Mummula

Tietääkseni on joitakin yhdistyksiä johon voi ilmoittautua jos haluaa varamummolaksi. En tiedä kuinka moni uskaltaisi aivan tuntemattomille lastaan antaa. Ajatus on silti kaiken kaikkiaan hyvä ja moni sellaista varmasti tarvitsee :)

http://www.mll.fi/perheille/kylamummit/yhteistyokumppanit/

http://www.mll.fi/perheille/kylamummit/

tuossa jotain mitä löysin..

Mekin olemme ajatelleet varamummolana toimimista. Tuo aina esiintuleva "kuka uskaltaisi antaa lapsensa" toimii myös toisinpäin; nykymaailmassa ei uskalla ottaa kylään vieraan lapsia, ettei vaan tule "mitähän taka-ajatuksia niillä on" tilanteita.
Mutta jos saisikin vieraiksi mummolaan koko perheen viettämään aikaa maalla, ja ottamaan vastaan vieraanvaraisuutta ja kenties tukea harrastuksiin jne. Pappa voisi viedä kalalle, mummo kasvimaalle ja kanatarhaan. Älkääkä nyt esittäkö niitä virallisia kanavia. Emme ala raportoimaan sossulle, emmekä tarvitse rahallista tukea. Lisäksi pitkäaikainen suhde yhteen perheeseen on aivan eri asia kuin sellainen yleinen mummola toiminta.

Miksette ryhtyisi tukiperheeksi? Niistähän on huutava pula...

Tukiperheen pitää raportoida sossuille. Ei kiitos.

Hoidan tuttavan lapsia, kun hän apua tarvitsee. En halua raportoida kenellekään ko. perheen asioista. Suhteemme on luottamuksellinen. En myöskään tarvitse rahaa lasten hoitamisesta.

Perusteesi olla ryhtymättä tukiperheeksi on hieman OUTO, jos kerran kuitenkin
samantapaiseen toimintaan haluat ryhtyä.

Haluatte siis etsiä perheen, jonka lapset vierailisivat luonanne kerran tai pari kuukaudessa viikonloppuisin? Kuten tukiperheessä.

Jos ryhtyisitte tukiperheeksi, saisitte kai jonkin perehdytyksen ja sitten on ne sopimusten teot yms. Joku viisaampi kertoo tuosta. Mutta ei kai siihen mitään raportointivelvollisuutta sisälly? Kenen asioita ette halua raportoida, omianne vai lapsen asioita?

En tajunnut kommenttiasi "Lisäksi pitkäaikainen suhde yhteen perheeseen on aivan eri asia kuin sellainen yleinen mummola toiminta." Voisitko selventää? Haluatteko siis pitkäaikaisen suhteen yhteen perheeseen vai monta perhettä, jotka tapaatte ehkä vain yhden kerran tms.?

Miksei luonnollinen tuttavaperhetoiminta käy? Miksi siihen pitää sotkea viranomaiset? Mitä ihmeen outoa on siinä, että hoitaa toisen lapsia? Miksi siitä pitäisi raportoida jollekin ja miksi siitä pitäisi ottaa rahaa, jos sitä ei halua.

Minulle on kerrottu, että joka kerrasta, jolloin lapsi vierailee tukiperheessä tehdään raportti. Lisäksi olen kuulut, että jotkut sijais-tukiperheet mielusti ottavat näitä tukilapsia sijoitukseen pysyvämminkin. Eli noihin raportteihin sitten herkästi kirjoitellaan, että joo sellaista ja sellaista.

Ja jotkut kuulemma saavat matkakorvauksia, kun matkustavat tukilastaan tapaamaan. tai sitten on erinnäsisi sukulaisuukytköksiä esim. sijaisvanhemmila ja heidän lapsillaan. Joku aikuisista lapsista ryhtyy jonkun sijoiteutn tukiperheeksi, niin saadaan sitten matkakorvauksia puolin jos toisin, kun kuljetetaan lasta. Jotta tällaistä.

Virkatietä oikeisiin tukiperheisiin tulevat lapset ovat jo lastensuojelun piirissä.
Eli lienee vaara että tilanne heidän kotonaan on jo aika hankala, eikä harrastelijoiden apu ole ehkä oikea, vaan tarvitaan todellakin koulutettua tukiperhettä joka myös toimii yhteistyössä sossun kanssa. Me tällaiset "olisi kiva jos voisi vähän auttaa" tukimummolat sopisimme kevyempään tarpeeseen. Ja jotta saadaan keskustelu lämpiämään, niin tunnustetaan että vapaus itse valita apunsa kohde on tärkeä pointti.
Sossu taatusti pystyy osoittamaan apua tarvitsevia lapsia, mutta kun me tahdotaan valita myös apua ansaitseva perhe.

Ja nykysana on ennaltaehkäisy. Yksinhuoltajaperheen lapset - jotka eivät jostain kumman syystä ole vielä lastensuojelun piirissä - voisivat olla hyviä kavereita mummulle ja päinvastoin.

Olemme toimineet tukiperheenä v. 2009 alkaen pienelle nyt 4v. tytölle.
Tyttö on hyvin kiintynyt meihin ja tunne on molemminpuolista. Varsinkin perheemme 10 v. lapsi on hyvin tärkeä tukilapselle ja myös lapsemme ikävöi tukilasta.
Nyt tukilapsemme sijoitetaan sijaisperheeseen.
Uusi sijaisäiti sanoi meille tavatessamme, että ei meillä ole tarvetta tukiperheelle.
Se oli todella shokki kuulla, eivätkö sijaisvanhemmat ajattele ollenkaan lasta, jolle on jo muodostunut hyvä ja kiinteä suhde tukiperheeseen.
Ainakin Pelan sosiaalityöntekijä on myös sitä mieltä että tukiperheeseen on tukilapsella oikeus olla edelleen yhteydessä. Eihän se ole pois sijaisperheeltä jos tukiperhe voi välillä ottaa luokseen lapsen. Eikö lasta pitäisi ennen kaikkea ajatella!! On todella ikävää jos tukilapsi luulee, että tukiperhe hänet hylkää jos ei saa enää tavata!!
Kuulin Pelan sos.työntekijältä että lähiaikoina on käynyt myös samoin kahdelle muulle tukiperheelle, että sijaisperhe onkokonaan katkaisut välit tukiperheeseen.
Onko teillä kokemuksia asiasta? Miten olette selvinneet?! Minusta tuntuu, ettei tästä selviä kovin helposti...

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että tukiperhe on nimensa mukaisesti tukiperhe. Tukiperheen tehtävä ei ole ITSEKKÄÄSTI jäädä roikkumaan lapsesta, vaan olla valmis luopumaan suhteesta silloin, kun se on ajankohtaista. Minulle ovat viranomaiset joskus jopa sanoneet, että tukiperhe on sitä varten, että lapsen vanhemmat jaksavat paremmin. Olen lisäksi ymmärtänyt, että tukiperheys sovitaan usein vuodekeksi tai kahdeksi yhdelle lapselle / perheelle.

Tiedän tapauksen, jossa sijoituksen jälkeen kotiin palaava lapsi viranomaisten toimesta "velvoitettiin" jatkamaan sijaisperheessä tukilapsena. Se oli huostan purkamisen ehto. Mutta mitä sitten paljastuikaan? Lapsi alkoi todella pitkän ajan kuluttua terapiassa kertoa kaltoinkohtelusta, jota oli saanut kokea ko. sijaisperheessä. Tukiperheys tietenkin lopetettiin heti ja vasta sitten lapsi pikkuhiljaa alkoi käsitellä enemmän ja enemmän kokemaansa väkivaltaa.

Mielestäni jokainen tapaus on käsiteltävä yksilöllisenä, eikä mitään tiettyä SAA JATKAA tilanteessa kuin tilanteessa tule olla olemassa. Joskus vaan on hyvä katkaista siteet johonkin tukiperheeseen, jos esim. uusi elämäntilanne vaatii lapselta paljon sopetutumista ja toisaalta tuo tilalle uusia ihmissuhteita. Tällöin tukiperheeltä on parasta tukea, että osaavat vetäytyä vähin äänin.

Olen pahoillani puolestasi Kati. Ei se surua luopumisesta vähennä, että joku osoittaa paikkasi järjestelmässä. Taas tuli lisäsyy toimia epävirallisesti ja pysyvästi, vakaan apuatarvitsevan perheen tukena.

Kenen suru on sallittua, kenen ei. Paremmilla ihmisillä on oikeus ihan tunteisiinkin. Toisilla ei ole mitään oikeuksia.

Täällä SUOLI24ssä näyttävät osa sijaisvanhemmista ja tukiperheistä tekevän elämäsnä tärkeät päätökset. Sitä ennen kysytään PeLan sossun mielipidettä. Ja hän tietenkin myötäilee, mitä kysyjä sanoo.

Ensimmäisenä tulee eteen pedofiiliaepäilyt tai vielä pahempina nekro- tai zoofiilia.
Nykymaailmassa kaikkeen "ulkopuoliseen" - paitsi täysin kontrolloimattomaan sijaisvanhemmuuteen suhtaudutaan em. käsityksin.