Mies ehdottaa ystävyyttä, itse suhtaudun epäilevästi, koska tunteita on minulla vielä. Voiko tuosta seurata ongelmia?
Toisaalta ajattelen, että niin saattaisin pikku hiljaa päästä hänestä eroon, siis syvemmistä tunteista. Ehkä...
Toisaalta ajattelen, että niin saattaisin pikku hiljaa päästä hänestä eroon, siis syvemmistä tunteista. Ehkä...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos halut hänestä todella eroon, niin älä ala ystävyyteen, siitä ei hyvää seuraa sillä jos koet olevasi hänestä jollain tapaa riippuvainen huomaat pian hänen alkavan käyttää sitä hyödykseen. Katkaise välit kokonaan, jos eroon haluat, näin pääset riippuvuudestasi ja huomaat voivasi vaikuttaa itse asioihisi. Kuuntele itseäsi älä muita.
Miten voisi käyttää hyväkseen, etenkin jos tiedostan tuon mahdollisuuden?
Tiedät kyllä mistä narusta sinua vedetään ja olet siinä aika heikossa asemassa häneen nähden. Irrottaudu niin on parempi.
kuin lottamari.
Toveriuden kautta voi syntyä jopa oikeaa ystävyyttä entisten rakastavaisten välille. Jos kaksi ihmistä eivät sovi yhteen parisuhteeseen, he voivat olla läheisiä siitä huolimatta.
Jos on ollut tosi repivää, voi ystävyys olla jopa lohdullista. Toisesta voi välittää myös ystävänä ja tuo lohtua, jos toinen jää jollakin tapaa rinnalle.
Yleensä sen toisen tunteet kyllä vaistoaa. Jos menee liian vaikeaksi, ainahan voi sitten ottaa etäisyyttä. Mutta aika usein ystävyys voi olla jopa suositeltava keino pästä eroon suhteesta ja jatkaa elämää.
Minusta ei voi yksiselitteisesti sanoa suuntaan tai toiseen, koska suhteet ovat niin kovin erilaisia.
Jos mielii haluta päästä eroon syvemmistä tunteista, niin miksi niitä ruokkia sillä, että jää ystäväksi? Se on vaan tekosyy jatkaa suhdetta, lämitellä sitä hetken päästä yhdelle tasolle, sitten toiselle ja lopulta ollaan taas siinä repivässä suhteessa, josta alunperin haluttiin pois. No, jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta nämä on niin nähty vaikka mitään sääntöä tai patenttia ei kenenkään suhteelle voi antaa ja taata.
Missään tapauksessa ystävyys ei kuitenkaan ole suositeltava keino päästä eroon suhteesta ja jatkaa elämää vaan nimenomaan se toimii jarruna ja ruokkii ajatuksia suhteessa jatkuvasti.
Tälläkin palstalla näin vastikään linkin tutkimukseen, jonka mukaan joko ystävinä tai seksikumppaneina jatkaneet eronneet ihmiset olivat onnelisempia kuin äkkieronneet.
Olisi kiva tietää, mistä lottamarin "asiantuntemus" kumpuaa...
Nyt jos puhutaan sopuisasta erosta, jossa halutaan eron jälkeen pysyäkin hyvissä väleissä ja ero on molempien yhteinen sulassa sovussa tehty päätös, niin onhan selvää, että tälläiset parit selviävät erosta hyvin. Äkkieroamisella ymmärrän riitaisan eron, jossa monenlaisten tunteiden kanssa joudutaan painimaan. Kun ero voidaan hoitaa siten, että siihen ei tarvitse palata räiskyvien tunnemyllerrysten jälkeen aina uudestaan ja uudestaan, vaan se on saatu kerralla päätökseen voi toipuminen ja oman elämän rakentuminen alkaa.
Jos halutaan erota, mutta ei kuitenkaan halutakaan erota vaan pysyä jonkinlaisessa riippuvuussuhteessa on aivan sama sitten mitä haluaa,...koska lopputulos kuitenkin on sama...suhde jatkuu ennallaan ja tunneside pysyy ennallaan ja irti pääseminen vaikeutuu..
Jos suhde jatkuu ennallaan ja tunneside pysyy, niin miksi pitäisi päästä irti? Suhteet muuttuvat ihmisten mukana. Uudella yrittämällä voi tulla parempaa jälkeä,
Ei käy. En suostuisi itse. Eikä tarvi perustella.
en ole ihan varma, onko sellainen rakkaus edes ollut rakkautta, jos näin ehdottomasti sanotaan, että "ei missään tapauksessa".
Jos on ollut Oikeaa Rakkautta, niin kyllä se voi ystävyydeksikin muuttua, jos toinen osapuoli ei halua seurustelusuhdetta.
Maailma elää, tilanteet muuttuvat, suhteet kypsyvät, ihmiset kehittyvät.
Ja eikö se juuri ole Hienoa?
Ehkä. Mutta Lottamari on minusta oikeassa. Omalta osaltani olen kokeillut joskus. Ei toiminut. Pääsin eteenpäin kun olin luopunut kaikesta. Sen jälkeen meistä tuli ihan hyvät tutut. Ystävyydeksi se ei taipunut kummankaan puolelta. Uskon, että se joka on heti valmis ystävyyteen ei koskaan rakastanut siten intohimoisesti, järjettömästi ja ehdottomasti kuin minä. Niin minä teen eri tavalla kuin joskus. En edes yritä taivuttaa ystävyydeksi sitä, mikä ei minun puoleltani koskaan sitä ollut. Vaikka se repisi minun sieluni joka ikinen päivä tuhansiksi riekaleiksi. Minä odotan kunnes se lakkaa. Kunnes se on vain haalea muisto, yksi monien joukossa. Niin kauan minä odotan, että olen vapaa.
Se on se kysymys. Voihan sitä rakastaa etäältäkin, ikään kuin katsoa päältä. Silloin tunne hiipuu varmasti ajan kanssa myös ja muuttuu, mutta siinä ei ole samanlaista tuskaa kuin kokonaan luopumisessa.
Parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä.
kitinä (ja kipinä) jää kuitenkin.
Ystävyys saattaa muuttua rakkaudeksi!
Tämä olisikin perimmiltään minun motiivini lähteä ystävyyssuhteeseen hänen kanssaan, täytyy kuitenkin tunnustaa.
Ei tule elämästä nyt mitään ilman häntä.
Mutta ettepä tunne minua, olen hieman outo ihminen. Hyvinkin se voisi ajan kanssa helpottaa. Äkillinen, täysi ero tuntuu tosi pahalta ajatukselta.
Se joka ei sovi yhdelle, sopii toiselle. Täytyy harkita.
"Ollaan ystäviä"
Sinä särjit minun sydämeni ja halusit jatkaa sitä julmuutta jäämällä siihen.
Etäisiä, merkityksettömiä sanoja,
Joka kerta sen jälkeen kun kuulin äänesi -säryin lisää.
Siksi ei. Ei nyt eikä koskaan.
itse toivoisin, että tuo ystävyys on mahdollista. se on syy, miksi en juokse ja lujaa. se olis ainoa realistinen tapa elää samassa maailmassa tai ainakin pelkkä ajatus siitä jotenkin jarruttaa tätä pahaa oloa. jotenkin se karkuun juokseminen ja pakeneminen ei vaan ole hyvä sekään, se on selän kääntämistä myös itselleen.
iä.
Minulle tuli muutaman pitkän keskustelun jälkeen selväksi, että toinen ei todellakaan halua enää mitään, ei ikävöi, aikoo jatkaa elämäänsä. Vaikka se teki hetken kipeää, rauhallinen keskustelu auttoi.
Nyt voimme jatkaa elämiämme erillämme.
ystäviä. oikeasti miehen suusta sanat "ollaan ystäviä" tarkoittaa so long su##er!