Sen pienen mutta epätodennäköisen todennäköisyyden varalta... että juuri Sinä kirjoitat täällä Vielä minulle..
Sinä olet tärkeä minulle, koska sinuun rakastuminen pelasti minut joltain, sai kehityksen katkeamaan, sai minut tervehtymään siitä jostakin... Olen kiitollinen siitä että sain tutustua sinuun vaikka minut torjuitkin, koska sitä ennen... yritin. Ja yritys oli se, joka pelasti. Joskus määränpäätä tärkeämpi on se matka, vaikka matka päättyisi ennen määränpäätä :( Olisin silloin joskus halunnut kiittää ja yritinkin, mutta et päästänyt lähelle, et halunnut tavata.
Mutta me juttelimme joskus täällä, se on aika varma asia se. Itse olen pyrkinyt viimeisen yli puolen vuotta pysymään pois täältä ja ainakin olemaan kirjoittamatta. Olenko onnistunut? Välillä viikkojakin, kuukausiakin kirjoittamatta mitään. Mutta joskus, kuten nyt, palaan tänne vilkaisemaan, kuten eilenkin. Mutta sitä ennen... oli taas hyvin taukoa.
Sitä taukoa saisi olla enemmän, sen tauko saisi olla pysyvää --> koska tämä masentaa. Minä en kävisi ollenkaan täällä, jos olisin parisuhteessa. Minä en ole, mutta tämä ei saa korvata parisuhdetta, se hyväolo - jonka joskus jostain nimettömästä "joltakin jollekin" toivotuksesta tulee, kieltämättä kuvitellen joskus, että se olisi itselle. Niin...älytöntöntäkö.. On.
Sinä torjuit minut, mutta olet minulle silti tärkeä. En ole varma, voisiko meistä koskaan tulla mitään vaikka sinäkin rakastaisit minua, todennäköisesti en pystyisi tarjoamaan sinulle sitä mitä haluat ja olemaan "tarpeeksi". En ole edes varma, olisinko itse onnellinsempi kuin yksin - jos suhde olisi yhtä riitelyä tai pahoja sanoja - minä kun en ole "olan kohauttaja" - tyyppiä. Minun kanssa tarvitsee osata sanoa "Anteeksi". Muuten mulla saattaa jäädä "levy päälle" - ja se näkyy - ja se ei oo hyvä mulle, sen tiedän kokemuksesta. Mä jään miettimään asioita, joita mulle tärkeät ihmiset on mulle sanoneet. Jotkut tuntemattoamt tai puolitutut "kaverit"... - ei juurikaan väliä mitä ajattelevat.
Tuon edellisen kappaleen kirjoitin siltä varalta että se pienen pieni todennäköisyys toteutuisi ja olisin tunnistanut sinut taas täältä. Olet aina tervetullut luokseni, vähintään hyvänä ystävänä. Tunteita ja haluja mulla on, mutta onko niissä järkeä tai toteutumismahdollisuuksia oikeasti mihinkään isompaan - mä en osaa sanoa, mä en tiedä. Mutta mä pidän Sinusta. Mutta en voi tehdä enää aloitetta, joten jos jotain oikeasti haluat, sun on tehtävä se, koska sä torjuit silloin mut sen verran railakkaasti että mulla ei oo enää mahollisuutta, en halua häiritä ketään jos olisinkin erehtynyt - ja sen todennäköisyys on aika suuri,.
Mutta joku joka tuntee mut ja jonka seurassa ois hyvä olla..naisen seurassa vielä, ni se olis mulle kova juttu. Alan olee aikalailla omilla rajoillani tässä muutamassa asiassa, pysynkö pinnalla vai uppoanko. Ja se toisen kosketus - vaikka lähekkäin istuminen.. se ei kai olisi pahitteeksi. Ei jaksa hakemalla hakea ja itseään myydä enää ihmisenä rakkausasioissa vaikka "katseita" sentään nykään saankin (se on jo paljon) Omalle sukupuolelle en osaa avautua samalla tavoin.
Täs oli mun ajatukset. Nyt meen nukkumaan.
Nukus hyvin Sinäki.
Sinä olet tärkeä minulle, koska sinuun rakastuminen pelasti minut joltain, sai kehityksen katkeamaan, sai minut tervehtymään siitä jostakin... Olen kiitollinen siitä että sain tutustua sinuun vaikka minut torjuitkin, koska sitä ennen... yritin. Ja yritys oli se, joka pelasti. Joskus määränpäätä tärkeämpi on se matka, vaikka matka päättyisi ennen määränpäätä :( Olisin silloin joskus halunnut kiittää ja yritinkin, mutta et päästänyt lähelle, et halunnut tavata.
Mutta me juttelimme joskus täällä, se on aika varma asia se. Itse olen pyrkinyt viimeisen yli puolen vuotta pysymään pois täältä ja ainakin olemaan kirjoittamatta. Olenko onnistunut? Välillä viikkojakin, kuukausiakin kirjoittamatta mitään. Mutta joskus, kuten nyt, palaan tänne vilkaisemaan, kuten eilenkin. Mutta sitä ennen... oli taas hyvin taukoa.
Sitä taukoa saisi olla enemmän, sen tauko saisi olla pysyvää --> koska tämä masentaa. Minä en kävisi ollenkaan täällä, jos olisin parisuhteessa. Minä en ole, mutta tämä ei saa korvata parisuhdetta, se hyväolo - jonka joskus jostain nimettömästä "joltakin jollekin" toivotuksesta tulee, kieltämättä kuvitellen joskus, että se olisi itselle. Niin...älytöntöntäkö.. On.
Sinä torjuit minut, mutta olet minulle silti tärkeä. En ole varma, voisiko meistä koskaan tulla mitään vaikka sinäkin rakastaisit minua, todennäköisesti en pystyisi tarjoamaan sinulle sitä mitä haluat ja olemaan "tarpeeksi". En ole edes varma, olisinko itse onnellinsempi kuin yksin - jos suhde olisi yhtä riitelyä tai pahoja sanoja - minä kun en ole "olan kohauttaja" - tyyppiä. Minun kanssa tarvitsee osata sanoa "Anteeksi". Muuten mulla saattaa jäädä "levy päälle" - ja se näkyy - ja se ei oo hyvä mulle, sen tiedän kokemuksesta. Mä jään miettimään asioita, joita mulle tärkeät ihmiset on mulle sanoneet. Jotkut tuntemattoamt tai puolitutut "kaverit"... - ei juurikaan väliä mitä ajattelevat.
Tuon edellisen kappaleen kirjoitin siltä varalta että se pienen pieni todennäköisyys toteutuisi ja olisin tunnistanut sinut taas täältä. Olet aina tervetullut luokseni, vähintään hyvänä ystävänä. Tunteita ja haluja mulla on, mutta onko niissä järkeä tai toteutumismahdollisuuksia oikeasti mihinkään isompaan - mä en osaa sanoa, mä en tiedä. Mutta mä pidän Sinusta. Mutta en voi tehdä enää aloitetta, joten jos jotain oikeasti haluat, sun on tehtävä se, koska sä torjuit silloin mut sen verran railakkaasti että mulla ei oo enää mahollisuutta, en halua häiritä ketään jos olisinkin erehtynyt - ja sen todennäköisyys on aika suuri,.
Mutta joku joka tuntee mut ja jonka seurassa ois hyvä olla..naisen seurassa vielä, ni se olis mulle kova juttu. Alan olee aikalailla omilla rajoillani tässä muutamassa asiassa, pysynkö pinnalla vai uppoanko. Ja se toisen kosketus - vaikka lähekkäin istuminen.. se ei kai olisi pahitteeksi. Ei jaksa hakemalla hakea ja itseään myydä enää ihmisenä rakkausasioissa vaikka "katseita" sentään nykään saankin (se on jo paljon) Omalle sukupuolelle en osaa avautua samalla tavoin.
Täs oli mun ajatukset. Nyt meen nukkumaan.
Nukus hyvin Sinäki.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ottaisin saman sähköpostiin. Niin tekevät ihmiset, joille olen tärkeä. Vaikka he eivät tekisi niin, olisivat he minulle tärkeitä. Varsinkin eräs, josta en ole kuullut pitkään aikaan. Meidän mittapuulla pitkään aikaan. Hän olisi silti tärkeä vaikka hän ei ottaisi enää yhteyttä. Hän olisi silti tavattoman tärkeä minulle.
teet täällä vastaamassa jos odotat että sinulle pitää laittaa asiat sähköpostiin ?
Eikö sama päde siinä tapauksessa myös sinuun vai pidätkö itseäsi ja häntä eriarvoisina tuossa suhteessa ?
Ei. On mahdollista, että hän odottaa minulta viestiä. En tiedä. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia. Voihan olla että hän on tyytyväinen elämäänsä näin, ilman minua. Miksei olisi. Olen täällä, koska muuta en voi. Tämä kirjoitus oli sellainen, että siihen oli pakko vastata. Ehkä siinä oli ripaus toivoa.
Nii ja yritän pysyä pois täältä joten jos onnistun (mikä olisi itselle tärkeää), en näitä ehkä enää tule lukemaan. Koska mun pitäisi elää oikeaa elämää. Niinkuin muuten elänkin, mutta näissä rakkausasioissa myös.. Ja koska näitten lukeminen ei tee mulle hyvää.
Ja tiedostan, että suurella todennäköisyydellä olen erehtynyt eikä kukaan kirjoita täällä juuri minulle. Mutta.. sen pienen todennäköisyyden varalta.. vielä tämä. Ja vaikka hän minut torjuikin.. se ei aina tarkoita ettei pidä toisesta, tosin sitäkään en voi tietää, ehkä hän ei ollenkan pitänyt minuta. Mahdollista kyllä.
Mitä enemmän kirjoitan sitä tyhmemmältä ja sekopäisemmältä kuulostan.. lahja kai sekin :D En, en ole sekopää ja tiedän, että minun olisi syytä olla lukematta näitä, ja tiedän, että suurin osa jos peräti kaikki viestit, ovat joltakin jollekin muulle, kuin minulle.
Ap, moni asia kirjoituksessasi sopii minun elämääni. No viimeisen puolen vuoden aikana olen kyllä käynyt täällä mutta harvemmin kuin joskus. Olen myös siinä tilanteessa, että oikea elämä kutsuu minua. Olen vastaavassa tilanteessa, tultuani torjutuksi hyvinkin railakkaasti pyrkinyt asiaa itsepintaisesti selvittämään. Riippumatta siitä kirjoittaako hän juuri minulle. On ollut vahvat perusteet epäillä että ei. Siitä huolimatta olen asiaa selvittänyt. Koska sydän sanoi niin.
Vastaanotto vaihteli. Kerran kun lähestyin, en saanut mitään vastausta. Sana " anteeksi" avasi väylän uudestaan. En käytä sitä itse tällä kertaa ensimmäisenä sillä koen, että minut suljettiin pois toisen elämästä. Minua loukattiin syvimmällä mahdollisella henkilökohtaisella tasolla. Hän ei voisi olla onnellinen kanssani. Ymmärrän sen enkä syytä siitä. Paljon on tapahtunut, mutta en tehnyt kaikkea yksin. Ei kukaan halua olla suhteessa jossa on pelkkää riitelyä. En minäkään. Kun minulta pyydetään anteeksi, otan sen vastaan kun olen valmis. Olen valmis. Myös siihen vaihtoehtoon ettei sitä anteeksipyyntöä tule.
Joten ap olipa viestisi kenelle vaan, jos koet että sinulla on tarve pyytää anteeksi tee se itsesi vuoksi. Se toinen suhtautuu miten suhtautuu siihen et voi vaikuttaa. Tapasi kirjoittaa on hyvin tuttu. Käytät sanoja jotka tunnistan. Mutta silti en usko että täällä on mikään minua varten. Uskon, että ihminen joka aidosti haluaa löytää toisen luo, tekee sen muulla tavalla kuin täällä. Niin minäkin tein. Joka ikinen kerta. Rohkeutta ja uskoa tulevaan Sinulle. Päätit sitten mitä hyvänsä.
Millä tavalla hän sinut torjui? Ihan siis selkeää puhetta ja silleen.
Täällä varmaan yksi sun toinen kuulostaa joskus kahjolta, joten ei hätiä mitiä :)
En ole hän, mutta pysäytti. Kaikkea hyvää aloittajalle, todella toivon niin.
Minäkin toivon sinulle vain hyvää. Olisin toivonut sitä mieluiten yhdessä.
mua jo oksettaa oikeasti koko palsta. Haluaisin lopettaa, mutta taas tuli katsomaan. Ihan tyhmää sekoittaa pää tälläisellä. En tiedä mitä täältä haen. Onhan minulla puoliso, mutta se jokin on kadonnut ja tunnen häneen enää vain kiintymystä ja tapaa olla yhdessä. En minä häntä jätä enkä ole fyysisesti pettänyt. Kaipaan vain jotain tunnetta joka on kuollut puolisooni. Sekin on säälittävää. Ei ole mitään syytä hänessä. Hyvä ihminen hän on, mutta se ei riitä. Mitä helv.ettiä minä taas jauhan. Joo menen nukkumaan hänen viereensä. Mitään järkeä missään. Öitä tunteelle joka on hukassa.
No johan oli ap:llä pitkä kirjoitus(pystyy varmaan kirjoittamaan esseen tulitikuista).
Lyhyesti oli kai tarkoitus sanoa: haluan sua,ota ota,muutkin katselevat mua=)
Toi sama oli sanottu niin moneen kertaan kymmenellä eri tavalla ettei kenelekkään jäänyt epäselväksi.
Hohoijaa.....
Pakit saanut ja vielä jaksaa epätoivoisesti tyrkyttää.....mahtaa olla epätoivoinen
PS: Lycka till
Minusta ap:n kirjoitus oli hyvää tunteiden purkamista. Hänen tilanteensa on ikävä ja toivon onnea asioiden selviämisen suhteen. Nyt pitäisi alkaa jankuttamaan, että irl, irl, IRL! Mutta ei se aina niin autuaan helppoa ole, ei.
Hyvin epätoivoisen naisen kirjoittama....itsekunnioitus täysin kadoksissa...halu olla kynnysmattona vaikka on torjuttu.
Mikä sen saa aikaan?? Kovasti vakuuttaa rakkautta ja toisen tärkeyttä..ja ettei ole ilmeisesti enää parisuhteessa. Hmmm... uutta elättäjää...asuntoa vailla...heitetty pihalle...
Tälläinen vaikutelma tulee jos lukee kirjoituksen ajatuksella useaan kertaan.
äläkä tee oman pääsi sisältä mitään katatrofaalista fiaskoa. miten tuommosia tuosta ap:n kirjoituksesta sait edes päähäsi? oletko itse häätötilanteessa oleva elättäjää itsellesi hakeva. älä vertaa omaa tilannettasi toisiin, kärsi omat mokasi, ja yritä kohentaa elämäsi tilannetta ihan omatoimisesti!
just niin, komppaan sua !
täällä turhanmoni vääntää kaiken omanmielensä mukaiseksi tai vaan provoamisen vuoksi.
ahdasmielistä/ilkeätä/katkeraa/vihaista porukkaa palstatäynnä. Mutta ymmärtäähän he ei voi, jos on ahdasmieli eikä ymmärrä erilaisuutta. Me vaan ei olla kaikki ihmiset samanlaisia.
Ja voiton vei huoranperse.
Viesti on kuten tavallista, kohdistamaton.
Kyseessä en ole minä. En ole torjunut, eikä mulla ole anteeksi pyydettävää.
heh, ap aloittaa ja ap vastaa..itselleen..helwetin kova hinku kirjoittaa, eihän noita jaksa edes lukea
Tutulta "kuulostaa" teksti omiinkin korviin, tosin en ole tiedostamattani ketään torjunut. Karkuun korkeintaan juossut ja töksäytellyt jotakin outoa, koska näin minula ilmenee ihastuminen, en pysty olemaan rentoutunut seurassasi :( Vaikka sinusta niin valtavasti välitän. En yksinkertaisesti osaa tehdä aloitetta ja ethän sinä varmaan hän olekaan, mutta nii... Tiiä häntä.
Ja tunnistan myös itseni tekstistä, koska ollaan "samiksia". Paitsi eri kromosomit meil on. :D
Onhan tääl nyt tullu välissä roikuttua ikäväpalstalla, ku on niin pakonomaisesti mielessä eräs henkilö ja just tuntuu siltä, että jokainen viesti, missä suinkin on jotain edes pientä "Ton on pakko olla se!" -fiilinkiä, niin ainakin unelmoi sen pienen hetken, että voih, olisipa tuo minulle osoitettua tekstiä, mutta sitten sitä aina havahtuu ja alkaa vituttamaan entisestään. ;)
Minulla tämä sekoilu alkoi keväällä...
Menen nyt nukkumaan, hyvää yötä... =)
Oletteko olleet yhteyksissä kaipaamanne henkilön kanssa?
Tuli vaan mieleen, et jos olette torjumisen ymmärtäneet väärin ja toinen on varmuuden vuoksi torjunut -suojellakseen itseään...ehkä luullut / ymmärtänyt ettet ole kiinnostunut?
Miten tuo torjuminen tapahtui ? Henkilökohtaisesti suoraan?
Itse ikävöin ja kaipaan -mun kanssa haluttiin vaan olla kaveri...
Siinä olet oikeassa että täällä on suhteellisen turhaa roikkua jotain salaman lailla iskevää itselleen tarkoitettua viestiä odottaen. Varsinkin kun sitä saa kahlata miljoonan tyhjää täynnä olevan eläimen ulinaa muistuttavan kakkaviestin seasta. Mutta joskus harvoin täällä on hyviä, ajatuksia herättäväviä keskusteluja, joilla saa perspektiiviä omaan elämäänsä. Tämä viestirykelmä toimii hyvänä esimerkkinä.
Torjumisia on erilaisia eikä toinen ihminen välttämättä ole menetetty loppuiäksi. Sitä on itse kukin joutunut joskus torjumaan ihmisiä vaikka heistä pitäisikin. Kuten Surumieli yllä totesi, joskus joutuu suojelemaan itseään toisilta ihmisiltä. Toinen voi tehdä tai sanoa jatkuvasti asioita jotka saavat toisen tuntemaan itsensä huonoksi joten tekemisissä oleminen on vaikeampaa kuin täysin erillään pysyminen. Yhteys toiseen ihmiseen syntyy yleensä ihan syystä mutta katketessaan ei tarkoita välttämättä sitä että se ei koskaan enää tulisi takaisin.
Kun luuri piippaa varattua tai ei vastaa, kokeile myöhemmin uudelleen. Aika parantaa yllättävän monet vaivat. Kun siteet on vaihdettu puhtaisiin tai niitä ei enää tarvitse, on enemmän kuin normaalia hypätä pyörän selkään uudestaan.
Lukea!!!!! Karsee palsta. Nainen olen. Hakatkaa, heittäköön mua kivellä se, joka ei oo pettäjä..syntinen. Hajoon. Ei ikävä oo tällaista, niinkuin täällä ...paskan jauhantaa. Sore vaan.