Olin pitkään yhdessä narsistin kanssa, josta onnekseni pääsin irti kun hän löysi toisen uhrin, josta pystyi hyötymään enemmän.
Ern jälkeen yritin saada seuraa kun eroahdistus oli aivan mieletön, mutta onnekseni en silloin löytänyt ketään.
Nyt olen alkanut uudestaa deittailemaan, tavannut ihan mukavia ihmisiä, mutta en sellaista, jonka kanssa haluisi kokeilla yhdessäoloa.
Viime viikolla minulla oli treffit yhden ihmisen kanssa ja tapasimme yhdessä keskustan ravintoloista. laitan loput ranskalaisilla viivoilla
- Hän oli viehättävä, hyväryhtinen
- menestyjä ja hyväntekijä (siis kaikki tietenkin perustuu hänen puheeseensa)
- loistava menneisyys, pärjännyt kaikessa...
- puheissa jotain pieniä ristiriitaisuuksia
- hyvin itsevarma
Mutta se miten se vaikutti minuun.
- olin kuin hypnoosissa ja kylmiä väreitä kulki välillä lävitseni
- koin hyvin voimakasta, maagista kiinnostusta häntä kohtaan
- koin hänen olevan minua parempi, jotain tavoiteltavaa
- seuraavana päivänä minulla oli aamusta ihan mielettömästi energiaa, mutta keskipäivällä iski ahdistus ja minulla oli sellainen epämääräinen tila, jota en osaa sanoin kuvailla, mutta sellaista jonka olin kokenut viimeksi (tosin paljon vahvempana ja useamman päivän mittaisena) eron jälkeen.
Pohdittuani asiaa ja etenkin hänen juttujaan sekä olemustaa, niin en voinnut muuta kuin tulla siihen tulokseen, että olin ollut sortumassa taas narsistiin.
Seuraavana päivänä lähetin kiittävän viestin, diplomaattisesti...en ole vielä valmis, olet liian kaunis minulle...sitten kehuin häntä, että hän sai minut tajuamaan etten ole vielä valmis... ja sitten varmuuden vuoksi vielä mustamaalasin itseäni, ettei hän pitäisi minua saalistamisen arvoisena. Onnekseni hän tyytyi kehumaan itseään ja sai tuntea ylivertaisuutta kun oli auttanut minua. Toivottavasti en enää tapaa häntä ja selvisin säikähdyksellä.
En ymmärrä mikä minussa on pielessä, miten heidän olemuksensa, voimansa saa minut niin voimakkaasti pauloihinsa. Sellaisen kanssa en ole edes tässä maailmassa, kaikki ympäriltä tuntuu sulkeutuneen...
Olisin kiinnostavaa kuulla muiden entisten uhrien tarinoita, miten he ovat pystyneet pysymään erossa narsisteista, vai onko vain minulla tällainen vaiva.
Ern jälkeen yritin saada seuraa kun eroahdistus oli aivan mieletön, mutta onnekseni en silloin löytänyt ketään.
Nyt olen alkanut uudestaa deittailemaan, tavannut ihan mukavia ihmisiä, mutta en sellaista, jonka kanssa haluisi kokeilla yhdessäoloa.
Viime viikolla minulla oli treffit yhden ihmisen kanssa ja tapasimme yhdessä keskustan ravintoloista. laitan loput ranskalaisilla viivoilla
- Hän oli viehättävä, hyväryhtinen
- menestyjä ja hyväntekijä (siis kaikki tietenkin perustuu hänen puheeseensa)
- loistava menneisyys, pärjännyt kaikessa...
- puheissa jotain pieniä ristiriitaisuuksia
- hyvin itsevarma
Mutta se miten se vaikutti minuun.
- olin kuin hypnoosissa ja kylmiä väreitä kulki välillä lävitseni
- koin hyvin voimakasta, maagista kiinnostusta häntä kohtaan
- koin hänen olevan minua parempi, jotain tavoiteltavaa
- seuraavana päivänä minulla oli aamusta ihan mielettömästi energiaa, mutta keskipäivällä iski ahdistus ja minulla oli sellainen epämääräinen tila, jota en osaa sanoin kuvailla, mutta sellaista jonka olin kokenut viimeksi (tosin paljon vahvempana ja useamman päivän mittaisena) eron jälkeen.
Pohdittuani asiaa ja etenkin hänen juttujaan sekä olemustaa, niin en voinnut muuta kuin tulla siihen tulokseen, että olin ollut sortumassa taas narsistiin.
Seuraavana päivänä lähetin kiittävän viestin, diplomaattisesti...en ole vielä valmis, olet liian kaunis minulle...sitten kehuin häntä, että hän sai minut tajuamaan etten ole vielä valmis... ja sitten varmuuden vuoksi vielä mustamaalasin itseäni, ettei hän pitäisi minua saalistamisen arvoisena. Onnekseni hän tyytyi kehumaan itseään ja sai tuntea ylivertaisuutta kun oli auttanut minua. Toivottavasti en enää tapaa häntä ja selvisin säikähdyksellä.
En ymmärrä mikä minussa on pielessä, miten heidän olemuksensa, voimansa saa minut niin voimakkaasti pauloihinsa. Sellaisen kanssa en ole edes tässä maailmassa, kaikki ympäriltä tuntuu sulkeutuneen...
Olisin kiinnostavaa kuulla muiden entisten uhrien tarinoita, miten he ovat pystyneet pysymään erossa narsisteista, vai onko vain minulla tällainen vaiva.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuule, ihan kuin olisit tavannut minut.
Minusta säteilee rakkautta, positiivista energiaa. Omat alemmuuskompleksisi alemmuusajatuksineen saivat päivän mittaan kääntämään sinut itseäsi vastaan.
Meitä positiivisia ihmisiä yhdistää se, että emme murehdi menneitä, vaan käännämme kaiken koetun hyviksi ja opettavaisiksi kokemuksiksi. Mitään pahaa ei ole menneisyydessä tapahtunut, vaan voimme olla kiitollisia kokemuksistamme, ja kääntää ne voitoksemme, elämän opetuksiksi.
Kuule, emme saa ylivertaisuude tunnetta ollessamme avuksi muille, vaan ihan aidosti iloisia, että toinen sai apua kauttamme.
En koe, että minä itse olisin hyväntekijä, vaan kauttani kulkee elämän rakkauden voimaa, jota voin teoillani ja olemuksellani antaa muillekin koettavaksi. Meillä kaikilla on siihen mahdollisuus, kunhan vain löydämme sen.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimahali! Vilpittömästi :)
"Sellaisen kanssa en ole edes tässä maailmassa, kaikki ympäriltä tuntuu sulkeutuneen..."
No huh, et ole suhteeseen valmis vieläkään. Jos ravintolatapaaminen saa sinut tuntemaan noin, niin täytyy vain kysyä, mitä et tunnista itsessäsi? Sanoit tuossa että koit hänet jotenkin parempana, tavoiteltavana. Miksi? Jotenkin näen, että huumannuit tuosta; hän tyydytti jotain sinun tarvettasi, lähdettäsi.
Olit aiemmin tavannut kivoja ihmisiä, muttet kokenut tarvetta jatkaa suhdetta pidemmälle. Miksi? Eikö kukaan heistä vienyt jalkoja altasi?
Mieti. Miksi kumppaniehdokkaan täytyy kolahtaa niin kovaa, että se tuntuu huimaavalle? Onko sinulla jotain odotuksia heiltä, jotta saat tuon leijuvan - illuusiomaisen tunteen - aikaan itsessäsi?
Ei siinä sinänsä mitään, mutta jos suhde perustuu tuolle; tulet jonakinn päivänä leijailemaan maahan; huomaat ettet osaakaan lentää. Ja mitä tapahtuu? Pettikö odotuksesi silloin kumppaniehdokkaan suhteen? Ehkei hän ollutkaan sellainen, kuin ajattelit, toivoit? Silloin aletaan taas etsimään syyllistä, muttei välttämättä ole opittu mitään sellaista, joka edistäisi terveen suhteen perustaa - itsessäsi.
Parisuhdetta kaivatessa useimmat sortuu liian suuriin odotuksiin. Tavanomaiselta vaikuttava kumppani ei täytäkään niitä sisäisiä odotuksia, joita hakee. Ja on pätevä syy olla sitoutumatta, koska toinen ei täytä niitä odotteita. Toisaallaa taas joku toinen saattasi täyttää ihanteelliselle vaikuttavine - jopa täydellisine - piirteineen juuri ne odotteet, mutta epävarmuus vaivaa. Entä jos se toinen on kaltoinkohtelija, hyödyksi käyttäjä?
Tällöin ihminen ei tunnista omia sisäisiä tarpeitaan eikä riittävästi itseään tietääkseen, mikä oikeastaan on ja mitä haluaa. Hän elää tunteen herättämällä pohjalla ja haluaa riittävän vahvan tunteen leimahtavan pintaan. Hänellä on odotteita, tarpeita, jonka hän haluaa jonkun toisen täyttävän - miksi? Miksi kenenkään pitäisi tehdä tai täyttää noita juuri sinun tarpeitasi? Vai voiko voiko se toinen ihminen olla hyvä - itsenään - ja jonka kanssa on hyvä olla - ilman että toimii lähteenäsi antaen ja tyydyttäen sinun tarpeitasi?
Mieti vielä tätä: miksi sinua vaivasi kun tapaamasi ihminen puhui itsestään? Häiritsikö minäkeskeisyys sinua? Miksi? Mitä hänen mielestäsi olisi kuulunut tehdä?
"Tällöin ihminen ei tunnista omia sisäisiä tarpeitaan eikä riittävästi itseään tietääkseen, mikä oikeastaan on ja mitä haluaa. Hän elää tunteen herättämällä pohjalla ja haluaa riittävän vahvan tunteen leimahtavan pintaan. Hänellä on odotteita, tarpeita, jonka hän haluaa jonkun toisen täyttävän - miksi? Miksi kenenkään pitäisi tehdä tai täyttää noita juuri sinun tarpeitasi? Vai voiko voiko se toinen ihminen olla hyvä - itsenään - ja jonka kanssa on hyvä olla - ilman että toimii lähteenäsi antaen ja tyydyttäen sinun tarpeitasi?"
Niin itse olen pohtinut tätä paljonkin tämän nykyisen suhteeni alkutaipaleella...minä en huumaantunut nykyisestä kumppanistani sillä tavoin...
Ajattelein jopa että menneet pettymykseni aviolitto alkoholisoituneen puolison rinnalla ja runsain mitoin alkuhuumaa sisältänyt suhde Ännääni...ovat jotenkin pilanneet minut...
Etten enää osaa rakastua...
Mutta kuitenkin jatkoin tapailua tuon miehen kanssa, jonka taustat on hyvin erilaiset kuin omani, hänellä ns. normi lapsuus, keskiluokkainen/tavallinen avioliitto lapsineen taustalla...erokaan sisältäny mitään suurta dramatiikkaa...
jatkoin tosiaan tapailua...syystä että jotenkin hänen seurassaan oli hyvä ja levollinen olo...pidämme joistain samoista asioista, toisalta olemme kuitenkin hyvin erilaisia...
Tässä hiljattain kun työkaverini pohti kysellessään kumppanistani...että mahtaako hän ny jäädä minulle ny ns. käteen...vastasin etten tiedä...johon hän totesi kuitenkin olevansa iloinen puolestani...koska tietää taustani ja kuulemma itse näytän nykyään onnelliselta...
Siinä itsekin havahduin huomaamaan, että joo...hymyilenhän minä aina puhuessani hänestä...
Tätä lukiessani tuli mieleen muinoin aiheeseen liittyvä lukemani linkki , jonka alku kuuluu tähän tapaan...
"Seuraavat piirteet ovat tavallisia verbaalisti väärinkohtelevissa suhteissa:
Alussa suhde on hieno - luulet tavanneesi unelmahenkilön! Mutta ajan oloon suhde rappeutuu. Rappeutuminen voi tapahtua muutamassa kuukaudessa tai se voi kestää vuosia.
Tämä kuvio on päinvastainen kuin "tavallisessa" suhteessa, joka alkaa hitaasti ja jossa ihmiset oppivat ajan myötä luottamaan toisiinsa ja rakastamaan toisiaan."
niin en tiedä...ehkä ikä tuo viisautta tässäkin asiassa...hiljaa hyvä tulee...pätee tähänkin asiaan/rakkaus/parisuhteisiinkin...
Ainakin huomaan jo odottavani yhdessä sovittua, yhteistä hotelliviikonloppua oheisrientoineen...ettei sen tavallisenkaan tarvitse silti olla yksitoikkoista...
juhlaa/huumaa voi järjestää aina välillä tavallisempaankin/arkisempaankin suhteeseen...kuin myös nauttia ns. koti-illoista, yhteisistä kävelylenkeistä, ruuan laitosta, toistenkin ihmisten seurasta...
Tässä vielä tuo manitsemani linkki...josta nuo lainaukset tekstiini poimin...
http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/quick.html
Et ole yksin!
Ei ole sattumaa, että narsistien uhrit päätyvät äärettömän usein toisen narsistin syliin.
Se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.Sama tapahtuu alkoholistien puolisoille todella helposti.
Kun olet ollut pitkään alisteisessa suhteessa, niin siihen on joku syy.
Ja se syy ei ole poistunut, vaikka hyväksikäyttäjä onkin poistunut.
HYVIN todennäköisesti deittikumppanisi oli narsisti, muuten hän ei olisi vedonnut sinuun sillä tavalla.
Hoida itsesi kuntoon ennen kuin alat seuraavan kerran etsimään miestä/naista.
Muuten sinulle käy todella hassusti!
ja jos tuo vastaaja oli oikeasti sinun deittikaverisi:
"En koe, että minä itse olisin hyväntekijä, vaan kauttani kulkee elämän rakkauden voimaa, jota voin teoillani ja olemuksellani antaa muillekin koettavaksi"
Niin juokse karkuun, jos vielä kohtaat hänet, olit nimittäin oikeassa!
Narsisti ajattelee aina itse olevansa kaikkien elämässä tapahtuvien asioiden alkuunpanija, jumala itse. Egokeskeinen mieli ajattelee niin.
Itse tunnen olevani vain välikappale maailmankaikkeuden energian virtaukselle. Hyväksyn, että on olemassa minua suurempi voima, että minä en ole se, joka ohjaa muita, vaan minun kauttani kulkee energiaa ja rakkautta muille.
Tämä rakkaus ei satuta eikä vahingoita. Egokeskeisen ihmisen teot satuttavat ja vahingoittavat.
Ap:lle tuli tapaamansa ihmisen seurassa hyvä olo, joka jatkui vielä tapaamisen jälkeenkin. Hänen oma mielensä alkoi myöhemmin sepittämään tarinoita (traumoja menneisyydestä..), ja tällä tavalla hän sai aikaan itselleen pahan olon. Syynä pahaan oloon ei ollut treffikumppani, vaan hänen omat alemmuudentuntoiset ajatuksensa.
Ap:n kuvailema henkilö ei ollut narsisti, vaan vain omaan elämäänsä tyytyväinen ihminen, joka ärsytti ap:ta.
vietäpä aikaa viikko,kuukausi,vuosi ihailemasi magneetin kanssa,alennut hänen silmissääm maanmatoseksi.hän on julmuri,joka haukkuu sua mennen tullen ja luulit löytäneesi ihanimman,tulisimman ,magneettisi!kohta sun oma määrämises elämästäsi kapenee,yhtäkkiä huomaat että ihmiset tietävät susuta sitä ja tätä,sillä narskut on kauhetan kaksinaamaisia omaa ns rakastaan kohtaan.hänen kaveripiirinsä on epätervettä.ts älä luule heistä erinomaisuuksia,he ovet raukkoja kiusaajia! itse tarkkailen ja kuuntelen henksisiä puolis ja tietty ulkoinen olemus tietenkin vaatimuksena.siisti,hyvätapainen ja sivistyneet käytöstavat joka paikassa.
Ap:lle, tuttua juttua, itselläni samankaltainen kokemus. Takana erittäin hankala avioliitto, josta sitten erottuani ja aikani kipuiltuani päätin lähteä etsimään kumppania netistä. Sieltäpä löytyikin sitten sellainen upea tapaus, juuri eroamassa oleva... Noh, arvata saattaa mikä oli sitten totuus, olin sinisilmäinen ja haluan uskoa ihmisiin.
Ensitapaaminen oli kuitenkin jo maaginen. Koukkuun jäin heti, en tiennyt narsismista riittävästi...en ymmärtänyt narsistisen ihmisen taitoa ja tekniikkaa valloittaa uhrinsa.
Ap:n kuvailema ensitapaaminen oli aivan kuin tämä itse kokemani. Eroavaisuus siinä, että minä jäin koukkuun ja sitä jojottelua kestikin sitten yli 2 vuotta. Suhde päättyi lopullisesti elokuussa.
Itse olen pohtinut myös, mistä johtuu, että lankean tällaisiin manipuloiviin ihmisiin. Nyt kun olen itseäni tutkistellut ja netistä narsismista lukenut, olen huomannut, että läheisriippuvuus on se, mitä minun pitää alkaa työstämään.
Mielenkiintoista pohdintaa, miksi niin usein langetaan tietyn tyyppisiin ihmisiin yhä uudestaan ja uudestaan. Itselleni tuollainen lankeaminen on mahdottomuus, koska sitä haluaa työstää vaikeaakin suhdetta nähdäkseen niitä valonpilkahduksia, vaikka tulee pohtineeksi mitä mieltä on vaikeassa parisuhteessa, kun helpommalla pääsisi ihan yksin. Ihanat kylpyläviikonloput tai muut romanttiset hotellilomat yhdessä vaikeankin ihmisen kanssa ovat ihania hassutteluja, pohtia voi, että voisihan se olla aivan yhtä rentouttavaa hieroa omaa reittänsä höyrysaunassa kuin jonkun toisen, jonka lopullisia aivoituksia ei koskaan saa selville. Niin kätesi haroo valkoisessa höyryssä toisen reittä, kosketat ja vasta äänen kuullesasi tiedät, että osuit oikeaan reiteen, kaikki muu jää arvoituksesti, kun et nähnyt kasvojaan, että irvistikö kosketuksesta, senkin on mahdollista. Nainen rakentaa mielellään illuusion, jossa leijuu ja tuon illuusion turvin jaksaa ne vaikeaimmat ajat.
Viehätävä menestynyt itsevarma yms.
Itsekin löysin sellaisen ihanan ihmisen.
Nuo ominaisuudet kestivät pari kolme kuukautta.
Itsevarmuus jäi ja muiden tilalle tuli katkeruus, viha
kaunaisuus ja petollisuus. Jopa lievä väkivalta.
Niitä on jatkunut jo vuosia.
No p*ruako täällä valitat!? Taidat oikein haluta olla kärsivä marttyyri? Huoh. "Katsokaa kaikki mitä hän on mulle tehnyt olin niin onnellinen ja petyin huoh mutta kärsin ja rakastan".
Ällöttää tuollaiset siirapinmakeat uhrit, jotka eivät edes halua irrota p*skamaisesta suhteesta, vaan itkevät ystävättärilleen kurjuutta.
Ja sitten ihmettelevät kun ystävät ovat kaikonneet hornan tuuttiin.