Sijoituksen purku

Yks ei kelpaa, niin annetaan pois. Sitten heti uutta putkeen. Anteeks vaan mut kuulostaa aika kamalalta, vaikka varmaan vaikeaa onkin tuollaisen lapsen kanssa.

Niin, kun vallalla on sijaishuollon markkinat.

mutta kuten olette itsekin huomanneet niin muut lapset joutuvat kärsimään.
Oma jaksaminenkin on tärkeää eikä koko energiaansa voi antaa perheessä vain yhdelle.
Juttele sos.tnt:n kanssa tilanteestanne. Voisin kuvitella, että kannattaa hengähtää kunnolla ja normalisoida tilanne kotona ennenkuin kyselette uutta lasta.

Mekin olemme joutuneet luopumaan sijoitetusta juurikin kuvalemistasi syistä. Sijoituksen purun jälkeen meille sijoitettiin toinen lapsi lähes 3 vuoden päästä.
Tämä sijoitus on jatkunut yli 10v ja tämän (nyk.teini) sijoitetun kanssa elämä on sujunut hienosti. "Hienosti" ei meidänkään tapauksessa tarkoita, ettei ongelmia olisi riittänyt, mutta muiden lasten ei ole tarvinnut pelätä väkivaltaisuutta.

Tsemppiä ja jaksamista perheellenne!

Päätös on varmasti raskas, voimia teille. Oman sosiaalityöntekijän kanssa kannattaa asiasta keskustella. Perhehoitoliitto järjestää aiheeseen liittyviä viikonloppuja, olisiko se teille hyvä? Löytyy perhehoitoliiton sivuilta koulutuksista, näyttäisi olevan seuraava 3.-4.11. Riittävän hyvä sijaisvanhempi – sittenkin
Ammatillisesti ohjattu vertaisviikonloppu sijoituksen katkeamisen kokeneille sijaisvanhemmille.

Ihan ensiksi: onko kaikki psykiatrisen hoidon mahdollisuudet käytetty? Saako lapsi terapiaa? Oletteko kokeilleet theraplayta? Onko lapsi ollut lastenpsykiatrisessa tutkimuksessa sairaalajaksolla? Onko neurologiset tutkimukset tehty? RAD varmasti on olemassa, mutta se ei tarkoita, etteikö lapsi voisi olla myös neurologisesti vaurioitunut ja tarvita kuntoutusta. Onko mahdollista teidän jaksamisenne ja lapsen psykiatrisen hoidon takia harkita esimerkiksi intervallihoitoa lastenpsykiatrisella osastolla? Onko lapselle tehty kuntoutussuunnitelmaa?

Ymmärrään vaikean tilanteesi, mutta laitokseen siirtäminen on RAD-lapselle vihoviimeinen asia. Sieltä ei tie kulje enää muualle kuin vankilaan. Siellä hänellä ei ole enää mitään mahdollisuuksia saada korjaavia kokemuksia kiintymyssuhteesta. En halua syyllistää, RAD:n on aiheuttanut laiminlyövä bioäiti, etkä Sinä, mutta onko nyt varmasti kaikki voitava tehty sen eteen, että lapsi kuntoutuisi ja voisi jatkaa perhehoidossa. Olisiko sinulla mahdollisuus saada lain määräämää minimiä enemmän vapaapäiviä ja kunnalta sijaishoitajaa, jotta itse jaksaisit näin vaikeahoitoisen lapsen kanssa? Oletteko saaneet työnohjausta ja menetelmiä lapsen raivareiden hallintaan?

Lapsen pitäisi päästä psykiatriseen ja neurologiseen tutkimukseen sairaalaan ja hänelle pitäisi laatia tutkimusjakson pohjalta kuntoutussuunnitelma. Intervallihoito lapstenpsykiatrisessa sairaalassa olisi tutkimusjakson jälkeen ehkä hyvä ratkaisu. Se antaisi hoitavalle lääkärille ja muille tahoilla jatkuvaa tietoa lapsesta ja Sinulle ja perheellesi aikaa hengähtää.

Jaksamista Sinulle ja yritä jaksaa vaatia lapselle kaikki tarvittava tutkimus ja hoito. Kotikunta voi olla nihkeä suostumaan mihinkään, mutta vaadi, vaadi ja vaadi. Pyydä kaikilta lasta hoitavilta asiantuntijoilta lausunnot tutkimusten ja hoitojaksojen tarpeellisuudesta. Olisiko mahdollista saada sosiaaliohjaajaa tai perhetyöntekijää kotikäynneille?

Sinusta ei tunnu olevn ottamaan vastuuta kenestäkään. Onko itsestäsi?

Arvelen, että adoptiolapsia rakastetaan, mutta sijoitetuista kirnutaan vaan elinkeinoa. heille halutaan lausuntoa lausuunnnon perään, jotta saadaan enemmän hynää.

Koskee siis osaa sijaisvanhemmista, jotka eivät ole oppineet kantamaan vastuuta itsestään. kohtelevat sitten lapsia esineinä.

Onneksi on rakastaviakin vanhempia, mutta he eivät lapsiua näillä Suoli - palstoilla esittelekään.

Kyllä noilla adoptoiduillakin on paljon kiintymyssuhdehäiriöitä, jopa RAD-asteisiakin. Moni adoptiolapsi pääsee laitosoloista adoptiokotiin vasta leikki-iässä ja osa on päätynyt kaduilta tai kurjista kotioloista laitokseenkin vasta yli puolivuotiaana. Jo eka puoli vuotta ilman riittävää turvallista kontaktia tuttuun hoitajaan eli siis suomeksi valveilla olevan lapsen makuuttaminen pinnasängyssä ja tuttipulloruokinta muualla kuin sylissä, aiheuttaa pysyvät psyykkiset vauriot. Eivät adoptoidutkaan pärjää samantasoisesti kuin lapset keskimäärin. En tiedä, onko suurta eroa sijoitettuihin puoleen tai toiseen.