Miltä näytät mummona

Kiitos. Hetken monipolvinen tunnelma, josta en ajatellut olevan runoksikaan asti. Mutta taipui arvokkaasti.. kiittäen.

Kiitos. Tunnistin olisi tosiaan tarpeen ajoittain, samoin kuin kyky nähdä tulevaan. Toisaalta veisi hommalta tiettyä hohtoa pois.

Kiitos hyde-mummon määritelmästä.. aina näköjään jotakin uutta oppii... näin ei se ulkonäkö kaikkea kerro, salaisuuksia piilee meistä jokaisenkin pinnan alla.

Mukava huomata, että olet tehnyt jo tarkat pitkänlinjansuunnitelmat tulevaisuutta varten.. pukeutumista myöten. Sinänsä runon alkulähteitä vastaavakin ettei herrasmiehen osaan sovi palava rakkaudentunnustus saati neitosten kahviloihin houkuttelu. Yksin saa Ekbergilla ompeluseurapullansa nauttia. Mutta ulkoinen toiminta ei aina olekaan tärkeintä.. vaan tietoisuus että joku jossakin kuitenkin on olemassa ja tätä maailmaa täydentämässä. Kiitän kommentoinnista, joka oli oma ansiokas runonsa/tarinansa itsessään.

Earl Grey kirjoitti:

Mukava huomata, että olet tehnyt jo tarkat pitkänlinjansuunnitelmat tulevaisuutta varten.. pukeutumista myöten. Sinänsä runon alkulähteitä vastaavakin ettei herrasmiehen osaan sovi palava rakkaudentunnustus saati neitosten kahviloihin houkuttelu. Yksin saa Ekbergilla ompeluseurapullansa nauttia. Mutta ulkoinen toiminta ei aina olekaan tärkeintä.. vaan tietoisuus että joku jossakin kuitenkin on olemassa ja tätä maailmaa täydentämässä. Kiitän kommentoinnista, joka oli oma ansiokas runonsa/tarinansa itsessään.

;))) niimpä. Herrasmies on aina herrasmies. Mutta, ajatteles tätä. Mitenkä ennenvanhaan ne herrasmiehet tutustuivat ihailemaansa naiseen. Jostain sen herrasmiehenkin oli rohkeasti aloitettava ja avattava rohkeasti ovi Ekbergin kahvilaan..samalla kun hän avasi oven daamilleen hän otti hatun pois päästään. Ja daami purjehti sisään tosin siellä varmasti oli naulakko ylimääräsille tavaroille mihin daami saattoi ripustaa varusteensa. Sitten herrasmies...kohteliaasti johdatti daaminsa istumaan pöytään joka tietenkin koska oli sunnuntai oli varattu etukäteen..ja jäi odottamaan tarjoilijaa...toki hän kysyi daamiltaan haluaisiko tämä kaksi palaa ja kermaa vai maitoa kahviinsa..ja minkälainen leivos daamille tänään kenties maistuisi?

Tsau:Friidu

Tsau. kirjoitti:

;))) niimpä. Herrasmies on aina herrasmies. Mutta, ajatteles tätä. Mitenkä ennenvanhaan ne herrasmiehet tutustuivat ihailemaansa naiseen. Jostain sen herrasmiehenkin oli rohkeasti aloitettava ja avattava rohkeasti ovi Ekbergin kahvilaan..samalla kun hän avasi oven daamilleen hän otti hatun pois päästään. Ja daami purjehti sisään tosin siellä varmasti oli naulakko ylimääräsille tavaroille mihin daami saattoi ripustaa varusteensa. Sitten herrasmies...kohteliaasti johdatti daaminsa istumaan pöytään joka tietenkin koska oli sunnuntai oli varattu etukäteen..ja jäi odottamaan tarjoilijaa...toki hän kysyi daamiltaan haluaisiko tämä kaksi palaa ja kermaa vai maitoa kahviinsa..ja minkälainen leivos daamille tänään kenties maistuisi?

Tsau:Friidu

Ennenvanhaan suhteet ja liitot olivat ennemminkin järjestettyjä, eihän siinä paljon hurmaamisista tai hurmaantumattomuuksista ollut iloa eloon tai apua. Romantiikka ei ole herrasmiehille otollista aikaa. En tiedä, miksi seurassasi tulee alati Helsingin muistoja mieliin... miten kerran todellakin sain neidon houkuteltua kanssani Ekbergin kahvilaan.. hän katseli suklaakakkuja ja muita ja kysyi mitä suosittelisin. Valintahan oli helppo: olin monasti ostanut ompeluseurapullaa myymäläpuolelta mukaan. Laskunmaksamisen yhteydessä tuli vain ikävä yllätys: pulla maksoikin kahvilassa KUUSINKERTAISESTI myymälään verrattuna. Ei siinä vielä, mutta pitikin mennä kommentoimaan sitä ääneen. Neito oli jo siinä vaiheessa valmis maksamaan itse, mutta sanoin: "Olin kyllä varautunut 50 senttiin, mutta kyllä olen valmis näin onnistuneesta hetkestä kolmekin euroa maksamaan". Sen sanottuani aavistin, että momentum on tältä osin mennyttä. Ei niin pahaa ettei jotain huonoakin: illalla sain taas kirjailtua monta ranskalaista viivaa Herrasmiehen muistikirjan 'Vielä opittavaa'-osioon.

Earl Grey kirjoitti:

Ennenvanhaan suhteet ja liitot olivat ennemminkin järjestettyjä, eihän siinä paljon hurmaamisista tai hurmaantumattomuuksista ollut iloa eloon tai apua. Romantiikka ei ole herrasmiehille otollista aikaa. En tiedä, miksi seurassasi tulee alati Helsingin muistoja mieliin... miten kerran todellakin sain neidon houkuteltua kanssani Ekbergin kahvilaan.. hän katseli suklaakakkuja ja muita ja kysyi mitä suosittelisin. Valintahan oli helppo: olin monasti ostanut ompeluseurapullaa myymäläpuolelta mukaan. Laskunmaksamisen yhteydessä tuli vain ikävä yllätys: pulla maksoikin kahvilassa KUUSINKERTAISESTI myymälään verrattuna. Ei siinä vielä, mutta pitikin mennä kommentoimaan sitä ääneen. Neito oli jo siinä vaiheessa valmis maksamaan itse, mutta sanoin: "Olin kyllä varautunut 50 senttiin, mutta kyllä olen valmis näin onnistuneesta hetkestä kolmekin euroa maksamaan". Sen sanottuani aavistin, että momentum on tältä osin mennyttä. Ei niin pahaa ettei jotain huonoakin: illalla sain taas kirjailtua monta ranskalaista viivaa Herrasmiehen muistikirjan 'Vielä opittavaa'-osioon.

;)))) ehkä me "neidot" olemme ikuisesti vaikeita tapauksia. Minäkin olen niin tottunut siihen että, mies toimii meilläkin aina maksumiehenä etten osaa edes varautua tilanteisiin etteikö hänellä olisi fyrkkaa ficcassa. Tuo Ekberg on ihastuttava kahvila mutta tietenkin kallis koska on niin arvostettu ja historiallinen kahvila täällä ollut aina... toinen mistä pidän on Ateunemin kahvila..siellä on valoisa tunnelma....Mitä tulee meillä kahviloissa käynteihin. Mieheni on varsin pihi täällä Stadissa. Mutta, jos reissaamme muualla Euroopassa hän ei koskaan laske näitä senttejä ei väliä mitä kahvi maksaa. Viime kesänä lomareissulla Ranskassa totuimme tähän ns. hyvään kahviin ja ihanaan kahvilakulttuurin siellä sinne takaisin...... Ehkä täällä ne hinnat ovat jo vähän karanneet käsistä. Täällä ei oikein raaskisi. Itse kyllä aika huolettomasti tykkään käydä edelleenkin kahviloissa. meidän nuoremman kundin kanssa.

Tuo totta, varsinkin ns. paremmissa piireissä avioliitot olivat usein järjestettyjä. Oli tärkeää että, omaisuus pysyi saman suvun hallussa. Mutta, varmasti oli sitten paljon ns. salarakkauksia ja suhteita joista tiedettiin mutta joista vaiettiin...ehkä se romantiikka sai edes pienen osan tätäkautta tulla kuulluksi...

Tottakait minä muistutan sinua Stadista;))) se on niin suuri osa minua. Olenhan monenpolven Stadilainen nainen..se tulee ruudun läpi;))) Tuo sinun herrasmiehen muistikirja on varsin ihana...;)))

Tsau:Friidu

Tsau. kirjoitti:

;)))) ehkä me "neidot" olemme ikuisesti vaikeita tapauksia. Minäkin olen niin tottunut siihen että, mies toimii meilläkin aina maksumiehenä etten osaa edes varautua tilanteisiin etteikö hänellä olisi fyrkkaa ficcassa. Tuo Ekberg on ihastuttava kahvila mutta tietenkin kallis koska on niin arvostettu ja historiallinen kahvila täällä ollut aina... toinen mistä pidän on Ateunemin kahvila..siellä on valoisa tunnelma....Mitä tulee meillä kahviloissa käynteihin. Mieheni on varsin pihi täällä Stadissa. Mutta, jos reissaamme muualla Euroopassa hän ei koskaan laske näitä senttejä ei väliä mitä kahvi maksaa. Viime kesänä lomareissulla Ranskassa totuimme tähän ns. hyvään kahviin ja ihanaan kahvilakulttuurin siellä sinne takaisin...... Ehkä täällä ne hinnat ovat jo vähän karanneet käsistä. Täällä ei oikein raaskisi. Itse kyllä aika huolettomasti tykkään käydä edelleenkin kahviloissa. meidän nuoremman kundin kanssa.

Tuo totta, varsinkin ns. paremmissa piireissä avioliitot olivat usein järjestettyjä. Oli tärkeää että, omaisuus pysyi saman suvun hallussa. Mutta, varmasti oli sitten paljon ns. salarakkauksia ja suhteita joista tiedettiin mutta joista vaiettiin...ehkä se romantiikka sai edes pienen osan tätäkautta tulla kuulluksi...

Tottakait minä muistutan sinua Stadista;))) se on niin suuri osa minua. Olenhan monenpolven Stadilainen nainen..se tulee ruudun läpi;))) Tuo sinun herrasmiehen muistikirja on varsin ihana...;)))

Tsau:Friidu

Oikein on täytynyt itsensä pakottaa olemaan ajattelematta jokaista lanttia, tai kääntämästä edes mielessään hintoja markoiksi ja oravannahoiksi.. Totta puhuen käyn aika harvoin kahviloissa. Pariisi on henkinen kotini, siltikin minun on vaikea ymmärtää sikäläistä kahvilakulttuuria.. istua vaivaisen kahvikupin ääressä tuntitolkulla? Olimme myös Ranskassa kesällä, pääasiassa Pariisissa mutta myös maaseudulla vähän sikäläistäkin elämää ihmettelemässä.. jotenkin maalla pariisilaisuuteni vain korostui..ehkä olimme samoilla seuduilla, koilliskulmilla? Kiinnitin muuten huomioita, että sikäläisissä kaupoissa on merkittynä myös hinnat frangeina. Ehkä siellä muutos euroon oli vieläkin traumaattisempi kuin meillä. Näin muuten on..että Stadilaisuus huokuu sinusta läpi näyttöjen ja tekstin rivivälien.

E.G. kirjoitti:

Oikein on täytynyt itsensä pakottaa olemaan ajattelematta jokaista lanttia, tai kääntämästä edes mielessään hintoja markoiksi ja oravannahoiksi.. Totta puhuen käyn aika harvoin kahviloissa. Pariisi on henkinen kotini, siltikin minun on vaikea ymmärtää sikäläistä kahvilakulttuuria.. istua vaivaisen kahvikupin ääressä tuntitolkulla? Olimme myös Ranskassa kesällä, pääasiassa Pariisissa mutta myös maaseudulla vähän sikäläistäkin elämää ihmettelemässä.. jotenkin maalla pariisilaisuuteni vain korostui..ehkä olimme samoilla seuduilla, koilliskulmilla? Kiinnitin muuten huomioita, että sikäläisissä kaupoissa on merkittynä myös hinnat frangeina. Ehkä siellä muutos euroon oli vieläkin traumaattisempi kuin meillä. Näin muuten on..että Stadilaisuus huokuu sinusta läpi näyttöjen ja tekstin rivivälien.

Ajoimme tuon Ranskan halki niin että, Strasburgista aika suorinta reittiä Pariisin ohi..Atlannin rannikolle La Rochelleen..ja takaisin. Pariisi on sen verran iso kaupunki että, haluan kokea sen aivan erikseen..tuo Ranskan upea maaseutu tuli koettua siltä osin...palasimme takaisin Luxemburgin kautta..ja sieltä Etelä-Saksan kautta...nyt tekisi uudestaan mieli lähteä. Ilman muuta tuon Pariisin haluan kokea minäkin..sanoinkin nuoremmalla kundille joka aina lomareissuissa mukana...hän kun olisi nyt halunut nähdä sen Eiffelin...että, seuraavan kerran lennämme..sinne ja jätämme auton kotiin...hän kysyi miksi??;))) olen tässä päättänyt nyt hieman opetella sitä ranskaa lisää...varmasti näin että, nämä kaksi eri kulttuuri ikäänkuin maaseutu vastaan pääkaupunki ovat kaksi täysin erimaailmaa..Itse kyllä minusta nämä pikkukaupungien aivan tavalliset pienet katukahvilat torien laitamilla olivat ihania...niissä sait varmasti hyvää tuoretta kahvia ja tuo palvelu minkä saimme näissä lukuisissa kahviloissa yhteensä tuon lomareissumme aikana kuitenkin ajokilometrejä kertyi yhteensä n. 4000 km...myös Saksan puolella toistatuhatta....niin jäin kaipaamaan tätä "helppoutta"..ja luonnollisuutta...toki täytyy sanoa että, Luxemburg oli myös ihana...varsinkin sen hyvin hoidettu ja kaunis maaseutu...se kumpuileva maasto siellä...ja ranskalainen vaikutus tottakai oli läsnä..vahvasti..mutta, ennenkaikkea se ystävällisyys.. mitä ei niin täällä Suomessa tule..olemme vähän hullaantuneita tähän Eurooppaan...mitä enemmän siellä käy...sitä useammin sinne kaipaa takaisin;))) Emme koskaan osallistu mihinkään valmispakettimatkoihin....osa matkaa kun tämä että, voi itse suunnitella ja päättää mihin matkustaa...siksi tuo auto on aina ollut mukana...Ranska täytyy kokea monelta kantilta...nyt tuli nähtyä vain snadi siivu;))) Koira ei pääse karvoistaan;))) enkä minä tästä Stadilaisuudestani en enää yritä;)))

Tästä eurosta muuten...minunkin mieheni hyvin pitkään "käänsi" eurot markoiksi ja oravannahoiksi...kunnes laitoin hänet itse tekemään ruoka-ostokset eikä pelkästään ruoka vaan muutkin ostokset..pesuaine ym;))) Enää hän ei tee tätä että, vertaa hintoja suoraan;))) Kyllästyin kuuntelemaan kuinka muka tuhlasin talousfyrkkoja...;))) kun jääkaapissa sitten ei ollut juustoa ei kinkkua ei tuoremehua...hän vihdoin älysi...hinnat ovat karaneet käsistä...ja syy ei ole minussa;))) silti naisena minusta on ihanaa...kun mieheni joka on tarkka hoitaa meillä KAIKKI talousasiat....minulla ei ole turhia paineita;))) Pyydän vain tarvittaessa lisää fyrkkaa;))) Kuka sanoo että, naiset eivät osaisi ajatella viisaasti ja varsin johdonmukaisesti?

Tsau:Friidu

Tsau. kirjoitti:

Ajoimme tuon Ranskan halki niin että, Strasburgista aika suorinta reittiä Pariisin ohi..Atlannin rannikolle La Rochelleen..ja takaisin. Pariisi on sen verran iso kaupunki että, haluan kokea sen aivan erikseen..tuo Ranskan upea maaseutu tuli koettua siltä osin...palasimme takaisin Luxemburgin kautta..ja sieltä Etelä-Saksan kautta...nyt tekisi uudestaan mieli lähteä. Ilman muuta tuon Pariisin haluan kokea minäkin..sanoinkin nuoremmalla kundille joka aina lomareissuissa mukana...hän kun olisi nyt halunut nähdä sen Eiffelin...että, seuraavan kerran lennämme..sinne ja jätämme auton kotiin...hän kysyi miksi??;))) olen tässä päättänyt nyt hieman opetella sitä ranskaa lisää...varmasti näin että, nämä kaksi eri kulttuuri ikäänkuin maaseutu vastaan pääkaupunki ovat kaksi täysin erimaailmaa..Itse kyllä minusta nämä pikkukaupungien aivan tavalliset pienet katukahvilat torien laitamilla olivat ihania...niissä sait varmasti hyvää tuoretta kahvia ja tuo palvelu minkä saimme näissä lukuisissa kahviloissa yhteensä tuon lomareissumme aikana kuitenkin ajokilometrejä kertyi yhteensä n. 4000 km...myös Saksan puolella toistatuhatta....niin jäin kaipaamaan tätä "helppoutta"..ja luonnollisuutta...toki täytyy sanoa että, Luxemburg oli myös ihana...varsinkin sen hyvin hoidettu ja kaunis maaseutu...se kumpuileva maasto siellä...ja ranskalainen vaikutus tottakai oli läsnä..vahvasti..mutta, ennenkaikkea se ystävällisyys.. mitä ei niin täällä Suomessa tule..olemme vähän hullaantuneita tähän Eurooppaan...mitä enemmän siellä käy...sitä useammin sinne kaipaa takaisin;))) Emme koskaan osallistu mihinkään valmispakettimatkoihin....osa matkaa kun tämä että, voi itse suunnitella ja päättää mihin matkustaa...siksi tuo auto on aina ollut mukana...Ranska täytyy kokea monelta kantilta...nyt tuli nähtyä vain snadi siivu;))) Koira ei pääse karvoistaan;))) enkä minä tästä Stadilaisuudestani en enää yritä;)))

Tästä eurosta muuten...minunkin mieheni hyvin pitkään "käänsi" eurot markoiksi ja oravannahoiksi...kunnes laitoin hänet itse tekemään ruoka-ostokset eikä pelkästään ruoka vaan muutkin ostokset..pesuaine ym;))) Enää hän ei tee tätä että, vertaa hintoja suoraan;))) Kyllästyin kuuntelemaan kuinka muka tuhlasin talousfyrkkoja...;))) kun jääkaapissa sitten ei ollut juustoa ei kinkkua ei tuoremehua...hän vihdoin älysi...hinnat ovat karaneet käsistä...ja syy ei ole minussa;))) silti naisena minusta on ihanaa...kun mieheni joka on tarkka hoitaa meillä KAIKKI talousasiat....minulla ei ole turhia paineita;))) Pyydän vain tarvittaessa lisää fyrkkaa;))) Kuka sanoo että, naiset eivät osaisi ajatella viisaasti ja varsin johdonmukaisesti?

Tsau:Friidu

Kun on nähnyt yhden Eiffelin tornin on nähnyt ne kaikki. Juuri menneenä kesänä äimistelin, miten aikalaiset olivat sitä vastustaneet.. mutta niinhän kaikki uusi usein pelvottaa, urheaa pariisilaistakin. Niin tulee Eiffelillä aina tarve suudella neitoa, Seinen varrella kohottaa malja samppanjaa.. tietäen että jonakin kauniina aamuna tätäkin tulee muisteltua.. oivellettua että elämässä tulee aina puhaltaa eteenpäin komeasti, kovaa ja korkealla. Juurikin tänä aamuna kellon soidessa heräsin Pariisi mielessäni, ne pyörteet ja hyörähdykset.. Matkailu avartaa elämää uskomattoman paljon, muovaa persoonaa, tulee osaksi sitä mitä ihminen on. Arkikin taittuu lennokkaammin kun muistaa menneitä matkoja ja suunnittelee tulevia... Strasburg ollut mielessä, koska pidän sikäläisestä keittiöstä.. tai katsoin sillä silmällä, että jos reissuaa Alsaceen ruokamatkaa ajatellen, ja S on suurin kaupunki siellä rajalla. Ranskan parhaimmistoa viineineen. Joku päivä.. kun vain saisi työnantajankin ymmärtämään että ihminen tarvitsee neljä lomareissua vuodessa.. onhan syyskaupunki erilainen kuin talvikaupunki esimerkiksi. Jos minulla olisi poika, ja hän jonakin päivänä kysyisi siihen ikään tultuaan, että millainen oikeastaan on nainen, mikä hänen olemuksensa ydin? Niin Pariisiin hänet veisin.. näyttäisin että katso poika: Pariisitar.. tarkkaile Häntä niin näet millainen on naiseuden salaisuus, sen kaikkein syvällisin ilmentymä. Muuten täytyy todeta, että lapselle tekee hyvää matkustaa vanhempien mukana, nähdä maailmaa, että on muutakin olemassa kuin vain ne kotikulmat. Varmasti teidänkin poikanne oppii rakastamaan maailmaa ja matkustamista tätä kautta.
Niin, Ranskassa tuntuu olevan myös tämä jako pääkaupunkiin ja muuhun maahan.. että eivät kaikki Pariisia sielläkään sulata... Luxembur´g vielä kokematta.. Naisilla on usein taloudellista järkeä.

E.G. kirjoitti:

Kun on nähnyt yhden Eiffelin tornin on nähnyt ne kaikki. Juuri menneenä kesänä äimistelin, miten aikalaiset olivat sitä vastustaneet.. mutta niinhän kaikki uusi usein pelvottaa, urheaa pariisilaistakin. Niin tulee Eiffelillä aina tarve suudella neitoa, Seinen varrella kohottaa malja samppanjaa.. tietäen että jonakin kauniina aamuna tätäkin tulee muisteltua.. oivellettua että elämässä tulee aina puhaltaa eteenpäin komeasti, kovaa ja korkealla. Juurikin tänä aamuna kellon soidessa heräsin Pariisi mielessäni, ne pyörteet ja hyörähdykset.. Matkailu avartaa elämää uskomattoman paljon, muovaa persoonaa, tulee osaksi sitä mitä ihminen on. Arkikin taittuu lennokkaammin kun muistaa menneitä matkoja ja suunnittelee tulevia... Strasburg ollut mielessä, koska pidän sikäläisestä keittiöstä.. tai katsoin sillä silmällä, että jos reissuaa Alsaceen ruokamatkaa ajatellen, ja S on suurin kaupunki siellä rajalla. Ranskan parhaimmistoa viineineen. Joku päivä.. kun vain saisi työnantajankin ymmärtämään että ihminen tarvitsee neljä lomareissua vuodessa.. onhan syyskaupunki erilainen kuin talvikaupunki esimerkiksi. Jos minulla olisi poika, ja hän jonakin päivänä kysyisi siihen ikään tultuaan, että millainen oikeastaan on nainen, mikä hänen olemuksensa ydin? Niin Pariisiin hänet veisin.. näyttäisin että katso poika: Pariisitar.. tarkkaile Häntä niin näet millainen on naiseuden salaisuus, sen kaikkein syvällisin ilmentymä. Muuten täytyy todeta, että lapselle tekee hyvää matkustaa vanhempien mukana, nähdä maailmaa, että on muutakin olemassa kuin vain ne kotikulmat. Varmasti teidänkin poikanne oppii rakastamaan maailmaa ja matkustamista tätä kautta.
Niin, Ranskassa tuntuu olevan myös tämä jako pääkaupunkiin ja muuhun maahan.. että eivät kaikki Pariisia sielläkään sulata... Luxembur´g vielä kokematta.. Naisilla on usein taloudellista järkeä.

Uskallan kyllä tuota Strasburgia suositella. Olimme siellä tosin vain 2 yötä. Ruoka on todella hyvää. Tuon vanhankaupungin nähtävyydet ja korttelit voi hyvin kävellen käydä lävitse tai sitten hypätä raitiovaunuun jolla myös pääsee..ja tämä upea kirkko siellä on ehdottomasti käymisen arvoinen sitä ei voi sivuttaa koska hallitsee massiivisuudellaan koko keskustaa siluettteineen....Jos, olisi aikaa ollut enemmän olisin halunut tälle jokiristeillylle tai enemmänkin kanavaristeillylle mikä kiertää ikään kuin tätä vanhaa keskustaa..se tosin oli siellä haivaittavissa että, ravintoloiden ruoka-ajat..olivat kyllä tai noudattivat tyypillisesti ranskalaista aikataulua enemmänkuin muualla johtuuko tästä EU:n virkamiesten läsnäolosta seillä mene ja tiedä....;))) eli illalla vasta syömään..Nuoremme on tottunut jo reissaamaan ja hän nauttii näistä retkistä..vaikkakin ne ovat hänelle aika stressaavia siinä mielessä että, hän joutuu jatkuvasti uusiin tilanteisiin jotka vaihtuvat...tämä kuitenkin vahvistaa häntä. Mielummin laitamme vähät säästömme näin..kun eläisimme matkustamatta ja ainahan voi säästää ja pitääkin lisää..ja rahahan on sitä varten että, siitä on lupa myös jo tässä iässä nauttia..Mieheni vakavan sairastumisen jälkeen...sitä alkoi meistä kumpikin ajattelemaan hieman toisin...jos, vielä yhteisiä hetkiä meille suodaan. Miksemme matkustelisi nyt. Huomiseen siirtäminen...voisi olla myöhäistä...Tosin monet tätä ovat ihmetelleet miksi otamme nuoremme aina mukaan..olemme vain kysyneet takaisin että, miksemme niin tekisi?...se on parasta pääomaa hänelle minkä voimme jättää..kun meistä aika jää..Ranskassa pärjää hyvin englannilla tänäpäivänä...osaan itse vain muutamia sanoja ranskaa joita ystäväni opettanut se riittänyt;))...mieheni osaa ranskaksi tämän ravinto-alan ammattisanaston vieläkin. 60-luvulla täällä Stadissa vielä se opettettiin ravinto-alan ammattikouluissa täällä jos jatkoi esimiestasolle.... en tiedä miten tänäpäivänä...kuinka laajasti pitää hallita jos sinne esimies tasolle aiot....mutta ei sekään ole haitta..vaikka ei osaisi sanaakaan..hyvin siellä monet ruokalistat on myöskin englanniksi tänäpäivänä merkitty. Tuota Luxemburgia myös ja sen upeaa vehreää ja erittäin kaunista kumpuilevaa ja vihreää maaseutua upeine laaksoineen ja kumpuilevine metsineen jäi ikävä...ensikesänä haluaisin palata sinnetakaisin. Täältä Stadista on helppo lähteä laivalla Saksaan tai Puolaan nykyisin... ja mennä sitä kautta ei tarvitse koko matkaa ajaa suinkaan Via Baltican kautta.....hyvät moottoritiet kun ovat tänäpäivänä yllättävän nopeita..yksi asia joka huomattavasti helpottaa automatkailussa ja mihin kannattaa mielestäni vähän satsata rahallisesti...on hyvä navigaattori...vaikka meilläkin on paperi-kartat näistä maista mihin menemme aina mukana ja vielä iso Euroopan karttakirja varmuuden vuoksi aina mukana...niin harvoimpa nämä navigaattori ohjailee väärin..Latviassa tosin hävisimme aika usein kartalta..;))

Tsau:Friidu

Tsau. kirjoitti:

Uskallan kyllä tuota Strasburgia suositella. Olimme siellä tosin vain 2 yötä. Ruoka on todella hyvää. Tuon vanhankaupungin nähtävyydet ja korttelit voi hyvin kävellen käydä lävitse tai sitten hypätä raitiovaunuun jolla myös pääsee..ja tämä upea kirkko siellä on ehdottomasti käymisen arvoinen sitä ei voi sivuttaa koska hallitsee massiivisuudellaan koko keskustaa siluettteineen....Jos, olisi aikaa ollut enemmän olisin halunut tälle jokiristeillylle tai enemmänkin kanavaristeillylle mikä kiertää ikään kuin tätä vanhaa keskustaa..se tosin oli siellä haivaittavissa että, ravintoloiden ruoka-ajat..olivat kyllä tai noudattivat tyypillisesti ranskalaista aikataulua enemmänkuin muualla johtuuko tästä EU:n virkamiesten läsnäolosta seillä mene ja tiedä....;))) eli illalla vasta syömään..Nuoremme on tottunut jo reissaamaan ja hän nauttii näistä retkistä..vaikkakin ne ovat hänelle aika stressaavia siinä mielessä että, hän joutuu jatkuvasti uusiin tilanteisiin jotka vaihtuvat...tämä kuitenkin vahvistaa häntä. Mielummin laitamme vähät säästömme näin..kun eläisimme matkustamatta ja ainahan voi säästää ja pitääkin lisää..ja rahahan on sitä varten että, siitä on lupa myös jo tässä iässä nauttia..Mieheni vakavan sairastumisen jälkeen...sitä alkoi meistä kumpikin ajattelemaan hieman toisin...jos, vielä yhteisiä hetkiä meille suodaan. Miksemme matkustelisi nyt. Huomiseen siirtäminen...voisi olla myöhäistä...Tosin monet tätä ovat ihmetelleet miksi otamme nuoremme aina mukaan..olemme vain kysyneet takaisin että, miksemme niin tekisi?...se on parasta pääomaa hänelle minkä voimme jättää..kun meistä aika jää..Ranskassa pärjää hyvin englannilla tänäpäivänä...osaan itse vain muutamia sanoja ranskaa joita ystäväni opettanut se riittänyt;))...mieheni osaa ranskaksi tämän ravinto-alan ammattisanaston vieläkin. 60-luvulla täällä Stadissa vielä se opettettiin ravinto-alan ammattikouluissa täällä jos jatkoi esimiestasolle.... en tiedä miten tänäpäivänä...kuinka laajasti pitää hallita jos sinne esimies tasolle aiot....mutta ei sekään ole haitta..vaikka ei osaisi sanaakaan..hyvin siellä monet ruokalistat on myöskin englanniksi tänäpäivänä merkitty. Tuota Luxemburgia myös ja sen upeaa vehreää ja erittäin kaunista kumpuilevaa ja vihreää maaseutua upeine laaksoineen ja kumpuilevine metsineen jäi ikävä...ensikesänä haluaisin palata sinnetakaisin. Täältä Stadista on helppo lähteä laivalla Saksaan tai Puolaan nykyisin... ja mennä sitä kautta ei tarvitse koko matkaa ajaa suinkaan Via Baltican kautta.....hyvät moottoritiet kun ovat tänäpäivänä yllättävän nopeita..yksi asia joka huomattavasti helpottaa automatkailussa ja mihin kannattaa mielestäni vähän satsata rahallisesti...on hyvä navigaattori...vaikka meilläkin on paperi-kartat näistä maista mihin menemme aina mukana ja vielä iso Euroopan karttakirja varmuuden vuoksi aina mukana...niin harvoimpa nämä navigaattori ohjailee väärin..Latviassa tosin hävisimme aika usein kartalta..;))

Tsau:Friidu

Joo, ranskanmatka sai aikaan innostuksen sikäläisiin resepteihin ja olen sanalla sanoen täydellistänyt alsacen hapankaalipadan, saanut siitä maistuvampaa kuin pariisilaisessa ravintolassa..tosin muita en ole saanut vakuutettua, mutta heidän aistinsa eivät olekaan harjaantuneet hienostuneisiin elegantteihin makuihin. Pieniin kaupunkeihin kaksi yötäkin riittää, minun mielestäni, ellei sitten puhdasta hermolomaa ajattele. Jo Helsingissä olin heikkona Kauppatorin risteilyihin; "Siltojen Helsinki", "Harmajan majakka" ja mitä kaikkia niitä on.. ja juurikin olin miettinyt miten Täydellinen turistipaikka Pariisi olisikaan jos olisi vielä rantalomanviettomahollisuus.. ja seinenristeilyllä näin miten todellakin olivat toimittaneet erääseen osaan arvatenkin bretagnen rantahiekkaa jota auringonpalvojat tietenkin arvostivat.. luulen että pari yötä riittää pienissä kaupungeissa, ellei sitten puhdasta hermolomaa ajattele.. ainakin itse kaipaan väliin jotain tekemistäkin.. Sama huomio: maalla ravintolat ovat keskellä nälkäaikaa kiinni tai kokki huitelemassa jossakin.. Pariisissa on hieman jo mukauduttu siihen että maksavat ulkomaalaiset haluavat syödä kummallisiin kellonaikoihin. Rakastan Pariisia! Osaan ranskaa viisi sanaa ja siitä kuudennesta puolet.. silti ei ole väärinymmärryksen mahdollisuutta Pariisissa. Ne ihmiset ajattelevat samoin kuin minä, toimivat samoin kuin minä..se on sanaton harmonia joka siinä kaupungissa vallitsee, ne kadut on rakennettu logiikalla, talot juuri oikeassa mielentilassa.. Nuorelle tekee hyvää nähdä matkoilla ettei kaikki ole kiveenhakattua muuttumatonta oleskelua, vaan mailma muuttuu, työmaailma muuttuu, hallituspuolueet vaihtuvat.. elämä tapahtuu 24h/vrk ylityöt päälle.. Ei tule koskaan sellaista tilannetta, että katuisi: Miksi matkustin? Miksi käytin lantin lentolippuun, ei koskaan.. ennemmin tulee harmittelemaan miksen lähtenyt, miksen mennyt, miksi säästin 3,99€.. ja tärkeintähän on omata kartta sydämessään, silloin ei koskaan eksy.. Olet stärä pimu:)

E.g. kirjoitti:

Joo, ranskanmatka sai aikaan innostuksen sikäläisiin resepteihin ja olen sanalla sanoen täydellistänyt alsacen hapankaalipadan, saanut siitä maistuvampaa kuin pariisilaisessa ravintolassa..tosin muita en ole saanut vakuutettua, mutta heidän aistinsa eivät olekaan harjaantuneet hienostuneisiin elegantteihin makuihin. Pieniin kaupunkeihin kaksi yötäkin riittää, minun mielestäni, ellei sitten puhdasta hermolomaa ajattele. Jo Helsingissä olin heikkona Kauppatorin risteilyihin; "Siltojen Helsinki", "Harmajan majakka" ja mitä kaikkia niitä on.. ja juurikin olin miettinyt miten Täydellinen turistipaikka Pariisi olisikaan jos olisi vielä rantalomanviettomahollisuus.. ja seinenristeilyllä näin miten todellakin olivat toimittaneet erääseen osaan arvatenkin bretagnen rantahiekkaa jota auringonpalvojat tietenkin arvostivat.. luulen että pari yötä riittää pienissä kaupungeissa, ellei sitten puhdasta hermolomaa ajattele.. ainakin itse kaipaan väliin jotain tekemistäkin.. Sama huomio: maalla ravintolat ovat keskellä nälkäaikaa kiinni tai kokki huitelemassa jossakin.. Pariisissa on hieman jo mukauduttu siihen että maksavat ulkomaalaiset haluavat syödä kummallisiin kellonaikoihin. Rakastan Pariisia! Osaan ranskaa viisi sanaa ja siitä kuudennesta puolet.. silti ei ole väärinymmärryksen mahdollisuutta Pariisissa. Ne ihmiset ajattelevat samoin kuin minä, toimivat samoin kuin minä..se on sanaton harmonia joka siinä kaupungissa vallitsee, ne kadut on rakennettu logiikalla, talot juuri oikeassa mielentilassa.. Nuorelle tekee hyvää nähdä matkoilla ettei kaikki ole kiveenhakattua muuttumatonta oleskelua, vaan mailma muuttuu, työmaailma muuttuu, hallituspuolueet vaihtuvat.. elämä tapahtuu 24h/vrk ylityöt päälle.. Ei tule koskaan sellaista tilannetta, että katuisi: Miksi matkustin? Miksi käytin lantin lentolippuun, ei koskaan.. ennemmin tulee harmittelemaan miksen lähtenyt, miksen mennyt, miksi säästin 3,99€.. ja tärkeintähän on omata kartta sydämessään, silloin ei koskaan eksy.. Olet stärä pimu:)

Yksikään järjellä rakennettu tie
ei vie minua luoksesi
yksikään harkinnalla tehty kilometri
johda jalkoja oikeaan suuntaan.

Sydämessä on kartta
joka ei koskaan erehdy
ei koskaan vie vikaan,
jo ajatus siitä
huulilta lähtevä lentosuukko
mielessä nouseva suihkukone
ja olen luonasi.

E.G. kirjoitti:

Yksikään järjellä rakennettu tie
ei vie minua luoksesi
yksikään harkinnalla tehty kilometri
johda jalkoja oikeaan suuntaan.

Sydämessä on kartta
joka ei koskaan erehdy
ei koskaan vie vikaan,
jo ajatus siitä
huulilta lähtevä lentosuukko
mielessä nouseva suihkukone
ja olen luonasi.

Suunnaksi elämän matkalle ja kartaksi moderniin Pariisiin: niitä unohtumattomia hetkiä kulkea Champs-Elyseella ja tuntea joka askelmalla, että tämä on sitä mistä Johnny Hallyday lauloi kappaleessaan Elle est terrible. Kaupunkia voi rakastaa, runoutta, elämää siihen liittyvine ihmisineen. Syyspäivää, Pariisissa kauppiaat asettavat esille jo seuraavan sesongin. Unohtua saavuttamisen virtaan ja rakastua taas ensi kertaa.

http://www.youtube.com/watch?v=IZRQHkEgX9g

E.G. kirjoitti:

Suunnaksi elämän matkalle ja kartaksi moderniin Pariisiin: niitä unohtumattomia hetkiä kulkea Champs-Elyseella ja tuntea joka askelmalla, että tämä on sitä mistä Johnny Hallyday lauloi kappaleessaan Elle est terrible. Kaupunkia voi rakastaa, runoutta, elämää siihen liittyvine ihmisineen. Syyspäivää, Pariisissa kauppiaat asettavat esille jo seuraavan sesongin. Unohtua saavuttamisen virtaan ja rakastua taas ensi kertaa.

http://www.youtube.com/watch?v=IZRQHkEgX9g

Kiitos, linkistä;)) kyllä me sinne joku kerta lähdetään Pariisiin pakko;))) luvattu nuoremmaiselle että, vielä mennään.....näistä reissuista mitä mekin teemme Eurooppaan...joka vuosi...yhden matkan. Suunnittelemme tuon rietin periaatteella noin aikatauluissa pitää jättää liikkumavaraa myöskin koska ainahan voi sattua jotain yllättävää....tänäpäivänä on helppoa tämä oma-matkailu siinä mielessä että, kaikki hotellivaraukset ja matkaliput laivalle voit tehdä etukäteen netin kautta. ja kun varaat vielä heinäkuun on tilaa hotelleissa ja valinnavaraa riittämiin...Sitten vaan matkakirjoja lukemaan tarkemmin mitä haluat nähdä......ja laskemaan ja suunnittelemaan tuota reittiä tarkemmin. Tällä matkalla halusimme päästä Atlannille ja katsomaan vähän sitä oikeaa elämää ei turisti-elämää ja onnistuimme löytämään pienen Satamakaupungin josta oli helppo tehdä matkoja lähistöllä oleviin rantakohteisiin tai saariin enemminkin....se oli upea kokemus. Usein sitten niin..että, nämä muut kohteet siinä vaan matkan varrella otettuja 1 tai 2 yön hotellimajoituksia...ja itse kohteessa menee 5-10 vrk...mistä sitten tehdä näitä ns. eräänlaisia säteily päivä-matkoja lähiympäristöön halutessaan..ja jos ei jaksa ei pakko. sisareni ex-mies aikanaan myös työskenteli Brysselissä ja asuin työnsä puolesta Pariisissa..kun tuota nyt kerrot voin uskoa kyllä täysin mitä sanot..hänellekin Pariisi oli se paikka jonne hän mielellään halusi palata......nyt vihdoinkin yritämme pitää mielessä tuon ettei yhtä vrk. tulisi ajokilometrejä 1000 km..päivässä....sellainen 500 km..olisi hyvä..;))) Nuoremme on ns. erilainen nuori. Nämä matkat ovat antaneet hänelle valtavasti sitä itsevarmuutta myöskin selviytyä itsenäisemmin myös täällä.....nimenomaan tässä että, tulee sitten mikä uusi tilanne tahansa me selvitään...yhdessä...ja kyllähän tällainen juttu...hitsaa yhteen...on pakko toimia yhdessä, eikä oikeastaan voi edetä niin...etteikö tekisi niitä kompromisseja parinsa ja perheen jäsen kanssa ..ensimmäinen aviomieheni oli myös varsin upea (jälkeenpäin kun ajattelen)...hänellä oli periaate jonka omin häneltä...ja jonka opettanut muillekin ystävilleni: Jos, kerran sieltä koti-ovelta lähdetään hyvässä sovussa yhteiselle tuntemattomalle taipaleelle vielä ja maailmalle..on tärkeää että, kaikki tullaan myöskin hyvällä mielellä takaisin...sieltä reissusta...yhdessä;)) muuten loma on pilalla...Sait nyt minut syttymään Pariisille....;))) hyvä niin...

Tsau:Friidu

Tsau. kirjoitti:

Kiitos, linkistä;)) kyllä me sinne joku kerta lähdetään Pariisiin pakko;))) luvattu nuoremmaiselle että, vielä mennään.....näistä reissuista mitä mekin teemme Eurooppaan...joka vuosi...yhden matkan. Suunnittelemme tuon rietin periaatteella noin aikatauluissa pitää jättää liikkumavaraa myöskin koska ainahan voi sattua jotain yllättävää....tänäpäivänä on helppoa tämä oma-matkailu siinä mielessä että, kaikki hotellivaraukset ja matkaliput laivalle voit tehdä etukäteen netin kautta. ja kun varaat vielä heinäkuun on tilaa hotelleissa ja valinnavaraa riittämiin...Sitten vaan matkakirjoja lukemaan tarkemmin mitä haluat nähdä......ja laskemaan ja suunnittelemaan tuota reittiä tarkemmin. Tällä matkalla halusimme päästä Atlannille ja katsomaan vähän sitä oikeaa elämää ei turisti-elämää ja onnistuimme löytämään pienen Satamakaupungin josta oli helppo tehdä matkoja lähistöllä oleviin rantakohteisiin tai saariin enemminkin....se oli upea kokemus. Usein sitten niin..että, nämä muut kohteet siinä vaan matkan varrella otettuja 1 tai 2 yön hotellimajoituksia...ja itse kohteessa menee 5-10 vrk...mistä sitten tehdä näitä ns. eräänlaisia säteily päivä-matkoja lähiympäristöön halutessaan..ja jos ei jaksa ei pakko. sisareni ex-mies aikanaan myös työskenteli Brysselissä ja asuin työnsä puolesta Pariisissa..kun tuota nyt kerrot voin uskoa kyllä täysin mitä sanot..hänellekin Pariisi oli se paikka jonne hän mielellään halusi palata......nyt vihdoinkin yritämme pitää mielessä tuon ettei yhtä vrk. tulisi ajokilometrejä 1000 km..päivässä....sellainen 500 km..olisi hyvä..;))) Nuoremme on ns. erilainen nuori. Nämä matkat ovat antaneet hänelle valtavasti sitä itsevarmuutta myöskin selviytyä itsenäisemmin myös täällä.....nimenomaan tässä että, tulee sitten mikä uusi tilanne tahansa me selvitään...yhdessä...ja kyllähän tällainen juttu...hitsaa yhteen...on pakko toimia yhdessä, eikä oikeastaan voi edetä niin...etteikö tekisi niitä kompromisseja parinsa ja perheen jäsen kanssa ..ensimmäinen aviomieheni oli myös varsin upea (jälkeenpäin kun ajattelen)...hänellä oli periaate jonka omin häneltä...ja jonka opettanut muillekin ystävilleni: Jos, kerran sieltä koti-ovelta lähdetään hyvässä sovussa yhteiselle tuntemattomalle taipaleelle vielä ja maailmalle..on tärkeää että, kaikki tullaan myöskin hyvällä mielellä takaisin...sieltä reissusta...yhdessä;)) muuten loma on pilalla...Sait nyt minut syttymään Pariisille....;))) hyvä niin...

Tsau:Friidu

Niin, internetistä voi tänäpänä valita mieleisensä hotellin ja jopa lentoyhtiön (tosin tehän ette lennä)..ei tarvitse huolehtia kunhan Seutulaan astelee ajoissa, ettei olla ihan tyystin pelkästään Keihäsmatkojen varassa..että vaihtoehtoja on. Yleensä lantin säästää jos vaikkapa nyt syksyllä varailee jo ensi vuoden matkaa.. ja mikäpä tosiaan on muuta kuin lueskella talvi-iltoina matkaoppaita.. mielessään voi olla jo siellä, paikanpäällä jossa palmut huojuvat ja ihmiset tanssivat katrillia. Pariisissa tapahtui jotain mystistä, joka sai sydämeni läkähtymään siihen paikkaan. Sen jälkeen kävin sitten vielä ohimennen kun siellä oli välilasku, ja se fiilis hyökkäsi heti taas kun sain vain vetää henkäyksenkin Pariisin ilmaa.. kaikilla tulisi olla jokin paikka, jossa ei tarvitse pinnistää elääkseen, jossa jokainen henkäys on nautinto, jossa ei ajattele ainoatakaan maallista ajatusta.. no joka tapauksessa taas eksyin oikeaan paikkaan, ajatus harhoaa. Tästä runosta siis sananen, kun kaikki tuntuvat tässä näkevän Ranskan huojuvat heinät tai villasukkarakastajat. Onhan tässä kaikilla vaatimattomuuden mittareillakin arvoitettuina eldoradon runouden kulta-ajan zeniittiä, tai ainakin osia siitä. Silloin (puhun nyt runoa edeltävästä viikonlopusta) pelattiin kahden suosikkikansakuntani Suomen ja Ranskan velejllinen mittelö stadikalla. En voinut olla kannattamatta Suomea, mutta halusin tehdä jotain..niinpä salakuljetin konjakkia katsomoon,,vaikka kyseessä ei olut yhden miehen kapina mitään kohtaan.. säännöt ovat mielestäni noudattamista varten ja niillä on tarkoitus.. mutta minulla oli elämää surempi missio.. kunnioitusuhriksi tarvitsin viattoman konjakin, joka uhrattaisin voitolle tai tappiolle (Luojan kiitos ei tullut tasapeliä).. tämä johtaa itse runoon joka tapahtui seuraavana päivänä, se oli lauantai, sen hetken muistan kai iäti kun istahdin kotomatkalle ja mietin että, ah herrasmiehen taakka.. ilmeisesti vaikuttaa ulkoisesti kylmältä ja etäiseltä, mutta kun ei voi muuta, herrasmiehen valan tehneenä.. ssilloin tuli mieleeni kuva, että samanlaista vatvomista tämä on vuosikymmenten kuluttuakin, palavat rakkaudentunnustukset jäävät lausumatta, ihanat kuutamohetket viettämättä, toisen ajatukset kuulematta.. mutta se on vain hyvä asia, kunhan maapallo pyörii, ja se toinen pallon mukana... elämä on aika elämisen arvoista.. miltä näytät mummona.. onko kohteliasta sanoa että se on samantekevää, kun ei se tunne muutu, että siinä mielessä sopii erinomaisesti. Hei, tuo on tosi hyvä periaate: lähteä hymy huulella matkaan ja sovulla palataankin.. lomalla ei olla pikkumaisia.. joskus on hymyilty hampaat irvessäkin, joskus auttaa hyräily silloin kun ei laulata ja vielä vähemmän naurata.. mielentila on tahdosta kiinikin joskus. Niin: ja kun asennoituu ettei hyvätuuli latistu sateesta, joka säällä voi nauttia lomasta. Kiitos inspiroidusta viisaudesta.. en normaalisti ole tällainen, vain silloin kun mainitaan 'Pariisi¨'.. silloin silmiini syttyy outo kumea kiihko.. silloin en tiedä mitä tietä käteni haluavat kulkea.. en tiedä tai halua tietää... uskalla peittelemättömin silmin katsella.. mahtavia Rakkauden tekoja.

E.G. kirjoitti:

Niin, internetistä voi tänäpänä valita mieleisensä hotellin ja jopa lentoyhtiön (tosin tehän ette lennä)..ei tarvitse huolehtia kunhan Seutulaan astelee ajoissa, ettei olla ihan tyystin pelkästään Keihäsmatkojen varassa..että vaihtoehtoja on. Yleensä lantin säästää jos vaikkapa nyt syksyllä varailee jo ensi vuoden matkaa.. ja mikäpä tosiaan on muuta kuin lueskella talvi-iltoina matkaoppaita.. mielessään voi olla jo siellä, paikanpäällä jossa palmut huojuvat ja ihmiset tanssivat katrillia. Pariisissa tapahtui jotain mystistä, joka sai sydämeni läkähtymään siihen paikkaan. Sen jälkeen kävin sitten vielä ohimennen kun siellä oli välilasku, ja se fiilis hyökkäsi heti taas kun sain vain vetää henkäyksenkin Pariisin ilmaa.. kaikilla tulisi olla jokin paikka, jossa ei tarvitse pinnistää elääkseen, jossa jokainen henkäys on nautinto, jossa ei ajattele ainoatakaan maallista ajatusta.. no joka tapauksessa taas eksyin oikeaan paikkaan, ajatus harhoaa. Tästä runosta siis sananen, kun kaikki tuntuvat tässä näkevän Ranskan huojuvat heinät tai villasukkarakastajat. Onhan tässä kaikilla vaatimattomuuden mittareillakin arvoitettuina eldoradon runouden kulta-ajan zeniittiä, tai ainakin osia siitä. Silloin (puhun nyt runoa edeltävästä viikonlopusta) pelattiin kahden suosikkikansakuntani Suomen ja Ranskan velejllinen mittelö stadikalla. En voinut olla kannattamatta Suomea, mutta halusin tehdä jotain..niinpä salakuljetin konjakkia katsomoon,,vaikka kyseessä ei olut yhden miehen kapina mitään kohtaan.. säännöt ovat mielestäni noudattamista varten ja niillä on tarkoitus.. mutta minulla oli elämää surempi missio.. kunnioitusuhriksi tarvitsin viattoman konjakin, joka uhrattaisin voitolle tai tappiolle (Luojan kiitos ei tullut tasapeliä).. tämä johtaa itse runoon joka tapahtui seuraavana päivänä, se oli lauantai, sen hetken muistan kai iäti kun istahdin kotomatkalle ja mietin että, ah herrasmiehen taakka.. ilmeisesti vaikuttaa ulkoisesti kylmältä ja etäiseltä, mutta kun ei voi muuta, herrasmiehen valan tehneenä.. ssilloin tuli mieleeni kuva, että samanlaista vatvomista tämä on vuosikymmenten kuluttuakin, palavat rakkaudentunnustukset jäävät lausumatta, ihanat kuutamohetket viettämättä, toisen ajatukset kuulematta.. mutta se on vain hyvä asia, kunhan maapallo pyörii, ja se toinen pallon mukana... elämä on aika elämisen arvoista.. miltä näytät mummona.. onko kohteliasta sanoa että se on samantekevää, kun ei se tunne muutu, että siinä mielessä sopii erinomaisesti. Hei, tuo on tosi hyvä periaate: lähteä hymy huulella matkaan ja sovulla palataankin.. lomalla ei olla pikkumaisia.. joskus on hymyilty hampaat irvessäkin, joskus auttaa hyräily silloin kun ei laulata ja vielä vähemmän naurata.. mielentila on tahdosta kiinikin joskus. Niin: ja kun asennoituu ettei hyvätuuli latistu sateesta, joka säällä voi nauttia lomasta. Kiitos inspiroidusta viisaudesta.. en normaalisti ole tällainen, vain silloin kun mainitaan 'Pariisi¨'.. silloin silmiini syttyy outo kumea kiihko.. silloin en tiedä mitä tietä käteni haluavat kulkea.. en tiedä tai halua tietää... uskalla peittelemättömin silmin katsella.. mahtavia Rakkauden tekoja.

Vuosikymmenten kuluttua
en pyydä sinua enää kioskille
mehujäälle ja merkkareille
kaikki tuo jäänyt taakse

olet kasvanut oikeista paikoista
eksynyt oikeaan suuntaan
kun pallo pyörii
ja sinä siinä mukana
mielessä vakavammat tuumat
kuin kotipihan poika potkulaudalla

mietin jo tulevaa strategiaa
miltä näytät mummona
ja saanko nutturasi höltymään
kun laitan malmsteenin savikiekon soimaan

E.G. kirjoitti:

Vuosikymmenten kuluttua
en pyydä sinua enää kioskille
mehujäälle ja merkkareille
kaikki tuo jäänyt taakse

olet kasvanut oikeista paikoista
eksynyt oikeaan suuntaan
kun pallo pyörii
ja sinä siinä mukana
mielessä vakavammat tuumat
kuin kotipihan poika potkulaudalla

mietin jo tulevaa strategiaa
miltä näytät mummona
ja saanko nutturasi höltymään
kun laitan malmsteenin savikiekon soimaan

;)))saat aivan varmasti...(voin kertoa sinulle että omaan villit luonnonkiharat puolipitkät hiuksemi
jotka toisinaan ulottuvat olkapäille saakka) ne ovat sen verran villit etteivät ole koskaan suostuneet pitkään olemaan kurissa saati nutturalla, sadesää ja kostea ilma...näkisit) olen luopunut toivosta ..minusta ei kurinalaisuuteen..voisin ilman muuta lähteä jopa jenkkaan...ei sentään..mutta, kanssasi vaikka pyörähtelemään malmsteenin tahdissa muuten;))) ja Ranskaan...ilman muuta;))) saisit toimia oppaana ja näyttää ne kaunneimmat kaarisillat siellä...minä taas voisin viedä sinut Moskovaan;))) veisin sinut siellä Lenin-vuorelle;))) katsomaan kuinka upea näky kaupunkiin sieltä avaatuukaan...

Tsau:Friidu

Tsau. kirjoitti:

;)))saat aivan varmasti...(voin kertoa sinulle että omaan villit luonnonkiharat puolipitkät hiuksemi
jotka toisinaan ulottuvat olkapäille saakka) ne ovat sen verran villit etteivät ole koskaan suostuneet pitkään olemaan kurissa saati nutturalla, sadesää ja kostea ilma...näkisit) olen luopunut toivosta ..minusta ei kurinalaisuuteen..voisin ilman muuta lähteä jopa jenkkaan...ei sentään..mutta, kanssasi vaikka pyörähtelemään malmsteenin tahdissa muuten;))) ja Ranskaan...ilman muuta;))) saisit toimia oppaana ja näyttää ne kaunneimmat kaarisillat siellä...minä taas voisin viedä sinut Moskovaan;))) veisin sinut siellä Lenin-vuorelle;))) katsomaan kuinka upea näky kaupunkiin sieltä avaatuukaan...

Tsau:Friidu

Kiitos kutsusta:) Moskova on vielä kokematta, mutta mieli palaisi jotenkin niitäkin kulmia näkemään.. Ah, Ranskaan..

Olisin huonohko opas..
tärkeät vuosiluvut katoavat päästä
kun muistan vain sekunnit ja hetket
jotka seurastasi nauttia saan..

En tunnista henkilöitä
patsaiden ja maalausten esttämiä
kun vain kasvosi nään
heijastuneena Seinen uniselta pinnalta

En kykene verbaaliakrobatiaan
kuin lipevät, liukaskielet turistioppaat
vaan mykistyn kauneutesi edessä
puolivillit kutrisi salpaavat sanani
täysikuisen Pariisin sateessa.

Liitteenä se malmsteenin savikiekko:

http://www.youtube.com/watch?v=nk8BwZD54Zo

E.G. kirjoitti:

Kiitos kutsusta:) Moskova on vielä kokematta, mutta mieli palaisi jotenkin niitäkin kulmia näkemään.. Ah, Ranskaan..

Olisin huonohko opas..
tärkeät vuosiluvut katoavat päästä
kun muistan vain sekunnit ja hetket
jotka seurastasi nauttia saan..

En tunnista henkilöitä
patsaiden ja maalausten esttämiä
kun vain kasvosi nään
heijastuneena Seinen uniselta pinnalta

En kykene verbaaliakrobatiaan
kuin lipevät, liukaskielet turistioppaat
vaan mykistyn kauneutesi edessä
puolivillit kutrisi salpaavat sanani
täysikuisen Pariisin sateessa.

Liitteenä se malmsteenin savikiekko:

http://www.youtube.com/watch?v=nk8BwZD54Zo

....älä välitä;)) aivan yhtä huono olen muistamaan varsinaisinaisia "vuosilukuja" jos, toimisin oppaana Moskovassa..tietysti jotakin sieltä muistaisin ehkä..olen käynyt siellä kahdesti N-Liiton aikaan joskus 80-luvun puolivälissä joten siitä on todella aikaa... Sitä Moskovaa ei valitettavasti enää olemassa;))...Pääasiahan ainakin itselleni on tuon kaupungin oma sisäinen ainutlaatuinen "tunnelma" jonka voi aistia ja romanttinen matkaseura;))...joten lämmin Kiitos ihanasta viestistäsi ja tuosta ihanasta Jorin tsipaleesta senverran..olen aina rakastanut tuota biisiä..siinä on se vanha Stadi, vielä jonka minäkin muistan lapsuudestani sen tunnelman se vaan on siinä......Eihän sitä koskaan elämästä tiedä kenet kohtaat ja missä vaikka kohtaisitkin?;)) ihana olisi kanssasi lähteä Pariisiin, olisi tietenkin kevät ja koska siellä olisi kevät kuten Moskovassakin voit vain antaa sielussasi tälle kauniille laululle nyt tilaa: http://www.youtube.com/watch?v=8kVrgt5EBGQ&feature=related en osaa Venäjää joten en tiedä mistä tässä ihan tarkasti lauletaan mutta tämä tunnelma tässä kertokoon.....mutta, omistan sen nyt tämän netin kautta taas yksin sinulle;)).. Uutta Kevättä siis odotellessa...;)))

Tsau:Friidu

(j.k. veljentyttöni opiskelee koulussa nyt ranskaa, sisarenityttö taas jo puhuu sitä työelämässään kävi täällä ranskankielisen koulun aikanaan ehkä hekin voivat nyt minua siinä kielen oppimisessa hieman opastaa;)) matkarahoja on Pariisiin matkaa varten alettu jo säästämään...sinne on pakko päästä;)))

Tsau. kirjoitti:

....älä välitä;)) aivan yhtä huono olen muistamaan varsinaisinaisia "vuosilukuja" jos, toimisin oppaana Moskovassa..tietysti jotakin sieltä muistaisin ehkä..olen käynyt siellä kahdesti N-Liiton aikaan joskus 80-luvun puolivälissä joten siitä on todella aikaa... Sitä Moskovaa ei valitettavasti enää olemassa;))...Pääasiahan ainakin itselleni on tuon kaupungin oma sisäinen ainutlaatuinen "tunnelma" jonka voi aistia ja romanttinen matkaseura;))...joten lämmin Kiitos ihanasta viestistäsi ja tuosta ihanasta Jorin tsipaleesta senverran..olen aina rakastanut tuota biisiä..siinä on se vanha Stadi, vielä jonka minäkin muistan lapsuudestani sen tunnelman se vaan on siinä......Eihän sitä koskaan elämästä tiedä kenet kohtaat ja missä vaikka kohtaisitkin?;)) ihana olisi kanssasi lähteä Pariisiin, olisi tietenkin kevät ja koska siellä olisi kevät kuten Moskovassakin voit vain antaa sielussasi tälle kauniille laululle nyt tilaa: http://www.youtube.com/watch?v=8kVrgt5EBGQ&feature=related en osaa Venäjää joten en tiedä mistä tässä ihan tarkasti lauletaan mutta tämä tunnelma tässä kertokoon.....mutta, omistan sen nyt tämän netin kautta taas yksin sinulle;)).. Uutta Kevättä siis odotellessa...;)))

Tsau:Friidu

(j.k. veljentyttöni opiskelee koulussa nyt ranskaa, sisarenityttö taas jo puhuu sitä työelämässään kävi täällä ranskankielisen koulun aikanaan ehkä hekin voivat nyt minua siinä kielen oppimisessa hieman opastaa;)) matkarahoja on Pariisiin matkaa varten alettu jo säästämään...sinne on pakko päästä;)))

Mielestäni on olemassa muutama sellainen ´´mielentila´´, ´´ajatuskanta´´ tai ´´tapa hahmottaa maailmaa´´, jonka vallassa olevalle ihmiselle olen valmis antamaan anteeksi kaiken. Eräs sellainen tila on ´´slavofilia´´.. slavofiili on korkeamman tunteen varassa elävä yksilö. Kiitos linkin kappaleesta, slaavilaisuutta siinä oli kosolti, ja pääsi kyllä Moskovan valojen tunnelmaan.

Ilmoittauduin jo venäjänkurssille, ja harkitsin ranskaakin, mutta eivät ne kumpikaan käykään tämän vuodenvaihteen aikatauluihin. Omaehtoisen sydämentutkiskelun tasolle jääköön, sillä kielihän ymmärretään ennen kaikkea sydämessä. Jos suu puhuu suomea mutta sydän ranskaa, siinä voi hollantilainenkin olla ihmeissään.

Elän jo kevättä, matkaoppaissani paistaa aurinko ja puut ovat heräilemässä loistoon. Ihmetellyt olen tuota Jorin kappaletta "Stadin kundi", miten rohkea veto levyttää tuollainen iskelmä.. ei kai tosissaankaan kuvitellut, että tätä vihelleltäisiin Öhtyän osuuskaupan pihalla tai Nurmeksen kirkonkylän puistossa.. Tämä laulu on tehty rakkaudesta ja sydämellä, kaupallisuutta ajattelematta..niin kuin kaikki tässä maailmassa pitäisi tehdä. oli sitten slavofiili, fransfiili tai muuten vaan.

E.G. kirjoitti:

Mielestäni on olemassa muutama sellainen ´´mielentila´´, ´´ajatuskanta´´ tai ´´tapa hahmottaa maailmaa´´, jonka vallassa olevalle ihmiselle olen valmis antamaan anteeksi kaiken. Eräs sellainen tila on ´´slavofilia´´.. slavofiili on korkeamman tunteen varassa elävä yksilö. Kiitos linkin kappaleesta, slaavilaisuutta siinä oli kosolti, ja pääsi kyllä Moskovan valojen tunnelmaan.

Ilmoittauduin jo venäjänkurssille, ja harkitsin ranskaakin, mutta eivät ne kumpikaan käykään tämän vuodenvaihteen aikatauluihin. Omaehtoisen sydämentutkiskelun tasolle jääköön, sillä kielihän ymmärretään ennen kaikkea sydämessä. Jos suu puhuu suomea mutta sydän ranskaa, siinä voi hollantilainenkin olla ihmeissään.

Elän jo kevättä, matkaoppaissani paistaa aurinko ja puut ovat heräilemässä loistoon. Ihmetellyt olen tuota Jorin kappaletta "Stadin kundi", miten rohkea veto levyttää tuollainen iskelmä.. ei kai tosissaankaan kuvitellut, että tätä vihelleltäisiin Öhtyän osuuskaupan pihalla tai Nurmeksen kirkonkylän puistossa.. Tämä laulu on tehty rakkaudesta ja sydämellä, kaupallisuutta ajattelematta..niin kuin kaikki tässä maailmassa pitäisi tehdä. oli sitten slavofiili, fransfiili tai muuten vaan.

Tsau...tuosta laulusta...en ole mikään tutkija;)) mutta, mieleeni tulee kuva aikakaudesta jolloin Suomelle oli sodan jälkeen tärkeää luoda uusi modermikin indenttiteetti. Raunioista piti nopeasti nousta uuteen alkuun.. Stadista. Sehän on pääkaupungimme. Ja eräänlainen "ikkuna" maailmalle..meistä kansakuntana. Oli Olympialaiset- ja Suomesta haluttiin ehkä luoda vähän modermempi ja kaupunkilaistuneempi kuva...olimme muutakin kuin pelkkää metsää ja maaseutua...tuolloihan tosiasissa vuonna -52 Suomihan oli vielä varsin agraaliyhteiskunta...vaikkakin hyvää vauhtia teollistumisessa mentiinkiin isoin harpaauksin eteenpäin pidän tuosta laulusta koska se liittyy vahvasti siihen ylpeyden tunteeseen joka minulle opettiin lapsena. Hei Friidu tsiigaa tää on sun iki-oma;))). (oma faijani oli ihana opettaja)...on jännä nähdä mitä tulevaisuudessa tämän aikakauden lauluista taas jää tuleville jälkpolville....toivottavasti myös sitä lämpöä ja rakkautta...Nämä vanhat suomalaiset tangot ja rakkauslaulut kuitenkin...johtuuko sitten siitä että, itse on sen aikakauden lapsi...jotenkin kolohtavat sinne sieluun nyt ihan toisin...kun nuorena...ne vaan koskettavat jotenkin uudella tavalla..ehkä sen nuoruudeen näkee nyt vain vaaleanpunaisten silmälasien läpi...sillee hempeesti;))

Tsau:Friidu

Noin minäkin ajattelen se sielu ja tunne siinä kielessä, eräänlainen mielentila..ei väliä millä kielellä se sanotaan...(naurattaa nyt kliffa muisto viimekesältä vieläkin, olin pukeutunut kesällä persikanväriseen puseroon ja villatakkiin..no torilla (Toursissa) jossa poikkesimme ostamassa vähän hedelmiä matka-evääksi missä oli tarjolla runsain mitoin erilaisia persikoita...eräs minulle tuntematon torimyyjä (mies) huusi jotain ranskaksi perääni...päät kääntyivät katsomaan puoleeni...hetken olin hämilläni ilmeisesti hän huusi: persikka!!;))) muuta en osanut tuosta oudosta sanasta oikein järkeillä...kuitenkin ei sillä väliä...hän sai ihmiset hymyilemään itseni lisäksi...se tunnelma tila minullekin missä olen...on ihmeen tärkeä;)))


Tsau:Friidu

Tsau. kirjoitti:

Tsau...tuosta laulusta...en ole mikään tutkija;)) mutta, mieleeni tulee kuva aikakaudesta jolloin Suomelle oli sodan jälkeen tärkeää luoda uusi modermikin indenttiteetti. Raunioista piti nopeasti nousta uuteen alkuun.. Stadista. Sehän on pääkaupungimme. Ja eräänlainen "ikkuna" maailmalle..meistä kansakuntana. Oli Olympialaiset- ja Suomesta haluttiin ehkä luoda vähän modermempi ja kaupunkilaistuneempi kuva...olimme muutakin kuin pelkkää metsää ja maaseutua...tuolloihan tosiasissa vuonna -52 Suomihan oli vielä varsin agraaliyhteiskunta...vaikkakin hyvää vauhtia teollistumisessa mentiinkiin isoin harpaauksin eteenpäin pidän tuosta laulusta koska se liittyy vahvasti siihen ylpeyden tunteeseen joka minulle opettiin lapsena. Hei Friidu tsiigaa tää on sun iki-oma;))). (oma faijani oli ihana opettaja)...on jännä nähdä mitä tulevaisuudessa tämän aikakauden lauluista taas jää tuleville jälkpolville....toivottavasti myös sitä lämpöä ja rakkautta...Nämä vanhat suomalaiset tangot ja rakkauslaulut kuitenkin...johtuuko sitten siitä että, itse on sen aikakauden lapsi...jotenkin kolohtavat sinne sieluun nyt ihan toisin...kun nuorena...ne vaan koskettavat jotenkin uudella tavalla..ehkä sen nuoruudeen näkee nyt vain vaaleanpunaisten silmälasien läpi...sillee hempeesti;))

Tsau:Friidu

Noin minäkin ajattelen se sielu ja tunne siinä kielessä, eräänlainen mielentila..ei väliä millä kielellä se sanotaan...(naurattaa nyt kliffa muisto viimekesältä vieläkin, olin pukeutunut kesällä persikanväriseen puseroon ja villatakkiin..no torilla (Toursissa) jossa poikkesimme ostamassa vähän hedelmiä matka-evääksi missä oli tarjolla runsain mitoin erilaisia persikoita...eräs minulle tuntematon torimyyjä (mies) huusi jotain ranskaksi perääni...päät kääntyivät katsomaan puoleeni...hetken olin hämilläni ilmeisesti hän huusi: persikka!!;))) muuta en osanut tuosta oudosta sanasta oikein järkeillä...kuitenkin ei sillä väliä...hän sai ihmiset hymyilemään itseni lisäksi...se tunnelma tila minullekin missä olen...on ihmeen tärkeä;)))


Tsau:Friidu

Niin.. mitä maailmalla reissannut, niin kyllä se Stadi tuntuu täysin vertailukelpoiselta, joissakin tapauksessa jopa ylivertaiselta maailman metropoleihin. Siellä täällä tuntuu olevan kaikkea. Yleensäkin oppii arvostamaan matkustaessa stadilaista/suomalaista asioiden toimivuutta. Ja täytyy sanoa, että on oppinut käyttämään hyväksi Suomen yllättävänkin hyvää mainetta maailmalla.. punaista mattoa levitellään kun kertoo olevansa Suomesta, turvatarkastuksissa viittoillaan että suomalaiset pois sieltä jonottamasta ja suoraan sisään vaan... kuitenkin matkoilla viimeistään haluaa sitä luksusta.

Venäjästä sen verran sanon, että siihen aikaan olin lukenut paljon venäläistä kirjallisuutta ja sielu oli täynnä Venäjää, ja halusin matkustaa troikalla täältä Vladivostokiin.. nainen sanoi, että jos Pietariin kuitenkin ensin, se on lähellä.. menimme Pietariin, minä sielu pakahtumaisillaan, ja ensisilmäys kertoi minulle: Tämä on helvetin esikartano. En muista meninkö konkreettisesti naisen eteen polvilleni (sielussani ainakin), pyysin anteeksi että olin tuonut hänet tällaiseen paikkaan, en tiennyt että tämä on tällainen helvetti maan päällä. Lupasin että tästä lähtien matkustamme vain länsimaissa. Nainen sanoi että mitä höpiset: Pietari on IHANA, ja seuraavaksi pitää päästä MOSKOVAAN. Kaikilta Pietarissa käyneiltä olen kysynyt: näittekö te sen saman helvetin siellä.. ja kaikki vastaavat kuorossa: Emme me mitään nähneet! Pietari on ihana! Jälkikäteen miettinyt, että mitäköhän minä ensisilmäykselläni oikein näin? Pidin kyllä Nevski Prospektista ja kaikesta siitä kulttuurista, ja varsitenkin ihmisistä siellä.

Toisin oli Pariisissa (en muista, olenko Pariisia huomannut tässä keskustelussa mainita?). Olin kuullut pelkkää huonoa siitä paikasta ja uskonut kaiken. Ylimaallisen sielunraotuksen kautta minua ja Pariisia ei voi mikään enää koskaan erottaa.

Samoin isäni, suuri tanssinystävä, opetti minulle lähes kaiken suomalaisesta tanssimusiikista.. nyt vuosien jälkeen huomaan palaavani niihin uudestaan.. varsinkin humppa ja jenkka kiehtovat positiivisuudellaan, en ole varsinaisesti mikään mollimusiikin ystävä. Hmm.. tietysti tangot ja iskelmät saavat joskus hymyilemään, mutta ehkä eri syystä kuin sanoituksen laatija on ajatellut.

Persikka:) Tuo on todentotta kliffa muisto. Usein mieleen jäävät nimenomaan ne tietyt ihmiset, tai joku kiva kontakti alkuperäasukkaan kanssa ennemmin kuin joku keskiaikainen paasi kirkonkupeessa tai tusinarembrandt Louvressa. tunnelma todellakin.. ja tila ja päähän siintävät ajatukset, sininen taivas ranskan yllä, kaukaa kajahtava chanson.. monta asiaa voi lennossa vaihtaa, sitä yhtä muistoa ei milloinkaan..

E.G. kirjoitti:

Niin.. mitä maailmalla reissannut, niin kyllä se Stadi tuntuu täysin vertailukelpoiselta, joissakin tapauksessa jopa ylivertaiselta maailman metropoleihin. Siellä täällä tuntuu olevan kaikkea. Yleensäkin oppii arvostamaan matkustaessa stadilaista/suomalaista asioiden toimivuutta. Ja täytyy sanoa, että on oppinut käyttämään hyväksi Suomen yllättävänkin hyvää mainetta maailmalla.. punaista mattoa levitellään kun kertoo olevansa Suomesta, turvatarkastuksissa viittoillaan että suomalaiset pois sieltä jonottamasta ja suoraan sisään vaan... kuitenkin matkoilla viimeistään haluaa sitä luksusta.

Venäjästä sen verran sanon, että siihen aikaan olin lukenut paljon venäläistä kirjallisuutta ja sielu oli täynnä Venäjää, ja halusin matkustaa troikalla täältä Vladivostokiin.. nainen sanoi, että jos Pietariin kuitenkin ensin, se on lähellä.. menimme Pietariin, minä sielu pakahtumaisillaan, ja ensisilmäys kertoi minulle: Tämä on helvetin esikartano. En muista meninkö konkreettisesti naisen eteen polvilleni (sielussani ainakin), pyysin anteeksi että olin tuonut hänet tällaiseen paikkaan, en tiennyt että tämä on tällainen helvetti maan päällä. Lupasin että tästä lähtien matkustamme vain länsimaissa. Nainen sanoi että mitä höpiset: Pietari on IHANA, ja seuraavaksi pitää päästä MOSKOVAAN. Kaikilta Pietarissa käyneiltä olen kysynyt: näittekö te sen saman helvetin siellä.. ja kaikki vastaavat kuorossa: Emme me mitään nähneet! Pietari on ihana! Jälkikäteen miettinyt, että mitäköhän minä ensisilmäykselläni oikein näin? Pidin kyllä Nevski Prospektista ja kaikesta siitä kulttuurista, ja varsitenkin ihmisistä siellä.

Toisin oli Pariisissa (en muista, olenko Pariisia huomannut tässä keskustelussa mainita?). Olin kuullut pelkkää huonoa siitä paikasta ja uskonut kaiken. Ylimaallisen sielunraotuksen kautta minua ja Pariisia ei voi mikään enää koskaan erottaa.

Samoin isäni, suuri tanssinystävä, opetti minulle lähes kaiken suomalaisesta tanssimusiikista.. nyt vuosien jälkeen huomaan palaavani niihin uudestaan.. varsinkin humppa ja jenkka kiehtovat positiivisuudellaan, en ole varsinaisesti mikään mollimusiikin ystävä. Hmm.. tietysti tangot ja iskelmät saavat joskus hymyilemään, mutta ehkä eri syystä kuin sanoituksen laatija on ajatellut.

Persikka:) Tuo on todentotta kliffa muisto. Usein mieleen jäävät nimenomaan ne tietyt ihmiset, tai joku kiva kontakti alkuperäasukkaan kanssa ennemmin kuin joku keskiaikainen paasi kirkonkupeessa tai tusinarembrandt Louvressa. tunnelma todellakin.. ja tila ja päähän siintävät ajatukset, sininen taivas ranskan yllä, kaukaa kajahtava chanson.. monta asiaa voi lennossa vaihtaa, sitä yhtä muistoa ei milloinkaan..

Stadilaista humppaa sieltä parhaimmasta päästä:

http://www.youtube.com/watch?v=jeegUaC336E

E.G. kirjoitti:

Stadilaista humppaa sieltä parhaimmasta päästä:

http://www.youtube.com/watch?v=jeegUaC336E

Öhtyän kunnantalon puistossa
viimeinenkin bingorivi mennyt pieleen
puen rippipuvun päälle
lähden luoksesi etelän kaupunkiin
diskovalon ja sisävessojen maahan
jossa maalaispojalle levitellään punaista mattoa
puhutaan sivistyssanakirja kannesta kanteen
peitellään timanttisateisiin öihin.

E.G. kirjoitti:

Öhtyän kunnantalon puistossa
viimeinenkin bingorivi mennyt pieleen
puen rippipuvun päälle
lähden luoksesi etelän kaupunkiin
diskovalon ja sisävessojen maahan
jossa maalaispojalle levitellään punaista mattoa
puhutaan sivistyssanakirja kannesta kanteen
peitellään timanttisateisiin öihin.

;)))Ihana humppa...tässä taas sinulle: http://www.youtube.com/watch?v=UCJw5Bmhl04 vastaus;)) Olen ensivuoden puolella lupauntunut lähteä puolalaisten ystäväseuran kanssa laivalle viettämään iltalomaa;)) He ovat varsinaisia tanssin ystäviä. Itse en osaa;)). Tervetuloa laivalle mukaan;)). Itse vietin nuorena paljon aikaa Ay-liikkeen parissa ja kaikki vapaa-aika koska ei ollut vielä sitä omaa perhettä kului sitten Ay-liikkeen parissa ehkä se oli jonkinlainen perheen korvike;)). Pietari tuli tutuksi myös tätä kautta. Kävimme siellä aika usein tutustumassa myös paikallisiin työ-olosuhteisiin ja tehtaisiin. Siinä missä Pietari on vähän promeileva ja kevytmielinen myös arkkitehtuuriltaan mutta, samalla kepeä ja valoisa verrattuna taas Moskovaan joka on kurinalaisempi ja jotenkin jyhkeä ja ehkä oman arvonsa tunteva..Koska on pääkaupunki. Kyllä näillä kahdella venäläisellä kaupungilla on mielestäni täysin eri sielu. Nämä puolalaiset ja Puola ovat jotenkin lähellä sydäntäni. Tulleet nyt vasta tässä vanhemassa iässä. Heistä minä menen puolalaisesta;)) tai venäläisestä. En ole heidän mielestään yhtään suomalaisen edes näköinen;))) saati luonteeltani en suomalainen;)))..Huomenna menemme kundini kanssa täällä kuuntelemaan Temppeli-aukion kirkkoon taas Chopanin pianokonserttia. On jälleen perinteisen Itsenäisyyspäivän konsertin aika. Ystäväni toimii tässä seurassa aktiivisesti ja on itse puolainen...hän vetää minua kulttuuriin pariin;)) mikä on ihana asia. Nyhjöttäisin muuten liikaa himassa. Miestä en saa mukaan..mutta, olen ajatellut lähden sitten joko kundi kanssa tai yksin. Tähän ystävääni tutustuin täällä Stadissa kun olimme sinä kesänä matkaneet Puolassa se kiehtoo erilaisuudellaan mutta, myöskin ystävällisyydellään saimme siellä kyllä ystävällisin vastaanoton mekin. Ehkä se on näin kuten sanoit: suomalaiset ovat hyvässä maineessa...nyt haaveilen että, olisi vain sitä rahaa ylimääräistä minullakin he kun pyytäneet lähtemään kanssaan Varsovaan kun näitä kulttuurimatkojaan tekevät...olisi oikeesti oppaana ihmisiä minullakin siellä suomenkielisiä jotka Varsovasta tietäisivät todella paljon. Tätä heissä arvostan he todella opiskelevat oman maansa historiaa ja kirjallisuutta hyvin kouluissa. Kuuluu heillä itsestään selvyyksiin oleviin asioihin..ehkä se on tämä kun Puolakin on niitä Euroopan vanhimpia kulttuurimaita kuitenkin siksi siellä nähdään tämä luonnollisena asiana. Samoin kuin Ranskassa.....harmittaa kun näitä unelmiaan ei voi toteuttaa siinä tahdissa kun haluaisi;))) yksi unelma kerrallaan ja nyt sen vuoro on kyllä Pariisi..sitten Varsova...sitten uudelleeen Etelä- Ranska ja Nizza;)))

Hyvää PyhänPäivän iltaa sinne sinulle.

Tsau:Friidu

Kiitos, maduixa;))) Sanasi lämmittävät mieltäni. Ajattelen, näin miten kirjoitan. En koskaan juuri malta kuin harvoin "muokkaamaan", tekstejäni uudestaan. Puhun ja kirjoitan samoilla sanoilla, Olen vähän laiska. Siksi tekstini saattavat myös vilistä virheistä joista en piittaa. Olen tehnyt tätä tekstin käsittelyä ammatikseni jonkinverran, ehkä siinä syy. Näen tämän kirjoittelun eräänlaisena keskusteluna ja vapaa-aikani. Ajattelen aina että, emmehän puhekielessäkään puhu mitenkään täydellisesti. Ammattitekstit ovat erikseen. Silloin ei voi eikä saa tehdä taas virheitä... Harva puhuu muuten täydellistä kirjakieltä..ja se on mielestäni kovin jäykkää ilmaisua...Joitakin taas harmittaa suuresti että, näillä palstoilla kirjoitettukieli ei ole ns. puhdasta ja virheetöntä...itseäni sellainen ei mitenkään häiritse...päinvastoin...itse se juttu ja sanoma on mielestäni tärkeämpää...suomenkieli on verrattain haastava kieli. Tämän olen huomanut ystävänistäni jotka monetkaan eivät ole täysin suomenkielisiä..mutta, silti tulleet rohkeasti tekemään puutteellisellakin kielitaidollaan sitä tuttavuutta;))....puolankielestä en sano muutakuin sen olevan kieli joille itsekin tuntemani ihmiset nauravat...eivätkä oikeesti odota minun sitä edes oppivan;)))

Hyvää Pyhän Päivän Jatkoa myös sinne sinulle maduixa.

Tsau:Friidu

Tsau. kirjoitti:

;)))Ihana humppa...tässä taas sinulle: http://www.youtube.com/watch?v=UCJw5Bmhl04 vastaus;)) Olen ensivuoden puolella lupauntunut lähteä puolalaisten ystäväseuran kanssa laivalle viettämään iltalomaa;)) He ovat varsinaisia tanssin ystäviä. Itse en osaa;)). Tervetuloa laivalle mukaan;)). Itse vietin nuorena paljon aikaa Ay-liikkeen parissa ja kaikki vapaa-aika koska ei ollut vielä sitä omaa perhettä kului sitten Ay-liikkeen parissa ehkä se oli jonkinlainen perheen korvike;)). Pietari tuli tutuksi myös tätä kautta. Kävimme siellä aika usein tutustumassa myös paikallisiin työ-olosuhteisiin ja tehtaisiin. Siinä missä Pietari on vähän promeileva ja kevytmielinen myös arkkitehtuuriltaan mutta, samalla kepeä ja valoisa verrattuna taas Moskovaan joka on kurinalaisempi ja jotenkin jyhkeä ja ehkä oman arvonsa tunteva..Koska on pääkaupunki. Kyllä näillä kahdella venäläisellä kaupungilla on mielestäni täysin eri sielu. Nämä puolalaiset ja Puola ovat jotenkin lähellä sydäntäni. Tulleet nyt vasta tässä vanhemassa iässä. Heistä minä menen puolalaisesta;)) tai venäläisestä. En ole heidän mielestään yhtään suomalaisen edes näköinen;))) saati luonteeltani en suomalainen;)))..Huomenna menemme kundini kanssa täällä kuuntelemaan Temppeli-aukion kirkkoon taas Chopanin pianokonserttia. On jälleen perinteisen Itsenäisyyspäivän konsertin aika. Ystäväni toimii tässä seurassa aktiivisesti ja on itse puolainen...hän vetää minua kulttuuriin pariin;)) mikä on ihana asia. Nyhjöttäisin muuten liikaa himassa. Miestä en saa mukaan..mutta, olen ajatellut lähden sitten joko kundi kanssa tai yksin. Tähän ystävääni tutustuin täällä Stadissa kun olimme sinä kesänä matkaneet Puolassa se kiehtoo erilaisuudellaan mutta, myöskin ystävällisyydellään saimme siellä kyllä ystävällisin vastaanoton mekin. Ehkä se on näin kuten sanoit: suomalaiset ovat hyvässä maineessa...nyt haaveilen että, olisi vain sitä rahaa ylimääräistä minullakin he kun pyytäneet lähtemään kanssaan Varsovaan kun näitä kulttuurimatkojaan tekevät...olisi oikeesti oppaana ihmisiä minullakin siellä suomenkielisiä jotka Varsovasta tietäisivät todella paljon. Tätä heissä arvostan he todella opiskelevat oman maansa historiaa ja kirjallisuutta hyvin kouluissa. Kuuluu heillä itsestään selvyyksiin oleviin asioihin..ehkä se on tämä kun Puolakin on niitä Euroopan vanhimpia kulttuurimaita kuitenkin siksi siellä nähdään tämä luonnollisena asiana. Samoin kuin Ranskassa.....harmittaa kun näitä unelmiaan ei voi toteuttaa siinä tahdissa kun haluaisi;))) yksi unelma kerrallaan ja nyt sen vuoro on kyllä Pariisi..sitten Varsova...sitten uudelleeen Etelä- Ranska ja Nizza;)))

Hyvää PyhänPäivän iltaa sinne sinulle.

Tsau:Friidu

Kiitos musalinkistä:) Tämäpä meneekin oitis suosikkeihin, en ollut tätä kuullut/nähnyt.. ja mielestäni jopa parempi versio kuin Lasse Mårtensonin ja sen tumman naisen.. Iltalomassa nähdään jopa oikeaa tanssin mallia, mitä nykypäivänä harva enää taitaa, siinä ei tanssikurssit ole hukkaan menneet. Onnellisia ovat katsojat, kun saivat nähdäkseen todellisen shown elävine legendoineen. Lapsena ajattelin, että Armi Aavikko on aivan varmasti maailman kaunein nainen.. eikä voi sanoa että aikuisiälläkään ajatusmaailma olisi noista vuosista ainakaan huonontunut.. Ah muistot! Kun taas Katri Helena oli maailman pelottavin nainen, tätä Finnhitsin levynkannen potrettia muistan pelänneeni aivan hulluna:


http://www.google.fi/imgres?q=finnhits 1&hl=fi&sa=X&rlz=1R2PRFB_fiFI485&biw=1366&bih=435&tbm=isch&prmd=imvns&tbnid=wj0ZZMSb71HxkM:&imgrefurl=http://www.huuto.net/kohteet/lp--finnhits-1/231936820&docid=CGtyiDB-I35o4M&itg=1&imgurl=http://kuvat2.huuto.net/6/5b/b6d9bf367c421040e052a6c83b3b4-orig.jpg&w=481&h=373&ei=ToOXUNjLNsSM4gSho4DoAw&zoom=1&iact=hc&vpx=726&vpy=123&dur=2093&hovh=198&hovw=255&tx=171&ty=100&sig=105076246474682425219&page=2&tbnh=149&tbnw=192&start=17&ndsp=21&ved=1t:429,r:14,s:20,i:226


Joo, muistan kun puhuit ay-kokemuksistasi ja silloin jo hymysin.. ehkä sillä selittyi se, että jotenkin tunnistan sitä samaa "spirittiä". Ay-liike on minullekin elämäntapa.. nuorempana mietin, että miksi juuri minä.. kun ei ole aina oikein työnantajan eikä työntekijänkään suosiossa.. nykyään olen oivaltanut, että ei kukaan muu tätä hommaa kestäisikään, siksi juuri minä. Niin, varmaan samalla liemessä meidät keitetty, joukossa aimo ripaus suolaakin.. että ei aivan vähästä hätkähdä, tai elämä tule yllätyksenä.

Kuule, ymmärrän miestäsi sinä, että minunkaan mielestäni kirkonpenkit eivät ole niitä mukavimpia pitkien konserttien kuunteluun.. vaikka miten kulttuuria muutoin rakastaisi.. jos mahdollista, niin pehmustetulla istuimella nämä kokemukset. Tosin Temppeliaukion kirkko ei ole näistä pahimpia..

Niin, varmasti Moskovassa ja Pietarissa eroja.. kyllä minä kyn joskus.. ja Puolassakin.. Gdanskissa lienee maailman ainoa ay-museo? Sinne ainakin kimppu kädessä ja lakki kourassa.

En muistanut aamusella että lauantaina oli Pyhäinpäivä, muutoin olisin varmasti hieman hillitymmin kirjoitelut, enkä ainakaan laittanut humppaa soimaan.. Kuitenkin on suosikkipäiviäni tuo, rohkaisee omaehtoiseen hiljentymiseen.. ilman pakkosukulointeja, voi muotoilla päivästään omannäköisensä ikäänkuin...

E.G. kirjoitti:

Stadilaista humppaa sieltä parhaimmasta päästä:

http://www.youtube.com/watch?v=jeegUaC336E

Teijo Joytselan Humppa-veikot ja kaksi miinusta? Tyyliä vaatekertaa myöten. Järkytyksellä ei ole rajoja.

Lääkkeeksi Huuhaa Innasta ja Hikiän koski kuohuu. Kohteena hänelläkin ennen kaikkea henkinen takapajula. Kunnostautunut maalarinakin, tyylilajina naivismi.

http://www.youtube.com/watch?v=vhzcrI4UCvg

E.G. kirjoitti:

Teijo Joytselan Humppa-veikot ja kaksi miinusta? Tyyliä vaatekertaa myöten. Järkytyksellä ei ole rajoja.

Lääkkeeksi Huuhaa Innasta ja Hikiän koski kuohuu. Kohteena hänelläkin ennen kaikkea henkinen takapajula. Kunnostautunut maalarinakin, tyylilajina naivismi.

http://www.youtube.com/watch?v=vhzcrI4UCvg

;)))jatkoa...Lasse Mårtensonin ja Carolan (mielilaulaja) tulkinnasta minäkin enemmän pidän...laitoin tuon Armin ehkä siksi että, siinä oli tuo laiva-teema.;))) Olemme menossa isolla porukalla (puolalais-suomalaisella) laivalle...siihen kuuluu ehdottomasti tanssiminen, syöminen ja iloinen yhdessä olo;)))..tosin minä en osaa tanssia...syy on siinä yksinkertaisesti en koskaan ennättänyt edes opettelemaan...siis nuorena. Pääsin kyllä aina kun vaan laitoin hameen päälle Merihotelliin kokousten jälkeen, mutta kun viihdyin paremmin farkuissa....mutta, en vaan oppinut. tanssimaan... Vaikka tovereiden vika se ei kyllä ollut. Yrittivät kovasti. Me vaan istuimme mielummin siellä Vinkkelin yläkerrassa joka on siinä Hagiksen laidassa vieläkin;))) mielummin. Siellä itse asiassa tehtiin se nimitys-politiikka lopullisesti;)) Oli eräänlainen toinen olo-huone..Oi niitä aikoja..Myöhemmin sitten Säästöpankin rantaan kun avattiin Juttutupa-ravintola siirryimme sinne...Kummallista kyllä osa jäi pysyväksi kanta-asiakkaaksi..;))) tai en minä sitä kyllä ihmettele enää en ihmettele mitään muutakuin välillä;))...Onneksi ei kaikki kuitenkaan alkoholisoituneet joillekin sitten kävi niinkin..se läträäminen sillä kaljalla..ja muutenkin kaikkea tervellistä pidettiin jotenkin porvallisena hapatuksena siis kaikkea..;)))... Gdanskin Ay-museossa emme käyneet mutta tällä vanhalla Solidaarisuus- telakalla kävin....sinne laskin neilikkakimpun punaisen meiltä kaikilta...jotenkin tuntui että, ne omat nuoruuden toverit olivat siinä hengessä mukana jotka vielä elossa näiltä sen aikaisilta telakoilta..oli vaan sellainen erittäin vahva tunne..että, siinä vieressäni olivat mukana vaikka eivät tietenkään tieneet että, minä olin siellä siitä on niin pitkä aika.....se oli kyllä mieleenpainuva ja liikuttava hetki....helkkari otti vaan päähän mieheni ei tietenkään voinut ymmärtää miksi itkin...se itku vaan tuli...jostain syvältä sielustani...omia nuoruusvuosia kävin minäkin lävitse....sitä tunsi itsensä jo kaiken kokeneeksi....ja niin kummallisen haavoittuneeksi....

Tuosta konsertista, se oli kyllä upea. Nuori venäläinen pianisti (nainen) soitti upeasti..niin pehmeästi..Olen varsin ylpeä nuoresta aikuisesta kundistani...Harva nuori lähtee mutsin kanssa konserttiin kuitenkaan tunniksi istumaan kirkon penkille.....Seuraavaksi olemme suunnitelleet että, lähdemme kuuntelemaan Carmenia Tallinnaan...Joulun jälkeen.. Tulin varsin iloisella mielellä muuten himaan vihdoin....Sain mielyttävältä herrasmieheltä kutsun tulla kuuntelemaan tätä nuorta naista toistekin sekä kutsun yhteisiin seuran pikkujouluhin;)) Olen varsin otettu.. Tämä herrasmies ilmeisesti ponsoroi tätä nuorta lahjakasta taitelijaa..joka tietysti poistui runsain kättentaputuksin ja kukkakien kanssa paikalta olihan paikalla vaikutusvaltaisia puolalaisia niitä ojentamassa;)) Minä taidan sopiva aikakauteen jossa vanhat hyvät ns.pysähtyneisyyden aikakauden kulttuurilliset muodollisuudet ja kohteliaisuudet nimenomaan naisia kohtaan ovat vielä voimassa. Puolassa muuten sai elämäni ensimmäisen käsisuudelman...sen antoi minulle merimies joka vei minut ranta-puisto--tansseissa tanssimaan....olin otettu..Hemmet...elänköhän jotenkin väärässä ajassa? - (tai sitten olen vaan erittäin vanhanaikainen)...koska kaikki tällainen kauniseleisyys ja kohteliaisuus kyllä viehättää kuten Lasipalatsin uus-vanha kahvilakin...se tunnelma. Konsertin jälkeehän täytyy mennä kahville nauttimaan leivoksia;)))....viekää minut museoon...

Tsau:Friidu

j.k. Mistäköhän se johtuu että, elämäni kaikki:))) miehet tähän asti lukuunottamatta tietysti kundiani...eivät oikein koskaan ole syttyneet mihinkään konsertteihin;))) Olen kyllä yrittänyt joskus, turhaan saada heitä kiinnostumaan klassisestakin musiikista mutta, turhaan...Kirkko-konserteissa on kyllä epämukavat penkit olet oikeassa...mutta, pysyy hereillä paremmin;))...Tsau..

Innanen on ihana;)))

Tsau. kirjoitti:

;)))jatkoa...Lasse Mårtensonin ja Carolan (mielilaulaja) tulkinnasta minäkin enemmän pidän...laitoin tuon Armin ehkä siksi että, siinä oli tuo laiva-teema.;))) Olemme menossa isolla porukalla (puolalais-suomalaisella) laivalle...siihen kuuluu ehdottomasti tanssiminen, syöminen ja iloinen yhdessä olo;)))..tosin minä en osaa tanssia...syy on siinä yksinkertaisesti en koskaan ennättänyt edes opettelemaan...siis nuorena. Pääsin kyllä aina kun vaan laitoin hameen päälle Merihotelliin kokousten jälkeen, mutta kun viihdyin paremmin farkuissa....mutta, en vaan oppinut. tanssimaan... Vaikka tovereiden vika se ei kyllä ollut. Yrittivät kovasti. Me vaan istuimme mielummin siellä Vinkkelin yläkerrassa joka on siinä Hagiksen laidassa vieläkin;))) mielummin. Siellä itse asiassa tehtiin se nimitys-politiikka lopullisesti;)) Oli eräänlainen toinen olo-huone..Oi niitä aikoja..Myöhemmin sitten Säästöpankin rantaan kun avattiin Juttutupa-ravintola siirryimme sinne...Kummallista kyllä osa jäi pysyväksi kanta-asiakkaaksi..;))) tai en minä sitä kyllä ihmettele enää en ihmettele mitään muutakuin välillä;))...Onneksi ei kaikki kuitenkaan alkoholisoituneet joillekin sitten kävi niinkin..se läträäminen sillä kaljalla..ja muutenkin kaikkea tervellistä pidettiin jotenkin porvallisena hapatuksena siis kaikkea..;)))... Gdanskin Ay-museossa emme käyneet mutta tällä vanhalla Solidaarisuus- telakalla kävin....sinne laskin neilikkakimpun punaisen meiltä kaikilta...jotenkin tuntui että, ne omat nuoruuden toverit olivat siinä hengessä mukana jotka vielä elossa näiltä sen aikaisilta telakoilta..oli vaan sellainen erittäin vahva tunne..että, siinä vieressäni olivat mukana vaikka eivät tietenkään tieneet että, minä olin siellä siitä on niin pitkä aika.....se oli kyllä mieleenpainuva ja liikuttava hetki....helkkari otti vaan päähän mieheni ei tietenkään voinut ymmärtää miksi itkin...se itku vaan tuli...jostain syvältä sielustani...omia nuoruusvuosia kävin minäkin lävitse....sitä tunsi itsensä jo kaiken kokeneeksi....ja niin kummallisen haavoittuneeksi....

Tuosta konsertista, se oli kyllä upea. Nuori venäläinen pianisti (nainen) soitti upeasti..niin pehmeästi..Olen varsin ylpeä nuoresta aikuisesta kundistani...Harva nuori lähtee mutsin kanssa konserttiin kuitenkaan tunniksi istumaan kirkon penkille.....Seuraavaksi olemme suunnitelleet että, lähdemme kuuntelemaan Carmenia Tallinnaan...Joulun jälkeen.. Tulin varsin iloisella mielellä muuten himaan vihdoin....Sain mielyttävältä herrasmieheltä kutsun tulla kuuntelemaan tätä nuorta naista toistekin sekä kutsun yhteisiin seuran pikkujouluhin;)) Olen varsin otettu.. Tämä herrasmies ilmeisesti ponsoroi tätä nuorta lahjakasta taitelijaa..joka tietysti poistui runsain kättentaputuksin ja kukkakien kanssa paikalta olihan paikalla vaikutusvaltaisia puolalaisia niitä ojentamassa;)) Minä taidan sopiva aikakauteen jossa vanhat hyvät ns.pysähtyneisyyden aikakauden kulttuurilliset muodollisuudet ja kohteliaisuudet nimenomaan naisia kohtaan ovat vielä voimassa. Puolassa muuten sai elämäni ensimmäisen käsisuudelman...sen antoi minulle merimies joka vei minut ranta-puisto--tansseissa tanssimaan....olin otettu..Hemmet...elänköhän jotenkin väärässä ajassa? - (tai sitten olen vaan erittäin vanhanaikainen)...koska kaikki tällainen kauniseleisyys ja kohteliaisuus kyllä viehättää kuten Lasipalatsin uus-vanha kahvilakin...se tunnelma. Konsertin jälkeehän täytyy mennä kahville nauttimaan leivoksia;)))....viekää minut museoon...

Tsau:Friidu

j.k. Mistäköhän se johtuu että, elämäni kaikki:))) miehet tähän asti lukuunottamatta tietysti kundiani...eivät oikein koskaan ole syttyneet mihinkään konsertteihin;))) Olen kyllä yrittänyt joskus, turhaan saada heitä kiinnostumaan klassisestakin musiikista mutta, turhaan...Kirkko-konserteissa on kyllä epämukavat penkit olet oikeassa...mutta, pysyy hereillä paremmin;))...Tsau..

Innanen on ihana;)))

tämä nyt on pakko linkittää. Ihan vakavalla mielellä tämän laulun tänne laitan. Koska, tämä tunnelataus kertoo tässä laulussa lähes kaiken sen mitä nuorena naisena itseasiassa tunsi ei meillä muuten ollut niitä rakkauslauluja muita toinen oli tietysti tämä Kalliolle kukkulalle..mutta, jälkeenpäin ajattelen että, eipä ollut...paljon...valikoimassa;)) tämä on erittäin koskettava laulu. Itselleni. Ja uskon sen olevan myös monelle muullekin aikalaiselleni jotka olivat tuolloin mukana...se vaan kertoi.. Olihan varsin nuori kun lähdin ay-toimintaan mukaan 17v..tästä suudelmasta muuten...Ihaninta kun sen suudelman lämpöisen ja hellän sitten voi itse saada ja saa antaa vielä yli 30 vuoden jälkeenkin sille todelliselle nuoruuden sankarille, johon uskoi jota rakasti jolle sydän kiihkeästi löi;)))...ja tietää että, tunteet eivät ole kuolleet muuttuneet ehkä mutta eivät koskaan kuole kuitenkaan enää uudestaan.....sellainen on ihanaa. saada kokea vielä tämän ikäisenä...se nuoruudun palava suuri tunne...vain sinä...;))) eikä sellaista suhdetta enää sanota irti mistään hinnasta...siitä pidetään kiinni;))) hautaan asti..koska, se on jotain puhdasta ja viatontakin jotakin .... kas tässä omaa nuoruuttani kuvaava..Tämä laulu lauletaan vain yhdelle ja ainoalla toverille ja miehelle: ;))) se tulee sydämestä: http://www.youtube.com/watch?v=MMQ5U1HDt2w on lauluja joita ei lauleta kuin yhdelle ja ainoalle; elämänaikana;))) ja sitten lauluja joita voidaan laulaa...kaikille.. taidan olla ikuinen romantikkokin kaikenmuun dorkamaisuuden lisäksi pahus vie...;))) Viekää museoon...

Tsau:Friidu

Tsau. kirjoitti:

;)))jatkoa...Lasse Mårtensonin ja Carolan (mielilaulaja) tulkinnasta minäkin enemmän pidän...laitoin tuon Armin ehkä siksi että, siinä oli tuo laiva-teema.;))) Olemme menossa isolla porukalla (puolalais-suomalaisella) laivalle...siihen kuuluu ehdottomasti tanssiminen, syöminen ja iloinen yhdessä olo;)))..tosin minä en osaa tanssia...syy on siinä yksinkertaisesti en koskaan ennättänyt edes opettelemaan...siis nuorena. Pääsin kyllä aina kun vaan laitoin hameen päälle Merihotelliin kokousten jälkeen, mutta kun viihdyin paremmin farkuissa....mutta, en vaan oppinut. tanssimaan... Vaikka tovereiden vika se ei kyllä ollut. Yrittivät kovasti. Me vaan istuimme mielummin siellä Vinkkelin yläkerrassa joka on siinä Hagiksen laidassa vieläkin;))) mielummin. Siellä itse asiassa tehtiin se nimitys-politiikka lopullisesti;)) Oli eräänlainen toinen olo-huone..Oi niitä aikoja..Myöhemmin sitten Säästöpankin rantaan kun avattiin Juttutupa-ravintola siirryimme sinne...Kummallista kyllä osa jäi pysyväksi kanta-asiakkaaksi..;))) tai en minä sitä kyllä ihmettele enää en ihmettele mitään muutakuin välillä;))...Onneksi ei kaikki kuitenkaan alkoholisoituneet joillekin sitten kävi niinkin..se läträäminen sillä kaljalla..ja muutenkin kaikkea tervellistä pidettiin jotenkin porvallisena hapatuksena siis kaikkea..;)))... Gdanskin Ay-museossa emme käyneet mutta tällä vanhalla Solidaarisuus- telakalla kävin....sinne laskin neilikkakimpun punaisen meiltä kaikilta...jotenkin tuntui että, ne omat nuoruuden toverit olivat siinä hengessä mukana jotka vielä elossa näiltä sen aikaisilta telakoilta..oli vaan sellainen erittäin vahva tunne..että, siinä vieressäni olivat mukana vaikka eivät tietenkään tieneet että, minä olin siellä siitä on niin pitkä aika.....se oli kyllä mieleenpainuva ja liikuttava hetki....helkkari otti vaan päähän mieheni ei tietenkään voinut ymmärtää miksi itkin...se itku vaan tuli...jostain syvältä sielustani...omia nuoruusvuosia kävin minäkin lävitse....sitä tunsi itsensä jo kaiken kokeneeksi....ja niin kummallisen haavoittuneeksi....

Tuosta konsertista, se oli kyllä upea. Nuori venäläinen pianisti (nainen) soitti upeasti..niin pehmeästi..Olen varsin ylpeä nuoresta aikuisesta kundistani...Harva nuori lähtee mutsin kanssa konserttiin kuitenkaan tunniksi istumaan kirkon penkille.....Seuraavaksi olemme suunnitelleet että, lähdemme kuuntelemaan Carmenia Tallinnaan...Joulun jälkeen.. Tulin varsin iloisella mielellä muuten himaan vihdoin....Sain mielyttävältä herrasmieheltä kutsun tulla kuuntelemaan tätä nuorta naista toistekin sekä kutsun yhteisiin seuran pikkujouluhin;)) Olen varsin otettu.. Tämä herrasmies ilmeisesti ponsoroi tätä nuorta lahjakasta taitelijaa..joka tietysti poistui runsain kättentaputuksin ja kukkakien kanssa paikalta olihan paikalla vaikutusvaltaisia puolalaisia niitä ojentamassa;)) Minä taidan sopiva aikakauteen jossa vanhat hyvät ns.pysähtyneisyyden aikakauden kulttuurilliset muodollisuudet ja kohteliaisuudet nimenomaan naisia kohtaan ovat vielä voimassa. Puolassa muuten sai elämäni ensimmäisen käsisuudelman...sen antoi minulle merimies joka vei minut ranta-puisto--tansseissa tanssimaan....olin otettu..Hemmet...elänköhän jotenkin väärässä ajassa? - (tai sitten olen vaan erittäin vanhanaikainen)...koska kaikki tällainen kauniseleisyys ja kohteliaisuus kyllä viehättää kuten Lasipalatsin uus-vanha kahvilakin...se tunnelma. Konsertin jälkeehän täytyy mennä kahville nauttimaan leivoksia;)))....viekää minut museoon...

Tsau:Friidu

j.k. Mistäköhän se johtuu että, elämäni kaikki:))) miehet tähän asti lukuunottamatta tietysti kundiani...eivät oikein koskaan ole syttyneet mihinkään konsertteihin;))) Olen kyllä yrittänyt joskus, turhaan saada heitä kiinnostumaan klassisestakin musiikista mutta, turhaan...Kirkko-konserteissa on kyllä epämukavat penkit olet oikeassa...mutta, pysyy hereillä paremmin;))...Tsau..

Innanen on ihana;)))

Niin, tarkoitin että pidin yllättäen tästä Armi/Danny-versiosta enemmän..ehkä sen vanhan on kuullut monastikin, onhan se täydellinen. Tuo onkin todellinen löytö, katselin sitä illalla vielä kun vilakisin uutiset (netissä on "yle-uutiset minuutissa", oiva palvelu kärsimättömille). Ay:n metsäleirillä tuli kyllä tietyt.. hmm.. ay-bakkanaalit tutuiksi..suuri osahan on sellaisia jotka ovat 70-luvulta käyneet millä tahansa pitsinnypläyskurssilla.. ensimmäinen kerta varsinkin jäi mieleen kun ekana iltana istuimme pelokkaina nurkassa ja ay-veteraani tuli juttelemaan: "Mitäs pojat täällä? Ensi kerralla a) olette opetelleet tanssimaan b) pukeudutte huolitellusti c) juotte jotakin muuta kuin kaljaa, se on naisten mielestä tyhmän näköistä". Huoh, muistot.. ajattelin mennä taas.. ammattiliitot ovat ilmeisesti luopumassa noista metsäopistoista kaikista. vähän sama: muistan miten Wienissä piti SELITTÄMÄLLÄ SELITTÄÄ, miksi on tärkeää käydä punaisen Wienin muistomerkillä, mielellään punaruusujen kera-- eihän se kaupunki ole pelkkää porvarijuhlaa lipizzanhevosineen... JATKUU SEURAAVASSA OSASSA

E.G. kirjoitti:

Niin, tarkoitin että pidin yllättäen tästä Armi/Danny-versiosta enemmän..ehkä sen vanhan on kuullut monastikin, onhan se täydellinen. Tuo onkin todellinen löytö, katselin sitä illalla vielä kun vilakisin uutiset (netissä on "yle-uutiset minuutissa", oiva palvelu kärsimättömille). Ay:n metsäleirillä tuli kyllä tietyt.. hmm.. ay-bakkanaalit tutuiksi..suuri osahan on sellaisia jotka ovat 70-luvulta käyneet millä tahansa pitsinnypläyskurssilla.. ensimmäinen kerta varsinkin jäi mieleen kun ekana iltana istuimme pelokkaina nurkassa ja ay-veteraani tuli juttelemaan: "Mitäs pojat täällä? Ensi kerralla a) olette opetelleet tanssimaan b) pukeudutte huolitellusti c) juotte jotakin muuta kuin kaljaa, se on naisten mielestä tyhmän näköistä". Huoh, muistot.. ajattelin mennä taas.. ammattiliitot ovat ilmeisesti luopumassa noista metsäopistoista kaikista. vähän sama: muistan miten Wienissä piti SELITTÄMÄLLÄ SELITTÄÄ, miksi on tärkeää käydä punaisen Wienin muistomerkillä, mielellään punaruusujen kera-- eihän se kaupunki ole pelkkää porvarijuhlaa lipizzanhevosineen... JATKUU SEURAAVASSA OSASSA

Metsäopistoista;))) yksi kyllä käynti jäänyt mieleeni..Kävimme tutustumassa Metalliliiton omaan kurssikeskukseen Murikkaan heidän pj. kutsusta.....(en siis kuulunut itse Liittoon, mutta toimin näiden nuorten miesten joukossa aktiivisesti mukana- koska he halusivat opettaa minulle kuinka tehdään järjestöpolitiikkaa sitten ay-puolella sitten omilla työpaikoillaan..olin varsin innostunut perustamaan näitä osastoja;))). Olin varsin hyvässä opissa.))) nuorena... ainoana naisena;))) Se oli vielä sitä aikaa jolloin naisia ei oikein tällainen touhu kiinnostanut..;))). Kun he laittoivat minut toimimaan sitten myöskin omana puheenjohtajanaan...en olisi halunut mutta, sihteeriksi ei ollut suotavaa jäädä en saanut jäädä;))) Kyllä siellä jos missä sitä rohkeutta minuunkin taottiin. Ja hyvä niin;))) Opin että, jos haluan saada ääneni naisena kuuluviin minun täytyi olla rohkea. Eikä odottaa että, muut puolustaisivat tässä elämässäni itseäni...se oli varsin hyvä oppi. Nuorelle naiselle. Näitä ihania tovereita kyllä ikävä. Asiat sanottiin aina suoraan. Ei saanut pelätä.Kerran muistan yhdessä kokouksessa kun he suuttuivat entiselle poikaystävälleni joka yritti sabo toida kokouksen kulkua koska häntä ei ollut valittu vaan minut...hänet kannettiin ulos koko kokoussalista;)))...tämän silloisen pj. tunsin myös. Olimme kasvaneet samassa polittiisessa nuorisojärjestössä...Ah, kuinka häntä ihailinkaan;))) Pyörimme samoissa polittiisissa kuvioissa...hitsi...en kyllä muista näistä kokouksista juurikaan, mutta hänen silmänsä;)))...taidan muistaa...vieläkin. Silloin oli tapana että, jos, katseet kohtasivat...se katse. Oli puhuvampi kuin tuhat sanaa;))) Näkisimmepä vielä..:))) En tiedä silloin tuo itse aatemaailma oli kyllä tärkeämpi kuin nykyisin. Johtuiko se siitä että, nämä asiat ikäänkuin perittiin siltä edelliseltä sukupolvelta. Historian tietämystä pidettiin tärkeänä. Ei pelkästään sitä edunvalvontaa vaikka ykköstilalle se tietenkin oli. Nyt on kuviot keskittyneet pelkästään tähän edunvalvontaan...Vähän sitä mieltä jos, menetämme ne omat juuremme historiaamme keitä oikeastaan olemme ja miksi... menetämme myös paljon. Palan itsestämme... Joskus, tuntuu että, taidamme olla se viimeinen sukupolvi joka enää käy tutkimassa arkistoja ja käy näissä seminaareissa missä näistä työväenliikkeen historiasta edes puhutaan...tai siitä keskustellaan... toivoisin nuorten olevan tästä historiasta kiinnostuneempi... koska se on hyvin mielenkiintoista ja tärkeää...antaa ikäänkuin pohjaa nähdä myös tulevaisuuteen....historiahan toistaa itseään tavalla tai toisella. ei hitsi.....Viekää minut museoon;)))

Tsau:Friidu

Tsau. kirjoitti:

Metsäopistoista;))) yksi kyllä käynti jäänyt mieleeni..Kävimme tutustumassa Metalliliiton omaan kurssikeskukseen Murikkaan heidän pj. kutsusta.....(en siis kuulunut itse Liittoon, mutta toimin näiden nuorten miesten joukossa aktiivisesti mukana- koska he halusivat opettaa minulle kuinka tehdään järjestöpolitiikkaa sitten ay-puolella sitten omilla työpaikoillaan..olin varsin innostunut perustamaan näitä osastoja;))). Olin varsin hyvässä opissa.))) nuorena... ainoana naisena;))) Se oli vielä sitä aikaa jolloin naisia ei oikein tällainen touhu kiinnostanut..;))). Kun he laittoivat minut toimimaan sitten myöskin omana puheenjohtajanaan...en olisi halunut mutta, sihteeriksi ei ollut suotavaa jäädä en saanut jäädä;))) Kyllä siellä jos missä sitä rohkeutta minuunkin taottiin. Ja hyvä niin;))) Opin että, jos haluan saada ääneni naisena kuuluviin minun täytyi olla rohkea. Eikä odottaa että, muut puolustaisivat tässä elämässäni itseäni...se oli varsin hyvä oppi. Nuorelle naiselle. Näitä ihania tovereita kyllä ikävä. Asiat sanottiin aina suoraan. Ei saanut pelätä.Kerran muistan yhdessä kokouksessa kun he suuttuivat entiselle poikaystävälleni joka yritti sabo toida kokouksen kulkua koska häntä ei ollut valittu vaan minut...hänet kannettiin ulos koko kokoussalista;)))...tämän silloisen pj. tunsin myös. Olimme kasvaneet samassa polittiisessa nuorisojärjestössä...Ah, kuinka häntä ihailinkaan;))) Pyörimme samoissa polittiisissa kuvioissa...hitsi...en kyllä muista näistä kokouksista juurikaan, mutta hänen silmänsä;)))...taidan muistaa...vieläkin. Silloin oli tapana että, jos, katseet kohtasivat...se katse. Oli puhuvampi kuin tuhat sanaa;))) Näkisimmepä vielä..:))) En tiedä silloin tuo itse aatemaailma oli kyllä tärkeämpi kuin nykyisin. Johtuiko se siitä että, nämä asiat ikäänkuin perittiin siltä edelliseltä sukupolvelta. Historian tietämystä pidettiin tärkeänä. Ei pelkästään sitä edunvalvontaa vaikka ykköstilalle se tietenkin oli. Nyt on kuviot keskittyneet pelkästään tähän edunvalvontaan...Vähän sitä mieltä jos, menetämme ne omat juuremme historiaamme keitä oikeastaan olemme ja miksi... menetämme myös paljon. Palan itsestämme... Joskus, tuntuu että, taidamme olla se viimeinen sukupolvi joka enää käy tutkimassa arkistoja ja käy näissä seminaareissa missä näistä työväenliikkeen historiasta edes puhutaan...tai siitä keskustellaan... toivoisin nuorten olevan tästä historiasta kiinnostuneempi... koska se on hyvin mielenkiintoista ja tärkeää...antaa ikäänkuin pohjaa nähdä myös tulevaisuuteen....historiahan toistaa itseään tavalla tai toisella. ei hitsi.....Viekää minut museoon;)))

Tsau:Friidu

Niin, kaikki muuttuu, ja huomannut myös että ei nuoria oikein saa näistä asioista innostumaan.. tai sanotaanko että nykyään on enemmän tottumusta ja luuloa siihen että on aina on olemassa mystinen JOKU joka hoitaa kaiken heidän puolestaan.. ja mikäs siinä, hoidetaan ihan mielellään.. mutta sanoisinko että käsitys yhteisistä asioista on muuttunut stabiilimmaksi... ennen tajuttiin selkeämmin että saavutetut dut ovat VOITETTUJA asioita (kun ne taistelut olivat sitä päivää tai lähimenneisyyttä). Nykyperspektiivistä voi vaikuttaa, etttä ne ovat aina tulleet kuin manulle illallinen.. e oikeutta ole aina välttämättä ellei sitä ensin oteta.

Parisuhteen toisen osapuolen voi olla vaikea ymmärtää, jos tulee toisenlaisista oloista tai aidan toiselta puolen jopa. Itse voin sanoa, että kunnioitusta kuitenkin tulee, arvostusta että otällainen sydämenasia.. harva mies kai sitten suhtautuu ntohimoisesti yhtään mihinkään.. Ja parempi mielestäni että ollaan erilaisia, ei sekään ehkä toimi jos toinenkin olisi täydellinen.

Iloitsen onnistuneesta konsertostasi. Ja Tallinnan Carmenia uskallan suositella, katsoin sen itse vuosia sitten tosin.. jos on samaa produktiota.. voi ollakin; sai huikeat aplodit syistä jota näette sitten paikanpäällä (jos on sama produktio).. sen enempää paljastamatta.

Jäi jokunen ajatus sanomatta, joihin palaan vielä tuonnempana..

E.G. kirjoitti:

Niin, kaikki muuttuu, ja huomannut myös että ei nuoria oikein saa näistä asioista innostumaan.. tai sanotaanko että nykyään on enemmän tottumusta ja luuloa siihen että on aina on olemassa mystinen JOKU joka hoitaa kaiken heidän puolestaan.. ja mikäs siinä, hoidetaan ihan mielellään.. mutta sanoisinko että käsitys yhteisistä asioista on muuttunut stabiilimmaksi... ennen tajuttiin selkeämmin että saavutetut dut ovat VOITETTUJA asioita (kun ne taistelut olivat sitä päivää tai lähimenneisyyttä). Nykyperspektiivistä voi vaikuttaa, etttä ne ovat aina tulleet kuin manulle illallinen.. e oikeutta ole aina välttämättä ellei sitä ensin oteta.

Parisuhteen toisen osapuolen voi olla vaikea ymmärtää, jos tulee toisenlaisista oloista tai aidan toiselta puolen jopa. Itse voin sanoa, että kunnioitusta kuitenkin tulee, arvostusta että otällainen sydämenasia.. harva mies kai sitten suhtautuu ntohimoisesti yhtään mihinkään.. Ja parempi mielestäni että ollaan erilaisia, ei sekään ehkä toimi jos toinenkin olisi täydellinen.

Iloitsen onnistuneesta konsertostasi. Ja Tallinnan Carmenia uskallan suositella, katsoin sen itse vuosia sitten tosin.. jos on samaa produktiota.. voi ollakin; sai huikeat aplodit syistä jota näette sitten paikanpäällä (jos on sama produktio).. sen enempää paljastamatta.

Jäi jokunen ajatus sanomatta, joihin palaan vielä tuonnempana..

Tuo kyllä totta, mitä sanoit. Nuoret pitävät näitä asioita helposti että, saavutettuja etuja ikäänkuin ei tarvitse enää puolustaa? Niitä pidetään itsestään selvyyteenä.. Puolisoiksi (täytyy laittaa monikossa;))) on ainakin minulle aina lopulta valikoituneet rinnalle kulkijoiksi täysin itsestäni poikkeavat puolisot;))) vaikka yllättäen löydän heissä enemmänkin nyt yhteisiä piirteitä.. vaikka ei niissä itse lähtökohdissa ole juurikaan ollut eroja....;))) tai sitten on. Eilen tuossa keskustelimme molemmista vanhemmistani (jotka jo edesmenneitä)...kerroin miehelleni kuinka vanhempani olivat kovin ristiriitaisia boheemia tapauksia. Ehkä imin nuorena kuitenkin heidän arvomaailmojaan vaikka sitä en silloin ymmärtänyt... He eivät koskaan matkustelleet muuta kuin yhden ainoan kerran "ulkomaille" elämässsään ja silloinkin Pohjois-Italiaan. Garda-järvelle, joka oli 70-luvulla vielä kaikkea muuta kuin turistikohde. Mutta, kun he matkustivat laittoivat sitten pienen omaisuuden kiinni tähän matkaan..Olen itse vähän samanlainen, kun haluan kokea jotain erikoista elämässäni josta todella olen haaveillut..mielummin harvemmin ja kunnolla kun useita turistimikohteita läpikäyden ja ne ovat sitten turistikohteita kuitenkin...jotka eivät sinänsä anna mitään uutta. En siksi näitä perinteistä turistimatkakohteita ole koskaan käynyt lävitse..en kaipaa niihin. Ehkä haemme puolisoiksi omien vanhempienne kaltaisia kuitenkin.. Mieheni nimittäin ajattelee samoin..Tuosta olemme paljon puhuneet mekin, miten nuorten arvomaailmaan "kuuluu" täysin erilaiset tavoitteet kun itsellemme. Sitä oli kumman tyyväinen pelkästään siihen että, jonkinlainen katto oli pään päällä. nuorena ja oli ystäviä sai tehdä mitä itse halusi. Olen ollut tämän ikäluokan naiseksi varsin omapäinen ja itsenäinen nainen;))) Halunut aina päättää itse omasta elämästäni...tämä ristiriitaisuus halunut olla vapaa ja sidottu yhtä aikaa;)))...ei sillä tavaralla sinänsä minullakaan ollut itseisarvona...en vain osanut pyytää itselleni mitään. Ja jos, sitä omakotitaloa ja rivitaloa sitten tarjottiin menin lähinnä hämilleni..miksi minulle?))) Monta hyvää kosintaa jätin pahus vie väliin?))) Lähdin lähinnä karkuun en halunut sitouttaa itseäni;))) Pahus vie...nyt sama piirre tämän ikäisenä nostaa jälleen päätään...Voisin hyvinkin lähteä Mexicoon pysyvästi. eikä nuoruuden miesystäväni haaveessa ole mitään kummallista mielestäni;))) Olisi todella hienoa lähteä hänen mukaansa;))) nyt;)))..onneksi tai sitten ei....siihen ei ole kuitenkaan taloudellisesti mahdollisuutta nyt. Joten jään tänne kutomaan nivelrikkoisilla sormillani kiltisti kutomaan miehelleni villasukkia enkä pakkaa matkalaukkuani. ja totea oli kiva tavata....;))) Konserteista taas nautin nimenomaan tämän nuoreni seurassa. Hän todella nauttii kaikesta mikä liittyy musiikkiin, nuoreni kuuluu siihen ryhmään joille tämä musiikki ja kaikki sellainen mikä liittyy voimakkaasti visuaalisuuteen tuottaa suurta iloa..ajattelin että, tuossa Carmenissa olisi tämä kaikki;)) Paikkana tuo vanha oppera-teatterirakennus on sellainen josta itse pidän...siellä on tämä vanha tunnellmallinen henki läsnä. Jotenkin voi aistia siellä olleet tapahtumat...jotka historiallisesti ovat olleet taas Viron poliitiselle ja kultuuri-elämälle eräänlaisia käännekohtia... Kiitos, yritämme nauttia;)) Olen vakuuttunut siitä että, kuulun museoon....ei kukaan täysijärkinen hullaannu jostain rakennuksesta;)))...

Nyt valmistautumaan kiltisti huomista Tallinnan matkaa varten. Olemme lähdössä tämän talomme naisten kanssa pienelle joulunalushankintamatkalle...tarkoitus hankkia vähän yhteisiä aineksia. Illanviettoon. Aiomme järjestää pienellä porukalla täällä "täydellisen" pikkujoulu illallisen) saa nyt nähdä mitä siitäkin tulee;)))

Tsau:Friidu

Tsau. kirjoitti:

Tuo kyllä totta, mitä sanoit. Nuoret pitävät näitä asioita helposti että, saavutettuja etuja ikäänkuin ei tarvitse enää puolustaa? Niitä pidetään itsestään selvyyteenä.. Puolisoiksi (täytyy laittaa monikossa;))) on ainakin minulle aina lopulta valikoituneet rinnalle kulkijoiksi täysin itsestäni poikkeavat puolisot;))) vaikka yllättäen löydän heissä enemmänkin nyt yhteisiä piirteitä.. vaikka ei niissä itse lähtökohdissa ole juurikaan ollut eroja....;))) tai sitten on. Eilen tuossa keskustelimme molemmista vanhemmistani (jotka jo edesmenneitä)...kerroin miehelleni kuinka vanhempani olivat kovin ristiriitaisia boheemia tapauksia. Ehkä imin nuorena kuitenkin heidän arvomaailmojaan vaikka sitä en silloin ymmärtänyt... He eivät koskaan matkustelleet muuta kuin yhden ainoan kerran "ulkomaille" elämässsään ja silloinkin Pohjois-Italiaan. Garda-järvelle, joka oli 70-luvulla vielä kaikkea muuta kuin turistikohde. Mutta, kun he matkustivat laittoivat sitten pienen omaisuuden kiinni tähän matkaan..Olen itse vähän samanlainen, kun haluan kokea jotain erikoista elämässäni josta todella olen haaveillut..mielummin harvemmin ja kunnolla kun useita turistimikohteita läpikäyden ja ne ovat sitten turistikohteita kuitenkin...jotka eivät sinänsä anna mitään uutta. En siksi näitä perinteistä turistimatkakohteita ole koskaan käynyt lävitse..en kaipaa niihin. Ehkä haemme puolisoiksi omien vanhempienne kaltaisia kuitenkin.. Mieheni nimittäin ajattelee samoin..Tuosta olemme paljon puhuneet mekin, miten nuorten arvomaailmaan "kuuluu" täysin erilaiset tavoitteet kun itsellemme. Sitä oli kumman tyyväinen pelkästään siihen että, jonkinlainen katto oli pään päällä. nuorena ja oli ystäviä sai tehdä mitä itse halusi. Olen ollut tämän ikäluokan naiseksi varsin omapäinen ja itsenäinen nainen;))) Halunut aina päättää itse omasta elämästäni...tämä ristiriitaisuus halunut olla vapaa ja sidottu yhtä aikaa;)))...ei sillä tavaralla sinänsä minullakaan ollut itseisarvona...en vain osanut pyytää itselleni mitään. Ja jos, sitä omakotitaloa ja rivitaloa sitten tarjottiin menin lähinnä hämilleni..miksi minulle?))) Monta hyvää kosintaa jätin pahus vie väliin?))) Lähdin lähinnä karkuun en halunut sitouttaa itseäni;))) Pahus vie...nyt sama piirre tämän ikäisenä nostaa jälleen päätään...Voisin hyvinkin lähteä Mexicoon pysyvästi. eikä nuoruuden miesystäväni haaveessa ole mitään kummallista mielestäni;))) Olisi todella hienoa lähteä hänen mukaansa;))) nyt;)))..onneksi tai sitten ei....siihen ei ole kuitenkaan taloudellisesti mahdollisuutta nyt. Joten jään tänne kutomaan nivelrikkoisilla sormillani kiltisti kutomaan miehelleni villasukkia enkä pakkaa matkalaukkuani. ja totea oli kiva tavata....;))) Konserteista taas nautin nimenomaan tämän nuoreni seurassa. Hän todella nauttii kaikesta mikä liittyy musiikkiin, nuoreni kuuluu siihen ryhmään joille tämä musiikki ja kaikki sellainen mikä liittyy voimakkaasti visuaalisuuteen tuottaa suurta iloa..ajattelin että, tuossa Carmenissa olisi tämä kaikki;)) Paikkana tuo vanha oppera-teatterirakennus on sellainen josta itse pidän...siellä on tämä vanha tunnellmallinen henki läsnä. Jotenkin voi aistia siellä olleet tapahtumat...jotka historiallisesti ovat olleet taas Viron poliitiselle ja kultuuri-elämälle eräänlaisia käännekohtia... Kiitos, yritämme nauttia;)) Olen vakuuttunut siitä että, kuulun museoon....ei kukaan täysijärkinen hullaannu jostain rakennuksesta;)))...

Nyt valmistautumaan kiltisti huomista Tallinnan matkaa varten. Olemme lähdössä tämän talomme naisten kanssa pienelle joulunalushankintamatkalle...tarkoitus hankkia vähän yhteisiä aineksia. Illanviettoon. Aiomme järjestää pienellä porukalla täällä "täydellisen" pikkujoulu illallisen) saa nyt nähdä mitä siitäkin tulee;)))

Tsau:Friidu

No niin, hyvää matkaa siis.. kaunis oli tuo Partisaanivalssi, olen kuullut sen toisilla sanoilla ennen ainoastaan. Työväenaatteellinen rakkaus onkin se yhdistävin kaikista, toimii yli myrskyjen ja aikojen muutoksenkin. Jos kokouksesta muistaa edes ne tietyt silmät, niin sehän vasta onkin jotain, aikojen yli kantavaa, pidä siitä mielikuvasta kiinni. Niin, itse en voi kehua muistavani kovinkaan hyvin tuollaisia asioita.. joskus miettinyt että menetänkö jotakin..noin tunnetasolla ajatellen. Menneisyys on vain se yksi lapsuuden kesäpäivä - se oli eilen - ja tänään olen tässä. Kaikki on tapahtunut hyvässä järjestyksessä, joten ei kai sitä ole tarpeen miettiäkään.. välillä kun lukee jotain kirjaa illalla tai kuulee musiikkia, hälähtää mieleen mennyttä: "Miten kaunis hetki se olikaan!" Ja niistä syntyy joskus runo sitten, ja kyllähän se mennyt siinä hetkessä hyvältä tuntuu muttei sitä muuten aktiivisesti ajattele. Väliin Runoutta, en löytänyt musiikillista linkkiä.. eräs suosikkejani; Agit Propin Kisällittäret, tässä on tenhoavaa romantiikkaa ja herättää minulla ajatuksen juoksun

Järjestötoiminta kasvatti meidät
työväen tyttäret railakkapäät
Suru ei synkkänä sieluja peitä
ja meitä ei peljätä myrkyiset säät
Kuljemme työväen taistelun teitä
ja taistelukentillä meillä on häät

Muilla on muistoja päivistä hellistä
aamuista auringonkoittoineen
Ähkyvät turhasta tunnelmavellistä
kuutamotansseista soittoineen
Meillä on muistoja vankilaselleistä
työväen taistoista voittoineen

Muilla on mielessä prinssit ja kreivit
oppineet maljoja maistelemaan
Meillä on taskussa punapojan breivit
ja yhdessä lähdemme taistelemaan
Meillä on oppineet sulhaset, heilit
valkoisten ruutia haistelemaan
Eikä nämä tyttäret karkuhun juokse
luokkamme käsky kun kutsuen soi
Meille on tuttua taistelun tuokse
pelkoa emme me tuntea voi
työväen taistelu teidänkin luokse
laululla lastatun sakkimme toi

Emme me turhasta suutamme soita
kutsumme kaikkia yhtehen näin
Muutoin ei työväki herroja voita
kuin käymällä vahvasti vastahan päin
Muutoin ei työssämme aurinko koita
työväen luokalle kirkkahin säin

Kirjoitustyylistäsi tulee jotenkin mieleen Pentti Saarikosken sellaiset proosanomaisemmat poliittiset tekstit.. ajatuksenvirtaa joka saa hyvälle mielelle. Lainaanpa ensi viikolla Saarikoskea, politiikasta kun on ollut puhetta.. Pentti Saarikosken runous on sellainen ikirakkaus josta en halua eroon, ylittämätön ykkönen minulla kyllä kaikkia ajat ja kansat huomioiden. Saarikoski nyt ei kai varsinaiseti ollut järjestöihminen, pikemminkin ajattelija, mutta henkisesti samaa kaliiberia meidän kanssamme. Saarikoskesta edelleen mieleen, kun musitan, hänhän oli ortodoksi.. että 15.11. alkaa ortodoksinen joulupaasto, ja ajattelin pidättäytyä sen kunniaksi kaikesta huvikirjoittelusta (vaikka tiukkaa asiaahan tässä pelkästään on ollut).. ettet ihmettele minne olen kadonnut. Mutta laitan Saarikoskea ainakin ensi viikolla runonystävien iloksi, sitä poliittisempaa laitaa, joka ehkä turhankin usein jää huomiotta hänen tuotannossaan.

E.G. kirjoitti:

No niin, hyvää matkaa siis.. kaunis oli tuo Partisaanivalssi, olen kuullut sen toisilla sanoilla ennen ainoastaan. Työväenaatteellinen rakkaus onkin se yhdistävin kaikista, toimii yli myrskyjen ja aikojen muutoksenkin. Jos kokouksesta muistaa edes ne tietyt silmät, niin sehän vasta onkin jotain, aikojen yli kantavaa, pidä siitä mielikuvasta kiinni. Niin, itse en voi kehua muistavani kovinkaan hyvin tuollaisia asioita.. joskus miettinyt että menetänkö jotakin..noin tunnetasolla ajatellen. Menneisyys on vain se yksi lapsuuden kesäpäivä - se oli eilen - ja tänään olen tässä. Kaikki on tapahtunut hyvässä järjestyksessä, joten ei kai sitä ole tarpeen miettiäkään.. välillä kun lukee jotain kirjaa illalla tai kuulee musiikkia, hälähtää mieleen mennyttä: "Miten kaunis hetki se olikaan!" Ja niistä syntyy joskus runo sitten, ja kyllähän se mennyt siinä hetkessä hyvältä tuntuu muttei sitä muuten aktiivisesti ajattele. Väliin Runoutta, en löytänyt musiikillista linkkiä.. eräs suosikkejani; Agit Propin Kisällittäret, tässä on tenhoavaa romantiikkaa ja herättää minulla ajatuksen juoksun

Järjestötoiminta kasvatti meidät
työväen tyttäret railakkapäät
Suru ei synkkänä sieluja peitä
ja meitä ei peljätä myrkyiset säät
Kuljemme työväen taistelun teitä
ja taistelukentillä meillä on häät

Muilla on muistoja päivistä hellistä
aamuista auringonkoittoineen
Ähkyvät turhasta tunnelmavellistä
kuutamotansseista soittoineen
Meillä on muistoja vankilaselleistä
työväen taistoista voittoineen

Muilla on mielessä prinssit ja kreivit
oppineet maljoja maistelemaan
Meillä on taskussa punapojan breivit
ja yhdessä lähdemme taistelemaan
Meillä on oppineet sulhaset, heilit
valkoisten ruutia haistelemaan
Eikä nämä tyttäret karkuhun juokse
luokkamme käsky kun kutsuen soi
Meille on tuttua taistelun tuokse
pelkoa emme me tuntea voi
työväen taistelu teidänkin luokse
laululla lastatun sakkimme toi

Emme me turhasta suutamme soita
kutsumme kaikkia yhtehen näin
Muutoin ei työväki herroja voita
kuin käymällä vahvasti vastahan päin
Muutoin ei työssämme aurinko koita
työväen luokalle kirkkahin säin

Kirjoitustyylistäsi tulee jotenkin mieleen Pentti Saarikosken sellaiset proosanomaisemmat poliittiset tekstit.. ajatuksenvirtaa joka saa hyvälle mielelle. Lainaanpa ensi viikolla Saarikoskea, politiikasta kun on ollut puhetta.. Pentti Saarikosken runous on sellainen ikirakkaus josta en halua eroon, ylittämätön ykkönen minulla kyllä kaikkia ajat ja kansat huomioiden. Saarikoski nyt ei kai varsinaiseti ollut järjestöihminen, pikemminkin ajattelija, mutta henkisesti samaa kaliiberia meidän kanssamme. Saarikoskesta edelleen mieleen, kun musitan, hänhän oli ortodoksi.. että 15.11. alkaa ortodoksinen joulupaasto, ja ajattelin pidättäytyä sen kunniaksi kaikesta huvikirjoittelusta (vaikka tiukkaa asiaahan tässä pelkästään on ollut).. ettet ihmettele minne olen kadonnut. Mutta laitan Saarikoskea ainakin ensi viikolla runonystävien iloksi, sitä poliittisempaa laitaa, joka ehkä turhankin usein jää huomiotta hänen tuotannossaan.

Kiitos.
Kiitos.
Saarikoskesta minäkin aina olen pitänyt. Toinen suomalainen jonka tuotantoa olen aina ihaillut nuoresta saakka on H.Salama. Hän ei ole runoilija..mutta, hänen kirjoituksensa vaikkakin on suorasanaista ja joidenkin mielestä jo häpeällistä ja liiankin suoraa.....olen nähnyt sen karun kauneuden juuri siinä realistisuudessa millä hän kuvaa tiettyä aikakautta tai kausia...se on kuin halkeillut harmaa betoni kaikessa rumuudessaan se muuttuu jopa lopulta kauniiksi ja herkäksi kuin hienoin ja arvokkain kudelma jonka ihminen pystyy kirjoittamaan tai pikemmin maalamaan ainakin minun sieluuni jää kuva.....Samoin nämä venäläiset ja myöskin N-L:n jotkut kirjailijat ja runoilijat jotka tuotannossaan käsittelevät tätä luontoa ja ihmistä kuvaavat sitä realistisin mutta samalla kun kertovat totuuden se on kuin hienoin maalaus.. Tolstoista lähtien ..koska se on totta..ei valheellista totta..asioita ei peitetä vaheiden alle..kuitenkaan.....ovat todella hienoja kuvia siitä kulloisesta ajasta..joka kertoo karulla tavallaan vaihto-ehdoista joita ei ollut vaan elämästä.. ...Tämä Elvi Sinervo oli taas työväenluokanrunoilijoilijasta nuorena Lassi Sinkkosen rinnalla tietysti se läheisin minullekin ja sitten pidän myös tästä Märtha Tikkasesta ja hänen upeasta tuotannostaan..ja monesta muusta...Sinervo siksi että, hän oli iso-vanhempieni perhetuttu ajalta jolloin näitä järjestö kokouksissa jouduttiin pitämään ns salaa maan alla ja usein myös isovanhempieni olohuoneessa he eivät peläneet koska uskoivat omaan aatteensa niin paljon että, olivat valmiita.....silläkin uhalla että, oltaisiin jääty kiinni....Omalla faijallani oli tuosta nuoruudestaan taas antaa meille eteenpäin näistä ajoista paljonkin kerrottuna muistoja minullekin isovanhempani eivät kertoneet ehkä he halusivat vielä tuolloin "suojella" meitä..ajathan olivat vielä ristiriitaiset pitkään..oli siis hyvä ettemme tieneet kaikkea..olimme ehkä liian nuoria tietämään...näin ajattelen jälkeenpäin tämän ikäisenä......ehkä siksi itsekin kasvoin tähän järjestömaailmaan hyvin nuorena ikäänkuin sielullisesti ja myöskin jokasolullani kiinni hyvin varhain....myös hän oli aikanaan ollut täällä näitä ammattiliittoja perustusmassa..Näin se varmasti menee. Sukupolvelta toiselle siirämme omaa perintöämme...vaikka emme sitä tietoisesti tekisikään... On asioita joita meidän ei tarvitse selitellä toisillemme...ja ne vain yhdistävät...Itse olen tämän asian huomanut paremmin tässä iässä nyt....kun löytää ihmisiä jotka ovat saman mielisiä ja samoja asioita käyneet läpi....asioita ei tarvitse selitellä...ja se on ihanaa...ei tarvitse...ja jotenkin se keskustelukin vaikkakin oltaisiin erimieltä ollaan pohjimmiltaan kuitenkin samaa mieltä... nämä hiuksenhienot näkemyserot tai sitten suuremmatkaan eivät erota enää ihmisiä...koska niillä ei merkitystä mitä ihminen on...asiathan siinä ovat ristiriidassa...eivät ihmiset;))) ei suututa toisillamme vaan pyritään mikemminkin ymmärtämään aina....niinkuin veljet ja sisaret toisiamme ja nähdään paremmin ehkä ne lähtökohdat miksi.....ei lähdetä enää tuomitsemaan;..eli ikä ikäänkuin pehmentää ollaan vain onnellisia. Todetaan vaan:...Sinäkin olet vielä elossa....tyyliin...Tästä silmiinkatsomista..taisin olla aika ihastunut;))) ja luultavasti katseeni tulkittiin ihan oikein;))) koska, sain samanlaisia katseita vastapuolelta aina takaisin näissä yhteisissä kokouksissa...olin vaan kovin arka;))) ja ujo...pahus vie nuorena ja turhankin epävarma....nyt kyllä voisin rohkeasti jo hymyissä suin kertoakin. hänelle...: Olit silmissäni vaan komea ja ennenkaikkea ihailin sinussa sitä rohkeutta....tälle ex-pj:lle...koska asia oli niin;)))

Tsau:Friidu

Tsau. kirjoitti:

Kiitos.
Kiitos.
Saarikoskesta minäkin aina olen pitänyt. Toinen suomalainen jonka tuotantoa olen aina ihaillut nuoresta saakka on H.Salama. Hän ei ole runoilija..mutta, hänen kirjoituksensa vaikkakin on suorasanaista ja joidenkin mielestä jo häpeällistä ja liiankin suoraa.....olen nähnyt sen karun kauneuden juuri siinä realistisuudessa millä hän kuvaa tiettyä aikakautta tai kausia...se on kuin halkeillut harmaa betoni kaikessa rumuudessaan se muuttuu jopa lopulta kauniiksi ja herkäksi kuin hienoin ja arvokkain kudelma jonka ihminen pystyy kirjoittamaan tai pikemmin maalamaan ainakin minun sieluuni jää kuva.....Samoin nämä venäläiset ja myöskin N-L:n jotkut kirjailijat ja runoilijat jotka tuotannossaan käsittelevät tätä luontoa ja ihmistä kuvaavat sitä realistisin mutta samalla kun kertovat totuuden se on kuin hienoin maalaus.. Tolstoista lähtien ..koska se on totta..ei valheellista totta..asioita ei peitetä vaheiden alle..kuitenkaan.....ovat todella hienoja kuvia siitä kulloisesta ajasta..joka kertoo karulla tavallaan vaihto-ehdoista joita ei ollut vaan elämästä.. ...Tämä Elvi Sinervo oli taas työväenluokanrunoilijoilijasta nuorena Lassi Sinkkosen rinnalla tietysti se läheisin minullekin ja sitten pidän myös tästä Märtha Tikkasesta ja hänen upeasta tuotannostaan..ja monesta muusta...Sinervo siksi että, hän oli iso-vanhempieni perhetuttu ajalta jolloin näitä järjestö kokouksissa jouduttiin pitämään ns salaa maan alla ja usein myös isovanhempieni olohuoneessa he eivät peläneet koska uskoivat omaan aatteensa niin paljon että, olivat valmiita.....silläkin uhalla että, oltaisiin jääty kiinni....Omalla faijallani oli tuosta nuoruudestaan taas antaa meille eteenpäin näistä ajoista paljonkin kerrottuna muistoja minullekin isovanhempani eivät kertoneet ehkä he halusivat vielä tuolloin "suojella" meitä..ajathan olivat vielä ristiriitaiset pitkään..oli siis hyvä ettemme tieneet kaikkea..olimme ehkä liian nuoria tietämään...näin ajattelen jälkeenpäin tämän ikäisenä......ehkä siksi itsekin kasvoin tähän järjestömaailmaan hyvin nuorena ikäänkuin sielullisesti ja myöskin jokasolullani kiinni hyvin varhain....myös hän oli aikanaan ollut täällä näitä ammattiliittoja perustusmassa..Näin se varmasti menee. Sukupolvelta toiselle siirämme omaa perintöämme...vaikka emme sitä tietoisesti tekisikään... On asioita joita meidän ei tarvitse selitellä toisillemme...ja ne vain yhdistävät...Itse olen tämän asian huomanut paremmin tässä iässä nyt....kun löytää ihmisiä jotka ovat saman mielisiä ja samoja asioita käyneet läpi....asioita ei tarvitse selitellä...ja se on ihanaa...ei tarvitse...ja jotenkin se keskustelukin vaikkakin oltaisiin erimieltä ollaan pohjimmiltaan kuitenkin samaa mieltä... nämä hiuksenhienot näkemyserot tai sitten suuremmatkaan eivät erota enää ihmisiä...koska niillä ei merkitystä mitä ihminen on...asiathan siinä ovat ristiriidassa...eivät ihmiset;))) ei suututa toisillamme vaan pyritään mikemminkin ymmärtämään aina....niinkuin veljet ja sisaret toisiamme ja nähdään paremmin ehkä ne lähtökohdat miksi.....ei lähdetä enää tuomitsemaan;..eli ikä ikäänkuin pehmentää ollaan vain onnellisia. Todetaan vaan:...Sinäkin olet vielä elossa....tyyliin...Tästä silmiinkatsomista..taisin olla aika ihastunut;))) ja luultavasti katseeni tulkittiin ihan oikein;))) koska, sain samanlaisia katseita vastapuolelta aina takaisin näissä yhteisissä kokouksissa...olin vaan kovin arka;))) ja ujo...pahus vie nuorena ja turhankin epävarma....nyt kyllä voisin rohkeasti jo hymyissä suin kertoakin. hänelle...: Olit silmissäni vaan komea ja ennenkaikkea ihailin sinussa sitä rohkeutta....tälle ex-pj:lle...koska asia oli niin;)))

Tsau:Friidu

sinulle yksin... EG....: http://www.youtube.com/watch?v=4CI3lhyNKfo&feature=related on lauluja joita ei tarvitse.....rakkaudella:

Tsau:Friidu

Tsau. kirjoitti:

sinulle yksin... EG....: http://www.youtube.com/watch?v=4CI3lhyNKfo&feature=related on lauluja joita ei tarvitse.....rakkaudella:

Tsau:Friidu

Kiitos. Arvostan tätä. Ja italialaisissa arvostan perinnetietoutta ja myös ansiokkaita perinteitä työväenaatteen saralla. Näen että sinunkin ajatuksesi kumpuavat sukupolvien takaa, ja se tekee niistä entistäkin arvokkaampia.. ja sanoisinko että sinulle on uskottu niiden eteenpäinvienti tulevillekin polville.. vaikka nuoret käsittelisivät näitä juttuja eri tavoin, niin kuitenkin tärkeää tietää mistä tulemme ja miten ennen ajateltu, hahmoteltu ja muovattu maailmaa. Sinervolta tietenkin tiedän etupäässä Natalian, linkkaisin jos löytyisi duuri- tai humppaversio:)
kenties vielä kohtaatte silmäkkäin. Ja nyt on helpompi puhua kuin nuoruuden ujoudenpuuskissa. Asiat menevät oikeisiin mittasuhteisiinsa. Otetaan elämä sellaisena kuin se on.

Harmaatahan voi yhdistää johonkin, viininpunaiseen vaikkapa.. saada siihen lisää sävyä. Päiväunet ovat siitä mukavia että niitä varten ei tarvitse edes silmiään ummistaa.. antaa vain tuntemusten ja mielikuvien viedä mukanaan.. johonkin auvoisaan paikkaan. Valitettavasti en polta, mutta jos yhdistän hattuun vaikka lakritsipiipun.. ajaa varmaan saman asian? Kommentista kiittäen.

Niin, ehkä joku on eläkkeellä oikeastikin, suurin osa vain sanoo niin saadakseen kahden euron alennuksen uimahalliin tai istumapaikan ruuhkabussissa.. tietysti mainitsemasi ruoska varmasti auttaa myös molemmissa tapauksissa. Minäkin olen ajatellut vanheta vasta joskus tulevaisuudessa. Taiteiden yössä en ole käynyt kuin yhdessä mielessä vaan: kuuntelemassa Tommy Tabermannia lukemassa runojaan. Yhtenä vuonna jäi mieleen kun eräs kuulija ei tuntunut tykkäävän uusimmista runoistaan, ja heitti kommentin: "Tommy, sinä olet vanhentunut!" Tommy Tabermann vastasi: "Se olisikin fysiologinen ihme, jos minä olisin nuorentunut." Pidin Tommysta ihmisenä ja runoilijana. Jotenkin tuli vain tuosta kommentistasi mieleen. Että latexi-mummo on arvatenkin parempi kuin botexi-mummo. Musta on todellakin elegantti ja arvokas väri, siihen voi yhdistää esim. pääkallokorun tai VENOM-tatuoinnin. Totta puhuen musta j a harmaa lienevät niitä klassisia elementtejä, jotka ovat muodissa aina. Kehotan käyttämään essujasi, eri vuodenaikoihin ja ruokalajeihin soveltuvine väreineen ja merkityksineen. Tekevät kunniaa isoäidille. Villasukka-apua Ranskaan... sinulla on sydänkin oikealla paikallaan. Kummaa mten, miten lukijoille syntyy mielikuvia Ranskasta, ehkä se on tuo mainittu "hillitty arvokkuus" tai ehkä hatun nosto.. en tiedä, eikä sen väliäkään.. mielenkiintoista vaan omalla sarallaan. Siis kommentista kiitän.