Varhainen tuki pyrkii ehkäisemään perheden pulmia.
Helsingin Kaupungin sosiaalivirastossa asiat nähdään näin.
Lapsiperheiden varhainen tuki on toimintaa, jolla pyritään tunnistamaan, ehkäisemään ja helpottamaan lasten, muorten ja perheiden pulmia mahdollisimman varhain.
Lisää kauniiita ajatuksia sosiaaliviraston sivustoilla.
http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/Perheiden palvelut/kotipalvelu
---------
Helsingin Kaupungin sosiaalivirastossa asiat nähdään näin.
Lapsiperheiden varhainen tuki on toimintaa, jolla pyritään tunnistamaan, ehkäisemään ja helpottamaan lasten, muorten ja perheiden pulmia mahdollisimman varhain.
Lisää kauniiita ajatuksia sosiaaliviraston sivustoilla.
http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/Perheiden palvelut/kotipalvelu
---------
Vastaukset 55
Vanhimmat
Helsingin kaupunki sosiaalivirasto.
Kaikilla lapsilla on oikeus:
Turvalliseen kasvuympäristöön
Tasapainoiseen ja turvalliseen kehittymiseen. ja erityiseen suojeluun.
Tämä varmaankin koskee lapsiperheitä, koteja, mutta ei ilmeisesti sijaisperheitä, eikä sosiaalityöntekijöitä?
http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu
----------
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto.
Kun huoli herää.
Miten otan yhteyttä lastensuojeluun?
Mitä yhteydenoton / ilmoituksen jälkeen?
http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/lastensuojelu/yhteys
---------
Sosiaali- ja terveysalan tietopalvelu.
Kun huoli herää, varhainen puuttuminen koulussa.
Kouluikäisten lasten ja nuorten ongelmien havaitseminen kuuluu opettajien lisäksi vanhemmille ja muille yhteiskunnan palvelutuottajille.
Kirjassa kerrotaan, mitä varhainen puuttuminen tarkoittaa
Onko opettajilla aikaa tehdä havaintoja, sekä riittävästi osaamista mahdolisiin lasten ja nuorten ongelmien havaitsemiseen?
Eräässä tapauksessa lapsen vanhempi otti yhteyttä koulun terveydenhoitajaan, luokanvalvojaan, jotka tiesostivat lapsen elämässä tapahtuneen muutoksen.
He olivat ainakin tässä tapauksessa korvaamaton apu ja tuki 10 vuotiaalle lapselle.
Vanhempien olisi syytä ottaa yhteyttä kouluun, mikäli lapsen tai nuoren elämässä tapahtuu muutoksia, kuten esimerkiksi avioero ja huoltajuusriita, jolloika he voivat olla lapselle suuri tuki ja turva.
Lisätietoa opettajaoppaasta.
https://www.sosiaalialantietopalvelu.fi/tuote/100026340.html
-------
Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnajohtaja Helena Molader julkaisi oppaita ja kirjoja 1990 luvun alussa.
Tarkkaile täheisiäsi opas 4 / 96 liittyi aikaaan, joilloinka pedofilihysteria levisi myös Suomeen.
Viittaan Belgian pedofiliskandaaliin Anne Jeanne Söderlundin pro graduun.
Tekikö media pedofiliasta uuden hyvän vihollisen gradussaan hän kritisoi tiedoitusvälineitä, sekä lastensuojelijoita liiallisesta perheiden ja lasten "vainoamisesta".
Juha Varto nkirja-arvostelu Molanderin kirjasta.
Lapsi aikuisten armoilla - tarkkaile läheisiäsi.
http://netn.fi/496/netn_496_kirja6.html
----------
Tämä aiheutti varmastikin turhia huostaanottoja ja epäilyjä perheissä
Tekikö media pedofiliasta uuden hyvän vihollisen?
Anne Jeanne Söderlund nosti pro gradussaan julkisuuteen asioita, jotka johtuivat vääriin tulkintoihin, ratkaisuihin, huostaanottoihin.
Lainaus pro gradusta.
Tekikö media pedofiliastauuden hyvän vihollisen?
Pedofiilit nousivat melkein täydestä tuntemattomuudesta lööppien suosikkiaiheiksi 1990-luvulla. Lähes kaikki tiedotusvälineet raportoivat ahkerasti pedofiilien tekemisistä - ilmiöstä, jonka nimeäkään ei kymmenen vuotta aiemmin juuri tunnettu.
Toimittaja Anna Jeanne Söderlund on tutkinut tiedotusvälineiden pedofiili-jahtia Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle laatimassaan pro gradu työssään "Pysäyttäkää pedofiilit - Kuinka hyvä vihollinen rakennetaan joukkotiedotuksessa". Tutkimus ilmestyy tänä keväänä Sexpo-säätiön ja Lyhytterapiainstituutin julkaisussa.
-Minua kiinnosti miksi asiasta yhtäkkiä pelästyttiin niin kovin. Ilmiöhän on ollut olemassa iät ja ajat. Siinä on jotain samaa kuin kesäisissä karhujutuissa: karhut ovat yhtäkkiä hirmuisen vaarallisia, vaikka tosiasiassa autot ovat paljon vaarallisempia, selittää Söderlund tutkimuskohteensa valintaa.
Tutkimustaan varten Söderlund kävi läpi YLE:n lehtileikearkiston vuosilta 1987-97, samoin TV-arkiston. Alkupäässä aineistoa oli vähän, esimerkiksi vuonna 1988 ei YLE:n arkistoon ollut löytynyt yhtään pedofilia-leikettä. Vuonna 1993 aineisto alkoi nopeasti kasvaa ja huipussaan se oli 1996, jolloin leikearkistoon oli kertynyt 166 uutista ja artikkelia, ja TV- arkistossakin oli 66 merkintää ilmiön käsittelystä. Seuraavana vuonna aineisto alkoi harveta.
-Vuonna 1996 oli Belgian pedofiliaskandaali kuumimmillaan ja samaan aikaan oli Tukholmassa ilmiötä käsittelevä laaja, kansainvälinen konferenssi - joka puolestaan sai Belgian tähden ylimääräistä julkisuutta. Samaan aikaan ilmestyi myös Observer- lehden artikkeli, jossa väitettiin suomalaisen internet-palvelimen välittävän pedofiilien aineistoa.
Kaikki toistavat samoja väitteitä
Mediahäly pedofilian ympärillä on sikälikin outoa, että lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö on tosiasiassa aika harvinainen rikos. Vuonna 1996 tuomittiin alaikäisiin kohdistuvista siveellisyysrikoksista 59 henkilöä, heistä 22 ehdottomaan vankeustuomioon. Törkeiksi rikoksista luokiteltiin vain kaksi. On huomattava, että lukuihin sisältyvät myös nuoriin, 14-16 vuotiaisiin kohdistuneet rikokset, jotka eivät yleensä ole pedofiilien tekosia. Samana vuonna Suomessa tehtiin noin 150 henkirikosta, joista ehkä vain 2-3 herätti yhtä paljon huomiota kuin vähäpätöisinkin pedofiili.
Maailman laajimmassa, Heikki Sariolan julkaisemassa 8500 kuusitoistavuotiaan nuoren haastattelututkimuksessa ilmeni, että jonkinlaista seksuaalista ahdistelua oli kokenut jossain elämän vaiheessa 7,4 prosenttia tytöistä ja 3,5 prosenttia pojista.
------
Näin Noitavainot levisivät Suomeen.
Jan Guillou Noitien aika Tv 5 ohjelmanauhoitteesta lainattu.
Herran vuonna 1992. 27.2 kuultiin Bjungrin kylässä Trondheimin lähellä tulinen noitatarina.
Nyt pappina toimi entinen sosiaalityöntekijä nykyisin itseoppinut asiantuntija lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä (Laila Vielfraue).
Hän oli muutamaa vuotta aikaisemmin nähnyt amerikkalaisen elokuvan tästä kulkutaudista ja nähnyt valon ja matkusteli nyt levittäen sanomaansa.
-Nykytiedon mukaan lasten hyväksikäyttö on paljon yleisempää. On oltava varuillaan. On osattava tunnistaa.
Keskittymisvaikeudet koulussa, arvosanat laskevat, vuoteen kastelua, lapsellista kielenkäyttöä.
Jan Guillou. -Jos hyväksikäytön merkit ovat tälläisiä, jotka lähes jokainen vanhempi lapsessaan tunnistaa ,ei kestä kauaa ennenkuin ensimmäinen NOITA on ilmiannettu.
Se tapahtui täällä Portngårdin lastentarhassa, jossa oli kunnan ainoa miespuolinen hoitaja. Hän joutui pian noitavainon uhriksi, koska hän vastasi 18. lapsesta neljän naisen kanssa.
Vakoilu alkoi, kun eräs lapsi väitti nähneensä Ulfin pippelin.
Naispuoliset kolleegat muodostivat tiedustelupalvelun ja pian voitiinkin ilmoittaa epäilystä. Kaikkihan tiesivät mitä merkkejä tarkkailla.
Ulf oli esimerkiksi tervehtinyt lasta, joka ei vastannut tervehdykseen.
Eräs lapsi oli roikkunut Ulfin vyössä Ulf oli silittänyt lapsen päätä. Lisäksi eräs lapsista oli tuijottanut suurin pelokkain silmin. Sen lisäksi Ulf oli kuorinut appelsiinin seksuaalisella tavalla.
Rivo appelsiininkuori takavarikoitiin ja luovutettiin poliisille todistusaineeksi.
31.1.1994. Noin kahden vuoden noitavainon päätteeksi Trondheimin valamiehistö vapautti vihdoinkin Hammerin syyttömänä, mutta tapaus varjostaa häntä koko loppuelämän".
Valo ja Pedofiliysteria levisi Balgiaan. Suomeen. Ruotsiin. Meillä Suomessa oli toiset "asiantuntijat".
----
Belgian pedofiliskandaali aikaansai lastensuojelussa hysteriaa ja noitavainon jonka seurauksena moni perhe hajoitettiin, myös Suomessa.
Pedofilia muuttui Suomessa jostain syystä insestiksi?
Outreaun murskatut elämät, les vies fracassées d'Outreau
Ranskan uutiset Tuulikki Muller.
Ranskan pedofiilioikeudenkäynti järkyttää.
Ranskan oikeusjärjestelmän uusimista vaaditaan
Ranskalaisen yhteiskunnan perustuksia on vakavasti ravistellut Outreau-pedofiiliskandaali.
Naapurimaan Belgian Marc Dutroux-oikeudenkäynnin traumatisoima Ranska meni raiteiltaan kuvittelemalla, että kotona uhkaa sama lapsia seksuaalisesti hyväksi käyttävä verkosto. Syytteistä yllättävän tunnustuksen ansiosta vapautettujen kansalaisten elämä on kuitenkin täysin tuhoutunut ranskalaisen oikeuden rattaisiin. Monet syyttömistä ovat olleet ennakkovankeudessa kolme vuotta.
Ranska pohtii oikeusjärjestelmänsä uudistamista.
Ranskalaisen Outreau-kylän tuhonnut oikeusskandaali (scandale judiciaire d'Outreau) alkoi kolme vuotta sitten. Ranskalaisessa lähiössä todettiin pedofiilitapaus. Vanhemmat hyväksikäyttivät omia neljää lastaan seksuaalisesti hyväksi, mutta väittivät tämän lisäksi lainanneensa tai myyneensä lapsiaan myös naapureilleen. Nuorin lapsi oli tuolloin kolmivuotias.
Kaikki oli valhetta, ainoastaan vanhemmat itse hyväksikäyttivät lapsiaan. Lapset taas halusivat suojella vanhempiaan.
Kuulusteluvaiheessa sekä vanhemmat että lapset kehittivät tarinan laajasta pedofiiliverkosta, johon kuuluivat mm. lähellä asuva ulosottomies, notaari ja taksikuski. Kaikki kunnon kansalaisia verrattuna lasten vanhempiin.
Epäillyt vietiin heti tutkintavankeuteen. Yksi heistä, François Mourmand, teki todennäköisesti itsemurhan 33-vuotiaana vuoden 2002 kesäkuussa.
Oikeudenkäynti sai radikaalin käänteen tämän vuoden toukokuun lopulla, kun pedofiiliperheen äiti yllättäen ratkesi tunnustamaan kesken oikeusistunnon :
"Olen valehtelija, olen sairas, olen valehdellut alusta loppuun". Hän väitti valehdelleensa siksi, että halusi suojella omia raiskattuja lapsiaan. Nämä puolestaan olivat kertoneet poliisille, että naapurit ja perhetutut olivat myöskin käyttäneet näitä seksuaalisesti hyväksi.
Kaikki syytteistä vapautetut joutuivat kuitenkin jäämään vankilaan vielä yhden ylimääräisen viikonlopun yli. Ranskalainen oikeusjärjestelmä ei joustanut tarpeeksi vapauttakseen kolmatta vuotta kärsineet syyttömät edes helluntaiviikonlopuksi.
Mikä on lapsen tai aikuisen todistuslausunnon arvo ?
Nyt Ranskassa keskustellaan, kuinka suuri arvo pitää antaa lapsen, toisaalta aikuisen todistuslausunnolle.
Pääsyytettynä on nyt vuoden 2001 helmikuussa Boulogne-sur-Mer'iin nimitetty tutkintatuomari (juge d'instruction) Françis Burgaud.
Hänet nimitettiin tehtäväänsä pahimman Belgian Dutroux-hysterian aikaan. Hän oli tuolloin 30-vuotias, vastavalmistunut ja ilman käytännön kokemusta.
Ranskan oikeuskäytännön mukaan ainoastaan tutkintatuomari voi määrätä epäillyt oman arvionsa mukaan tutkintavankeuteen. Burgaudin mukaan "lapsi ei valehtele". Psykologien mukaan taas lapsi voi valehdella kuin aikuinen. Oli kysymys sitten halusta miellyttää aikuista, tai pelkästä mielikuvituksesta, haaveesta tai houreesta (fantasme).
Ranskalainen oikeuslaitos joutunee lähiaikoina remonttiin. Kysymyksessä on ennen kaikkea syyttömyysolettama (la présomption d'innocence) ja ennakoiva tutkintavankeus (la détention provisoire tai préventive).
Tutkintavankeuden tarkoituksena on suojella yhteiskuntaa vaarallisiksi arvioimiltaan yksilöiltä, kuten pedofiileilta tai murhaajilta. Mutta kun vankeudessa on pidetty kolme vuotta täysin viattomia omien sanojensa mukaan häiriintyneen yksilön lausunnon perusteella, tutkintatuomarin harkintavalta joutuu kyseenalaiseksi.
Tutkintatuomarin harkintavaltaa ryhdytään nyt tutkimaan. Ranskan nykyinen oikeusministeri Dominique Perben, garde des Sceaux, on antanut ymmärtää, että jotain on asialle tehtävä.
Kaikkien tähän asti vangittujen ja siis syyttömien henkilöiden elämä on täysin pilalla. Kaikki ovat menettäneet maineensa, työpaikkansa, perheensä, oikeuden tavata lapsiaan. Mikään rahallinen korvaus ei ikinä voi nostaa näitä ihmisiä enää jaloilleen, on todettu ranskalaislehdissä moneen kertaan.
Tuulikki Muller
le 23 mai 2004
------------------
Valitettavasti lastensuojelussa moni asia on johtanut lastensuojelusta vastaavat henkilöt paniikkiin ja turhiin huostaanottoihin.
Seksuaalirikoksissa jo noitavainon piirteitä
Sanomalehti Karjalainen 4.3.2000.
Asiantuntijavieraana kihlakunnan syyttäjä Marja Vanamo.
Seksuaalirikoksissa jo noitavainon piirteitä.
Seksuaalirikossyytöksissä jo noitavainon piirteitä
Vaikeissa avioerotilanteissa tehdyt rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä osoittautuvat usein täysin perättömiksi.
Joensuu
Markku Liikamaa
Syyttäjät ja poliisi ovat panneet merkille, että viime aikoina lisääntyneissä rikosilmoituksissa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on aika usein myös perättömiä ilmoituksia. Esimerkiksi vaikeissa arvioerotilanteissa jotkut saattavat tehtailla toisesta osapuolesta aina uusia ja uusia rikosilmoituksia, kun edelliset on poliisin esitutkinnassa ammuttu perättöminä alas.
Olen verrannut nykytilannetta historiasta tunnettuihin noitavainoihin. Niissäkinhän oli usein kyse siitä, että lasten tai kylänmuijien pahojen ja ymmärtämättömien puheiden perusteella poltettiin tuhansia syyttömiä ihmisiä roviolla. Näyttö näissä jutuissa kun on monta kertaa aivan samalla tasolla, arvostelee kihlakunnansyyttäjä Marja Vanamo Itä-Suomen syyttäjänviraston Joensuun toimistosta.
Vanamo sanoo, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttösyytös heitetään usein ilmaan vaikeissa avioerotilanteissa.
Olen pannut merkille, että sitä käytetään lyömäaseena toista osapuolta, yleensä isään, vastaan, hän sanoo.
Rikosilmoitusten lisääntymisen taustalla on varmasti myös se, että ilmoitusherkkyys on kasvanut niin perheissä kuin viranomaistenkin keskuudessa.
Mutta Vanamon mielestä syytökset ovat montaa kertaa varsin hataralla pohjalla.
En saata uskoa, että tilanne olisi yhteiskunnassa muuttunut sellaiseksi, että yhtäkkiä meillä olisi suuri joukko avioeroisiä, jotka käyttäisivät lastaan seksuaalisesti hyväksi, hän sanoo.
-------------
Varhainen puuttuminen vai lisäkolutusta lastensuojelusta vastaaville tahoille?
Lasten hyväksikäyttäjien rangaistukset, kuin arpapeliä.
Tutkimuksen mukaan rangaistukset voivat vaihdella melkoisesti eri tuomioistuimissa.
Helsingin Sanoman uutisessa 7.4.2009, on lisäksi kymmenkunta muuta aihepiiriin liittyvää uutista eri tiedoitusvälineissä.
Johtuvatko puutteet siitä, että uusi lastensuojelulaki astui voimaan 1.1.2008, jolloinka kiireesä ei paneuduttu tutkumuksiin, vaan päätöksiä tehtiin hutkimalla ja MU-TU tuntumalla?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lasten hyväksikäyttäjien rangaistukset kuin arpapeliä/1135245009987
--------
Syytön mies istui puoli vuotta vankilassa törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kunnes lapsen tarkempi psykiatrinen tutkimus toi lisää valoa.
Kolutusta olisi lisättävä sosiaalityöntekijöille, asianajaille, tuomareiile ja syyttäjille.
Helsingin Sanomat 15.4.2009. Syytön istui vankilassa.
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/syyton_istui_vankilassa_torkeasta_lapsen_hyvaksikaytosta/
--------
Näin yhteistyö koulun kanssa parhaimmillaan toimii, mutta kaikki opettajat eivät ole lapsen auttamiseen kuitenkaan valmiita:
"Eräässä tapauksessa lapsen vanhempi otti yhteyttä koulun terveydenhoitajaan, luokanvalvojaan, jotka tiedostivat lapsen elämässä tapahtuneen muutoksen.
He olivat ainakin tässä tapauksessa korvaamaton apu ja tuki 10 vuotiaalle lapselle.
Vanhempien olisi syytä ottaa yhteyttä kouluun, mikäli lapsen tai nuoren elämässä tapahtuu muutoksia, kuten esimerkiksi avioero ja huoltajuusriita, jolloika he voivat olla lapselle suuri tuki ja turva."
Lisätietoa opettajan oppaasta.
Alalle sopimaton opettaja yrittää vierittää vain kaiken vastuun kodille, eikä yhteistyötä pääse syntymään. Vanhemmat auttavat lasta kotona ja kouluhenkilöstö koulussa, tehtäväjaossa ei pitäisi olla mitään ihmettelemistä kenelläkään järkevällä ihmisellä.
"Alalle sopimaton opettaja yrittää vierittää vain kaiken vastuun kodille, eikä yhteistyötä pääse syntymään. Vanhemmat auttavat lasta kotona ja kouluhenkilöstö koulussa, tehtäväjaossa ei pitäisi olla mitään ihmettelemistä kenelläkään järkevällä ihmisellä"
Kuinka laaja kokemus tämän päivän koulujen todellisuudesta sinulla mahtaa olla, kun moisia nerokkaita asioita filosofioit?
Uusien erityisopetusta koskevien lakien myötä kaikenlaiset ooppilaat sijoitetaan tavallisiin luokkiin ja ikävän usein tyystin ilman lisäresursseja. Yhä harvempi luokka on sellainen, että siellä ei olisi ongelmissa olevia oppilaita. Valitettavan useat oppilaat ovat todellakin tutustuneet sosiaalitoimiston väkeen ihan jo alakouluiässä.
Oppilashuoltoryhmissä on mukana monia viranomaisia. Jopa poliisitkin alkavat olla mukana kokoonpanossa, kun kaikkein vaikeimpia tapauksia selvitellään. Ja ihan tiedoksi vain: jos oppilaasta keskustellaan moniammatillisesti, vanhemmilta on saatava lupa! Siis jo pelkkään keskusteluun sellainen tarvitaan.
Jos tilanne oikeasti olisi niin yksinkertainen, että voisikin keskittyä vain koulun ongelmiin, opettajan työ olisi selvästi helpompaa. Se vain ei onnistu. Kotien vaikeudet näkyvät yhä selvemmin koulussa. Erokiistat, alati vaihtuvat isä- ja äitipuolet, tiheät muutot, itsemurhat, huostaanotot. Asioissa on aina monta todellisuutta ja kaikilla asioilla on taustansa. On epäilemättä mukavaa syyllistää ulkopuoliset niistä virheistä, joita on tehnyt. Se on inhimillistä.
Joskus olisi syytä miettiä, mitä kirjoittaa.
Opettaja kiusaajana.
Opetusalan eettistä neuvottelukuntaa on pyydetty ottamaan esille ongelma, miten pitäisi toimia, kun opettaja kiusaa.
Opetusalan neuvottelukunnan kannaotto 8.12.2008.
http://www.oaj.fi/portal/page?_pageid=515,763272&_dad=portal&_schema=PORTAL
--------
Kopio edellisestä tiedoitteesta.
Opetusalan eettisen neuvottelukunnan kannanotto 8.12.2008
Opettaja kiusaajana
Opetusalan eettistä neuvottelukuntaa on pyydetty ottamaan esille ongelma, miten toimia, kun opettajan epäillään kiusaavan oppilasta. Tällainen pyyntö on tullut mm. lapsiasiavaltuutetulta sekä muutamilta yksittäisiltä tahoilta. Neuvottelukunta pitää asiaa hyvin vakavana ja on pyrkinyt selvittämään, kuinka yleistä tämänkaltainen ongelma on. Vaikka vain yksittäistapaukset näkyvät virallisissa tilastoissa, ilmiö voi olla yleisempi. Lukumäärällisestä vähäisyydestä huolimatta on tarpeen, että kouluilla on selkeät toimintamallit, joissa oppilaan oikeudet, luokka- ja kouluyhteisön oikeudet, oppilaan ja hänen huoltajiensa tuki sekä opettajan oikeus mahdollisesti tarvitsemaansa apuun tai hoitoon huomioidaan.
Vaikka kiusaamisen määrittely ei ole yksiselitteistä, sen tunnistaminen myös opettajan kohdalla on tärkeää. Kiusaamista on, kun opettaja tahallisesti, toistuvasti ja vakavalla tavalla kohtelee jotain oppilasta tai oppilasryhmää mielivaltaisesti ja epäoikeudenmukaisesti. Kiusaamiseen liittyy toisen osapuolen alas painamista tai vahingon tuottamista. Se voi olla piikittelyä, naurunalaiseksi saattamista, painostusta ja pahimmillaan kiristystä ja uhkailua. Kiusaaminen voi olla tietoista, mutta sitä saattaa tapahtua ilman että opettaja itse ymmärtää kiusaavansa. Kiusaaminen voi olla myös piilevää, ja se voidaan verhota auktoriteettiasemaan tai kasvattajan rooliin. Aivan samoin kuin oppilaiden keskinäisessä kiusaamisessa, eri oppilaat kokevat tilanteet eri tavalla, ja joillekin oppilaille syntyy kokemus kiusaamisesta herkemmin kuin toisilla. Vaikean oppilaankin kohdalla opettajalta edellytetään asian tarkastelua kasvatukselliselta kannalta, kiusaaminen ei ole koskaan kasvatusta. Opettajan työ edellyttää aina kasvatuksellista otetta.
Kiusaamista sen sijaan ei ole kun opettaja kasvatus- ja opetustehtävänsä perustella antaa määräyksiä tai ohjeita, hoitaa koulunpidollisia tehtäviä kuten valvontaa ja järjestyksen ylläpitoa ja hoitaa oppilaan rankaisemiseen liittyviä velvollisuuksia. Opettajan työssä on paljon julkisen vallan käyttöä, mm. oppimissuoritusten arvostelu, lausuntojen antaminen ja erilaiset arvioinnit. Ne perustuvat opetussuunnitelmaan, säädöksiin ja opettajan ammatillis-eettiseen tilannearviointiin. Niiden hoitamisessa oikeudenmukaisuus on keskeinen arvo.
Kiusaamisen käsittelyssä on tärkeää, että koulun rehtori tai johtaja saa mahdollisimman pian kuvan ongelmasta ja hän puuttuu asiaan. Mikäli kyseessä on rikokseen viittaava asia, se kuuluu tuomioistuimen alueelle. Useimmiten kuitenkin on kyseessä kouluyhteisön sisäisestä epäeettisestä toimintatavasta. Sen ratkaisuun tarvitaan asiantuntija-apua, joka auttaa näkemään tukitoimien tarvetta ja hoitoon ohjausta. Eri osapuolia tulee kuulla ja luoda sellainen luottamuksellinen ilmapiiri, että kiusattu oppilas tai hänen huoltajansa eivät koe uhkaa tilanteen selvittämisen yhteydessä.
Koulujen tulisi kuvata omissa toimintakäsikirjoissaan tai vastaavissa toimintaa esittelevissä dokumentissa, miten koulu ennalta ehkäisee opettajien taholta tulevaa kiusaamista ja antaa selkeät toimintaohjeet, miten tulee menetellä jos tämän kaltainen ongelma esiintyy kouluyhteisössä.
Opetusalan eettinen neuvottelukunta on aikaisemmin antanut kannanoton, jossa puututaan oppilaiden väliseen kiusaamiseen. Kannanotto välittää selvän viestin, että kiusaaminen ei ole sallittua missään muodossa koulussa. Koulun ja opettajien tehtävä on luoda edellytykset luottamuksen ja hyvän työ- ja opiskeluilmapiirin rakentumiselle.
---------
Samaa toivon ammattikasvattajallekin, jotta miettii mitä kirjoittaa. Vaikka usein kirjoitat näille palstoille ihan asiaakin, kirjoituksista välittyy saarnaava ote. Se on inhimillistä, varsinkin jos tuntee olevansa toisten elämän asiantuntija tai kasvattajan ammattin vanki.
Totta on, että vanhempin pitää kantaa vastuu. Viime kädessä vastuu lapsen kasvattamisesta on vanhemmilla, ei koululla. Toisaalta kouluissa voisi ajatella asiat maalaisjärjellä, eikä tuputtaa sitä omaa käsitystään kuulematta vanhempia ollenkaan.
Suomea varjostaa löyhä moraali, joka heijastuu huostaanottoihin. Löyhästä moraalista ei kärsi yksin vanhemmat vaan mädännäisyys kytee myös viranomaisissa. Hysterisointi negatiivisilla uutisilla aikaansaa erityisen hysterian juuri sosiaaliviranomaisissa ja monen virkailijan avunanto muuttuukin vainoamiseksi. Syitä tahdotaan löytää väkisin ja todisteita tekaistaan ihan olemattomilla "epäkohdilla".
Se tuki jota monet vanhemmat pyytävät virkamiehiltä ei saavuta perhettä jossa tukea tarvitaisiin. Hysteria näkyy Suomen kammoksuttavassa huostaanotto -ja sijoitustilastossa jota kauhistellaan myös muissa valtioissa. Sosiaalityöntekijän valta on saanut aivan käsittämättömät suhteet. Heidän ei tarvitse edes oikeuden päätöksiä noudattaa ja heillä on ihmeellinen lupa tulkita myös lakia mieluisallaan tavalla. Tämä näennäinen hyvinvointiyhteiskunta voi pahoin, eikä kyse ole hyvinvoinnista vaan perheiden repimisestä valtion orjuuteen. Oikea nimi tälle hyvinvointiyhteiskunnalle on holhousyhteiskunta, ja sekin tapahtuu valtion toimesta hätäisin toimin joka ei läheskään aina ole perheen tukemista ja lasten etua. Kolikon toinen puoli on että asiat joihin tulisi puuttua ei sitten puututakaan.
Kauniita julistuksia täälläkin kuulee viranomaisyhteistyöstä, mutta kansan ääni se ei ole vaan pikemminkin poliittista populismia. Sosiaalitoiminta on valtavan kallista yhteikunnalle eikä tue perhelähtöisyyttä, johon kyllä kauniilla sanoilla laissakin vedotaan usein. Sekin on totta että hyvin monet virkailijat ovat kovin heppoisin perustein valittu niihin virkoihin. Heidän tehtävänään on orjallisesti noudattaa työnantajansa näkemyksiä. Sosiaalitoimella on lisäksi eturistiriita ja arkikielellä sanottuna oma lehmä ojassa. Sijoitusperheille viranomaisten tuella tämä on valtavan suurta bisnestä. Verovaroin! Heille rahaa kyllä riittää, mutta nurkkaan ahdistettu perhe ongelmineen saattaakin löytää itsensä tilaneesta jossa koti onkin kolkko eloton ja autio kun lapset väkisin vastoin tahtoaan raahataan vieraaseen perheeseen.
Entä ne tilanteet, kun perhettä tuetaan vuosia kaikin tavoin, mutta vanhempia vain ei kiinnosta. Usko tai älä, on koettu.
Onko sekin vain viranomaisten syytä?
No uusin ehdotus Räsäseltä on, että lastensuojeluilmoituksen teheen pitäisi saada tietää, miten asia etenee sossussa. Ei voi olla niin elämästä vieraantuneita politiikkoja.....tämän lakimuutoksen lopputuleman tietää kaikki, joille aivot on annettu.
Asiat on nähty vain feministien näkökulmasta, naqisissa ei ole vikaa, mutta miehet ovat sikoja.
Tässä hieman toisenlaista tietoa.
Demeter-työ
Maria Akatemian Demeter-työ on ennaltaehkäisevää perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyötä, jossa on erikoistuttu naisen henkisen ja fyysisen väkivallan dynamiikkaan. Työ käynnistettiin psykoterapeutti Britt-Marie Perheentuvan johdolla ja RAY:n tukemana vuonna 2003. Demeter-työssä on haluttu tuoda esiin naisen piilotettu aggressiivinen puoli, joka yhteiskunnassa on tabu, sekä vastata naisten avuntarpeeseen tämän puolen tunnistamisessa ja kohtaamisessa.
Demeter-työ tarjoaa apua naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Lisäksi tavoitteena on juurruttaa työssä saatua kokemusta ja asiantuntemusta osaksi yhteiskunnan rakenteita tarjoamalla palveluita ammattilaisille, jotka kohtaavat väkivallan kysymyksiä lähisuhteissa, perheissä, työyhteisöissä ja yhteiskunnassa.
Demeter-työstä saadusta kokemuksesta on luotu teoria naisen väkivallan dynamiikasta ja sisäisestä käsikirjoituksesta, joka on julkaistu kirjassa ”Tietoisuuden tie alkurakkauteen – väkivalta on ehkäistävissä” (Perheentupa, toim. Karhunen, Maria Akatemia 2010).
Naisen väkivallan asiantuntemus Maria Akatemiassa jatkuu RAY:n tukemana MaSu-projektissa (2010-2013), jonka päämääränä on maahanmuuttajataustaisten naisten tukeminen väkivallan ehkäisytyön kautta.
Demeter-työn toimipisteet sijaitsevat Helsingissä ja Tampereella.
------
Puheet vuosia kestäneestä TUESTA ovat täyttä valhetta.
Jos haluaa valheisiin uskoa, niin siitä vaan minun puolestani.
Mitä TUKEA se on, että sossu tai perhetyöntekijä käy aina vain pyörittelemässä peukaloita, että sitä tukea, jota perhe tarvitsisi ja johon heillä lakien mukaan olisi oikeus, ei ole olemassakaan kuntien laittomuuksiin menneiden säästöjen takia.
Esim. ls:n perhetyö on niin turhaa rahan haaskausta ja pelkkää lume-tukea, että sen olisi voinut lakkauttaa saman tien kun se keksittiin muun oikean avun puutteessa. Se on olemassa vain siltä varalta, että jos huostaanottoon päädytään, voi sossu kirjata papereihin hallinto-oikeutta varten, että "avohuollon tukea tarjottu, mutta se ei ollut riittävää."
Toki kuntien välillä on suuria eroja, mutta suurimmassa osassa kuntia on tilanne se, mitä yllä kuvasin.
Se vuosia kestänyt valhetuki on ollut monen perheen kohdalla sellaista kiusaamista, että ennen ls:n asiakkuutta työelämässä olleet vanhemmat ovat joutuneet jättämään työnsä.
Yksityisen puolen ammattiauttajat näkevät työssään ne tuhot, joita lasten"suojelu" saa aikaan pahimmillaan perheiden elämässä.
Eräs äiti soitti Auttavaan puhelimeen tuollaisen valheavun pyörityksessä. Kun henkilö langan päässä ymmärsi, mistä oli kysymys, hänen ensimmäiset sanansa olivat: "Me kyllä auttavana tahona tiedämme sen, miten hirvittävän väkivaltaista lastensuojelu voi pahimmillaan olla."
Ei ole yleensä kyse oikeasta avusta, vaan sen vastakohdasta.
Kertokaapas siis meille, MITÄ se tuki pitäisi sitten olla.
Toimeentulotukea saa tarvittaessa. Kun esim. pyöräyttää lapsen, asunto järjestetään.
Itse olen törmännyt tilanteeseen, jossa vuosia vatvotaan saman asian parissa. Ihan kaikkiko pitäisi tehdä valmiiksi? Vanhempi ei jaksa perushoivaa tehdä, mutta lasta ei saa edes tilapäisestikään siis siirtää toisenlaisiin oloihin? Mitä IHMETTÄ se tuki sitten konkreettisesti olisi? Kaikkiko pitäisi tehdä valmiiksi? Ja miten tilanteeseen sopii sitten UUSIEN lasten tekeminen, kun entisistäkään ei "jaksa" huolehtia? Siihenkö kuitenkin ON energiaa?
"Eräs äiti soitti Auttavaan puhelimeen tuollaisen valheavun pyörityksessä. Kun henkilö langan päässä ymmärsi, mistä oli kysymys, hänen ensimmäiset sanansa olivat: "Me kyllä auttavana tahona tiedämme sen, miten hirvittävän väkivaltaista lastensuojelu voi pahimmillaan olla.""
Jopas taas tulee oikeaa FAKTAA...
Ja tällä saarnalla maailman on taas paljon parempi. Onneksi meillä on ammattilaisia kasvattajina tässä maassa. Mihin pulaa tässä jäädään jos ja kun joskus eläköidyt. Toivoisin ammattikasvattajalle joskun omalle kohdalle tapahtuvan, jotain sellaista mikä suistaa elämäsi raiteiltaan. Saattaisit saada "ammattiisi" uuden ja tuoreen näkökulman. Ammattilaiseksi sinulta näkyy unohtuvan neutraali suhtautuminen ja kovin herkästi loukkaanut, jos erehtyy arvostelemaan kaikkivaltiasta koulujärjestelmäämme tai epäilemään opettajien taitoja.
Ja sinun irvistelysikö ovat SUURTA faktaa, mutta toisten kokemukset sitä eivät sitten olekaan... Onpa outo asenne.
Minkälaisena SUURUUTENA itseäsi pidät kun esittämiisi kysymyksiin pitäisi vastata "meille"? Palstan tarkoitus on vaihtaa kokemuksia toisten samassa tilanteessa olleiden kanssa, täällä ei olla tilivelvollisia yhdellekään ylhäältä irvistelijälle, on sitten kokemuksesi itsestäsi miten monena persoonana tahansa.
Mene kysymään niiltä, jotka tuollaiseen osaavat vastata, vaikka sinne toimeentulotuen porteille. Minä en ole tarvinnut lastensuojelusta tai toimeentulotuesta ikinä puupennin vertaa apuja.
Kun sinulla on niin mahdoton tarve jostain syystä l a v e r r e l l a loputtomiin perinteisistä ls:n stereotypioista, niin todennäköisesti tulet täällä raskaasti pettymään. Kun maailmaa katselee makarooninäöllä ja toivoo mässäilyä sosiaalipornolla, tuskin tulet saamaan toivomaasi keskustelua aikaiseksi. Täällä useimmilla on pieniäkin lapsia, työ ja koti hoidettavana, ei kovin monella ole aikaa jonnin joutaviin jaarituksiisi, jotka eivät kosketa itseä millään tavalla.
Tutustu lakeihin, mitä ovat peruspalvelut tai avohuollon tuet, niillä tiedoilla pääset jo pitkälle. Voit myös selata vanhempiakin sivuja, täällä on ollut paljon esillä ehdotuksia tuiksi, joiden käyttöön ottoa esim. Talentiakin on kannattanut jo vuosia, mutta jotka eivät ole poliitikoille kelvanneet. Niistä löydät faktaa, mitä ihmiset tarvitsisivat, mutta ne tuskin vastaavat niitä oletuksia, joita itse pidät faktoina.
Ehkäisevään lastensuojeluun panostaminen kannattaa.
Lisääntynyt turvattomuus, yksinäisyys, köyhyyden kasvu ja sosiaalisten verkostojen puute ovat lisänneet ehkäisevän lastensuojelun tarvetta.
Lastensuojelun Keskusliitto.
Lehdistötiedote 12.6.2012.
http://www.lskl.fi/tiedottaa/tiedotusvalineille/tiedotteet/ehkaisevaan_lastensuojeluun_panostaminen_kannattaa.2576.news
-------
Miesnäkökulma ehkäisevässä lastensuojelussa hyödyntää koko perhettä.
Poikien kasvuun ja kehitykseen liittyvät erryispiitreet tulee ottaa huomioon hyvinvointipalveluista suunniteltaessa.
Miesnäkökulman huomioonottaminen voisi olla yksi keino auttaa ja tukea perheitä.
Muistaakseni eräs STM:n asiantuntija Sirkka Perru antoi ohjeet neuvoloille, jossa sosiaalityöntekijöitä ohjeistettiin kysymään raskaana olevilta naisilta onko sun ukkos hakannut sua raskausaikana, synnytyksen jälkeen, tai myöhemmin.
Onneksi neuvoloissa otetaan uusien ohjeiden mukaan nykyään huomioon myös isät.
Lastensuojelun Keskusliitto tiedote lehdistölle 13.6.2012.
http://www.lskl.fi/tiedottaa/tiedotusvalineille/tiedotteet/miesnakokulma_ehkaisevassa_lastensuojelussa_hyodyntaa_koko_perhetta.2581.news
-------
Ovatko lastensuojelusta vastaavat tahot kapinassa keskenään?
Lastensuojelun Keskusliitto.
Lehdistötiedotteet
3.9.2012 13.09
Tiedonkulun ongelmat lastensuojelussa selvitettävä
Viranomaisten välisessä tiedonsiirrossa piiloudutaan salassapitovelvollisuuksien taakse liian usein. Lainsäädäntö ei estä tiedonkulkua, mutta nyt on vakavasti pohdittava estääkö nykyisen kaltainen byrokratia inhimillisen kohtaamisen, esittää Lastensuojelun Keskusliitto.
Viime päivinä olemme joutuneet miettimään mikä meni vikaan tapauksessa, joka johti 8-vuotiaan tytön kuolemaan. Läheisten hätä ja huoli on ollut ilmeinen. He ovat kuitenkin toimineet asiassa aktiivisesti, kuten välittävien aikuisten kuuluukin.
– Kihlakunnan syyttäjän päätös jättää poliisille tutkintapyyntö lastensuojelun toiminnasta on tärkeä signaali. On ensiarvoisen tärkeää, että tapahtumien taustalla olevat tosiasiat, jotka johtivat surulliseen lopputulokseen, tutkitaan perusteellisesti. Vastaavilta tapauksilta on vältyttävä tulevaisuudessa painottaa Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro.
– Tämä on oppimisen paikka viranomaisille. Jos tämän ääreen ei pysähdytä, voi tällaisia tapauksia valitettavasti tulla lisää.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tekemät päätökset perustuvat pääsääntöisesti monelta eri asiantuntijalta koottuun tietoon. Keskeistä on myös sosiaalityöntekijän ja asiakasperheen välille muodostuva vuorovaikutussuhde.
– Onkin selvää, ettei kukaan tee tämän kaltaista virhettä yksin eikä lopputulos voi olla yksittäisen sosiaalityöntekijän vastuulla. Päätöksenteon taustalla on aina iso joukko ihmisiä ja asiantuntijoita.
Sosiaalityöntekijät tarvitsevat aikaa sekä perheiden kanssa työskentelyyn että päätöksenteoksen tueksi tarvitsemansa tiedon kokoamiseen muilta viranomaisilta. Ongelmaksi voi muodostua viranomaisprosessien eteneminen eriaikaisesti.
– Tällöin ollaan tilanteessa, jossa kaikkea tietoa ei saada päätöksenteon tueksi. Ja näin näyttää valitettavasti tapahtuneen myös tässä tapauksessa, kun lapsen inhimillinen hätä ei ole välittynyt viranomaisille. On selvitettävä, päätyikö kaikki saatavilla oleva tieto asiasta päättävälle.
Traaginen tapahtuma haastaa viranomaisyhteistyön pohtimaan sellaisia keinoja, joilla parhaiten jatkossa varmistetaan lapsen edun mukainen saumaton tiedonkulku niille tahoille, jotka sitä lapselle ja perheelle palveluja järjestäessään tarvitsevat ja erityisesti päätöksenteon tueksi, Sauro painottaa. Lainsäädäntö ei sitä estä.
– Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa kyllä sujuvan tiedonsiirron. Nyt salassapitovelvollisuuden taakse piiloudutaan liian usein.
Viranomaisten tulisi Sauron mukaan kiinnittää huomiota myös siihen, miten suoraan lapsen ja perheen ongelmista puhutaan.
– Meidän on myös vakavasti mietittävä onko meillä aikaa ja halua kohdata avuntarvitsijat. Vain avoin asioiden käsittely auttaa lasta ja perhettä. Lapsella täytyy olla myös luottoaikuisia, jotka pysähtyvät lapsen mielipiteiden ja näkemysten äärelle. Lapsen viestiä ei saa koskaan sivuuttaa. Vai onko näin, että nykyisenkaltainen byrokratia estää inhimillisen kohtaamisen? Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen pohtii.
Pelkkä yksittäisen tapauksen taustojen selvittäminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan entistä enemmän tietoa siitä, millaisia tilanteita, asioita ja haasteita lastensuojeluasiakkaiden taustalla on.
– Sen selvittäminen vaatii tilanteiden systemaattista tarkastelua, joka meiltä Suomesta puuttuu. Lastensuojelun tutkimus on hajanaista ja ehkä sattumanvaraista, Heinonen toteaa.
Lisätietoja:
Tiedottaja Hanna-Mari Savolainen
puh. 044 329 0029
[email protected]
--------
Oikeusministeri Anna Maija Henriksson oli tänään Aaamu Tv haastattelussa liittyen lapsisurmaan.
Puutteita viranomaisyhteistyössä poliisin ja lastensuojelun yhteistyössä.
Oikeusministeriö
13.9.2012 15.00
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson: Tutkintaryhmä selvittämään perusteellisesti 8-vuotiaan tytön surmaa
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on päättänyt käynnistää toimet puolueettoman tutkintaryhmän asettamiseksi selvittämään kohua herättänyttä tapausta, jossa isä ja hänen naisystävänsä ovat syytettyinä 8-vuotiaan tytön kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä.
- Tutkintaryhmän tehtävänä on tehdä kattava selvitys kaikkien asiaan osallistuneiden henkilöiden ja viranomaisten toimista, jotta traagiseen tapahtumaan johtaneista seikoista saadaan mahdollisimman tarkka kuva. Meillä on velvollisuus tutkia tämä asia perusteellisesti, jotta tällaista ei tapahtuisi tulevaisuudessa, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoi.
Isää ja hänen naisystäväänsä koskevan oikeudenkäynnin lisäksi käynnissä on poliisin aloittama esitutkinta, jossa selvitetään, ovatko lastensuojeluviranomaiset syyllistyneet virkavirheisiin asian käsittelyssä.
Myös sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän selvittämään yleisemmällä tasolla lastensuojelun toimintaa ja lastensuojelulainsäädännön muutostarpeita.
- Tulevaisuutta ajatellen olen sitä mieltä, että Suomessa tulisi vakavasti harkita Ruotsin niin kutsuttua Lex Bobbya vastaavaa lainsäädäntöä, jonka mukaan sosiaaliviranomaisella on velvollisuus selvittää viranomaisten toimet kaikissa tapauksissa, joissa lapsi on kuollut rikoksen seurauksena.
Lisätietoja:
erityisavustaja Robin Harms, puh. 02951 50176
s-posti: [email protected]
------
Syrjäyttäminen luo syrjäytymistaä
Ongelmat saattavat johtua myös ihmisten asenteista.
Nyt Suomen päälle on leviämässä huolestuttava lapsi- ja nuorisovastainen kampanja.
Ääri-ilmiönä voidaan määritellä, vaikkapa häät, joihinka ei haluta lapsivieraita.
Älkää tuoko lapsia häiriköimään häätilaisuuteen.
Aamulehti 9.9.2012.
http://www.aamulehti.fi/Paakirjoitukset/1194766362700/artikkeli/syrjayttaminen luo syrjaytymista.html
------
Varhainen puuttuminen.
Mahdollisuus nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.
Tästäkö käynnistyi perheiden ahdinko, lasten huostaanotot ja syrjäytyminen?
Sosiaali- ja terveysministeriö 7.5.2004.
http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1065877
---------
Kopio edellisestä tiedoitteesta.
Jokainen pohtikoon tästäkö käynnistyi perheiden ja lasten syrjäytyminen.
Aktiivinen sosiaalipolitiikka -työryhmä esitti vuoden 1999 muistiossaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kuntoutuskokeilun toteuttamista. Valtakunnalliseen nuorten kuntoutuskokeiluun, jonka Kansaneläkelaitos järjesti yhdessä opetus-, nuoriso-, työvoima- sekä sosiaali- ja terveystoimen kanssa, osallistui 18 projektia eri puolilta Suomea vuosina 2001−2003. Kokeilu suunnattiin nuorille, jotka tarvitsivat tukea peruskoulun suorittamisessa tai peruskoulun ja ammatillisen koulutuksen nivelvaiheessa.
Käsillä oleva selvitys perustuu kuntoutuskokeilusta saatuihin kokemuksiin ja erityisesti kokeilun kahteen alueelliseen hankkeeseen. Selvitystyön tavoitteeksi asetettiin varhaisen nuorten ongelmiin puuttumisen ja nuorten tukemisen selvittäminen muutaman projektipaikkakunnan toimintakäytännöissä. Tarkastelun kohteena on ollut 15−17-vuotiaiden nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävien projektien ja palvelujärjestelmän suhde.
Peruskouluikäiset ovat vielä koulun "silmien alla" ja alaikäisyytensä vuoksi hyvin tavoitettavissa. Koulun luonnollinen yhteydenpito koteihin ja toisin päin on monessa tilanteessa parasta varhaista puuttumista nuorten asioissa. Ensisijaisesti tarvitaan kodin ja koulun "kumppanuutta".
Kodin ja koulun yhteistyön ohelle tarvitaan sektorien rajat ylittävää yhteistoimintaa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukemiseksi. Kokeilun projektit ovat olleet hyvä tuki ja vahvistaja kunnissa nuorten kanssa tehtävässä työssä. Kuntoutuskokeilun tulokset osoittavat, että monitahoisella ja tiiviimmällä yhteistyöllä saadaan aikaan toivottuja tuloksia. Moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseksi tarvitaan kuitenkin eri sidosryhmien toimintaa yhdistävää ohjeistusta ja yhteistyötä koordinoivaa henkilöä eri palvelujen välillä.
Jatkossa keskeisenä lähtökohtana tulisi olla se, että jokaisessa kunnassa toimisi yhteistyöryhmä. Yhteistyöryhmässä olisi mukana sellaisia henkilöitä koulutoimesta, sosiaali- ja terveystoimesta, nuorisotoimesta/ -työstä, työvoimatoimesta ja paikallisen Kelan toimistosta, jotka omassa työssään ovat joko tekemisissä nuorten kanssa tai tuntevat kuntoutusasioita. Yhteistyössä käsiteltäisiin nuorten asioita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ryhmän tehtävänä olisi varmistaa, että syrjäytymisvaarassa oleva nuori saa tarvitsemansa tuen ja palvelut. Kysymys olisi kuntoutuksesta sosiaalisin perustein, mikäli diagnostisoitua vikaa, vammaa tai sairautta ei ole. Toiminnassa korostuisi paikallisen yhteistyön merkitys sekä nuoren ja hänen perheensä asema.
Ritva Linnakangas & Asko Suikkanen. Varhainen puuttuminen. Mahdollisuus nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Helsinki 2004. 138 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2004:7
--------
Palveluihin tarvitaan miesnäkökulmaa.
Suomem Mielenterveys Seura.
Tiedotteet
31.8.2012 14.41
Palveluihin tarvitaan miesnäkökulmaa
Perhe- ja lapsensurmien taustoista eilen 30.8. julkistetussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksessä on useita konkreettisia suosituksia, joilla surmia voitaisiin ehkäistä.
Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohosen mielestä ohjenuorana tulee olla kolme tärkeää näkökulmaa: matalan kynnyksen palvelut, palveluiden räätälöinti ja miesten kuuleminen.
Mielenterveysseura on kehittänyt matalan kynnyksen kriisiapua ja puhunut matalan kynnyksen palveluiden vaikuttavuuden ja tärkeyden puolesta.
– Suomessa on kyettävä antamaan matalan kynnyksen palveluita ympärivuorokautisesti, toteaa Ruohonen.
Pelkät palvelut eivät riitä
– Nyt on tarkasteltava perhesurmia ja koko palvelujärjestelmäämme. Osataanko vaikeassa elämäntilanteessa olevia miehiä kuunnella ja auttaa? Selvityksestä nousee kuva, että osalla perhesurman tehneistä miehistä on ollut vaikea löytää oikeanlaista apua, vaikka olisivat yrittäneet sitä hakea. Hätää ei kuultu.
– Ei pidä mennä sen ikiaikaisen väitteen taakse, etteivät miehet puhu. Kyllä puhuvat, mutta pitää osata myös kuunnella.
Tarvitsemme nykyisen palvelujärjestelmän kehittämistä, täysin uusia palvelumuotoja sekä henkilökunnan lisäkoulutusta. Auttamistyön on oltava aiempaa moniammatillisempaa rajat ylittävää yhteistyötä. Silti on oleellista, että yksi auttajataho ottaa kokonaisvastuun ihmisestä.
– Julkista sosiaali- ja terveyshuoltoa on rakennettu ehkä liiaksi keskivertoihmiselle, jota ei edes ole. Ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat erilaisia ja räätälöidyt ratkaisut ovat jääneet liian vähälle huomiolle.
Lisätietoja
Marita Ruohonen, toiminnanjohtaja
050 5677 526, marita.ruohonen(at)mielenterveysseura.fi
-------
Sijoitetun lapsen elämää siirrellään paikasta toiseen.
Perhekoulutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen ja professori Tarja Pösö ovat selvittänet miten sijoitettujen lasten oikeus pysyviin kasvuolihin toteutuu tänä päivänä.
Näin uutisoitiin runsaat 2- vuotta sitten, ovatko lapset edelleenkin heittopusseja?
Iltalehti 17.5.2010.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010051711682858_pr.shtml
------------
Huostaanottoja on vähennettävä.
Keskustan varapuheenjohtja Juha Rehula vaatii maahan huostaanottojen vähentämisohjelmaa.
Tutkimusten mukaan suomalaiset lapset ja nuoret uhkaavat jakaantua entistä jyrkemmin hyvin- ja pahoinvoiviin.
Ketkä kantavat vastuun parin sukupolven huutolaislapsista?
Lapsibisnes alkoi muistaakseni vuonna 2005, jolloinka "lastensuojelussa" otettiin käyttöön Amerikkalainen 14 kohtainen Pride ohjelma, jonka jälkeen myös lasten ja nuorten huostaanotot lähtivät jyrkkään kasvuun.
Pride järjestöstä Wikipediassa löytyy lisää tietoa maailmanlaajuisesta Pride järjestöstä, jotka ovat ylpeitä omasta homo-, lesbo-, bi-, tans seksuaalisuudestaan.
Ovatko seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ajamassa tavallisia perheitä, lapsia ja nuoria toisenluokan kansalaisiksi?
Seta järjestön tavoitteena on Sateenkaariperheet, heidän mielestä riittää, kun lapsella on kaksi toisia rakasravaa isää, tai äitiä. -Lapsilla ei ole siihen mitään sanottavaa.
Aamulehti 26.8.2010 varapuheenjohtaja Juha Rehulan kannaotto huostaanottoihin.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194764170146/artikkeli/keskustan rehula vaatii huostaanottojen vahentamisohjelmaa.html
---------
Ensi- ja turvakotien liitto.
Mitä tarkoittaa lapsen etu?
Lastensuojelussa on aina otettava huomioon lapsen etu. Se on lapsen kannalta paras ratkaisu kussakin tilanteessa.
Lain mukaan työntekijöiden on pohdittava eri toimintavaihtoehtoja ja mietittävä, mikä on lapsen kannalta paras ratkaisu. Laissa on lista asioista, joihin on kiinnitettävä huomiota, kun lapsen edun toteutumista arvioidaan. (Lastensuojelulaki 4§)
Lapsen edun määrittely voi olla mutkikasta. Ihmisillä saattaa olla hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mikä olisi lapselle hyväksi. Lapsen etu ei välttämättä tarkoita sitä, että päätökset ja ratkaisut tehtäisiin aina niin kuin lapsi tai hänen vanhempansa haluaisivat.
Lapsen etua pohdittaessa pitäisi osata ajatella nykyhetkeä pidemmälle. Se, mikä tuntuu juuri nyt hyvältä, ei ehkä olekaan sitä jonkin ajan kuluttua. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Siksi lastensuojelun päätöksiä tehtäessä joutuu usein sietämään epävarmuutta.
Lastensuojelussa on kyse sinun hyvinvoinnistasi, turvallisuudestasi ja tulevaisuudestasi. Aikuisten pitää ottaa sinut mukaan, kun eri vaihtoehtoja pohditaan, ja kuunnella sinua. Voit vaikuttaa ratkaisuihin kertomalla, mitä ajattelet.
----------
Koskiselle tiedoksi, että on niitäkin - lähes koulutusta vailla olevia sijaisvanhempia - jotka saavat verkostoissaan neuvoteltua itselleen ja kouluttamattomalle puolisolleen kokopäiväisen työn ja kaksinkertaisen palkan sijaisvanhemmuuteen verrattuna muihin sijaisvanhempiin.
Eli kaikki on kiinni siitä, miten hieno ja RÖYHKEÄ ihminen olet ja onko sinulla hyvävelisuhteita.
Eli Kokskinen, ei muutaku nokka pystyyn ja jälkikasvu mukaan haaremiin businesta pyörittämään. Ja joistakin sijoituistakin voi sitten tulle firmaan lisää bisnesmiehiä ja - naisia vaikka naimakauppojen kautta.
Kunnon bisnesperhe pystyyn ja pari hevosta kulissiksi. Siinä se.
Kova ääni ja asenne: "Olen hiton hyvä kasvattaja".
KATO SE ON HYVÄN SIJAISPERHEEN MERKKI, KUN ON JONKINLAINEN KONI TALON SEINUSTALLA.
HEVOSELLA HÄMÄTÄÄN TARKINTAKIN VALVOJAA - JOTEN LAADUSTAKAAN EI VÄLIÄ. HEIKOMMALLAKI9N MENEE, EIKÄ KUKAAN EPÄILE MITÄÄN!!!!!!
Lasten ja perheiden ongelmat tuottavat sijaisperheitä.
Lainaus Sosiaaliportista.
Lapsikohtaiset kustannukset/teoreettinen laskelma
Avohuollon tukitoimet 8 e/vrk 250 e/kk 3.000 e/vuosi
Sijaisperhehoito 50 e/vrk 1.500 e/kk 18.000 e/vuosi
Ammatillinen hoito 200 e/vrk 6.000 e/kk 72 000 e/vuosi
Sijoitettujen lasten hoitokustannuksista syntyy Suomen kunnille yhden vuoden aikana noin 528 miljoonan euron kustannukset pelkästään lasten hoitovuorokausikustannukset mukaan laskien. Ei siis ole ihan sama minkälaista hoivaa lapsi saa.(Sirkka Rousu: LapsiArvi – arviointijärjestelmä lapsipolitiikan ja lastensuojelupalvelujen arviointiin. Suomen Kuntaliitto, tutkimus- ja kehittämisohjelma 2005- 2008).
Viiden suurimman kaupungin selvitysten mukaan avohuollollisten palvelujen kustannukset muodostanevat noin 15% kunnan lastensuojelun kokonaiskustannuksista, kun asiakkaista kaksi kolmasosaa on avohuollon asiakkaina. Lastensuojelun palvelujärjestelmä näyttää olevan monella tavalla kriisissä. (Rousu & Holma 2004, Lastensuojelun kustannustyöryhmä 1998)
Lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä on purettu ja se korvataan valtionosuusjärjestelmään liitettävällä kertoimella, joka perustuu lasten ja nuorten huostaanottojen lukumääriin kunnissa. Tiedot saadaan vuosittain THL:n tilastosta.
Perheeltä sijaishuollon kustannuksista perittävät osuudet
Lastensuojelulain mukaisena sijaishuoltona, avohuollon tukitoimena tai jälkihuoltona järjestetyn perhehoidon, laitoshuollon tai asumispalveluiden kustannusten korvaukseksi voidaan lapsen vanhemmilta periä asiakasmaksu. Maksun määräämisessä tulee huomioida vanhemman toimeentulon edellytykset ja muut huollolliset näkökohdat. Perittävä maksu jaetaan vanhempien kesken heidän maksukykynsä mukaan.
Lastensuojelulaki 19 § (Finlex)
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 7§ 734/1992 (Finlex)
Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 20§ 912/1992 (Finlex)
Vanhemmilta perittävässä maksuosuudessa voidaan huomioida
•maksukykyä arvioitaessa tuloja ja menoja voidaan arvioida yksinkertaisesti elatusmaksun määräytymisperusteilla
•jos vanhempi on työtön, voidaan korvaukseksi voidaan periä ainoastaan lapsikorotukset työttömyyskorvauksista
•työssäkäyvän vanhemman osalta laskelman pohjana voidaan käyttää elatusavun maksuperustetta
•jos toinen vanhemmista on tuloton ja toinen ansaitsee esimerkiksi palkkatuloa, korvaa enemmän ansaitseva suuremman osuuden lapsen sijaishuollon kustannuksista. On mahdollista, ettei toisella ole maksuosuutta lainkaan.
Lapsen saadessa perhehoitoa, laitoshuoltoa tai asumispalveluja sijais- tai jälkihuoltona taikka avohuollon tukitoimena, voi kunta maksua vahvistamatta periä ja nostaa lapselle tulevat elatusavut. Myös muista lapsen tai nuoren asiakasmaksulain 14 §:n mukaisista tuloista voidaan periä kohtuulliseksi katsottava maksu. Perittävä maksu voi olla enintään 1 342,50 euroa kuukaudessa. Perittävä maksu ei saa kuitenkaan ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia.
Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 20 § (Finlex)
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 7 § ja 14 § (Finlex)
Lapsilta perittävissä maksuissa huomioidaan
•lapsen maksuosuudessa huomioidaan kaikki tulot, lapsilisät, elatusavut, perhe-eläkkeet, mutta myös esim. lapsen nimiin siirretyn omaisuuden tuotot (esimerkiksi pääomatulot). Kunta voi siis periä tai nostaa ko. tulot siltä ajalta, kun laitos- tai perhehoito kestää. Omaisuudet eivät ole kovin tavallisia, mutta on kuitenkin tilanteita, joissa lapselle on esim. perinnöllä siirtynyt vaikkapa osakkeita. Osakkeita ei siis tarvitse myydä, mutta niiden tuotto vaikuttaa maksuosuuteen
•lapsen tuloista, korvauksista ja saamisista (lapsilisää ei lasketa mukaan) tulee varata vähintään 40 % hänen itsenäistymisvaroihinsa. Lapsen etu tulee ennen kunnan etua. Jos lapsella ei ole sellaisia varoja, joista itsenäistymisvaroja voitaisiin kerryttää, ei lapselta voida myöskään periä asiakasmaksua. Tällöin lastensuojelulaki menee asiakasmaksulain ohi.
Jälkihuolto -osioon
Tekstin on laatinut
Verkkotoimitus
Sisältö tarkistettu
12.9.2012
-------
JOO. Ei muuta ku jonkinlainen koni seinustalle, niin saa hämättyä, että olisi laadukastakin sijaishuoltoa. Sen jälkeen ei edes itse sijaisvanhemamman tarvitse olla paikalla - voi liehotella ympäri kyliä juoruamaSSA JA PUHUMASSA MERSUSSA KÄNNYKKÄÄN JA JAKELEMASSA IRTOKARKKEJA. Kätevää.
ELI VAADIN, ETTÄ JAKUVAN RAHAN NAUKUMISEN SIJAAN ALETAAN PUHUA LAADUSTA JA LASTEN HYVINVOINNISTA - EI PULLEIDEN SIJAISVANHEMPIEN HYVINVOINNISTA NIINKÄÄN.
Pekka Saurin kannaotto.
16.9.2012
Keskustelu presidentti Niinistön syrjäytymisen ehkäisyohjelmasta on lähtenyt väärille jäljille
Tasavallan presidentin julkistaman syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävän ”Ihan tavallisia asioita” –paperin herättämä keskustelu uhkaa karata täysin hakoteille. Vaarana on, että tärkeä aihe lukkiutuu hedelmättömään vastakkainasetteluun yksilön ja yhteiskunnan vastuiden ja velvollisuuksien välillä. Presidentin julkilausumaa on eri foorumeilla arvosteltu ja irvistelty keskittymisestä pelkästään yksilön vastuuseen ja yhteiskunnan rakenteellisten ongelmien ohittamisesta. Kritiikkiin on varmasti perusteitakin, mutta tämä mustavalkoinen nokittelu ei auta syrjäytyneitä hiventäkään.
Suomalainen hyvinvointivaltio on kansalaisten vaurastumisen myötä edennyt tilanteeseen, jossa yksilöt ovat yhtäällä ja yhteiskunnan palvelujärjestelmä toisaalla. Yksilöt edellyttävät tai vaativat palvelujärjestelmältä toimenpiteitä erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi tai lievittämiseksi. Yhteisöllisyys on ulkoistettu palvelujärjestelmälle.
Keskustelussa pitäisi kai etsiä keinoja muun muassa siihen, miten koulupudokkaat saadaan kouluun ja työelämään tai miten kasaantuva köyhyys saadaan puretuksi. Suomessa niin koulutus kuin työttömyyskin näyttävät periytyvän. Tässä urakassa riittää vastuuta sekä yksilöille että yhteiskunnan järjestämille palveluille.
Yhteiskunnan rakenteiden parantamisesta ja palvelujärjestelmän kohentamisesta ei ole suurtakaan hyötyä, elleivät myös yksilöt aseta itselleen omia tavoitteita ja tee omia päätöksiään tulevaisuutensa järjestämisestä – ja kääntäen: yksilön omat tavoitteet ja päätökset tarvitsevat tuekseen yhteiskunnan rakenteiden ja palvelujärjestelmän jatkuvaa parantamista ja ajanmukaistamista. Tämän realiteetin tunnistamisen ei luulisi olevan mitään rakettitiedettä.
Toivon, että jatkokeskustelussa kyetään nousemaan viime päivinä kaivetuista iänikuisista poteroista. Hyvä yhteiskunta rakentuu vastuullisista yksilöistä, yhteisestä edusta ja luotettavasta palvelujärjestelmästä. Suomi voisi halutessaan näyttää sellaisen yhteiskunnan rakentamisessa esimerkkiä.
Lisätietoja:
Pekka Sauri, p. 0500 433 464
--------
Pelastakaa Lapset ry Siltahanke.
Miten kaikki sai alkunsa
Sillan rakenteet ovat syvässä käytännön maaperässä. Työskennellessäni pitkään lastenkodin johtajana näin käytännössä, miten tärkeä ja osittain käyttämätön voimavara omahoitajasuhde on.
Hakeuduttuani perheterapeuttikoulutukseen vuonna 2003 mietin voisiko perheterapeuttisilla tapaamisilla tukea nimenomaan omahoitajasuhdetta. Aloin tavata omassa lastenkodissani omahoitajia ja lapsia erillisissä perheterapia tapaamisissa. Tapaamisissa omahoitaja ja lapsi yhdessä saivat tilan ja paikan rauhassa ja säännöllisesti käydä vuoropuhelua yhteisistä tärkeistä asioista. Johtajana näin myös sen, miten hankalaa joskus lapsen ja lapsen läheisten oli käydä vuoropuhelua esim. syistä, miksi lapsi oli lastenkodissa. Siksi aloin perheterapeuttikoulutuksessa tapaamaan myös lasta ja hänen vanhempiaan lapsen kotona.
Näillä tapaamisilla käytiin läpi monia perheen näkökulmasta tärkeitä asioita. Palaute molemmista tapaamisista oli myönteinen. Myös oma suhtautuminen erillisiin viranomaispalavereihin muuttui avoimen dialogisuuden ajatusten myötä.
Kaikesta tästä syntyi ajatus, voisiko tämäntapaista perheterapeuttista työskentelyä tehdä myös muissa lastenkodeissa. Valmistuttuani perheterapeutiksi aloimme yhdessä kollegani kanssa suunnitella hanketta, jonka tavoitteena oli huostaan otetun lapsen elämäntarinan eheyttämisen tukeminen perheterapeuttisilla tapaamisilla, joissa olisi mukana lapsi, lapsen läheinen ja omahoitaja. Monen vaiheen ja ihmeenkin kautta rahoitus projektille saatiin ja näin syntyi Silta.
Pirjo Kiiskinen
----------
Sosiaali- ja terveysalan tietopalvelu.
Mikäli ymmärsin oikein pikaselauksella, kysymyksessä on uusia näkökulmia lasten ja perheiden tukemiseen ja auttamiseen sekä Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden kouluttamiseen ja palveluiden kehittämiseen.
Tässä aiheena.
Lastensuojelun aiheet herättävät keskustelua.
https://www.vanhempaintietopalvelu.fi/ajankohtaista/5064.html
----------
Sosiaali- ja terveysalan tietopalvelussa mielenkiintoisia uusia näkökulmia.
Tässä aiheena. Lapsi, tuomari- ja psykoanalyytikko.
https://www.vanhempaintietopalvelu.fi/tuote/506433854.html
-----------
Sosiaali- ja terveysalan tietopalvelu. Vanhempien palvelut.
Lastensuojelun aiheet ovat herättäneet keskustelua.
Lisätietoa.
https://www.vanhempaintietopalvelu.fi/ajankohtaista/5064.html
----------
Itsemurhat harvinaisempia monimuotoisia mielenterveyspalveluita tarjoavissa kunnissa.
Tämä linkki on 83 sivuisen raportin viimeiselle sivulle, jossa tiivistelmä asiantuntijoiden näkemyksistä vuonna 2008.
Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan 1.1.2008 ja aikaansai lastensuojelussa työskenteleville ristiriitaisia käsityksiä huolineen ja varhaisinen puuttumisineen.
Itsemurhien ja itsetuhoisuuden syyt ovat saattaneet johtua myös lasten ja nuorten huostaanotoista ja sijoittamisesta kodin ulkopuolelle laitoksiin ja perhehoitoon.
Tämän pitäisi olla raportin viimeiselle sivulle, jossa yhteenveto asiantuntijoiden raporteista.
Stakesin mielenterveysryhmä.
HYKS:in psykiatrinen tulosyksikkö.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoiotopiiri.
Vaasan keskussairaala.
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo97763.pdf
---------
Koko sosiaali- ja terveysla olisi syytä laittaa rikostutkintaan.
Muutama vuosi sitten Mot ohjelma käsitteli yhteiskunnan varoilla perheille rakennettuja vuokra-asuntoja on vuokrattu yrityksille.
LE uutiset tänään 20.9.2012.
Ulkomaiset yritykset rynnivät hoiva-alalle.
Ulkomaiset sijoittajat valtaavat kuntien kilpailuttamia hoivapalveluita.
Kolme ruurinta vanhusten asumispalveluita tuottavaa yritystä on ulkomaalaisomistuksessa.
Kuntavaalit ovat kohta, olisiko syytä miettiä mitä puoluetta äänestää?
Yle uutiset.
http://yle.fi/uutiset/ulkomaiset_yritykset_rynnivat_hoiva-alalle/6301576
--------
Ei ole ihme, jos lapsiperheet joutuvat ahtalle, jonka surauksena ulkomaiset sijoittajat tienaavat rahaa lapsilla, nuorilla ja vanhuksilla.
Satoja vähävaraisille tarkoitetuttuja koteja on päätynyt työyhteisöasunnoiksi kansainvälisille konserneille.
Ympäristöministeriö paheksuu, mutta julkisella tuella rakennettujen asuntojen omistajayhtiö piti tilannetta täysin luonnollisena, työsuhdeasuntojahan tarvitaan.
Rahat on tietysti siirretty veroparatiiseihin ja puolueitten vaalirahastoihin.
Aamulehti 10.10.2011.
http://yle.fi/uutiset/aamulehti_sadat_vahavaraisille_tarkoitetut_kodit_muuttuivat_yritysten_tyosuhdeasunnoiksi/2936464
-------
Varhainen puuttuminen viranomaistoimintaan ja lastensuojeluun olisi pitänyt tehdä jo edellisen presidentin 12 vuotisella aikakaudelle, jolloinka perhearvot muuttuivat perusperheestä Sateenkaariperheiksi, Pride, Varhainen puuttuminen, Huoli hössötyksiin.
Mot 17.11.2008. Asumisoikeusasunnot suuri puhallus.
Klikkaa.
> Lue ohjelman käsikirjoitus.
> Lue kommentoi Mot blogissa.
> Katso ohjelma Yle Areenassa.
Mot Suuri puhallus.
http://ohjelmat.yle.fi/mot/arkisto/17_11_2008_mot_asumisoikeusasunnot_suuri_puhallus_toim_martti_backman
-------
Lapset puheeksi hanke käynnistyi Imatralla.
Viranomaiset yrittävät vanhempien kanssa löytää keinoja lasten aseman parantamiseksi.
Oulusta lähtöisin oleva valtakunnallinen hanke on levinnyt mm. Helsinkiin Turkuun Etelä-Karjalaan Imatralle.
YLE uutiset 4.9.2012.
http://yle.fi/uutiset/imatralla_lahdetaan_lapset_puheeksi_-hankkeeseen/6280824
-------
Väestöliiton Tirkistys tulevaisuuteen -tunnustuspalkinto Liisa Keltikangas-Järviselle
Lehdistötiedote
Heti julkaisuvapaa 20.9.2012
Väestöliiton Tirkistys tulevaisuuteen -tunnustuspalkinto Liisa Keltikangas-Järviselle
Väestöliitto on myöntänyt psykologian professori Liisa Keltikangas-Järviselle Tirkistys tulevaisuuteen –tunnustuspalkinnon hänen työstään lapsuuden tutkimuksen popularisoijana ja keskustelun herättäjänä. Hän on tuonut vauvan ja lapsen näkökulmaa keskusteluun, jota usein käydään pelkästään kansantalouden tai työelämän tarpeista. Näin on esimerkiksi päivähoitoa koskevissa keskusteluissa:
Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo, että tutkimusten mukaan 0-3-vuotiaan lapsen kehitys ei tarvitse päivähoitoa. Sen sijaan vanhempien työssäkäynti tarvitsee sitä. Voisi jopa todeta, että lapsi ei tarvitse subjektiivista oikeutta päivähoitoon vaan päivähoitoa tarvitsevat yhteiskunta ja työelämä.
Liisa Keltikangas-Järvinen näkisi mieluiten, että kaikilla yli 3-vuotiailla lapsilla olisi oikeus varhaiskasvatukseen. Nyt ei näin ole, vaan mahdollisuus yhteiskunnan tarjoamaan varhaiskasvatukseen on sidoksissa siihen, minkälaisen hoitomuodon lapsen vanhemmat ovat hänelle valinneet. Kotihoidossa ja perhepäivähoidossa olevat lapset jäävät vaille systemaattista varhaiskasvatusta.
−Tämä asia on tehokkaasti hämärrytetty sillä, että meillä puhutaan päivähoidosta ja varhaiskasvatuksesta samana asiana, jota ne suinkaan eivät ole, Keltikangas-Järvinen huomauttaa.
− Ei kaikki, mitä päivähoidossa tapahtuu, olen varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatusta ovat ammatti-ihmisten tarkoin suunnittelemat ja vetämät tuokiot. Näihin tulisi olla mahdollisuus kaikilla lapsille, myös niillä, joiden vanhemmat ovat valinneet kotihoidon.
Eri vaihtoehtojen laadusta ja vaikutuksista eri-ikäisiin lapsiin tarvitaan tutkimusta sekä avointa yhteiskunnallista keskustelua. Mieluiten Liisa Keltikangas-Järvinen puhuisi luovuuden tai joustavuuden puutteesta kuin vaihtoehtojen puutteesta.
Joustavuutta esimerkiksi lisäisi, jos päivähoito järjestettäisiin työpaikkojen yhteydessä. Vaihtoehdot voisivat tarkoittaa myös sitä, että vanhemmat saisivat jakaa hoitovapaan useammalle vuodelle haluamallaan tavalla, esimerkiksi työskennellä puolipäiväisesti pitempään hoitovapaan turvin. Nyt mahdollisuudet ovat "on-off". Vanhempi on joko kotona tai tekee pitkää työpäivää.
Keltikangas-Järvinen korostaa, että päivähoito sinänsä ei ole riski, vaan lapsen ikään sopimaton päivähoito. Lapsen ikään sopimaton päivähoito tuottaa hänelle stressiä, jonka vaikutukset ulottuvat pitkälle. On osoitettu, että perhepäivähoidossa, jossa oli pysyvä hoitaja ja pieni ryhmä, ei syntynyt pienilläkään lapsilla mitään stressireaktioita. Kyse oli jatkuvasta liian monimutkaisen sosiaalisen verkon hallitsemisesta ja siitä syntyvästä stressistä.
Keltikangas-Järvinen on toiminut vuodesta 1981 Helsingin yliopistossa psykologian professorina. Hän johtaa siellä persoonallisuutta ja hyvinvointia (Personality and Well-being) selvittelevää tutkimusryhmää.
Tirkistys tulevaisuuteen –tunnustuspalkinnolla Väestöliitto haluaa antaa tunnustusta perheiden hyvinvoinnin ja vanhemmuuden edistämiseksi tehdystä työstä. Palkintoa on jaettu vuodesta 1993 lähtien.
Lisätietoja: Professori Liisa Keltikangas-Järvinen, puh. 09 1912 9500, [email protected]
-----------
Helsinki Mission omistamassa lastenkodissa on sijoitettuna 12 nuorta 12-17 nuorta.
Helsingin kaupunki ostaa palvelusopimuksella vuosiitain , nuorten hoito kestää yleensä 1-6 vuotta.
Selaa sivustoja ja pohdi onko kysymyksessä lapsibisnes.
http://www.helsinkimissio.fi/?sid=455&tid=856
-------
Lastensuojelun miissio, arvot ja strategia.
SOS- lapsikylä auttaa lasta ja nuorta kasvamaan perheessä
Jokainen lapsi kasvaa perheessä (huostaanottoperheessä?) arvostettuna ja turvassa.
Tarkoittaako tämä sitä, että lapset on pelastettava turvaan pois häirikköperheistä?
Onko kysymyksessä Koivuniemen kultin luomat missiot ja arvot perheestä?
Lue lisää Missiosta.
http://www.sos-lapsikyla.fi/tietoa-sos-lapsikylasta/pages/visio-missio-arvot-ja-strategia.aspx
------
Lapsen ja perheen oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa.
Tämä johtunee ilmeisesti siitä, että uusi lastensuojelulaki astui voimaan 1.2.2008 ja koko järjestelä oli täysin sekaisin
Helsingin Sanomat 9.2.2008.
Varatuomari Leeni Ikonen lasten ja perheen oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lapsen ja perheen oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa/HS20080209SI1MP02enj
-------