Olen työstänyt joitakin scifi- ja fantasia-aiheisia käsikirjoituksia. Fantasia-käsikirjoitusta tarjosin myös muutamalle kustantajalle menestyksettä. "Lukupiirini" tykkäsi käsikirjoituksesta ja kiitteli sen omaperäisiä oivalluksia, mutta sehän ei vielä riitä mihinkään.
Näin jälkeenpäin viisastuneena vaikuttaa siltä, että fantasiaromaanin saaminen kustannetuksi on erityisen vaikeaa. Tarjontaa on ilmeisesti paljon ja julkaistuksi tulee vain kirja/pari vuodessa (onko näin?). En ole lukenut kotimaisia teoksia, mutta monissa vaikuttaa kuvausten perusteella olevan jotain suomalaista näkökulmaa. Tarjoamassani käsikirjoituksessa tätä ei ollut - pitäisikö olla ?
Toinen lempiaiheeni on sci-fi. Sen julkaisumahdollisuudet Suomessa ovat ilmeisesti jonkin verran paremmat ?
Tilanne tuntuu hassulta. Monille ihmisille fantasia- ja scifikirjat ovat niitä elämän mieleenpainuvimpia lukuelämyksiä. Niitä jää miettimään ja muistelemaan, reaaliproosa sen sijaan menee toisesta korvasta sisään ja tulee toisesta korvasta ulos, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Ehkä tunnen vääränlaisia ihmisiä ja olen itsekin sellainen.
Olen kahden vaiheilla. Kirjoitanko työn alla olevan scifi-romaanin loppuun vai yritänkö sovinnolla kirjoittaa jotain, jonka julkaisumahdollisuudet Suomessa ovat vähän paremmat ? Historiallinen romaani lienee ainoa realismin muoto, mitä tykkäisin kirjoittaa.
Miten kokevat palstan muut spefi-kirjoittajat ?
Näin jälkeenpäin viisastuneena vaikuttaa siltä, että fantasiaromaanin saaminen kustannetuksi on erityisen vaikeaa. Tarjontaa on ilmeisesti paljon ja julkaistuksi tulee vain kirja/pari vuodessa (onko näin?). En ole lukenut kotimaisia teoksia, mutta monissa vaikuttaa kuvausten perusteella olevan jotain suomalaista näkökulmaa. Tarjoamassani käsikirjoituksessa tätä ei ollut - pitäisikö olla ?
Toinen lempiaiheeni on sci-fi. Sen julkaisumahdollisuudet Suomessa ovat ilmeisesti jonkin verran paremmat ?
Tilanne tuntuu hassulta. Monille ihmisille fantasia- ja scifikirjat ovat niitä elämän mieleenpainuvimpia lukuelämyksiä. Niitä jää miettimään ja muistelemaan, reaaliproosa sen sijaan menee toisesta korvasta sisään ja tulee toisesta korvasta ulos, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Ehkä tunnen vääränlaisia ihmisiä ja olen itsekin sellainen.
Olen kahden vaiheilla. Kirjoitanko työn alla olevan scifi-romaanin loppuun vai yritänkö sovinnolla kirjoittaa jotain, jonka julkaisumahdollisuudet Suomessa ovat vähän paremmat ? Historiallinen romaani lienee ainoa realismin muoto, mitä tykkäisin kirjoittaa.
Miten kokevat palstan muut spefi-kirjoittajat ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sama tilanne, samat kysymykset. Minua ei henk koht kiinnosta kirjoittaa mitään esim talvisotaan liittyvää historiallista romaania. Pöytälaatikkoonko nämä sitten heitetään, muiden seuraksi? Mä en itse koe jollakin tapaa merkittäväksi, jos alan kirjoittaa romaania esim siitä, miten Maija pääsi opiskelemaan ja selvisi traumaattisesta lapsuudestaan. Mulle kirjoittaminen, fantasia, on arjen ylitse lentämistä, muualle pois kuin tähän kamalaan arkeeni. Tiedä sitten... Mistä kirjoittaa? Ehdotapas jotakin.
Kyllä kotimaista fantasiaa julkaistaan aika paljon Suomessa, etenkin nuortenkirjallisuudessa. Tästä oli ihan juttukin Ylellä. Scifiromaaneja taas julkaistaan aika vähän, nopasti mieleen ei tule kuin pari viiem vuonna julkaistua utopia/dystopia-kuvausta, joista Teemestarin kirja voitti Teoksen sf/fantasia-kirjoituskilpailun.
En tiedä millaisia käsikirjoituksia teillä on, mutta siitä voisi olla apua että tutustuu kotimaiseen fantasiakirjallisuuteen ja miettii kuinka oma käsikirjoitus eroaa näistä ja nostaa niitä juttuja enemmän esille. Toinen perinteisempi keino scif/fantasiakirjoittajien piirissä on hankkia itselle nimeä ja taitoja novellikilpailuissa kuten Nova ja Portti sekä erilaisissa pienlehdissä.
Satutko r0bison muistamaan, mikä Ylen juttu oli kyseessä ?
Jos ajatellaan paria viime vuotta, niin mitä suomalaisia fantasiakirjoja tulee mieleen ja minkä tyylisiä ne ovat ? Itselleni mieleen tulee Meresmaa, näin arvostelun hesarissa jossain vaiheessa. En ole lukenut ao. teosta, minkäikäisille se on suunnattu ?
Pelkään vaikutteita, en ole lukenut moneen vuoteen mitään fantasiaa sen jälkeen kun rupesin näitä omia juttuja virittelemään.
Tuo kustantajille tarjottu käsikirjoitus oli ehkä siinä mielessä ongelmallinen, että se ei ollut selkeästi suunnattu millekään ikäryhmälle. Nuorille lukijoille siinä oli ehkä liikaa pohjustelevaa materiaalia, aikuisille lukijoille se oli ehkä liian nynny (ei seksiä ja vain siistittyä väkivaltaa :-)). Sitä voisi periaatteessa muokata jompaan kumpaan suuntaan halutessaan, mieluummin nuortenromaanin suuntaan sitten.
No, mahdollista jopa todennäköistä lienee että käsikirjoitus on pistetty samantien roskiin, joten ehkei tuo sisältökysymys ole edes noussut esiin.
En mä ainakaan halua lukea toisten kirjoja sillä silmällä, että mitäs tää on, mitä voisin tästä "kopioida". Mä kirjoitan omaa tekstiä jos ei kelpaa, niin sitten ei. Tuosta seksistä ja väkivallasta... Eikö se ole hyvä, että edes jossakin kirjallisuuden lajissa seksi on kaunista eikä hirveetä riuhtomista ja lähes pornografista. Väkivalta sitä luokkaa, että melkein moottorisahalla pää irti.
Minun maailman prinssit ja prinsessat, uuden maan ihmiset, haluavat ja hapuilevat hyvää ja kaunista kohti. Ehkä ketään ei enää kiinnosta sellainen. Sille mä en voi mitään.
Siis ei mun fantasiassa käytetä moottorisahaa vaan nykykirjallisuudessa!
Löytyikin tuo mainitsemani juttu yllättävän helposti:
http://yle.fi/uutiset/miksi_jeppe_juo_verta/6239651
En nyt voi väittää tuntevani koko suomalaisen fantasian kenttää, vaikka sitä seuraankin. Uskoisin että tuo Meresmaan kirja noudattelisi aika hyvin sellaista keskiarvoa, eli jonkinlaista high fantasy-kirjasarjaa. Meresmaan kirja on ainakin kirjakaupoissa nuorten hyllyssä, mutta sisältönsä puolesta se kelpaisi kyllä aikuisillekin. Aikuisten kirjojen puolella painopiste on ehkä lähempänä reaalifantasiaa ja maagista realismia. Ainoa ehkä mikä kirjojen puolella jää puuttumaaan on miekka&magia-tyyliset seikkailutarinat.
Ei fantasiakirja jossa olisi moottorisaha nyt niin huonolta kuulosta.
Risingshadow:n sivustolta voi käydä itse tekemässä tutkimusta, jos kiinnostaa: http://fi.risingshadow.net/library?action=new_books
Itsekin aina pelkään että otan liikaa vaikutteita lukemastani ja ei kai sitä täysin voi välttääkään. Toisaalta taas olen aina ajatellut että jos kaupallista kirjailijan uraa ajattelee, niin jonkunlainen käsitys kohdeyleisöstä ja markkinatilanteesta on tarpeellinen.
Kiitos r0binson,
tämä olikin mielenkiintoinen juttu. Muutti omaa käsitystäni, joka on osittain peräisin tämän palstan keskusteluista ja muutamista irtokommenteista (mm. HS:n kustantajien haastattelu olikohan kesäkuussa).
Muutama potentiaalinen kustantaja on kokeilematta, taidanpa muokata tuota käsikirjoitusta enemmän nuortenromaanin suuntaan ja tarjota sitä sellaisena. Se on sinänsä mahdollista, koska se on vähän siinä rajalla. Materiaali on melko viatonta (violence/sex) mutta tematiikka on toisaalta enemmän aikuisten maailmasta.
Ei kannata pelätä vaikutteita! Pelottavampaa minusta on kirjoittaa omaa juttuaan "sokkona", tietämättä yhtään, mitä muut genren kirjoittajat ympärillä tekevät. Tuntemani spefi-kirjailijat/kirjoittajat lukevat kyllä aktiivisesti kirjallisuutta itsekin.
Muutenkaan ei kannata elää tynnyrissä. Spefi-porukoihin voi koittaa päästä mukaan vaikkapa paikallisen scifi-seuran, Risingshadow'n, Paperiarkin foorumin tai Suomen Tieteiskirjoittajien kautta. Kirjoituskilpailuja järjestetään säännöllisesti, ja novellien ja kilpailujen kautta on helppo saada itselleen näkyvyyttä. Uusien kirjoittajien novelleja julkaisee esim. verkkolehti Usva.
Kustantamisessa on totta, että nuortenfantasiaksi selkeästi määriteltävä teksti on helpompi saada julki kuin aikuisfantasia. Toivon tämänkin tilanteen muuttuvan vielä paremmaksi.:) Pieniäkin kustantamoita kannattaa yrittää. Spefi-kirjoittajat ovat perustaneet Osuuskumma-nimisen kustannusosuuskunnankin.
Mutta joo, ihmettelen kyllä haluttomuutta lukea ja seurata oman genren kirjallisuutta. Itse koitan lukea aina kun ehdin, juuri siksi että pysyisin kärryillä edes jotenkin.
Minulta on julkaistu yksi spefi-romaani, erään pienen kustantamon kautta.
Kiitos vinkeistä.
Mutta hmm ... miksi pitäisi tietää, mitä "muut" tekevät ? Onko trendikkyydellä merkitystä spefi-kirjoittajalle Suomessa ?
Muistan valitettavan hyvin lukemani ja kirjoittaessa joutuu hylkäämään toisinaan ideoita, joiden toteaa esitetyn jossain toisessa teoksessa. Ehkä olen tuossa liian ankara, mutta olen kokenut asian häiritsevänä. Voihan tietenkin olla, että jotkut "omat ideani" eivät ole todellisuudessa omiani (olen vain unohtanut lähteen).
Tuon takia luen mieluummin muita genrejä kuin mitä kirjoitan. Tosin tuo mainittu valmis kässäri on jonkinlainen yhdistelmä korkeaa fantasiaa ja historiallista romaania ja jälkimmäistä lajityyppiä olen lukenut paljon.
Olen jonkin verran miettinyt, missä välissä kulkee raja genren tyypillisen kuvaston ja toisaalta selvän ripoff materiaalin välillä. Jälkimmäisen tuntee kun sen näkee, niin kai se on.