Te miehet, joilla on lapsi / lapsia edellisestä suhteesta ja olette uudessa suhteessa lapsettoman naisen kanssa: Vaikuttaako jo olemassa oleva lapsi halukkuuteenne tehdä lapsi uuden vaimon / tyttöystävän kanssa?
Meillä tilanne on se, että miehelläni on 3-vuotias tyttö edellisestä suhteesta. Olemme seurustelleet reilun vuoden ja keväällä tulin suunnittelematta raskaaksi. Vauva oli tervetullut, vaikkakin pohdimmekin alussa elämäntilannetta ja jälkikasvun sopivuutta siihen. Raskauteni meni kuitenkin kesken kun 12rv oli täynnä ja vauva jäi tulematta.
Kun olimme kutakuinkin järkytyksestä toipuneet puhuimme tulevaisuudesta. Itse tietenkin halusin jättää ehkäisyn kokonaan pois ja yrittää tulla uudelleen raskaaksi (ei kello kädessä yrittäen, mutta tulee kun on tullakseen- periaatteella), mutta mieheni ei ollut lainkaan samaa mieltä. Hänen mielestä meidän ei tulisi tehdä lasta ainakaan muutamaan vuoteen, koska olihan keskenmennytkin raskaus vahinko. Nyt hänen mukaansa pitäisi siis unohtaa tapahtunut ja jatkaa siitä mihin jäätiin ennen raskautta.
Itse taas en voi käsittää miten voisin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilman keskenmenoa vauva olisi tullut joka tapauksessa ja olisi todella ollut erittäin toivottu molempien puolelta. En siis ymmärrä miksi asia pitäisi lakaista maton alle ja ottaa uudestaan esille vasta muutaman vuoden kuluttua. Menetys sattuu vieläkin ja kaipuu omaan lapseen on suunnaton.
Olemme riidelleet asiasta useaan otteeseen. Olen myös tehnyt omat johtopäätökseni, että koska miehelläni on jo lapsi, ei hänellä välttämättä ole tarvetta tehdä lapsia enää ollenkaan! Itse haluan lasta kovasti, juuri tämän miehen kanssa, mutten sitä nyt näytä saavan. Muutaman vuoden odotus tuntuu kohtuuttomalta. Lisäksi olen alkanut ärsyyntyä miehen tyttären läsnäolosta, olen mustasukkainen, surullinen ja katkera siitä, että hänellä on kunnia olla isä, mutta itse en saanut olla äiti enkelilleni... sekavaa, mutta niin on ajatuksetkin vielä yhtä soossia.
Sitä paitsi mieheni tytär on meillä säännöllisesti ja elämme tässä kuitenkin jo puolipäiväistä perhe-elämää. En ymmärrä, miksi siihen ei voi kuulua vielä meidän kahden rakkaudesta syntynyt lapsi. Ei mielestäni löydy mitään syytä, miksi lasta ei voisi tehdä.
En ole painostanut, ottanut asian vaan esille aina silloin tällöin. Ehkäisypillereitä en ole vielä aloittanut.
Ja selittäkääs miehet vielä seuraava käyttäytymismalli, mitä tästä pitää ajatella: Mieheni vaatii ehkäisyä ja parit ekat yhdynnät käytimme kumia. Kumin käyttö ei kuitenkaan luonnistunut ja jatkoimme touhuja toisin keinoin, ilman kumia. MUTTA: Parin viimeisen viikon aikana mieheni ei juuri ole välittänyt ehkäisystä. Kun mainitsen sen puuttumisesta, hän "lennättää lastinsa" muualle. Mutta keskimäärin joka toinen kerta hän tulee sisääni TIETÄEN, ETTEMME KÄYTÄ EHKÄISYÄ.
Olen sanonut hänelle kertovani sitten, kun aloitan pillerit. Siihen asti ei ole ehkäisyä. Missä on ihmisen järjenjuoksu, jos ensin ehdottomana vaatii ehkäisyä, mutta käytännössä käyttäytyy kuitenkin ihan toisin?? Jos tulen raskaaksi (mitä en tietenkään itse pane pahakseni), mitä sitten?
Onko mahdollista, ettei hän alitajunnassaan torjukaan niin jyrkästi ajatusta lapsesta?
Sekava viesti, lähinnä tarkoitus oli pyytää neuvoa miten toimia tässä tilanteessa. Olisi myös kiva tietää miten lapsi exän kanssa vaikuttaa uudessa suhteessa.
Olen neuvoton ja kaipaan lasta. Kiitos kaikille asiallisista vastauksista. :)
Meillä tilanne on se, että miehelläni on 3-vuotias tyttö edellisestä suhteesta. Olemme seurustelleet reilun vuoden ja keväällä tulin suunnittelematta raskaaksi. Vauva oli tervetullut, vaikkakin pohdimmekin alussa elämäntilannetta ja jälkikasvun sopivuutta siihen. Raskauteni meni kuitenkin kesken kun 12rv oli täynnä ja vauva jäi tulematta.
Kun olimme kutakuinkin järkytyksestä toipuneet puhuimme tulevaisuudesta. Itse tietenkin halusin jättää ehkäisyn kokonaan pois ja yrittää tulla uudelleen raskaaksi (ei kello kädessä yrittäen, mutta tulee kun on tullakseen- periaatteella), mutta mieheni ei ollut lainkaan samaa mieltä. Hänen mielestä meidän ei tulisi tehdä lasta ainakaan muutamaan vuoteen, koska olihan keskenmennytkin raskaus vahinko. Nyt hänen mukaansa pitäisi siis unohtaa tapahtunut ja jatkaa siitä mihin jäätiin ennen raskautta.
Itse taas en voi käsittää miten voisin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilman keskenmenoa vauva olisi tullut joka tapauksessa ja olisi todella ollut erittäin toivottu molempien puolelta. En siis ymmärrä miksi asia pitäisi lakaista maton alle ja ottaa uudestaan esille vasta muutaman vuoden kuluttua. Menetys sattuu vieläkin ja kaipuu omaan lapseen on suunnaton.
Olemme riidelleet asiasta useaan otteeseen. Olen myös tehnyt omat johtopäätökseni, että koska miehelläni on jo lapsi, ei hänellä välttämättä ole tarvetta tehdä lapsia enää ollenkaan! Itse haluan lasta kovasti, juuri tämän miehen kanssa, mutten sitä nyt näytä saavan. Muutaman vuoden odotus tuntuu kohtuuttomalta. Lisäksi olen alkanut ärsyyntyä miehen tyttären läsnäolosta, olen mustasukkainen, surullinen ja katkera siitä, että hänellä on kunnia olla isä, mutta itse en saanut olla äiti enkelilleni... sekavaa, mutta niin on ajatuksetkin vielä yhtä soossia.
Sitä paitsi mieheni tytär on meillä säännöllisesti ja elämme tässä kuitenkin jo puolipäiväistä perhe-elämää. En ymmärrä, miksi siihen ei voi kuulua vielä meidän kahden rakkaudesta syntynyt lapsi. Ei mielestäni löydy mitään syytä, miksi lasta ei voisi tehdä.
En ole painostanut, ottanut asian vaan esille aina silloin tällöin. Ehkäisypillereitä en ole vielä aloittanut.
Ja selittäkääs miehet vielä seuraava käyttäytymismalli, mitä tästä pitää ajatella: Mieheni vaatii ehkäisyä ja parit ekat yhdynnät käytimme kumia. Kumin käyttö ei kuitenkaan luonnistunut ja jatkoimme touhuja toisin keinoin, ilman kumia. MUTTA: Parin viimeisen viikon aikana mieheni ei juuri ole välittänyt ehkäisystä. Kun mainitsen sen puuttumisesta, hän "lennättää lastinsa" muualle. Mutta keskimäärin joka toinen kerta hän tulee sisääni TIETÄEN, ETTEMME KÄYTÄ EHKÄISYÄ.
Olen sanonut hänelle kertovani sitten, kun aloitan pillerit. Siihen asti ei ole ehkäisyä. Missä on ihmisen järjenjuoksu, jos ensin ehdottomana vaatii ehkäisyä, mutta käytännössä käyttäytyy kuitenkin ihan toisin?? Jos tulen raskaaksi (mitä en tietenkään itse pane pahakseni), mitä sitten?
Onko mahdollista, ettei hän alitajunnassaan torjukaan niin jyrkästi ajatusta lapsesta?
Sekava viesti, lähinnä tarkoitus oli pyytää neuvoa miten toimia tässä tilanteessa. Olisi myös kiva tietää miten lapsi exän kanssa vaikuttaa uudessa suhteessa.
Olen neuvoton ja kaipaan lasta. Kiitos kaikille asiallisista vastauksista. :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos rakastat miestäsi ja haluat hänet ja lasta, hanki lapsi. Kun lapsesi on syntynyt, varmasti miehesi rupeaa rakastamaan lastasi. Sitten toinen pointti, voi olla, että mies löytää toisen ja jätä sut lapsineen.
Usein miehille riittää ensimmäinen lapsi ja sen äiti jää aina hänelle ykköseksi. Jos sinulle ei tule lasta, on se toinen nainen aina hänelle tärkeämpi.
Näköjään se lapsen äiti on vielä niin rakas hänelle ettei hän uskalla ihan täysin sitä jättää eli tehdä lasta jollekin toiselle. Hän haluaa ikuisesti olla sen naisen omistuksessa.
Tuntuu ettet tule olemaan onnellinen miehesi kanssa, koska hän on tyytyinen jo lapsestaan joka hänellä on ja jos hän rakastaisi sut, hän haluaisi sut nähdä lapsensa äitinä ja kokea kaikki nämä pikkulapsen ilot kanssasi. Näyttää siltä että miehesi on vielä epävarmaa koko asiastaan ja voi lähteä milloin tahansa. Tuntuu että hän kaipaa ekaa vaimoaan.
Nyt olet hänelle vielä niin kuin joku huonekalu. Hän ei halua sut tehdä läheiseksi. Jäädä aina olemaan nollaksi ja lapsen äiti on hänelle kuin hänen oma äitinsä, siskonsa.
no oho. mielestäni ensinnäkin naiset tekevät vastuuttomasti jos he hankkivat lapsen, miehen vastustuksesta huolimatta. kyllä se on molempien päätös ei yksistään naisen. tuo "vahinko" joka päättyi ikävästi keskenmenoon on eri juttu siinä ei ollut kumpikaan hankkimassa mitään.
otan osaa keskenmenon johdosta.
hyvänen aika millä elämän kokemuksella pystyt yleistämään että "se toinen nainen on aina hänelle tärkeämpi.." se LAPSI joka syntyi sen toisen naisen kanssa on hänelle aivan varmasti kaikkein tärkein aina. ja kunnes aikanaan uusi lapsi syntyy niin sekin on miehelle aivan yhtä tärkeä. (miksi ihmeessä hän olisi eronnut aikaisemmasta naisesta jos "se lapsen äiti on vielä niin rakas hänelle ettei hän uskalla.... hän haluaa ikuisesti olla sen naisen omistuksessa"
mielestäni otat aika erikoisella tavalla kantaa tähän asiaan. "nyt olet hänelle kuin joku huonekalu"... voih..
lapsihan oli jo tervetullut ennen kuin keskenmeno tuli. siitähän voi ihan päätellä, et kaikki on ok teidän suhteessa tältäosin. mies perääntyy uutta raskautta ehdotettaessa-mutta ei välttämättä käytä ehkäisyä. no hyvänen aika toiset miehet on sellaisia, tomeria sanomaan missä kaappi seisoo, mutta tietävät kuitenkin että naiset osaavat paremmin sanoa kaapin paikan ja mielessään tietävät heidän olevan oikeassa. - kyllä se miehesi satavarmasti käyttäisi joka yhdynnässä ehkäisyä jos ei ihan varmasti haluaisi ikinä lapsia kanssasi ... ja "haluaisi ikuisesti olla sen eka vaimon omistuksessa..
;) ole rauhassa uskon että te molemmat haluatte samaa!!
mielenkiinnolla jään myös odottamaan miesten kommentteja asiaan.. vai tuleekohan niitä ?
Tulit suunnittelematta raskaaksi ja kuitenkin lapsi oli toivottu? Yleensä toivotut lapset ovat yhteisen päätöksen tulos, eivät suunnittelemattomia vahinkoja. Kirjoituksesi luettuani huomasin, että lapsi oli toivottu lähinnä sinun päässäsi..
Mies sopeutui ajatukseen, ehkä sinun mieliksesi, mutta kun luonto oli (valitettavasti sinulle, se on raskasta) tehnyt tehtävänsä, hän olikin jo ehtinyt harkita asiaa.
Olet ihan oikeassa siinä, että hän ei välttämättä halua enää lisää lapsia, koska hänellä on jo. Aloittaa alusta sitä vaipparallia, josta hän on 3-vuotiaansa kanssa jo päässyt..Pieni lapsi sitoo aivan hirveästi ja sinun kanssasi mies on nyt päässyt viettämään tuota kahden aikuisen elämää, eikä välttämättä halua luopua siitä, koska lapsi on tehty jo..
Omasta eksästäni tiedän, että hän ei tule enää koskaan tekemään lisää lapsia nykyisen naisystävänsä kanssa, vaikka tämä ehkä haluaisikin. Eroprosessi oli raskas ja hän ei halua järkyttää myöskään enempää yhteisten lastemme elämää tuomalla siihen uuden naisystävän lisäksi vielä lastakin, jonka kanssa omamme joutuisivat "kilpailemaan" isän ajasta, silloin kun ovat hänen luonaan.
Valitan, en usko hänen haluavan enää lisää lapsia
...huonosta sanavalinnasta. Tottakai osaltani olin raskaudesta iloinen. Söin kuitenkin pillereitä, joten raskaus oli täysin yllätys (=vahinko ilkeästi sanottuna). Toivotulla tarkoitin lähinnä sitä, että vaikka "vahinko" kävi, ei se ollut kummallekaan huono asia vaan päin vastoin ihan iloinen juttu.
Vaikka raskaus oli vahinko, ei se tarkoita sitä etteikö lapsen syntymä ja yleensä tulo olisi toivottu. Vahingossa alkunsa saaneet lapsetkin voivat katsos olla rakastettuja ja haluttuja.
nöyränä ihmettelen kommentteja ja isoja sanoja vastauksina kysymyksiisi..
joko harmittaa että kysyit tällä palstalla..?
Meillä on 2 lasta ja 3:s tulossa.
Kaikki ns toivottuja vahinkoja. Huolimattomuutta ehkäisyssä. Ikinä ei olla suunniteltu hankkivamme lapsia, taikka toivottu, niitä vain näköjään tulee.
Rakastan lapsiamme ja odotan 3:tta kuin kuuta nousevaa.
Kuka tietää, jos olisimme toden teolla yrittäneet ja takoneet hullun lailla ehkä meillä olisikin pari koiranpentua lapsien sijaan.
Eli kysymys on ns. rahasta, perinnöstä. Jos lasten isäsi kuolee yhtäkkiä, saat lapsiesi kanssa kaiken sen omaisuuden, koska lapsesi ovat perillisinä ja naisystävä jää nuoleskelmaan näppejään. Mutta jos exä tekee nyt uusia lapsia, et saakaan niin helposti exän omaisuutta. Ja uusien myötä myös elatusmaksut vähentyvät sekä isaällä jää väehmmän varallisuutta käytettäväksi sun lapsiin.
Siinä se juju!
tässä nyt luiskahdettiin perinnöistä ja rahoista puhumaan? Itse kommentoin kysyjälle oman mielipiteeni siitä, haluaako hänen miehensä lapsia hänen kanssaan.
Siihen asiaan tuskin on eksällä sentään nokan koputtamista - oman eksäni tunnot kirjoitin, koska tiedän hänen suhteensa omiin lapsiinsa. Minua hän ei enää rakasta, tai halua ja hyvä niin.
Ja enpä usko, että yksikään mies sentään ihan perintöihin ja elareihin asti viitsii ajatella kun lapsentekoon ryhdytään.
Exät kyllä koska miehille jää nyt vähän varallisuutta aikaisempiin lapsiin ja siitä se mustsukkaisuuskin kun ovi on lyöty loppullisesti nenän edestä kiinni. Niin kauan olet vielä ykkönen kunnes exä ei ole sidottu lapsensa kautta uuteen vaimoon. Jos on uusi vauva talossa, tuskin sillä on aikaa oikkojesi mukaan juosta.
Taisi mennä puurot ja vellit sekaisin. Muistutat exääni joka sairastui skitsofreniaan ja joutui pakkohoitoon, onneksi.
Ensimmäiseksi ihmettelen sitä, että vaikka otsikko oli "kysymyksiä miehille", vastaajat taitavat olla kaikki naisia! Palstan nimi on "isien jutut", ei sillä että täällä ei saisi käydäkään, mutta täällä neuvovat äidit ja naiset niitä jotka kysyvät neuvoa miehiltä ja isiltä. Ja sitten kun nämä miehet ja isät vastaavat niin vastaukset haukutaan vääriksi ja vastaajat lapsellisiksi, tunneälyttömyksi, julmiksi, itsekkäiksi ja kylmiksi. Naiset siis tietävät miehen kannan asiaan mielestään miestä paremmin! Älkää naiset arvostelko miehen rehellisiä mielipiteitä jos niitä on kerran kysytty ja mies vastaa rehellisesti eikä kaunistellen/valehdellen. Vaikka teksti kuulostaa yleistävältä, niin en tarkoita että kaikki naiset tekisivät näin.
Sitten asiaan. Voi olla että tämä yksi tytär riittää miehellesi jälkikasvuksi. Enempää hän ei halua, tai ei halua vielä. Toinen tärkeä syy lapsihaluttomuuteen voi olla se, että on vaikeampaa olla kahden eri äidin lapsille isä, kuin yhden äidin lapselle vaikka eivät enää yhdessä olekaan.
Vaikka tulit raskaaksi ehkäisystä huolimatta, ja mies ei halunnutkaan hankkia lasta, oli hän kuitenkin valmis ottamaan perheeseen tämän sattumalta alkunsa saaneen lapsen, eli erittäin fiksua toimintaa minun mielstäni. Valitettavasti tuli kuitenkin tämä keskenmeno, osanottoni siihen. Miksi mies ei sitten halunnut yrittää uudestaan? Vastaus on mielestäni hyvinkin selvä, ensin sattui vahinko ja mies oli valmis kantamaan vastuunsa siitä. Vaikka mies oli valmis kantamaan vastuunsa ja ottamaan perheeseen uuden jäsenen, ei tarkoita sitä että hän alkoi lasta oikein kunnolla toivomaan. Kun vahinkolasta ei tullutkaan, niin mies oli takaisin lähtötilanteessa, eli ei halua lisää lapsia eikä niitä ole tulossa. Siksi mies ei halunnut yrittää uudestaan.
Tuohon ehkäisykäyttäytymiseen en kyllä kommentoi mitään, vaikuttaa hieman ihmeelliseltä käytökseltä minustakin.
Vaikuttaa erittäin järkevältä pohdinnalta. Toivon todella kaikesta huolimatta, että meille jonain päivänä siunaantuu oma lapsi. Mies on kyllä tiennyt alusta alkaen, että haluan lapsia. Voiko kukaan olla niin julma, että tämän tietäen seurustelee, jos ei pysty tulevaisuudessa antamaan sitä mitä toinen haluaa? Vaikeasti sanottu, mutta hän tosiaan tietää lasten olevan suunnitelmissani, on tiennyt sen aina. Jos lapset siis eivät ole tervetulleita, kannattaisi kertoa se, ettei tule tulevaisuudessa ongelmia sen suhteen.
Pitääkö tässä siis lähteä miestä vaihtamaan, jos ei parin vuoden päästä ole lapsia näköpiirissä, edes suunnitteilla?
Rakastan miestäni suunnattomasti ja lapsen saaminen hänen kanssaan olisi suuri kunnia, olenhan nähnyt kuinka upea isä hän lapselleen on, vaikkei olekaan exän kanssa yhdessä. Mikään pakko ei ole saada sitä lasta nyt, mutta tieto, että joskus tulevaisuudessa sitten riittäisi jo lämmittämään sydäntäni. Ja eihän hän ole sitä pois sulkenutkaan... Ehkä tässä täytyy vaan odottaa ja käydä ns. surutyö kunnolla läpi. Ehkä sitä sitten osaa taas nauttia vielä toistaiseksi "vapaasta elämästä".
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
Lisäksi miehelläsi voi olla pisto omassatunnossa, koska edellisen suhteen lapsi/lapset ja uuden suhteen lapset eivät saisi tasa-arvoista kohtelua.
Tuota minäkin ajattelin; voihan olla että mies kokee jollain tavalla syrjäyttävänsä ensimmäisen lapsensa, koska uusi lapsi saisi asua hänen kanssaan ja olla vuorokauden ympäri hänen kanssan. Jos rakastaa omaa lasta niin kuin yleensä rakastaa, yli kaiken muun, niin voi tuntua "pettämiseltä", jos tekee uuden lapsen muun kuin ekan lapsen äidin kanssa. En tiedä onko Mayan tapauksessa näin, mutta noin itse kokisin asian. En voisi tehdä lapsia kuin yhden miehen kanssa, lasteni takia.
Minusta kuulostaa, että olet tekemässä tästä lapsen saamisesta itsellesi pakkomielteen..?
Jos todellakin rakastat miestäsi, et hoputa ja pakota häntä tekemään lapsia kanssasi. Miksi miehesi pitäisi taipua SINUN tahtoosi, eikö sinullakin ole velvollisuus kuunnella HÄNEN mielipidettään asiasta?
Suoraan sanottuna en tiedä miltä tuntuu enkä tiedä miltä pitäisi tuntua. En tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. Tässä on aikamoista hulabaloota takana ikävine kokemuksineen enkä tiedä kuinka nopeasti mistäkin yleensä pitää toipua.
Kuvittelin jo, että kaikki on hyvin koska fyysinen vointi on loistava. Henkinen taas tuntuu olevan vielä vähän hakusessa. Iloisia päiviä on, mutta tiettyjen tilanteiden tullen itku ja suru valtaa mielen. Miehestäni ei ole juuri ollut lohtua tai tukijaksi vaikeassa tilanteessa. Tai ehkä on, mutten ole osannut ottaa sitä vastaan.
Joka tapauksessa pelkään itsekin tätä "pakkomiellettä". Olisin kovasti halunnut olla äiti sille pikkuiselle, jonka sieltä piti tulla. Sitä ei tullut, mutta nyt lähinnä pelottaa tuleeko koskaan.
Ehkä sen aika on joskus, pitää vaan olla kärsivällinen. Kuten sanottu; tärkeää on tässä vaiheessa vain se, että ainakin meillä on toisemme. Siitä pitäisi osata iloita, eikä vatvoa menetettyä tai surra valmiiksi tulevaa.
itselleni kyseinen tilanne ei vaikuttanut. edellisestä liitostani on yksi lapsi 7v. Nykyisessä liitossa lapsi 3.5 ja toinen tulossa. Malttamattomana odotan vauvan syntymistä. Odotellessa hellin vaimoani ja yritän parhhani mukaan valmisttaa vaimoni kanssa lapsia uuteen perheen jäseneen.