Apulaisoikeusasiamieheltä nuhteita lastensuojelutapauksessa

Suomeen tulisi asettaa perheoikeus 2.5.2011 11:00 Mikael Jämsänen

.Suomessa tutkitusti 30.000 lasta kokee vanhempien eron vuosittain. Nykytrendillä se tarkoittaa vain kasvavia lukumääriä ja joka tapauksessa puhumme kymmenen vuoden aikajanalla useasta sadasta tuhannesta lapsesta. Yhteiskunnan, sekä päättäjien tulisi ymmärtää vahvemmin, millaisesta määrästä ihmisiä on kyse. Meidän vanhempien tulee ymmärtää se, että tuo koko ihmismassa on lapsia, jotka ovat näihin eroihin täysin viattomia osapuolia, mutta se näkyy heidän elämässään ja tulevaisuudessaan kaikista eniten. Tähän tosiasiaan nojaten yhteiskunnan päättäjien ja viranomaisten tulee kääntää katseensa ja näkemyksensä vanhempien usein hyvin ikävistä eroista siihen, kuinka tuossa tilanteessa lapset säästyisivät pahimmalta ja samanaikaisesti taata lasten hyvinvointi mahdollisimman tehokkaasti. YK:n yleissopimus lasten oikeuksista sopii tähän tarkoitukseen tukea antavana lähtökohtana. Toinen tukea antava elin voisi olla lapsiperhejärjestöjen tehokkaampi hyödyntäminen sovittelutilanteissa.

Asiantuntijoiden, sosiaalitoimen ja tuomioistuinten koulutusta tulee lisätä huomioimaan paremmin lapsen tarpeet ja oikeudet. Osa tätä lähtökohtaa on se, että vanhemmat ovat sukupuolesta riippumatta tasavertaisia ja eronneille perheille tarjotaan työkaluja ja tukea eron läpikäymiseen päämääränä lasten hyvinvointi uudessa perhemallissa. Tuetaan sovittelua, ei riitelyä. Sen sijaan nykyisin yhteiskunta tarjoaa massiivisen oikeus- ja sosiaalijärjestelmän ylläpitämään lapsiin ja lasten huoltoon kohdistuvia vanhempien välisiä riitoja. Lapset eivät koskaan hyödy perheen sisäisistä ristiriidoista millään muotoa. Julkisuudessa on käsitelty myös niin kutsuttua pakkosovittelua, joka toimisi samanaikaisesti esimerkiksi perhekeskuksissa vanhempien eroon liittyvänä auttavana elimenä, jolloin säästettäisiin merkittävästi tuomioistuinten resursseja. Tätä mallia kannatan itse kyllä.

Nykyiset huoltajuusriidat venyvät hyvin usein useiden vuosien mittaisiksi. On lähes mahdotonta nähdä hyötynäkökohtia, mitä lapset tai osapuolina olevat vanhemmat tästä vuosikausia kestävästä prosessista tulevat kostumaan. Tuomioistuimissa on päättävissä asemissa ihmisiä, joilla ei välttämättä ole riittävää asiantuntemusta tehdä ratkaisuja lapsen ehdoilla. Tuomioistuinten päätöksiä tukevat olosuhdeselvitykset ovat lähinnä muodollisia ja hyvin pintapuolisia. Epäkohdat kulminoituvat yhteiskunnan muihin elimiin kuormittaen niitä lisää. Tasa-arvovaltuutetulle eskaloituu yhä enemmän nykyriitaisuuksiin kohdistuvia valituksia. Näillä työkaluilla ei rakenneta lapsille parempaa kasvuympäristöä, ei parempaa lapsuutta, eikä sillä taata lasten oikeuksia.

Suomessa käräjäoikeudessa lapsen asiat voidaan jättää täysin käsittelemättä, vaikka lapsen etu ja oikeus tätä asiaa ehdottomasti vaatisi. Kuitenkin lasten asiat tulisi aina käsitellä kiireellisenä ja viipymättä. Käytännössä tämä kiireellinen ja viipymättä tarkoittaa useita vuosia. Ajan kuluminen pahentaa vain tilannetta entisestään ja ongelmia lapsen elämässä. Riitaisuuksien ylläpito tuhoaa vanhempia ja heidän kykyään ylläpitää laadukasta elämää lapsen näkökulmasta. Seuraa lisäongelmia masennuksen, alkoholismin sekä vanhempien työhön liittyvän tuottamisen näkökulmasta, pahimmassa tapauksessa täydellinen työkyvyttömyys ja lapsen menetys tai lapsen suhteen kuihtuminen omaa vanhempaa kohtaan.

Tästä syystä oma näkemykseni on, että Suomeen tulisi asettaa perheoikeus, jossa on riittävä asiantuntemus lapsi- ja perheasioiden hoitamiselle. Lapsiin ja huoltoriitoihin liittyvä asiantuntemus keskitetään sitä laadukkaasti hoitavalle taholle, jolla lapsen näkökulmsta saadaan parempi ja nopeampi lopputulos aikaan.
---------

Perheoikeus. kirjoitti:

Suomeen tulisi asettaa perheoikeus 2.5.2011 11:00 Mikael Jämsänen

.Suomessa tutkitusti 30.000 lasta kokee vanhempien eron vuosittain. Nykytrendillä se tarkoittaa vain kasvavia lukumääriä ja joka tapauksessa puhumme kymmenen vuoden aikajanalla useasta sadasta tuhannesta lapsesta. Yhteiskunnan, sekä päättäjien tulisi ymmärtää vahvemmin, millaisesta määrästä ihmisiä on kyse. Meidän vanhempien tulee ymmärtää se, että tuo koko ihmismassa on lapsia, jotka ovat näihin eroihin täysin viattomia osapuolia, mutta se näkyy heidän elämässään ja tulevaisuudessaan kaikista eniten. Tähän tosiasiaan nojaten yhteiskunnan päättäjien ja viranomaisten tulee kääntää katseensa ja näkemyksensä vanhempien usein hyvin ikävistä eroista siihen, kuinka tuossa tilanteessa lapset säästyisivät pahimmalta ja samanaikaisesti taata lasten hyvinvointi mahdollisimman tehokkaasti. YK:n yleissopimus lasten oikeuksista sopii tähän tarkoitukseen tukea antavana lähtökohtana. Toinen tukea antava elin voisi olla lapsiperhejärjestöjen tehokkaampi hyödyntäminen sovittelutilanteissa.

Asiantuntijoiden, sosiaalitoimen ja tuomioistuinten koulutusta tulee lisätä huomioimaan paremmin lapsen tarpeet ja oikeudet. Osa tätä lähtökohtaa on se, että vanhemmat ovat sukupuolesta riippumatta tasavertaisia ja eronneille perheille tarjotaan työkaluja ja tukea eron läpikäymiseen päämääränä lasten hyvinvointi uudessa perhemallissa. Tuetaan sovittelua, ei riitelyä. Sen sijaan nykyisin yhteiskunta tarjoaa massiivisen oikeus- ja sosiaalijärjestelmän ylläpitämään lapsiin ja lasten huoltoon kohdistuvia vanhempien välisiä riitoja. Lapset eivät koskaan hyödy perheen sisäisistä ristiriidoista millään muotoa. Julkisuudessa on käsitelty myös niin kutsuttua pakkosovittelua, joka toimisi samanaikaisesti esimerkiksi perhekeskuksissa vanhempien eroon liittyvänä auttavana elimenä, jolloin säästettäisiin merkittävästi tuomioistuinten resursseja. Tätä mallia kannatan itse kyllä.

Nykyiset huoltajuusriidat venyvät hyvin usein useiden vuosien mittaisiksi. On lähes mahdotonta nähdä hyötynäkökohtia, mitä lapset tai osapuolina olevat vanhemmat tästä vuosikausia kestävästä prosessista tulevat kostumaan. Tuomioistuimissa on päättävissä asemissa ihmisiä, joilla ei välttämättä ole riittävää asiantuntemusta tehdä ratkaisuja lapsen ehdoilla. Tuomioistuinten päätöksiä tukevat olosuhdeselvitykset ovat lähinnä muodollisia ja hyvin pintapuolisia. Epäkohdat kulminoituvat yhteiskunnan muihin elimiin kuormittaen niitä lisää. Tasa-arvovaltuutetulle eskaloituu yhä enemmän nykyriitaisuuksiin kohdistuvia valituksia. Näillä työkaluilla ei rakenneta lapsille parempaa kasvuympäristöä, ei parempaa lapsuutta, eikä sillä taata lasten oikeuksia.

Suomessa käräjäoikeudessa lapsen asiat voidaan jättää täysin käsittelemättä, vaikka lapsen etu ja oikeus tätä asiaa ehdottomasti vaatisi. Kuitenkin lasten asiat tulisi aina käsitellä kiireellisenä ja viipymättä. Käytännössä tämä kiireellinen ja viipymättä tarkoittaa useita vuosia. Ajan kuluminen pahentaa vain tilannetta entisestään ja ongelmia lapsen elämässä. Riitaisuuksien ylläpito tuhoaa vanhempia ja heidän kykyään ylläpitää laadukasta elämää lapsen näkökulmasta. Seuraa lisäongelmia masennuksen, alkoholismin sekä vanhempien työhön liittyvän tuottamisen näkökulmasta, pahimmassa tapauksessa täydellinen työkyvyttömyys ja lapsen menetys tai lapsen suhteen kuihtuminen omaa vanhempaa kohtaan.

Tästä syystä oma näkemykseni on, että Suomeen tulisi asettaa perheoikeus, jossa on riittävä asiantuntemus lapsi- ja perheasioiden hoitamiselle. Lapsiin ja huoltoriitoihin liittyvä asiantuntemus keskitetään sitä laadukkaasti hoitavalle taholle, jolla lapsen näkökulmsta saadaan parempi ja nopeampi lopputulos aikaan.
---------

Tarkastusvirasto havaisi puutteita lastensuojelun valvonnassa.

Lapsen etu toteutui vaihtelevasti.

Aamulehti 29.5.2012.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194745118567/artikkeli/tarkastusvirasto havaitsi puutteita lastensuojelun valvonnassa.html
---------