Kiinnostaisi tietää, miten usein nainen tekee teidän suhteessa seksialoitteen? Erityisesti kiinnostaisi kuulla "kokeneitten" parien mielipiteitä! :)
Onko aloitteen tekeminen pelkästään miesten velvollisuus? Olen seurustellut vaimoni kanssa seitsemän vuotta ja yhteisen elomme aikana vaimo ei ole tehnyt kuin pari kertaa aloitteen. Tilanne on johtanut siihen, että omat haluni ovat kadonneet lähes täysin (tai haluja löytyy aina kunhan pääsis toteuttamaan...). Miten tilanteen saisi korjattua? HYvät neuvot ovat tarpeen!
Onko aloitteen tekeminen pelkästään miesten velvollisuus? Olen seurustellut vaimoni kanssa seitsemän vuotta ja yhteisen elomme aikana vaimo ei ole tehnyt kuin pari kertaa aloitteen. Tilanne on johtanut siihen, että omat haluni ovat kadonneet lähes täysin (tai haluja löytyy aina kunhan pääsis toteuttamaan...). Miten tilanteen saisi korjattua? HYvät neuvot ovat tarpeen!
Vastaukset 18
Vanhimmat
omituiselta...
Luulisi, että normaalissa parisuhteessa molemmat tekisivät aloitteita puolin ja toisin, lähes samanverran.Ei kertoja tarvi laskea, mutta luonnollisesti...
Meillä tosin minä teen aloitteen ehkä 2/3, mies siis vähemmän.Mutta emme me siitä huomauttele.Tämä tahti sopii meille.
Ymmärrän todellakin, että halusi alkavat pikkuhiljaa hiipua.Tuntuu varmaan todella yksipuoliselta puuhastelulta.Onko vaimosi kuitenkin aktiivinen sitten kun touhuatte, vai tyyliä lahna?
Neuvoksi: ole sinäkin tekemättä aloitteita.Vaimosi on tottunut, että aloite tulee aina sinulta, ja hän pitää sitä itsestäänselvänä.Pidä pitkä tauko aloitteissa, vaikka seksitön kausikin tulisi pitkäksi.Vaimosi ennen pitkää huomaa, että jotain on vialla.Jos hänellä on yhtään haluja sinua kohtaan, luulisi että tulee tekemään aloitteen tai juttelemaan.
Neuvo2:sano sille suoraan mitä mieltä olet.
mulla on ihan sama juttu. Yli kolme vuotta tyttöystävän kanssa seurusteltu ja hän on kerran sanonu kännissä että "mä haluun naida sua". Muuten en sitten ota koskaan selvää haluttaako häntä vai ei. Päätin sitten juuri tässä kesällä että nyt riittää seksin aneleminen ja aloin odottaa jos hän tekisi aloitteen... Mitään ei tapahtunut. Jo reilun viikonpäästä tyttöystäväni huomasi masentuneisuuteni, kun se oli minulle yllättävän rankkaa olla ilman seksiä ja ajatella joka päivä "mahtaako tuo haluta minua ollenkaan". Puhuttiin sitten vakavia meidän suhteesta ja mun oli pakko tunnustaa että olin tahallaan vältelly läheisyyttä kun halusin että hän olisi tehnyt aloitteen... Noh, minä rakastan häntä silti ja ymmärrän nyt, että ei sitä vaan voi toista pakottaa johonkin muottiin, mikä ei tunnu luontevalta. Luontevinta on että minä teen aloitteet ja molemmilla on ihanaa. Täytyy vaan uskoa siihen voihkintaan, että kyllä se tulee silkasta nautinnosta :D
jep.
- Jellona
No tuota noin. Emme ole mitenkään tyttökaverin
kanssa kovin kokeneita koska olemme suhtkot nuoria. En tiedä ärsyttääkö asia sinua mutta joudun aina tekemään itse aloitteen muija ei ole koskaan tehnyt aloitetta niin tuntuu vaa jotenkin oudolta aina olla itse tekemässä aloitetta. Ei se kyllä ole todellakaan pelkästään miesten velvollisuus olen kyllä siitä sanonut mutta ei auta. Eivät halut mitenkään ole kadonneet minulta mutta se kyllä vähän alkaa ärsyttää. Koita vaikka semmoista että et tee minkäänlaista aloitetta vaikka viikkoon jos pariin niin luulisi vaimon alkavan vähän ainakin vihjata siihen suuntaan jotakin. En silti tiedä jos vaimolla ei tee mieli kun se ei koskaan oikein ehdottele!? Sanoi muijakaverikin mulle kun otin asian puheeksi että kyllä hän sitten kysyy kun niin paljon mieli tekee. Ajattelin siinä sitte vaan et olipas taas kivasti sanottu että kiitti vaan. Mut koit ny keksii jotakin. Onnea sulle yritykseen mitä sitten teetkin!
Kiitos kommenteista!
Nykyään kammaritouhut ovat todella vähissä, tämän vuoden frekvenssi on noin kerran kahdessa kuukaudessa. Se on totta, että suorituskertojen määrästä ei pitäisi pitää lukua mutta näin vähäisessä aktiivisuudessa ne harvat kerrat pysyy kyllä mielessä. Olen myös aistinut, että vaimoni ei ole läheskään aina intohimolla mukana -kuten sanotaan, "makaa kuin lahna". Jos en tee aloitetta, edessä on ikuinen kuiva kausi. Asiasta on myös yritetty keskustella mutta huonolla menestyksellä. Vaimoani pitäisi kohdella vieläkin enemmän prinsessana, eli koskettelua, hellyyttä ja kauniita sanoja. Ehtojen asettamisella vetää mielestäni kaikelta pohjan alta -rakkaus pitäisi perustua pyyteettömyyteen. Onko kohtalo se, että prinsessan kohtelua enemmän ja siinä sivussa toivoo, että edes kerran kuussa saisi omat seksuaaliset tarpeet tyydytettyä?!
Koitappas siivota kotana kun vaimo ei ole kotona. Vois tepsiä aika hyvin.
Itsellä hieman samanmoista kokemusta, tosin hieman "lievempänä" ja toisin päin. Eli, yhdessä vaiheessa poikaystäväni ei tehnyt aloitteita lähestulkoon ollenkaan, se olin oikeastaan aina minä, ja silloinkin useimmiten aina sain pakit. Nyttemmin tiedän, että asia mitä todennäköisemmin johtui suuresta työstressistä, mutta silloin minulla vielä ei ollut tällaisesta tietoakaan, mieheni piti kaiken sisällään. Siinä sitten kovasti ihmettelin itsekseni, että mikäs nyt on. Tiesin kuitenkin, että miehellä on haluja, mutta hän ei sitten kuitenkaan kohdistanut niitä minuun, ja se tuntui pahalta. Muuten oli kyllä kaikki suhteessa hyvin, mutta tuo tosiaan alkoi rasittaa. Itse olisin ollut halukas seksiin päivittäin, mutta niiden lukemattomien torjumisten jälkeen aloitteentekokin alkoi tuntua turhalta, ja jopa hieman vastenmieliseltä. Se sitten meni tällaiseksi kerran viikossa puoliväkisin-touhuksi, enkä minä ainakaan siitä pahemmin kyennyt nauttimaan. Tajusin kyllä, että ei, en minä tällaista halua, kammoksun suuresti rutiineja seksissä. Ja eräänä päivänä vaan päätin, että perhana, nyt nostetaan se kissa pöydälle, ja puhutaan asioista. Kysyin mieheltä, että mikä on, puhuin omista tuntemuksistani, jne. Saimme aikaan todella pitkän, ja äärimmäisen hyvää tekevän keskustelun. Sain kuulla, että syy oli tosiaankin vain tuossa huonossa työilmapiirissä, jota hän ei saanut mielestään pois kotonakaan, eikä hän ollut tullut kiireessään edes ajatelleeksi, kuinka paljon se olisi voinut minuun sattua. Lopuksi leikkimielisesti päätimme, että nyt kyllä pitää hakea vähän uutta piristystä makuuhuoneeseen, ja niin kyllä kävikin. Ei tosin tarvittu mitään isoa jätesäkillistä seksikaupan roinaa, vaan kaikki kävi sen keskustelun jälkeen kuin itsestään. Seksiä alkoi olla useammin, tasapuolisesti kummankin aloitteesta ja myöskin sen laatu parani huomattavasti, niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Eli suosittelen erittäin lämpimästi vain rehellistä keskustelua, ei syyttelyä, tms, vaan kerrot tunteistasi ja kysyt, mitä naisesi ajattelee. Meillä se ainakin toimi paremmin kuin hyvin. Onnea matkaan! :)
Meillä ei ole monetkaan keskustelut johtaneet minkäänlaiseen muutokseen.
Avovaimoni antaa ja tekee aloitetta koko ajan. Muna punasena saa olla kun ei kykene antamaan niin paljoa kun tuo akka haluaa...taas mentävä moro! -->
Kovin tuntuu olevan yleinen vaiva tuo vaimon haluttomuus. Itse olen ollut 10 vuotta aviossa, lapsia on kaksin kappalein ja vieläkin himoitsen vaimoani. Kehun pyllyä, en välitä alkavasta roikkumahasta, nuolen innolla vaimoni pillua tavoitteena parikin orkkua hänelle ennen kuin alan toteuttaa omia halujani. Vaimoni ei ainakaan voi valittaa taloustöiden vievän haluja, koska meillä minä käyn töiden jälkeen kaupassa ja laitan hänelle ja lapsille sapuskat. Mutta silti, jos seksi jäisi vaimon halujen varaan niin en edes arvaile milloin seuraava kerta olisi. Rupeaa ihan oikeasti vituttamaan tämä jatkuva läheisyyden ja seksin vonkaaminen. Kun lähden aamulla töihin, suikkaa pusun vaimon poskelle. Kun hän lähtee aamulla töihin, hän lähtee töihin piste. Kun tulen illalla nukkumaan, suikkaan, ja niin edelleen, kun hän tulee minun jälkeeni nukkumaan, hän käpertyy omalle puolelleen sänkyä ja se siitä. Asiasta on keskusteltu monesti. Aina tulee minulle se olo että ahdistelen ja pakotan hänet johonkin, hän lupaa muuttaa tapojaan ja vakuuttaa että rakastaa minua, mutta mitään ei tapahdu.
Kun sitten parin kuukauden päästä utelen niistä "lupauksista" hän ei edes muista mistä olemme keskustelleet. Olen toki kokeillut sitäkin että en osoita halujani, mutta kun kaksi viikkoa on kulunut, niin alan hyppiä seinille jos en saa pillua nuoltavakseni. Kokonaisen kerran olen kymmenen vuoden aikana kyennyt kieltäytymään tarjotusta seksistä. Parhaita kommentteja tyydyttävän session jälkeen on ollut viime viikon lausuma "millonkohan viimeksi mä olen saanut?" En voinut siihen muuta sanoa kuin ettet ole pahasti sen peräänkään kysellyt. No katsotaan, palaan tällä palstalla asiaan kun vaimoni tekee sen kuuluisan aloitteen, ja jos en itse pysty sitä vastustamaan. Periaatteessa uskon tohon sitä saa mitä tilaa periaatteeseen, mutta tätä yksilöä kun ei tunnu edes puute pahasti vaivaavan.
viestisi olisi voinut olla minun kirjoittamani, melkein sanasta sanaan.
Mikään ei ole auttanut:terapia,terapiattomuus,siivoaminen,välinpitämättömyys,pitkä ja laaja puhuminen, puhumattomuus,uudet seksileikit,vapaa panot"voithan sinä saada, mutta minua ei kiinnosta" tyyliin.Oma lukunsa on "en halua että teet niin paljon työtä" ,kotiin jääminenkään ei auttanut.
Lista eri kokeiluista on pitkä ja turhautuminen siihen että miksi minun olisi nähtävä näin paljon vaivaa ja "maksettava" seksistä aina uusilla tavoilla on ylitsevuotavaa.
Ottaisin varmaan ainakin asumuseron jollei minulla olisi kahta pientä tytärtä joita rakastan hyvin paljon.En halua luopua heistä yhdeksikään päiväksi.En halua katkeruudella myrkyttää lasteni (enkä vaimonkaan) elämää ja mietin voisinko jotenkin saada asiat sellaiseen järjestykseen että voisimme kaikki elää tyytyväisenä.Luulempa että olen luopunut toivosta vaimoni lupausten suhteen ja vaikka häntä yhä rakastan en halua elää näin.
Oletteko keksineet mitään nokkelaa ratkaisua?
.. eihän onkimieskään matoa sellaiselle kalalle tarjoa, joka on jo pannussa, eihän? Miettikääpä sitä.. :)
juuri tuotahan minä kaipasin... mahdollisimman epämääräistä vihjailua miehen ja naisen välisen suhteen luonteesta.Tarkoitatko että miehen ei pitäisi antaa "pyydystää" itseään että mielenkiinto säilyisi vai tarkoitatko että ei pidä antautua suhteeseen "kalamies naisen" kanssa? Vai tarkoitatko että "kala mies" on vain ravintoa naiselle ilman mitään pahaa tahtoa?
Miettimistä nimittäin!
En voi edes ymmärtää teidän tilannetta, koska meidän suhteessamme minä (nainen) olen aina tehnyt aloitteen. Mies on aina ollut passiivinen, ja on nykyään totaalisen passiivinen, mikään aloite ei auta. Emme ole harrastaneet seksiä moneen vuoteen, koska miestä ei kiinnosta.
Järkyttyneenä luin tuollaisesta suhteesta!
Tuntuu kyllä aika oudolta,jos nainen on noin passiivinen.
Itse yhdistän seksin rakkauteen ja välittämiseen.Samoin hellyys ja läheisyys ovat elämän suola.En pystyisi nauttimaan seksistä ventovieraan kanssa,oma kumppani saa minut syttymään.
Meillä aloitteen tekeminen menee varmaan aika tasan tai ehkä minä(nainen) olen vielä hiukan aktiivisempi.Olemme avoimesti tutustuneet toistemme seksuaalisiin mieltymyksiin ja kokeilemme kaikkea uutta aika rohkeasti.Periaate on se,että toista ei saa satuttaa tai ei tehdä
sellaista,mikä ei molemmista tunnu luontevalta.
Olen aina saanut orgasmin helposti,voin kevyesti laueta 4-5 kertaa peräkkäin.Miehelleni tämä tuottaa mielihyvää,koska hän kokee olevansa juuri se mies,jota rakastan ja haluan.Pystyn härnäämään ja kiusaamaan häntä lähes orgasmiin ja sitten tauko.Tätä jatketaan muutaman kerran.Kun laukeaminen viimein tulee,sen kyllä kuulee...Naapureilla voi näin kesäaikaan olla korvat punaisina.Aina ei muista laittaa ikkunoita kiinni ja äänet kuuluvat...
Seksiä harrastetaan muutenkin kuin illalla sängyssä.Lapsia on 3, mutta aina löytyy jokin vapaa hetki päivälläkin loma-aikaan.Ruuanlaitto on kyllä keskeytynyt monta kerta tänäkin kesänä...Rakastelun ohella sellainen kiihkeä pikapano on välillä ihanaa!!!Pöydällä,tiskipöytää vasten,sohvan selkänojaa vasten...Vain oma mielikuvitus rajana! Pitää tietysti muista lukita ovi,ettei joku kävele sisään väärällä hetkellä.
Erossa ollessamme(työmatka tms.) harrastamme puhelinseksiä ja se ON kiihottavaa,ihanaa.Mies osti minulle oman pikku lelun,ettei tule liikaa paineita.Puhumme toinen toisemme orgasmiin ja masturboimme.Nuorempana olisin pitänyt tätäkin hullun hommana.Nyt ajattelen,että elän vain kerran,kaikki kokeilut oman kumppanin kanssa ovat luvallisia.
Rakastan miestäni syvästi.Hän herätti minut henkiin naisena.Haluan häntä joskus niin,että kipeää tekee.Olemme myös äiti ja isä,mutta ei se mitenkään poista sitä naiseutta/miehisyyttä.
On hyvin vaikeaa kuvitella,että en haluaisi rakastella vaikkapa viikkoon.Minulla oli synnytysten jälkeenkin haluja parin viikon päästä,koska ei ommeltu eikä repeillyt paikat.
Mieheni sai helpotusta suuseksin avulla(joka on ihanaa..) ja minä hyväilyillä. Kerran olen ollut haluton n. 3 viikkoa kun olin isossa leikkauksessa!
Väittäisin,että haluttomuus kielii jostain isommasta ongelmasta suhteessa.Tai on hormonaalinen vaje.Tietysti jokainen on yksilö,mutta nuoren,terveen ihmisen täydellinen haluttomuus ei ole normaalia.Siis että ei koskaan halua.
Seksistä puhutaan liian vähän parisuhteessa.Moni ei edes tiedä,mikä tuntuu kumppanista erityisen kiihottavalta ja mikä taas ikävältä. Leikkimielinen kokeilunhalu tuo uutta potkua seksielämään.Eroottiset videot kaksin katsottuna antavat säpinää,samoin toisen masturboinnin katseleminen vierestä jne.
Nuorena jäi kaikki kokematta,piti elää lasten ehdoilla.Nyt nuorinkin on jo koululainen,jää äidille ja isille joskus vähän kahdenkeskistä aikaa.Ja me otamme siitä totisesti kaiken irti!
Muutenkin meillä näytetään tunteita perheen kesken,puhutaan ja pussataan!
aloitteita useinkin, vaan mieheni torjuu mut lähes yhtä usein kuin on yritystä.Seksiä harrastamme 3-4 krt/kk.molempien pitäisi olla aloitteen tekijöitä koska seksi on yhteinen juttu, itse olen tullut torjutuksi niin monesti ettei itsetunto enää kestä yhtään uutta, joten nyt on aloite mieheni varassa.Rakastan miestäni ja torjutuksi tuleminen loukkaa kovasti.Mitään syytä en ole koskaan kuullut miksi aloitteeni ei kelpaa.
Minulla on sama tilanne. Minä teen aloitteen useimmin ja melkein yhtä usein mies torjuu. Aina torjunta sattuu, vaikka siihen olisi pitänyt tottua. Usein lupaan itselleni, että minähän en seuraavaa aloitetta tee, mutta jo viikon sisään unohdan lupauksen. Onneksi olen pikku hiljaa alkanut oppimaan ja mieskin kiinnostumaan.
Omissa suhteissani on ollut kumppaneita, jotka eivät oma-aloitteisesti ole oma-aloitteisia (oxymoron). Olen huomannut, että asiasta puhuminen ja tunteiden näyttäminen asian tärkeydestä tepsii jonkin aikaa, eli kun kerrot kuinka tärkeänä pidät sitä, että myös toinen on oma-aloitteinen, toimii se vähän aikaa. Mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy, ja tuo aloitteellisuus hiipuu nolliin, jos se ei tule kumppaniltasi itsestään.