Olen parikymppinen tyttö ja jo parin vuoden verran epäillyt, että saattaisin sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tiedän, ettei tällä palstalla mitään diagnooseja tehdä, mutta jos joku asiaan perehtynyt viitsisi heittää arviota, niin olisin kiitollinen.
Mistäköhän minä aloittaisin? No, koen että mielialani heittelevät aika rajusti ja jaksoittain. On kausia, jolloin käyn aivan ylikierroksilla. Teen typeriä asioita, käytän rahaa holtittomasti, loukkaan ihmisiä sitä huomaamatta ja oikeastaan siitä piittaamatta. Tuntuu, etten noina aikoina ymmärrä mitä olen tekemässä. Olen saanut hyvin spontaaneja ja typeriä ideoita ja mieliala on jatkuvasti ollut hyvin korkea. Kuten kaksisuuntaisen oireissa mainitaan, ei tämä "ilo" ole kuitenkaan ollut normaalia iloa, vaan enemmänkin tuntuu vain että mieli olisi hirveän kiihtynyt. Ajatukset vilisevät päässä, eikä oikein kykene keskittymään mihinkään asiaan erikseen. Lisäksi näihin kausiin liittyy oikeastaan melkeinpä sairaalloisen korkea itseluottamus. Tunnen tavallaan olevani maailman huipulla ja kyvykäs tekemään melkeinpä mitä vain.
No sitten on masennuskausia, jolloin olen ihan pohjalla. Mitään en jaksa tehdä, eikä oikein mikään kiinnosta. Noina aikoina käyn aika hitaalla, enkä saa mitään aikaiseksi. Melkeinpä minkä asian aloittaminen tahansa tuntuu ylitsepääsemättömältä, eikä sosiaalinen elämä jaksa kiinnostaa. Itsetuhoisuus on myös pyörinyt hyvin vahvasti mukana kuvioissa.
Käyn terapiassa ja olen asiasta puhunut sielläkin. Tuntuu vain, ettei minua oteta ihan vakavasti. Jonkun testin ne minulle teetättivät ja totesivat vain, että voi olla. Toki ymmärrän, ettei diagnoosia voi hetkessä tehdä minkään paperilappusen pohjalta, mutta olisin toivonut asiaan perehdyttävän edes hieman tarkemmin. Pitäisi varmaankin ottaa asia uudestaan puheeksi, mutta jotenkin tuosta edellisestä kerrasta jäi niin karvas maku, etten jotenkin ole kehdannut sitä tehdä.
Mistäköhän minä aloittaisin? No, koen että mielialani heittelevät aika rajusti ja jaksoittain. On kausia, jolloin käyn aivan ylikierroksilla. Teen typeriä asioita, käytän rahaa holtittomasti, loukkaan ihmisiä sitä huomaamatta ja oikeastaan siitä piittaamatta. Tuntuu, etten noina aikoina ymmärrä mitä olen tekemässä. Olen saanut hyvin spontaaneja ja typeriä ideoita ja mieliala on jatkuvasti ollut hyvin korkea. Kuten kaksisuuntaisen oireissa mainitaan, ei tämä "ilo" ole kuitenkaan ollut normaalia iloa, vaan enemmänkin tuntuu vain että mieli olisi hirveän kiihtynyt. Ajatukset vilisevät päässä, eikä oikein kykene keskittymään mihinkään asiaan erikseen. Lisäksi näihin kausiin liittyy oikeastaan melkeinpä sairaalloisen korkea itseluottamus. Tunnen tavallaan olevani maailman huipulla ja kyvykäs tekemään melkeinpä mitä vain.
No sitten on masennuskausia, jolloin olen ihan pohjalla. Mitään en jaksa tehdä, eikä oikein mikään kiinnosta. Noina aikoina käyn aika hitaalla, enkä saa mitään aikaiseksi. Melkeinpä minkä asian aloittaminen tahansa tuntuu ylitsepääsemättömältä, eikä sosiaalinen elämä jaksa kiinnostaa. Itsetuhoisuus on myös pyörinyt hyvin vahvasti mukana kuvioissa.
Käyn terapiassa ja olen asiasta puhunut sielläkin. Tuntuu vain, ettei minua oteta ihan vakavasti. Jonkun testin ne minulle teetättivät ja totesivat vain, että voi olla. Toki ymmärrän, ettei diagnoosia voi hetkessä tehdä minkään paperilappusen pohjalta, mutta olisin toivonut asiaan perehdyttävän edes hieman tarkemmin. Pitäisi varmaankin ottaa asia uudestaan puheeksi, mutta jotenkin tuosta edellisestä kerrasta jäi niin karvas maku, etten jotenkin ole kehdannut sitä tehdä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvin suurella todennäköisyydellä sinulla voi olla kaksisuuntainen, eikä poissuljettu ole epävakaa persoonallisuushäiriökään, voi olla jompi kumpa tai sit molemmat. käytkö kyseisen asian takia terapeutilla vaiko jonkun muun syyn johdosta, jos ei oteta tosissaan niin suosittelen vaihtamaan terapeuttia koska hänen tehtävä juuri nimenomaan on ottaa asiat tosissaan ja myös hän on velvollinen laittamaan lähetteen psykiatrille jolloin psykiatri tekee diagnoosin haastattelemalla, eikä kaksisuuntaiseen tehdä mitään yhtä tai kahta paperilappu kysymystä vaan siinä haastattelussa on arviolta satakunta sivua erilaisia kysymyksiä, joten diagnoosin tekemiseen menee ajallisesti noin puoli vuotta.
Itse pääsin terveyskeskuspsykologin kautta lähetteellä mt-toimistoon psykiatrille ja siitä alkoi asiat etenemään niin että ensin tekivät sen masennukseen liittyvän kyselyn, itselläni oli yli vuosi sitten keskivaikea masennus jossa jäi kesken hoidot, muutettuani toiselle paikkakunnalle tilautin paperini terveyskeskukselle josta sit sinne psykologille ja sieltä psykiatrille.
Psykiatri antoi diagnoosiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja lisänä epävakaan persoonallisuushäiriön, niitä en ollut osannut arvata aiemmin enkä tullut ajatelleeksi asioita aiemmin että sellanen voisi olla joten suosittelen sitä että hakeudut vaikka lääkärille ja kerrot hänelle tilanteesi ja epäilyksesi ja sen mitä tännekin kirjoitit että pääset psykiatrille jolloin sitä aletaan tutkimaan.Itselläni hyvin paljon samanlaisia oireita kuin sinulla joten siitä syystä olisi hyvä jos pääsisit psykiatrille joka tutkii asian ja myös paneutuu siihen sinun auttamiseesi.
Kiitos vastauksestasi! Terapiassa olen käynyt masennuksen ja sekalaisen elämäntilanteen takia. Pitääkin varmaan sitten hakeutua ihan lääkärille. Polin lääkäri kun ei oikein osaa suhtautua oikeastaan mihinkään oikein. Jos puhuu ahdistuksestaan, käskee tarkkailemaan syömistä, juomista ja nukkumista. Tokihan nekin vaikuttavat mielialaan, mutta esimerkiksi itsetuhoisten ajatusten takana on usein jotain vähän muuta kuin huonosti nukutut yöunet...
Varaa aika yksityiseltä psykiatrilta, pääset kaikkein nopeimmin.
(psykologi ei koskaan tee diagnoosia, diagnoosin antaa aina lääkäri, tässä tap.oikea osoite on psykiatri)
Kuulostaa tutulta. Itselläni diagnosoitiin viidentoista vuoden oireilun jälkeen kaksisuuntainen (tyyppi 2). Siihen asti sain aina masennusdiagnoosin - koska en (hypo)maniajaksoilla tietenkään tajunnut hakeutua lääkäriin - ja masennuslääkityksen, jonka lopetin joka kerta kesken viikkojen valvomisen ja keskittymishäiriöiden takia.
Pyydä ihmeessä lääkäriltä lähete psykiatrille! Kannattaa kertoa ihan suoraan tunteesta, ettei sinua oteta terapiassa tosissaan. Jos ei muu auta, niin lääkärille vaikka sitten päivystyksen kautta :)
Hienoa, että osaat tunnistaa oireet jo noin varhaisessa vaiheessa. Oikealla hoidolla saat varmasti eleltyä ilman suurempia möhläilyjä, joita useimmilla meistä bipoista on varmaan liiankin kanssa takana (ja joiden satoa tässä vieläkin korjaillaan...).
Dg kriteerit täyttyy muistaakseni kolmesta. Pyydä lääkket. Terapia ei pelasta vaa helpottaa. Älä kärsi kun ei oo pakko.