Kun olin 8 vuotias, niin 13 vuotias veljeni vietteli minut suuseksiin.. siis hän teki sitä minulle useamman kerran. Olin rakkauden nälkäinen lapsi, enkä oikein ymmärtänyt ensin, että se mitä hän tekee minulle, on väärin.
Kun olin n.10 vuotias, toinen 17 vuotias veljeni lukitsi minut vessaan ja ehdotti suuseksiä molemmin puolin. Mitään ei tapahtunut, mutta tuo kokemus jätti pelon minuun. En enää koskaan uskaltanut olla kahden kesken veljen kanssa kotona. Menetin myös kaiken luottamuksen ja arvostuksen veljeeni.
Nyt olen 36 vuotias ja nuo asiat hiukan vaivaavat minua. Olen miettinyt, että ovatko ne yhteydessä seksuaalisiin ongelmiin. Nyt kysynkin teiltä, että pitäisikö minun tuoda nämä asiat veljilleni julki? Asiat ovat niin vanhoja, että pelkään kaivella niitä esiin ja pelkään, että mitä tapahtuu, jos otan ne puheeksi. Voisiko siitä seurata jotain hyvää? Itse ajattelisin, että se voisi vapauttaa kumpiakin osapuolia päästämään irti näistä muistoista.
Olen asiat pitkälti käsitellyt ja en tunne olevani enää vihainen tai katkera. Nämä asiat ovat kuitenkin olemassa ja ne ne aina muistan, kun näen näitä veljiäni.
Veljien hyväksikäyttö
19
2799
Vastaukset
- näin kävi mulle
Mieti tarkkaan mitä teet... Paha sanoa, kun en tunne veljiäsi, mutta oma kokemukseni on, että asioiden puinti jälkikäteen vain vahingoitti mua lisää. Asianosaiset ei pystyneet yhtään sen kypsempään ajatteluun kuin alunperinkään eivätkä osanneet käsitellä tunteitaan. Mun tilanne oli ihan erilainen, mutta silti tuo problematiikka oli sama. Itse toivoin, että nyt tulisi purettua tilanne ja oma olo siitä helpottuisi jne...sen sijaan sain kokea uudelleen samaa ylikävelyä, vaikka uudessa muodossa. Ei auttanut vaan vahvisti tuntemuksia mitätöinnistä ja aliarvioinnista.
Toki sun tilanne voi olla toinen, mutta varaudu tuohonkin, jos päätät yrittää. Olisi myös hyvä, jos sulla olisi tukea niin, ettet ole taas yksin isoveljen edessä kuten lapsena. Tunnetasolla kun voi käydä taantuma.
Kuulostinpa pelottelevalta, mutta toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan! Tarkoitan vain suojata lisäsurulta. Puhua voi muidenkin kanssa kuin juuri näiden tekijöiden. Löytyköön hyvä väylä! - nainen 36
Kiitos vastauksestasi! Tiedostan ton mitä sanot ja senpä vuoksi en ole tehnyt mitään. Jos otan asian käsittelyyn, niin minun itseni pitää olla niin vahva, että kestän vastapuolten reaktiot olivatpa ne mitä tahansa.
Toisella veljelläni on pieni tyttö, parin kuukauden päästä kolme. Lapsi oli todella apaattisen oloinen pari ekaa vuotta. Nyt on ollut iloisempi. Mietin, että voisko olla mahdollista, että veljeni hyväksikäyttäisi omaa tyttöään. Mietin, että onko tämmöinen ominaisuus veljessäni vai oliko hänen tekonsa minua kohtaan vain nuoruuden ajattelemattomuutta. Asia täytyy jollain lailla saada ratkaistua. En kestä, jos hän on tehnyt tai edelleen tekee jotain omalle suloiselle tytölleen.
Itse olen pitkälti käsitellyt tunteeni näihin asioihin, mutta jotenkin tuntuu, että vastapuolten olisi hyvä tietää miten heidän tekonsa minuun vaikutti. Se että saisin sen kertoa, vapauttaisi minua. Ja se, että he kuulisivat sen, se voisi vapauttaa heitä tai ehkäpä he oppisivat jotain.. etteivät ainakaan enää sortuisi samanlaisiin tekoihin.
Mun mielestä se, että toit asiat julki, oli rohkea ja oikea teko! Sinä et ole tehnyt mitään väärää, muista se! Vastapuoli ei sinun tapauksessasi pysty ottamaan vastuuta teoistaan ja silloin on tavanomaista, että tekijä yrittää omaa syyllisyyttä ja tunteitaan paeta kaatamalla paska ämpärinsä uhrin niskaan.
Kun käyt pohjiaan asti läpi kaikki tunteet mitä tilanne sinussa herättää, niin löydät uutta voimaa itsestäsi! MInä uskon, että kaiken voi tässä elämässä kääntää omaksi voitokseen eli kasvaa ja vahvistua vaikeiden kokemusten kautta. - puhu heille
en ole kokenut samaa , mutta sen veljen kanssa pitäisi keskustella, joka oli 13-v. Itseasiassa sehän oli rikos, ja voit ilmoittaa sen poliisille, vaikka se onkin jo vanhentunut. Ja myös vanhemmillesi. Voi olla että he olivat itsekin uhreja vanhempiesi taholta, siksi he eivät ehkä pysty puhumaan. Mene terapeutille. Sen pienen lapsen takia puhu sille isälle. Sano että jos et keskustele, kerrot lapsen äidille, mielestäni voit sen tehdä muutenkin, voi olla että hän on pedofili ja lapsen äidin on hyvä tietää, vaikka se voi rikkoa heidän liiton. Toisaalta voi olla että hän häpeää suunnattomasti eikä halua puhua siitä. 13 on vielä aivan lapsi.Mutta 17 olisi jo pitänyt tietää, sein oli rikos selvästi.
- Asiat esille!!
Sinun pitää ottaa asia esille!
Vain sillä tavalla jaat oikeutta itsellesi ja pystyt pääsemään eroon asiasta.
Muuta keinoa ei ole!
Voi olla että veljesi väärinkäyttävät seksuaalisesti hyväkseen omia lapsiaan, erittäin paljon mahdollista.
Miksi ihmiset eivät uskalla ottaa asioita esille?
Valitettavasti eivät edes psykologit ymmärrä, vaan hyssyttelevät.
Että pääset eteenpäin ja saat selvitettyä kaiken, sinun PITÄÄ ottaa asia esille!
Missä olivat muuten vanhempasi? Eivätkö he huomanneet mitään?- nainen 36
Kirjoitin kirjeet molemmille veljilleni. Kesti monta viikkoa ennenkuin sain voimaa niitten lähettämiseen.
Veli joka oli tehnyt tekonsa, kun olin 8 vee.. vastasi heti tekstarilla. Hän muisti tilanteen hieman eri tavalla ja myönsi syyllistyneensä osiin teoista. Hänen mielestä asiat pitäisi puhua kahden kesken. Vastasin, että olen samaa mieltä, mutta en ole vain uskaltanut sitä tehdä, koska asia on arkaluontoinen ja olen pelännyt hänen reaktiotaan. Ehdotin keskutelua samalle päivälle. Hän ei päässyt. Nyt kirjeestä on kulunut viikko, enkä ole vielä kuullut hänestä mitään. Katsotaan, että tuleeko hän ottamaan yhteyttä ja puhummeko asiat halki.
Veli, joka teki teon minun ollessa n.10 vuotias, hän vastasi maililla. Hän muisti tilanteen ja oli hyvin pahoillaan ja häpeissään, että oli niin toiminut. Hän vaikutti aidosti katuvalta ja ettei ole sen jälkeen, eikä nykyään tehdä sellaista. Tämän veljen käytös oli todella positiivinen asia. Kirje vaikutti minuun niin voimakkaasti että tunteet nousivat ihan ryöppynä voimakkaan itkun kera.. . sain täyden kosketuksen siihen pieneen tytöön, joka oli kokenut tuon tilanteen. Tilanteeseen liittyi häpeää, pelkoa, turvattomuutta ja pahinta se salaisuus, joka eristi minut muusta perheestä. En ollut tajunnutkaan, että kuinka voimakas emotionaalinen lataus oli jäänyt sisälleni tuosta tunnekokemuksesta.
Vaikka tämmöiset asiat voivat jostakin tuntua pieniltä, niin täytyy muistaa, että se joka on kokenut tilanteet on lapsi. Lapsi on käsitellyt tilanteet oman kehitystasonsa mukaisesti. Tämmöiset tilanteet voivat rakentaa pahoja vääristymiä ihmisen mieleen, jotka vaikuttavat negatiivisesti aikuis iällä.
En tiedä miten toisen veljen kanssa käy. Itseni kannalta sillä ei ole enää kovin suurta merkitystä. MInulle oli tärkeintä, että uskalsin kertoa tunteet ulos itsestäni ja sain purettua noita tunteita. Mutta jos ajattelen meidän välejämme, niin olisi tärkeää, että asia tulisi puhuttua pois. Tämä toinen veli perheineen ovat olleet minulle tärkeitä ihmisiä. Toivon, että asia saataisiin purettua ja välimme jatkuisivat hyvinä.
Se etttä tekeekö hän jotain lapselleen, niin on ainakin tässä vaiheessa asia, johon en voi puuttua. Miettikää omalle kohdallenne, että joku tulisi kysymään, että hyväksikäytätkö lastasi? Miltä se tuntuisi? Veljeni rakastaa todella paljon tytärtään. Veljeni teko voi olla vain nuoruuden ajattelemattomuutta, eikä hän ole koskaan tehnyt mitään sen jälkeen. Toivon todellakin, että asia on näin.
- Mies, hyväx käytetty
Veljesi on todennäköisesti pedari joka käyttää myös hyväkseen omia lapsiaan, ja sen takia sinun kannattaisi ottaa asia esille niin, että myös heidän vaimonsa tietävät tämän.
Olen mies, mutta jos olisin nainen niin tuskin voisin antaa anteeksi tuollaista. Aika nöyryyttävää varmaan?
Tosin on minuakin käytetty hyväksi ja ehkä tiedän miltä sinusta tuntuu. Eräs tuttu mies pyysi saunassa minut menemään alalauteelle ja hieromaan ja ottamaan suuhun hänen sukupuolielimen. Tätä tapahtui muutamia kertoja. Olin muistaakseni n. 6-7 vuotias. Eihän sitä silloin ymmärtänyt. Mutta nyt aikuisena ihmisenä sen on alkanut ymmärtämään miten nöyryyttävää se oli. Olen isätön ja en tunne yhtään miestä kenestä pitäisin, oikeastaan pelkään muita miehiä. Luotan vain naisiin, ei voi mitään mutta näin on. Ongelmia on ollut esim. miespoliisien kanssa asioidessa. Minut on pari kertaa laitettu samasta syystä putkaan. Molemmat siitä kun mies on ahdistellut minua baarissa ja olen lyönyt tuopilla päähän. Kun miespoliisit ovat laittaneet minua poliisiautoon niin olen saanut kovan paniikkikohtauksen ja alkanut riehua. En tietenkään ole voinut kuulusteluissa kertoa mistä nämä asiat ovat johtuneet... tai en ole kehdannut, olisiko tuo mitään auttanutkaan, en tiedä.
Ymmärrän siis hyvin naisia joita on hyväksikäytetty. Ei ihme jos et luota miehiin jne. Kun en luota minäkään vaikka olen mies!
Olisi kiva jutella jonkun naisen kanssa näistä asioista enemmänkin...- nainen 36
Minä uskon jälleen syntymiseen ja karmaan. Karma on syyn ja seurauksen laki. MInä uskon, että me olemme valinneet vanhemmat, perheemme ja ne kokemukset, jotka meille tapahtuvat. Eli näin ajatellen, minä olen valinnut myös tuon hyväksikäytön, joka minulle on tapahtunut. Se on oppiläksy, jonka tarkkaa tarkoitusta en voi tietää. Ehkä olen aiemmissa elämissä tehnyt jotain, minkä vuoksi puntit on täytynyt tasata tässä elämässä ja minun on myös ollut tarkoitus oppi armoa ja anteeksiantoa toisia ihmisiä kohtaan.
Vaikka olen kokemukseni valinnut, niin ei se kuitenkaan poista vastapuolen vastuuta heidän teoistaan. Tälläiset teot vaikuttavat ihmiseen syvästi, koska se joka kokee ne, on lapsi ja lapsella on lapsen ymmärrys.
Sinua on hyväksikäyttänyt mies, joka lapsena edusti sinulle miehen mallia. Ehkä sinä luotit ja arvostit tätä miestä. Ehkä sinä tuskaisesti kaipasit häneltä sitä hyväksyntää ja rakkautta, jota et ollut isältäsi saanut. Olit varmaan onnellinen, kun hän halusi viettää aikaa sinun kanssasi. Mitä hän tekikään? Hän käytti törkeästi sinun lapsen luottamusta ja rakkautta hyväkseen. Tämä teko jätti sinuun todella syvät jäljet!
Sinä kerrot, että olet isätön ja et tunne ketään miestä, josta pitäisit! Itsekin varmaan ymmärrät, että tällä lapsuuden hyväksikäytöllä ja sinun ongelmallisella suhteella muihin miehiin on aivan selvä yhteys!!
Tämä kokemus on vaikutti sinuun niin syvästi, että nyt aikuisena reagoit aggressivisesti poliiseihin ja siihen, että joku mies lähestyy sinua. Tämä joka sinussa reagoi, ei ole aikuinen ihminen, vaan se on se pieni 6-7 vuotias poika, joka raivokkaasti puolustaa itseään.
"Pienetkin" hyväksikäyttö jutut ovat pahoja asioita, koska se, joka ne kokee, on lapsi. Usein lapsi ei uskalla puhua asiasta, vaan kätkee asian sisälleen. Tuo salaisuus eristää hänet läheisistä ihmisistä. Tuon väärinkäytön ympärille tulee häpeä, syyllisyys ja tunne, että olen paha. Sisälle kätketty hyväksikäyttö kokemus lähtee rakentamaan lapsen seksuaalisuutta väärään suuntaan. Sinun sisälläsi oleva pieni poika oppi tilanteesta sen, että aikuiset miehet ovat vaarallisia ja pahoja ja heidät täytyy pitää kaukana.
Miten tämmöisistä kokemuksista vapaudutaan? Minun näkemykseni mukaan, ainoa keino päästä vapaaksi, on kokea läpi nuo lapsen tunteet, jotka ovat taltioituneet alitajuiselle tasolle. Mitenkä päästä kosketuksiin tunteiden kanssa? Keinoja on tietysti useampia, esim. hypnoosi. Paras keino olisi kohdata hyväksikäyttäjä ja puhua asia hänen kanssaan läpi. Omalla kohdallani tän toisen veljen vastaus kirjeeseeni, nosti minussa valtavan tunneryöpyn ja tunsin saaneeni täyden yhteyden siihen pieneen tyttöön, joka oli nämä asiat kokenut.
Anteeksiannosta vielä. Anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että toisen teko olis ollut oikeutettu. Anteeksi antaminen vapauttaa ihmisen omasta negatiivisesta olotilastaan. Jos ihminen on katkera ja vihainen hyväksikäytöstä tai mistä tahansa kokemuksesta, niin kuka kärsii eniten siitä, ettei anna anteeksi? Ihminen itse tietenkin! Anteeksi antaminen vapauttaa ihmisen kaikesta negatiivisuudestaan. Anteeksi antaminen on tie rauhaan ja onneen.
Rakastan veljiäni heidän teoistaan huolimatta. Toisen veljen kanssa asian olen jo käsitellyt. Se oli minulle valtava vapautus. Hän katui ja häpesi aidosti tekoaan. Annan hänelle kaiken anteeksi. Tän toisen veljen kanssa asia on vielä kesken. Toivon, että hän on valmis puhumaan kanssani. Toivon todella sydämestäni, että hänen tekonsa oli vain nuoruuden ajattelemattomuutta ja ette ihän tee sitä enää. Tämän asia on tärkeätä tulla selväksi!
Ps. Hoida tämä hyväksikäyttö asia pois elämästäsi. Olet jo liian kauan kantanut sen kokemuksen tuomaa painolastia. Oletko ajatellut, että tämä kokemus vaikuttaa myös sinun parisuhteeseen.. et pysty kasvamaan täyteen miehiseen voimaasi, jos tämä asia jää sisällesi.
- Mies, hyväx käytetty
Moi. Kiitos kun vastasit viestiini. Olet varmasti oikeassa, että minun tulisi käsitellä asia. Käsittelemättä se on tosiaan jäänyt ja en ole siitä puhunut koskaan kenenkään kanssa, enkä rehellisesti sanottuna usko, että koskaan puhuisinkaan. En ole parisuhteessa. Nainen jonka kanssa ennen seurustelin oli ns " pinnallinen " ja ei millään tavoin sen tyyppinen, että hänen kanssaan olisi voinut/kehdannut asiasta tai ylipäätään mistään syvällisistä asioista puhumaan. Hän oli kuin kylmä jää jota ei pystynyt sulattamaan. Reagoin agressiivisesti minua lähestyviin miehiin varsinkin silloin kun olen humalassa. Itseasiassa sen takia en ole viimeiseen 5 vuoteen ( sen jälkeen kun viimeksi olin putkassa asian takia ) ollut kertaakaan baarissa. Jos juon, harvoin mutta aina kotona ja yleensä yksin. Koska en siedä mies seuraa, varsinkaan humalassa. Silloin ne tunteet nousevat pintaan ja etenkin silloin kun joku alkaa puhumaan jotain peppuseksi/suihinotto juttujaan. Silloin vihani nousee niin kovaksi, että voin tehdä oikeastaan mitä vain. Tälläisiä tilanteita oli aikoinaan ja heitin koko porukan ulos asunnostani ja tilasin seuraavana päivänä kerran suursiivouksen, poistin kaikkien näiden kavereiden nimet ja numerot kännykästä enkä ole sen jälkeen puhunut heille mitään. Että kyllä, traumoja se on jättänyt. Mies joka minua käytti hyväksi saunassa muutamia kertoja on jo kuollut. Rauha hänen kuolemalleen, en minä niinkään häntä vihaa, enää. Ehkä siksi koska on kuollut. Hän oli eräänlainen reppana, yksineläjä, ammatiltaan muuten ekonomi, kuulin tämän vasta jälkeenpäin. Välillä säälin häntä ja mietin hänen persoonaansa kynttilän valossa. Tavallaan todella miellyttävä persoona, mukava, kova puhumaan ja piti lapsista. Ehkä hän ei vain tiennyt mitä teki tms. Jos halu kasvoi liian kovaksi nähdessään minut saunassa alastomana. Olen ajatellut sitäkin, että jos hänellä oli sairaus nimeltä pedofilia, ehkä hän ei voinut haluilleen mitään ja ne kasvoi välillä niin kovaksi, ettei hän kyennyt estämään itseään. Inhoan pedofiileja silti, en hyväksy heitä. Jos ovat niin sairaita niin he kuuluvat silloin pakkohoitoon koska lapsen elämä voi olla pilalla kun käytetään hyväksi.
Mennyt asia on osa minua ja elän sen kanssa aina. En varmaankaan koskaan voi puhua asiasta kenenkään kanssa kasvotusten. En usko sen auttavan. Häpeän asiaa vaikken tunnekaan syyllisyyttä. Mutta on se silti jotenkin noloa vaikken olekaan tehnyt mitään väärää, näin sen koen. - nainen 36
Kaksi viikko kirjeen lähettämisen jälkeen toinenkin veli otti yhteyttä. Hän ehdodtti tapaamista, johon tietysti suostuin. Tämä veli oli se suuseksin tekijä.
Kun lähdin tapaamaan tätä veljeä, minuun iski kamala ahdistus.. kyyneleet alkoivat vieriä poskiani pitkin, sydän löi rajusti ja vatsassa velloin. Apua, mitenkä minä selviän tästä.. tuntui kuin olisin taantunut pieneksi tytöksi.
Tapasimme erään pururadan parkkipaikalla. Meillä oli tarkoituksena kävellä ja puhua. Minä itkin jo ennenkuin ehdin sanoa yhtään mitään. Veljeni tuli autooni ja tunteeni purskahtivat oikein kunnolla. Selitin mitä kävin läpi ja sanoin, ettei tarvitse olla huolissaan, että kyllä se menisi ohi. Veljeni kuunteli, oli hyvin pahoillaan ja pyysi anteeksi sitä mitä oli teollaan minulle aiheuttanut.
Kävelimme kaksi tuntia metsässä ja puhuimme kaikki asiat halki ja paljon muutakin. Kumpikin meistä sai esittää mielessään olevat kysymykset. Veljeni oli näyttänyt kirjeen myös vaimolleen ja he olivat yhdessä käsitellet asiaa. Minä uskon täysin, ettei veljeni ole tehnyt mitään omalle tyttärelleen. Hän oli tehnyt nämä teot ajattelemattomuuttaan läheisyyden kaipuussaan oikein tajuamatta kuinka ne väärin ne olivat moraalisesti.
Tunsin vapautuneeni suuresta painolastista. Nyt nämä asiat ovat tuotu totuuden valoon ja ne haihtukoon savuna pois minun elämästäni :) - surullinen keiju
Sulla meni asiat sitten hyvin. Minun hyväksikäyttäjä kielsi kaiken, ja kaikki sukulaiseni uskoivat häntä. Menetin koko sukuni.
Yritän rakentaa uusia ihmissuhteita ympärilleni, mutta helppoa se ei ole, sillä en ole koskaan oppinut luottamaan ihmiseen.
Suurimmaksi osaksi en tunne enää vihaa tms. olen vain loputtoman väsynyt ja uupunut. Elän ulkoisesti "normaalisti", sisältä tunnen olevani kuollut suurimman osan ajasta. Välillä koen valon pilkahduksia, pieniä välähdyksiä, joiden tähden jaksan vielä elää.- nainen 36
Onpas tosi ikävä juttu! Halaus sulle!
Miten menetiti koko suvun? Tarkoitatko, ettet ole väleissä vanhempiisi tai sisaruksiisi lainkaan? Miten on mahdollista, etteivät uskoneet sinua? Eihän kukaan keksi tuollaisia tarinoita ihan muuten vaan.
Kuka sua hyväksikäytti? Omasta perheestäkö joku? Minkä ikäinen olet? Miten toit asian julki?
Haluaisin kuulla sun tilanteestasi! Ehkä mä voisin jotenkin tukea ja auttaa sua:)
- JK
VAI IIIN
- Satutettu pikkusisko
Moi,
satuin löytämään keskustelun googlettamalla. Olin kuusivuotias, kun toinen veljeni (silloin 12) vahti minua kotona. Perheeseeni kuului silloin myös 11 vuotta vanhempi veljeni. En enää muista, miksi meidät oli jätetty kahden kesken. Sitä ei kuitenkaan olisi koskaan pitänyt tapahtua. Hän ehdotti minua harrastamaan suuseksiä kanssaan. Puhui jotakin tikkareista, en pysty kuvailemaan enempää. Tulee niin saastainen ja paska olo.
Muistikuvat seuraavista vuosista on aika hataria. Sitä kuitenkin jatkui siihen asti kun olin 3. luokalla. Jaoimme saman huoneen, joten veljeni mahdollisuudet suostutteluuni ja hyväksikäyttöön olivat täydelliset. Yhtenä yönä kuitenkin sanoin, etten halua enää. Tottakai aina ymmärsin, kuinka väärin se oli. En vain osannut tehdä asialle mitään. Hävetti. Yhä hävettää.
Vanhempamme eivät kait koskaan saaneet selville. Nyt kun muistelen noita vuosia, niin pari asiaa herää muistoistani. Lapsuuteni kesämökkireissulla meidät kaksi jätettiin mökille, kun vanhemmat lähtivät kävelylle. Sanoin jääväni nukkumaan, ja veli halusi lukea akkareita. Pian hän olikin jo housut kintuissa sängylläni. Vanhemmat tulivat takaisin. Esitin nukkuvaa ja he käskivät häntä nostamaan housunsa. Emme koskaan puhuneet asiasta. En vieläkään tiedä mitä he ajattelivat, mutta se tekee mut yhä vihaisemmaksi.
Veljeni on aina ollut vanhempieni suosiossa. Ehkä hän sai liikaa valtaa.
Olen kertonut asiasta muutamalle ystävälleni kännipäissäni. Silloin se tuntuu helpommalta, mutta heti kun olen asian kertonut, kaduttaa. Tappaisin itseni jos kaikki saisivat tietää, vaikkei mulla muuten ookkaan itsetuhoisia ajatuksia. En pysty ajattelemaan mitään seksuaalista yhdenkään pojan kanssa. Kaikenlaisia tuntemuksia mulla on tyttöjä kohtaan, ja muutaman kanssa olenkin ns. seurustellut. Jos sitä edes sellaiseksi voi kutsua. En kuitenkaan pysty mihinkään seksuaaliseen ja ahdistun muutenkin kovin helposti...
Pelkään, että koko loppuelämäni tulee olemaan samanlaista. Ihastun, ja kun saan vastakaikua, niin peruutan heti. En anna kenenkään koskea itseeni. Pelkään, että jään aivan yksin tähän maailmaan. En osaa tehdä tälle mitään. Auttakaa- nainen 36
Nää on tosi vaikeita asioita. Kun ne on tapahtunut lapselle, niin tapahtumat jättää usein tosi voimakkaat jäljet ihmisen elämään. Kaikesta voi kuitenkin vapautua.. Olen itse joutunut elämässä käymään läpi monia vaikeita prosesseja, joten voisin varmaan tukea ja auttaa sinua!
Jos haluat apua multa, niin laitapa sähköpostiosoite, niin kirjoitan sulle!! (oma sähköpostini on omalla nimelläni, niin en viitsi sitä tänne laittaa) - Entinen uhri
Hei pikkusisko,
En tiedä kuinka vanha olet, itse olen kolmekymppinen ja hyväksikäyttötarinani on hyvin samanlainen kuin omasi; kuusi vuotta vanhempi veljeni käytti minua hyväkseen alkaen siitä kun olin kuusi ja päättyen suunnilleen 11-vuotiaana, monta kertaa viikossa, sisältäen monenlaista penetraatiota ja suuseksiä, muttei kuitenkaan yhdyntää. Sitäkin yritettiin moneen kertaan, muttei onneksi "onnistunut", jos tässä nyt jostain voi iloita.
Itse hakeuduin hoitoon parikymppisenä ja käsittelen aihetta edelleen, nyt esimerkiksi täällä netissä muiden kokemuksia lukemalla, mutta en ole tällä hetkellä terapiassa. Veljeni kanssa olen asiasta puhunut silloin kun aloin asiaa käsitellä ja tiedän hänen katuvan ja kärsineen tapahtumista jälkikäteen ainakin jonkin verran, mutta en pysty asiaa enempää hänen kanssaan puimaan, siinä menee raja, yököttää. Vanhempieni kanssa en ole asiasta puhunut, he eivät asiasta tiedä, mutta en luota heihin, välimme ovat viileät. Välit eivät siis ole poikki veljeenkään, silloin tällöin harkitsen niiden katkaisemista, pidän sitä mahdollisena, mutta toistaiseksi minulle on riittänyt se, että välit ovat muodolliset. Mutta en odotakaan enää vastauksia heiltä, veljeltäni tai perheeltäni, olen ottanut vastuun omasta elämästäni ja omasta onnellisuudestani. Tukeudun ystäviini ja olen saanut apua terapiasta. Joskus koen silti olevani yksinäinen. Suurimmalle osalle ihmisistä asiasta ei kuitenkaan voi puhua ja siten he eivät voi koskaan ymmärtää mitä tunnen ja miksi.
Ehdottomasti kannattaa hakeutua jonnekin puhumaan asiasta. Jos haluat parantua, voit parantua. Sellaiset asiat tuppaavat toteutumaan.
Elän avoliitossa nyt kuudetta vuotta. Hyväksikäyttö ei ole este toimivalle parisuhteelle, vaikka se tekee asioista vaikeampia ja rajumpia, myös puolisolle, joka joutuu tavallaan syntipukiksi asiassa jossä hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa. Minä olen silti oppinut nauttimaan seksistä, vaikka alkuaikoina kärsin varsinkin ruumiini muistaessa lapsuudenaikaisia kokemuksiani ja kiihotusta jota silloin lapsena tunsin. Sitä on vaikea hyväksyä. Hyväksikäytetyn kokemat tunteet ovat todella ristiriitainen vyyhti, hirvittävä sekoitus pelkoa, syyllisyyttä, häpeää, yksinäisyyttä, rumuutta ja samalla emotionaalista riippuvuutta hyväksikäyttäjästä, liian aikaisin herännyttä fyysistä kiihotusta, toisen miellyttämistä, toisen tahtoon alistumista ja tämän kaiken seurauksena syvää itseinhoa. Minulla tästä kaikesta seurasi vahva taipumus addiktioihin, joista olen taistellut itseni vapaaksi (no, tällä hetkellä roikun netissä liikaa, mutten sentään sillä tuhoa sisäelimiäni tai aivojani lopullisesti). Parisuhteessa olen opetellut myös sanomaan ei silloin kun en halua. Se on ollut vaikeaa.
Jollain ihmeellisellä tavalla asioiden käsittely ja niistä puhuminen ja lukeminen ja itselleen anteeksi antaminen ovat aiheuttaneet sen, että hyväksikäyttö ei enää hallitse elämää, vaikka välillä nouseekin voimakkaammin pintaan.
Koen olevani tässä asiassa selviytyjä, vaikka edelleen välillä vajoan masennukseen. Elämäni on silti tuhat kertaa parempaa kuin silloin kun en tehnyt asialle mitään. Olisin todennäköisesti tavalla tai toisella tuhonnut itseni, lohduttautuen sillä etten ole itse itsestäni vastuussa, sillä en alunperinkään itseäni tuhonnut... Tässä on uhrina elämisen vaara. On kuitenkin itse tehtävä valinta, haluaako elää ja miten haluaa elää.
Minulla on lapsi ja hänenkin takiaan aion vielä itsekin jatkaa terapiaa jossain muodossa kunhan ehdin. Olen hyvä äiti, mutta välilä olen emotionaalisesti kylmä, minun on vaikea olla lasta lähellä, ei siis aina, mutta kausittain. Pelkään vahingossa siirtäväni lapselleni jotain hyväksikäytön aiheuttamaa häpeää tai ahdistusta jos en hoida itseäni niin hyvään kuntoon kuin mahdollista. Ehkä turhaankin pelkään, onhan lapseni reipas ja iloinen leikki-ikäinen, jonka suurin murhe tuntuu olevan se, jos ei saa katsoa aamupiirrettyjä loppuun asti.
Mielenterveysseuralla on ilmaista kriisiterapiaa, Delfins ry:llä on auttava puhelin, joka voi antaa lisäohjeita eteenpäin. Ilmeisesti erittäin toimivaa on myös ryhmäterapia, vaikken sitä itse ole harrastanut, mutta näin olen kuullut. Yliopisto-opiskelijoille on Yths. Kunnalliseltakin voi saada apua jos onnistaa... Jos on rahaa mene yksityiselle. Uskovaisille (en minä) on monenlaista apua, esimerkiksi kirjassa "Hyväksikäytetyt" oli kirjoittajina jotain semmoisia, jotka vaikuttivat ihan fiksuilta, ehkä heihinkin voi olla yhteydessä. Itse suhtaudun kaikkiin ihmepelastumisiin varauksella. Oma toipumiseni on ollut kovaa, joskin palkitsevaa työtä ja vaatinut paljon henkistä kasvua paljon anteeksiantoa itselleni, paljon kyyneliä, paljon sen kestämistä että asiat etenevät hitaasti, pienin askelin. Hae apua! Älä luovuta. Etsi oma tapasi parantua. Taistele itsesi terveeksi, olet ansainnut sen.
- Jättää syvät jäljet
Asia koskettaa syvästi, itsekin jouduin veljen hyväksikäytön uhriksi.
Asia on on vaivannut minunkin elämääni, en todellakaan siedä yhtään mitään suuseksiä tai pepuseksiä, onneksi puolisoni ei niihin pakotakaan.
Veljeni uskoisin omassa ahdistuksessaan alkoikin aikuisempana aika vihamieliseksi minua kohtaan, yritti aina "kävellä yli" saada minut toisten silmissä näyttämään hullulta, hölmöltä. Kuitenkaan ei ole onnistunut, sillä olen käynyt koulutuksen ja saanut ihan hyvän työpaikan, perheen, joka on yhtenäinen.
Asia muuttuui entistä tärkeämmäksi, kun sain huomata, kuinka hän yritti vaikuttaa vanhempiimme ja mustamaalata minua kokoa ajan. Tein saman kirjoitin kirjeen, mutta kirjoitin sen myös äidilleni, jotta hän avaisi silmänsä tälle suunnattomalle väärinkäytökselle. Äiti ei koskaan pystynyt puhumaan minelle asiasta, mutta tiesin, että hän muutti ajatuksensa. Onneksi veljen perheessä ei ollut tyttöjä, mutta joatin on vanhamman pojan elämässä, hän on kyllä korkeasti koulutettu, mutta koskaan ei ole hänellä ollut naisseuraa.
Veli ei ole pystynyt vieläkään edes anteeksipyytämään, kyllä hänestä näkyy, että on asioita, jotka paivavat, joulukortin saan, minkäänlaista muuta yhteyttä meillä ei ole. Joissakin suvun tapaamisissa näemme, mutta emme juttele.
Kyllä asia minunkin voimia syö, nämä tilaisuudet joihin hänen kanssaan joudun pelottavat, sillä hänhän edelleen omalla egollaan yrittää alistaa.
En tiedä miten tämä voitaisiin välttää, uskon että monessa perheessä tapahtuu samaa silloin, kun on vanhempi veli. Hänen seksuaalisuutensa herää ja kohteen puutteessa se kohdistetaan avuttomaan ja tietämättömään sisareen.
Poikien kasvatuksessa tähän pitäisi puuttua.
Muuten omalla kohdallani oli vielä asia, tämän veljen puoliso on on sairaanhoidon puolen opettaja, kun netissä sitten katselin mitä hän on tehnyt, löytyi sieltä hänen kirjoittamansa ja tutkimansa aihe juuri tästä lasten hyäksikäytöstä perheissä.
En ole itsekään päässyt asian yli, yritän elää sen kanssa, toivoisin hänen kuitenkin osaavan kirjoittaa minulle vaikka kirjeen ja pyytää anteeksi ja kertoa, miksi hän teki tuon teon. Se vaikuttaa elämääni monessakin asiassa. - molly2
Todella vaikea tilanne, ihan vaikea sanoa juuta tai jaata sillä tuntuu että kumpikin vastaus on väärä. Toivottavasti taklaat sen jotenkin, sillä kipeät muistot lapsuudesta olisi saatava paranemaan.
- ZASD2456
www.suomendelfins.fi
- Anonyymi
No joo hei haloo miettikääs nyt taas,et äihan poliisille pitäis ilmoittaa vuoskymmenten takaisia jutuja,poliisilla on kyllä ihan tarpeeksi tärkeämpääkin tekemistä kuin mietiä teidän nuoruuden ajan seksuaalikokemuksia.
Johonkin terapeutille voit mennä mutta ilman mitään todisteita et saa veljiäsi mihinkään oikeuteen,kun et kerran lapsena iljennyt noista äidilelsi kertoa niin nyt ON kyllä jo aivan liian myöhäistä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p551806Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,431593- 511542
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.41485Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis51468Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin51384Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä71298Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta111263Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla31142Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni31113