Mä oon hankalassa tilanteessa. oon todellaki kerenny elämäni aikana sekoilemaan kaikenlaista. Mulla on 6-vuotias lapsi ja olen ollut naimisissa 3.5 vuotta. molemmat kuviot eri naisen kanssa. Ex-vaimoni ja lapseni äiti ovat alkaaneet ns. bestiksiksi ja minä olen molempien kanssa todella hyvissä väleissä. Nyt olen mielettömyyteen saakka rakastunut erääseen Ex-vaimoni ystävättäreen ja hän on (melko varmasti) rakastunut minuun. Hänellä on takanaan 6 vuotta kestänyt suhde, joka on vuosi sitten kariutunut. Olemme tapailleet viime aikoina useasti, mutta ,minusta tuntuu, että häntä häiritsee ystävyyteni ex-heilojeni kanssa. Olen harrastanut seksiä Ex-vaimoni kanssa jonkin aikaa sitten, ja uusi naisystäväni tietää sen. Erosimme 2,5 vuotta sitten. Minusta tuntuu siltä, että olen valmis aloittamaan suhteen Ex-vaimoni ystävättären kanssa vakavalta pohjalta. Kertokaa mulle.... Onko mitään toivoa, vai onko tilanne automaattisesti umpikuja, josta ei voi seurata kuin ikävyyksiä ja sydänsuruja. Entä miten saan uuden heilani vakuuttumaan siitä, että olen tosissani. Tällä kertaa luulen todella olevani. Olenko joka tuulen heiteltävä, joka menee sinne mistä saa hetken lämpöä ja läheisyyttä? Onko kenelläkään muulla näin sekavia kuvioita??
kertokaa
zip
1540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Myönnän heti, että olen sun täysi vastakohtasi, eli elänyt yhden ja saman ihmisen rinnalla kohta 16v ja hyvin menee.
Kieltämättä textisi saa ajattelemaan, että taidat olla rakastunut rakastumiseen...ja herää kysymys, että mitä siinä uudessa ihastuksessa oikeastaan on mitä ei jo olisi vaimossasi? Miksi vaimosi ei jo olisi se elämän pituisen kumppanuuden arvoinen valinta? Miksi tai milloin sulla on mennyt usko teihin?
Jostakinhan se tarve alkaa romantisoida jotakuta toista naista sussa syntyy...
Kun siirtyy hajotetun linnan raunioilta suoraan uuden rakentamiseen, ei tarvitse pysähtyä sisäistämään mitään. Voi rauhassa porhaltaa eteenpäin ja rakastaa hulluna sitä uutta elämäänsä. Kunnes sitten tunteet taas rauhottuvat ja syntyy uusia tarpeita, kohdalle napsahtaa kiinnostava ihminen, joka vastaa oitis tarpeeseen jne.
Miksi valita se vieras jos kerran vierellä jo on ihminen, jonka kanssa ne tarpeet voi tyydyttää, jos vain haluaa ja osaa?
Sulla on myös vastuu lapsestasi. Elämä jatkuvasti vaihtuvien vanhempien maailmassa ei varmasti ole kivaa. Toki asiaa helpottaa se, että elämäsi tämänhetkiset naiset tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän kamuja keskenään.
Olisko se myös osaltaan sumentamassa sun vastuuntuntoasi isänä ja puolisona, mene ja tiedä...
Anyway, kaikista meistä tuntuu rakastuneena, että TÄSSÄ se mun elämäni ihminen on!! Rakastunut on ehdoton ja sokean idealistinen. Ei siinä tilassa voi katsella elämäänsä kylmän realistisena.
Sun tulisi siis murhata tunteesi toiseen, jotta sä voisit jatkaa vaimosi kanssa, ja sittenkin se kaivertaisi mieltäsi pienen ikuisuuden, se korkkaamaton. Että olisiko elämä sittenkin ollut iiihanampaa sen vierellä?
Mitäs jos vaihteeksi rauhoittelisi itseään vastaamalla itselleen päättäväisesti vaan, että ei.
: )