tragedia.
Jokainen ajatus lentää luoksesi, en tiedä tunnetko sitä.
Tämä kuluttaa loppuun, hitaasti mutta varmasti.
Jokainen ajatus lentää luoksesi, en tiedä tunnetko sitä.
Tämä kuluttaa loppuun, hitaasti mutta varmasti.
Tämä on kuin joku shakespearin
romahtanut maailma
10180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tunnen, tuntuu nihkeeltä?
Ei näitä tule luettua sillä ajatuksella enää.. Näiden sivujen jutut on pelkkiä ei keneltäkään ei kenellekään-viestejä. Yhtäkään en niistä tunnista minulle tarkoitetuksi.
Ja hyvä niin. :)
Se elämä kun on kuitenkin tuolla toisaalla. Vaikka totuus olisi kuinka karu ja yksinkertainen niin parempi sekin kuin nämä hölinät täällä.
"Tis better to be vile than vile esteemed,
When not to be, receives reproach of being,
And the just pleasure lost, which is so deemed,
Not by our feeling, but by others seeing."
It was the day the sun's ray had turned pale
with pity for the suffering of his Maker
when I was caught, and I put up no fight,
my lady, for your lovely eyes had bound me.
It seemed no time to be on guard against
Love's blows; therefore, I went my way
secure and fearless-so, all my misfortunes
began in midst of universal woe.
Love found me all disarmed and found the way
was clear to reach my heart down through the eyes
which have become the halls and doors of tears.
It seems to me it did him little honour
to wound me with his arrow in my state
and to you, armed, not show his bow at all.
Hei, shakespeare eli kauan sit...ei tää tapa vaan vahvistaa. To be is just to be. Rakastan.
Mutta hänen tarinansa elävät yhä. Tämäkö vahvistaa?! Tämä koluaa sisintä, pohjaton kaivo mille ei näy loppua, tiedonvaltatietä ei ole olemassa.
Jos toinen tietää, saa tietoa, on helppoa odottaa sitä lisää, kun toinen viruu pois.
rakkaus voittaa...
shösshön persshhe
miten nauroin otsikolle...en meinannut saada loppuun hihitystä
:D ...
Ei varmaan tarkoitettu,,,vakava asia,, mut hitsi että osuva otsikko.
"The course of true love never did run smooth"
(A Midsummer Night’s Dream – Act 1, Scene 2)