Arka pentu

asun kerrostalossa joten täältä kuuluu väistämättäki ääniä joita pentu säikkyy :s

anna pennun olla rauhassa. Voi mennä viikkokin, ennekuin tulee ottamaan kontaktia, mutta ole kärsivällinen.
Täysin villi kissa, tienpientareelta pyydystetty sähisevä ja kynsivä reppana kesyyntyi noin kuukaudessa sylikissaksi vaikka vietti pari viikkoa sngyn alla ja alkoi hiljalleen, ensin öisin tulla pois ja kiipeillä sängyssä tutkimassa otusta nimeltä ihminen. Ensin pakeni joka liikahdusta, sitten sai jo käämntää kylkeä ja lopulta tuli paäivälläkin jalkoihin kun istuin hiljaa ja sitten kiipesi syliin jne..
Tuuppaa sinne sohvan alle myös hiekkalaatikko, vaikka kissanhiekkaa lautasella, jotta ei opi tekemän tarpeitaan paljaalle lattialle.

Mun kissa vetelee koiran lihaa 10 KG päivässä.

ja mitä välipalaksi? jos 10kg lihaa menee päivässä kai se pieni tarvii siihen välipalatkin???Minkä rotuinen se on??varmaan hauskan näköinen otus??

juu,pentu on ruvennu tutkimaan paikkoja mutta juoksee piiloon vielä kun näkee ih,misen.

Kyllä reipastuu hiljalleen. annat ruokaa sinne ja laitat pienen hiekka-astian, vaikka matala muovikulho ja toinen sohvan taakse. Jokin lämmin kangas myös.

Tulee luultavasti vähän myöhään, mutta ku me hankimme kissan n.4 vuotta sitten molemmat olivat tuommoisia. En nyt tarkkaan muista kuinka kauan, mutta oli kuitenkin. Nyt enää kumpikaan ei ole arka vaan molemmat leikkii ja tykkää silityksistä :)

Annat vaan aikaa :) Kyllä se siintä ! Meillekkin tuli elokuussa 3kk ikäinen pentu joka oli erittäin arka. Ei syönyt eikä juonut paljon mitään. Ei antanut mielellään koskea. Tarpeet teki aivan muualle kuin kissanvessaan. Oleskeli kaikissa mahdollisissa piiloissa. Maukui yöt taukoamatta. Viikon verran sitä kesti mutta meni ohi itsekseen. Tottumiseen menee oma aikansa.

Arkaa kissaa voi leikittää lankaan sidotulla tupsulla. Aloita varovaisesti , anna aikaa tutustua "tupsuun" , liikuttele varovaiseti, niin eiköhän ala rohkaistua.

Nyt on pakko sanoa varoituksen sana. Toivon että kaikki joilla on todella arka kissa, lukevat tämän.

Alkuperäisestä postauksesta on jo jonkin verran aikaa eikä päivitystä ole tullut, joten en tiedä tilannetta, mutta kuitenkin.

Oma pentukissani oli todella arka. Sillä kesti n. viikko tottua minuun täysin. Annoin sille aikaa tutustua minuun ihan omassa rauhassa.
Pentu pelkäsi kuitenkin oikeastaan kaikkea, ääniä, uusia ihmisiä, jopa tuulta. Se oli sen perusluonne, enkä pitänyt sitä missään vaiheessa varsinaisesti pahana asiana tai suurena ongelmana, koska kissa luotti minuun ja sain totutettua sen normaaleihin arkielämään. Imuria ei pelännyt enää kun totuteltiin siihenkin rauhassa, kuten kaikkeen muuhunkin, joka näytti hirvittävän sitä.

Arjessa ei siis ollut mitään ongelmia, mutta kissan arkuus ja pelokkuus uusiin asioihin näkyi selvästi.

Tuli päivä, kun totesin että äitini uuden (aikuinen) kissan seura voisi tehdä hyvää omalle kissalleni, joka oli nyt vuoden ikäinen. Tutustutimme kissat nätisti toisiinsa, vaihdoimme hajuja yms. Kuitenkin kun kissat pääsivät kasvotusten, kissani säikähti niin paljon, että se hyökkäsi äitini kissaa kohti täysin varoittamatta. Normaali kissahan siis sähisee ja nostaa karvansa pystyyn ennen hyökkäystä. Tämä yli-arka kissani ei niin tehnyt.

Hyökkäys ei päättynyt tähän, vaan kissa jatkoi hyökkäämällä ihmisiin. En todellakaan tarkoita mitään leikkihyökkäilyä tai muka-aggressiivisuutta, vaan se todella, todella yritti vahingoittaa. Itse olin kissan ensimmäinen osuma.

Kissa ei rauhoittunut ollenkaan, se sai olla todella kauan omassa rauhassaan kotonamme yksin, tuloksetta. Kolmen päivän jälkeenkin sen silmistä paistoi puhdas raivo, ylpeys ja tilanteen herruus.

Tämä oli kissan suunnattomasta pelosta aiheutunut puolustusreaktio. Aina ennen se oli puolustautunut pakenemalla, mutta nyt kun pelon laukaissut kohde oli tarpeeksi pieni (toinen kissa), se hyökkäsi ja samalla huomasi voivansa hyökätä myös ihmisen kimppuun. Lääkäri totesi, että vaikka kissan olisi saanut totutettua takaisin normaaliin elämään, niin mikä tahansa asia, joka kissan saisi pelkäämään, saisi kissan todennäköisesti myös hyökkäämään. Hyökkäämisestä oli tullut sen uusi ja erittäin tehokas puolustuskeino. Se sai välittömästi oman rauhan, kun se kävi kiinni. Se sai siis sen, mitä se halusikin.

Onnekksemme sivullisia ei vahingoittunut, eikä myöskään toinen tilanteessa mukana ollut kissa saanut osumaa nopean tilanteeseen puuttumisemme vuoksi. Voin vain kuvitella mitä olisi tapahtunut jos kissa olisi nähnyt esimerkiksi vauvan, tai kadulla kulkeva lapsi olisi tullut silittämään sitä.


Muistutan, että tämä on vain yksittäistapaus ja todella harvinainen. Kissani oli jo muutaman viikon ikäisenä selvästi pelokas, todella arka kissa.

En missään nimessä väitä, että aloittajan kissa olisi näin arka tai vaikka olisikin, että tämä olisi sen tarina. Omistaja varmasti oppii tuntemaan kissansa ja tietää, jos tämän luokan arkuus on sen perusluonne. Jos on, silloin kannattaa olla varuillaan ja olla tietoinen siitä, että ylimitoittunut arkuus voi johtaa ylimitoittuneeseen aggressiivisuuteen. Tosissaan hyökkäävä kissa voi olla TODELLA vaarallinen. Se tähtää kasvoihin (silmiin) ja sitä ei voi rauhoittaa, sitä voi vain paeta.