheessa, kun joku julkisuudessa toteaa esim. "Olen seurannut Suomi24:n keskustelua ja tullut siksi siihen tulokseen, että..." alan uskoa tämän palstan voimaan.
Jos täällä joku masentunut tai yksin jäänyt ihminen saa tukea tilanteessaan, tästä ON hyötyä. Aika vähän sellaista keskustelua täällä kuitenkin näkyy. Ainakin eilinen päivä meni lähinnä kinastellessa kahdessa ketjussa, jotka lisäksi ovat jo poistuneet. Harmi sinänsä, sillä minusta ketjut olivat erittäin valaisevia.
Useimmiten terveydenhuolto, sosiaalipuoli ja lastensuojelu tekevät kiinteää yhteistyötä. Olettaisi tyytymättömän osapuolen suunsa avaavan muuallakin kuin vain täällä.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että jos tänne oikeasti kirjoittaa lääkäritasoisia henkilköitä, heillä on pokkaa ja kanttia käydä keskustelu loppuun, vaikka joku jossain kohti eri mieltä onkin. Terveydenhuoltopuolella paineet nimittäin ovat todellisuudessa varmasti kovempia kuin ne, mitä näissä keskusteluissa esiin nousee!
No, voi jukoliste!
Ovathan he tuoneet esiin tätä epäkohtaa vaikka kuinka paljon, ainakin sitä, että ls-työntekijöillä ei ole kykyä hyödyntää omassa työssään terveydenhoitopuolelta tulevaa asiantuntemusta ja muutakin.
Etkö seuraa tiedotusvälineitä?
Kyllä tästä nimittäin on puhuttu, oikein enemmän oli esillä jo Eerikan kuoleman yhteydessä. Vai onko sinulla kyky seurata mediaa niin, että sinulle epämieluisilta asioilta suljet silmäsi?
Enpä ole vielä havainnut sellaista, että terveydenhuolto olisi laajemmin julkisesti tuominnut lastensuojelua tai sosiaalitoimen työskentelyä. Samantyyppiset resurssiongelmat vaivaavat kumpiakin tahoja ja ongelmat eivät ole varmasti kenellekään vieraita. Tarinat näistä lääkäreistä, jotka eivät tee enää mitään yhteistyötä lastensuojelun kanssa ovat vain tarinoita niin kauan, kunnes joku sen julkisesti ilmoittaa.
Jokainen järjissään oleva ihminen käsittää lastensuojelun ongelmat. Terveydenhuoltopuoli tuskin poikkeus on. Yhteistyökyvyttömyydestä lärsisivät luonnollisesti eniten lapset ja perheet. Lääkäreitä sitovat myös heidän omat virkavelvoitteensa.
Eerikan kuolemaa ei ole vielä lopullisesti puitu julkisuudessa. Epäilen, että tällä palstalla ei pelkkää tyytyväisyyttä ole, olivatpa johtopäätökset ja seuraamukset mitä tahansa.
Tämä yhteen nimimerkkiin kohdistuva ajojahti ja kiusaaminen sen kuin jatkuu. Eilen olit aloittanut jopa kaksi uutta ketjua pelkästään sitä varten. Koita nyt hyvä ihminen päästä yli siitä että jotkut ovat eri mieltä kuin sinä! Ja milloin ajattelit alkaa kirjoittamaan biovanhemmuudesta?
"Voi kun minä en ollut palstalla ollenkaan eilen.
Kenellähän luulet täällä oikein puhuvasi."
Häh? Täällähän minä olen ihan omalla nikilläni? Ja mitä eilisestä? Silloinkin olin täällä ja ihan omalla nikilläni. Entä sinä?
Niin siis minä en edelleenkään ole ammattikasvattaja... Tuon yhden, en oikein tiedä miksi häntä kutsuisin, käsittämätön pakkomielle eri mieltä olevia kohtaan saa hänet näkemään joka puolella ammattikasvattajia. Taas kerran, sinä itse et suvaitse minkäänlaisia muita mielipiteitä kuin lastesuojelua ja sijaispaikkoja yksipuolisesti mollaavia. Jos joku on eri mieltä, niin pasmasi menevät aivan sekaisin ja aloitat vainosi ja kiusaamisesi. Miksi et vain siirry muille palstoille kuten olet monesti uhannut.