Olemmeko me niin kovin erilaisia; mies ja nainen?
Täällä palstoillakin asia tulee usein esille. Eri kulttuureissa eri aikakausina huomaamme erilaisuutta. Meillä on erilaisia myyttejä ja riittejä. Meidän kulttuurimme perusta on yksiavioinen perhe, toisaalla on moniavioisuus,
rinnakkaissuhteista prostituutioon tai selibaattiin.
Onko meidän kulttuurissamme ja ajassamme mies ja nainen lähentymässä toisiaan vai loittonemassa kuten joistakin tilastotiedoista on pääteltävissä.
Desmond Morris on ehken tunnetuin näitten kysymysten tukimuksista kirjoittanut.
Humoristisen linkinkin löysin tuossa muuta tutkiskellessani:
http://www.astronetti.com/huumori/miesnainen.htm
Täällä palstoillakin asia tulee usein esille. Eri kulttuureissa eri aikakausina huomaamme erilaisuutta. Meillä on erilaisia myyttejä ja riittejä. Meidän kulttuurimme perusta on yksiavioinen perhe, toisaalla on moniavioisuus,
rinnakkaissuhteista prostituutioon tai selibaattiin.
Onko meidän kulttuurissamme ja ajassamme mies ja nainen lähentymässä toisiaan vai loittonemassa kuten joistakin tilastotiedoista on pääteltävissä.
Desmond Morris on ehken tunnetuin näitten kysymysten tukimuksista kirjoittanut.
Humoristisen linkinkin löysin tuossa muuta tutkiskellessani:
http://www.astronetti.com/huumori/miesnainen.htm
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miehen ja naisen eroavuuksia haluaa Hajupoika
keskustelussa tuotavan esiin. Ajattelen asiaa kuitenkin nyt yleisemmin kun tuossa aloitettiin ketju ihmisen muuttumisesta. Kaikki me emme huomaa omia muutoksiamme. Joku vieras huomaa, mutta kun ei pidetä suotavana niiden esiin tuomista eikä niistä haluta keskustella.
Ikääntyessämme havainnointimme supistuu.
Kun tähän tulee sellaisia oireita kuten palstan keskusteluissa niin jo sen pitäisiainakin jollain tavalla soida hälytyskellojen tavoin.
Kun vanhat ystävät ja lapset eivät enää pidä yhteyttä tai palstallakaan ei kukaan halua keskustella kanssani vaikka huudan hätääni.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Miten voin auttaa Anua tai Pionia kun en tiedä hänen yhteystietojaan?
Onkohan Lienan tai Alvarin asiat nyt ihan tolallaan? Selviääkö Hajupoika ryöpytyksestä ja miten syvästi Senora on pahoittanut mielensä ja mistä syystä?
Miksi sinun pitäisi auttaa meitä?
Mistä ryöpytyksestä hajupojan
pitäisi selviytyä?
Kuka häntä ryöpyttää ellei hän itse
ryöpytä toisia,vai niin no olkoon
hyvää työtä teet lähetän tämän nyt
kuitenkin,vaikka lankaan meninkin. ;-))
täällä,mielipiteesi voi hyvinkin antaa jollekin ,jotakin,ja ostteitakin on,mihin voit henkilökohtaisesti kirjoitella,jos haluat.
Minä olen mielelelläni vastaanottavana ,kirjoittelujasi, näillä palstoilla,varmaan sinulla paljon sanottavaa.
kiitellen edellisestä ,pioni
Tietänet itsekin toimivasi täysin hullun lailla.
Kun katselen "kaskustelujen" historiaa niin olen yrittänyt saada edes jotain "tolkkua" käyttäytymisellenne.On aivan sinun ja teidän oma asianne miten paljon haluatte pettää, sillä
tiellä ei ole päätä.
Mitä olet saanut Hajupoika toista vuotta parjatessasi ja valheitasi esittäen - sielunne on saanut jossain elämänne todellisuudessa parantumattomia haavoja, joita syydätte yhden nikin päälle aivan aiheetta.
Anu kirjoitti tuosta kaksinaamaisuudesta ja niin monet muutkin usein tekevät huomaamatta katsoa peiliin sensijaan, että työntää peilin toiseln nenän eteen. En todellakaan ole missään oikeissa keskusteluissa enkä liioin palstoillakaan huomannut tämänkaltaista kun teillä on.
Chattia pidetään paikkana, jossa ilkeillään. Sielläkään ei ole milloinkaan esitetty ainakaan minua kohtaan sellaista ilkeilyä kuin te harrastatte näissä "keskusteluissa."
Todellista keskustelua teidän on näköjään mahdoton saada aikaan keskenännekään.
Omasta henkilökohtaisesta kirjoittelustani en haluasi täällä keskustella. Sen voin todeta, että meili on minulle melko tärkeä ja huomattavasti vilkkaampi ja antoisampi kuin nämä palstat.
Tutkiskellen täällä kirjoittelen.
Voi kun en ole ottanut mitään kantaa,
tuolla jossain ketjussa,missä oli aihe pettäminen olenko minä sinua pettänyt.
Ja kenen kanssa,en tunne sinua lainkaan,
miten siis voisin pettää sinua,
no mielikuvitus tuotteena tietenkin
Voihan hyvin armaani mun.ei pilata nyt tätä
päivää kinailulla,ollaan niinkuin ei oltaiskaan
;-))
Tuon naapurissa keskusteltavasta aiheesta tänne omia mietteitäni kun en halua sotkea toisten hyviä keskusteluja.
Peilkuvasta - ulkonäöstä on tullut eräänlainen pakkomielle. Tuossa keskustelivat kampaajalla käynnistä niin tuli mieleeni, että eräs ystäväni keeertoi tyttärensä menevän kampaajalle - käynnin
hän kertoi maksavan kolmesataa euroa !
Minun hiusten leikkuut ja parran muotoilut ovat maksaneet viime aikoina vuodessa ehkä 20-30 euroa. Kun kuulen teidän naisten kertovan muista kauneudenhoitoasioistanne niin jään ihmettelemään. Kauneusleikkaukset ja silikonirinnat - uskomatonta !
Eräässä lehdessä kerrottiin, että tämä "sairaalloinen" itsensä ulkonäöstä "huolehtiminen" aiheuttaa myös muita oireita ja vaivoja.
Ulkonäkömme on aivan yhtä tärkeä minusta kuin kannet ovat kirjassa. Nätti kansi houkuttaa ottamaan käteensä ja kenties ostamaan.
Sisältö on kirjan arvokkain osa.
Näin meidän ihmistenkin kanssa. Toivoisin, että kiinnittäisimme huomiotamme sisäiseen kauneuteen ehostaen ja toisimme sitä esille - kenties joku ystävä kiinnostuu avaamaan, lukemaan ja keskustelemaan kanssasi; kuka tietää vaikka elämään kanssasi niin, että käy kuin hyvässä sadussa:
- ...ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka."
Viserrän korvaasi tiedoksi: "Hiustenvärjäykseni maksaa vain 18 euroa, ystävättäreni on kotikampaaja. Tiedän, että liikkeissä saisin pulittaa vähintään 60 euroa, jolloin jättäytyisin harmaahiuksiseksi (sekin voisi olla totuttuaan ihan O.K., ruskeasilmäiselle "tytölle").
oikein. Eihän siitä peilistä nyt pakkomielle ole tullut. Se nyt vaan on sellainen, johon on pakko aina vilkaista, ennenkuin ihmistenilmoille lähtee.
Noista kampauksista muistui mieleeni eräs lapsuuden aikainen ystäväni. Hän oli n.16 vuotias, kun sai luvan ottaa ensimmäisen permanentin. Olimme samassa paikassa kesätöissä.Ystävättäreni tuli suoraan kampaajalta työpaikalle. Hän meni peilin eteen katsoakseen uutta kampaustaan ja alkoi itkeä surkeasti. Minä ihmettelemään, niin hän katsoi uudelleen peiliin ja sanoi: Minähän olen kuin pikku akka. Oikeassa hän olikin. 50v.sitten oli hieman heikkoa tuo kampaustaito.
Kampaajan työ on todella arvokasta nykyään. Enkä minä saa edes kuittia maksusta. Sitä vain jää aina ihmettelemään, mistä tuo summa kertyy.
Varmistin juuri asian. Kysymyksessä on tytön tukan letitys, jonka hinnaksi on sovittu 300 euroa.
Kun se muutenkin on tosijuttu, jonka luvalla saan kertoa niin kammattava joutuu matkustamaan tälle kampajalle eli letittäjälle ja matkaa kertyy edestakaisin yli 2000 km. Muuten tämä tyttö on aivan tavallinen viehättävä ja kaunis nuori nainen ja uskon kampauksen ja letityksen olevan hintansa väärtti.
Omasta hiustenleikkuusta ja parran muotoilusta maksan viitisen euroa ja saan pyytämättä maksukuitin todisteeksi.
Itse saan kuitin pyytämättä.
Kampaamisiin kun menimme niin muistelenpa minäkin lapsuusaikaani. Olen peräkylän poikia ja äitini sotaleski. Pikkutilan asuja. Muistan, että nuoret naiset tulivat kampauttamaan äidilläni kun on tansseihin meno. Hänellä ei ollut mitään koulutusta. Kun eräs ammatikapmpaaja, jolla oli oma kampaamo oli menossa naimisiin niin hän tuli äidilläni teettämään itselleen hääkampauksen.
Siinäkin oli mainnnan arvoista, että tällä morsiamella olisi toki ollut lähempänä oikeita ammattikampaajia. Mietin itsekseni, että oliko siinäkin vähän samaa kuin morsiamen pukijoissa - kaasoissa, joka koetaan kunnia- ja luottamustehtävänä.
Kun on vuosikymmenet käyttänyt samaa kampaajaa, en ainakaan minä halua muille mennäkään. Niinpä nytkin tulin S-linnan saaristosta saakka Hkiin vain sitä varten - tosin ilmaisin kuljetuksin.
Yhden kerran kokeilin paikallista, mutta tulos oli epäonnistunut. Eli luottohenkilöitä ovat, sanoisin.
Tämäkin puheenvuorosi osoittaa sinun olevan hyvin tylsää seuraa.
Jos olisimme aviopari niin tietäisin kaikki etukäteen:
- Sinä käyt samalla kampaajalla
- Kampaaja kampaa tukkasi kuten aina ennenkin
- Minä saan aamiaiseksi samaa kaurapuuroa kuin aina ennenkin
- Me istumme pöydässä aina omilla paikoillamme niinkuin aina olemme istuneet
- Me käymme ostoksilla samassa marketissa kuin aina ennenkin
- Ostoslistakin on laadittu kuten aina ennenkin
- Sinä veisaat samaa valitusvirttä kuin....
Sinä kuuntelisit Mario Lanzaa eri huoneessa kuin minä, vaikka minulla on paremmat laitteet... Emme sietäisi toisiamme.
Ei, kuuna päivänä en tulisi juttuun kanssasi.
En kuuna kullan valkeana ole pyytänyt sinua tulemaan
- JUTTUUN KANSSANI !
pitkästä aikaa oikein makeasti ja ääneen. Te olette melkoiset kiistakumppanit. Miten se on saanut oikein alkunsa?
Minäkin käytän aina samaa kampaajaa, mutta en ole aina tyytyväinen tulokseen. Hän on vain niin lähellä ja hänen kanssaaan juttu luistaa. En vain ole uskaltanut kuittia pyytää. Olen noin "rivien välistä" ymmärtänyt, että hän voi pahastua. Onhan hinnasto seinällä, mutta kun se ei mene aina yksiin sen kanssa. Ehkä minun pitäisi olla rehellinen ja keskustella asiasta, koska se minua kiusaa.
Tulla juttuun toisen kanssa tarkoittaa samaa kuin tulla toimeen, kanssakäydä, elää... mitähän niitä olisi vielä selvennykseksi. Lienee murretta.
Ja mitäänhän tässä emme ole toisiltamme pyydelleetkään, lue: jos olisimme naimisissa, niin...jne. kuten aloitit, jatkoin vain.
(Kouluajoilta pamahti mieleen saksantunnilta lause: Hast du verstanden, Böse, was?)
;) ;)
Vain sinulle olisin tylsää seuraa, olet omaperäinen.
- Voit keittää itse kaurapuurosi, josta joskus ottaisin osan terveellisistä syistä, mutta minä juon kahvia.
- Eri marketeissa kävisimme tarjousten perässä: talous tarkka, vakaa markka -periaatteen vuoksi!
- Lauluihmisiä olen, mutta valitusvirret ovat minulle vielä tuntemattomia
Siis, jos aviopari olisimme, et tietäisi minusta juuri mitään etukäteen, joskin turhan paljon olen kyllä itsestäni palstoilla kertoellut. Tylsää seuraa sinulle olisin, se pitää paikkansa.
Mikkä ei ou nii katteelline ko kalamies paitti toinen kalamies. Mistäs työ naeset outta katteellisii. No, tietennii toisten naeste miehistä.
Miehelle on naisen hellyys ja uskollisuus
suurin nautinto. Ystävät voivat unohtaa, mutta ei koskaan
- oma armahin !
Muistan lukeneeni Lin Jutangin romaanin Punainen pioni jo aivan nuoruudessani ja etsiskelin tuolta hyllystä kun sitä taannoin selailin - eipä osunut käteen.
Se on hyvin mielenkiintoinen, kuten Lin Jutangin kirjat ja ajatukset yleensäkin.
Siinä on yhteneväisyyttä tuohon toiseen tarinaan, jonka linkkinä luin.
Sen sietää lukea. Kuinka hovin kokkipoika rakastuu Punaiseen pioniin ?
http://kirjailijat.kirjastot.fi/?c=8&pid=687&lang=FI