Elämäni on yhtä helvettiä tämän ahdistuksen ja masennuksen takia, jos minua ärsyttää joku ajaudun tiuskimaan ilman syytä jne. ja jos joku kysyy että mikä minua vaivaa niin vastaukseksi tulee aina "Ei mikään!" tai "Ei kuulu sulle!" vaikka selvästi minua rassaa joku. Ajattelen aina, ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä minua tai ei jaksa kuunnella ongelmiani. Ajattelen näin jopa psykiatrista, vaikka he ovat koulutettu auttamaan ihmistä hädässä, tunnen olevani joku liukuhihnapotilas ilman sen syvempää merkitystä. Siksi en pysty olemaan oma itseni ammattiauttajien edessä vedän vain jotain roolia, annan tilanteestani paremman kuvan mitä se on ja koskaan ei ole terapiaistuntojen jälkeen yhtään sen parempi olo, johtuen siitä etten uskalla tuoda esille kaikkia tuntojani... jotenkin tunnen olevani alaston ja suojaamaton ja heikko jos vähänkin raotan sitä ovea missä tuskani on piilossa.
Usein annan itsestäni melko kovan ja ehkä kolkonkin vaikutelman, koska en halua ihmisten kyselevän vointiani vaikka minulla saattaakin olla siipi maassa. Perheeni on opettanut minulle, että pahat tuntemukset sivuutetaan tekemällä eikä niistä puhuta. Se on johtanut siihen, että jos itkenkin niin se on suuri häpeä etenkin kun muut ovat näkemässä. Itken aina yksin ja käsittelen asioitani yksin. Mutta miten ihmeessä voi saada elämästään kiinni kun paha olo sivuuttaa kaiken muun? Itselläni on (ei mikään paras keino) syrjäytyä koneen ääreen ja pelailla tai surffata netissä kaiket päivät. Se on oikeastaan ainoa, joka helpottaa oloani jollain lailla. Saatan tehdä näin monta tuntia päivässä jolloin kaikki muut toimet kärsii. Saatan olla netistä jollainlailla riippuvainen. En vain yksinkertaisesti pysty rajoittamaan sitä. Joskus pesen välissä pyykkiä, syön, nukun yöt jne. ja tuntuu kuin perseeni olisi liimautunut koneen ääreen.
Miten ihmeessä saisin elämänilon takaisin, ainoat asiat jotka saavat minut iloisiksi on oma perhe ja tietokone.
Usein annan itsestäni melko kovan ja ehkä kolkonkin vaikutelman, koska en halua ihmisten kyselevän vointiani vaikka minulla saattaakin olla siipi maassa. Perheeni on opettanut minulle, että pahat tuntemukset sivuutetaan tekemällä eikä niistä puhuta. Se on johtanut siihen, että jos itkenkin niin se on suuri häpeä etenkin kun muut ovat näkemässä. Itken aina yksin ja käsittelen asioitani yksin. Mutta miten ihmeessä voi saada elämästään kiinni kun paha olo sivuuttaa kaiken muun? Itselläni on (ei mikään paras keino) syrjäytyä koneen ääreen ja pelailla tai surffata netissä kaiket päivät. Se on oikeastaan ainoa, joka helpottaa oloani jollain lailla. Saatan tehdä näin monta tuntia päivässä jolloin kaikki muut toimet kärsii. Saatan olla netistä jollainlailla riippuvainen. En vain yksinkertaisesti pysty rajoittamaan sitä. Joskus pesen välissä pyykkiä, syön, nukun yöt jne. ja tuntuu kuin perseeni olisi liimautunut koneen ääreen.
Miten ihmeessä saisin elämänilon takaisin, ainoat asiat jotka saavat minut iloisiksi on oma perhe ja tietokone.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Painin aika lailla samojen ongelmien kanssa kun sinäkin, aina kun joku kysyy miten menee, niin vastaan "mitäs tässä" tai "eipä tässä mitään ihmeellistaä" tai jotain sinne päin. Pahaa oloa olen koittanut purkaa mm. juomiseen, joka ei kyllä "yllätys yllätys" auttanut mitään (tällä hetkellä oon raitis). Ite oon onnistu jäämään kiinni noihin facebookin peleihin; farmville, cityville jne. Niihin saan uppoamaan aikaa. Alan olla myös näiden asioiden kanssa aika maassa, ettei oikein mikään tahdo tuottaa enää iloa.
Tästä tuli näköjään meikäläisen vuodatus, kun piti keksiä sulle iloa tuottavia asioita. Tsemppiä sulle!!
Tietokone, pelit, yms. on harhautuksia, jotka saavat väliaikaisesti unohtamaan vaikeudet, kiinnittämään huomion muualle ja siksi ne helpottaa. Niin kauan kärsii kuin on valmis kohtaamaan ne vaikeudet rehellisesti silmästä silmään. Mutta ne vaikeudet, joita ei edes uskalla katsoa, ei valitettavasti katoa itsestään mihinkään. Harhautukset on vain viivytystaktiikka, ajan kulua, ja vasta sitten kun olet todella kypsä kaikesta kärsimyksestä ja valmis vastaanottamaan toisenlaisen tavan, alat käsitellä niitä asioita mitkä olet piilottanut johonkin syvälle. Jos on helpompi käsitellä asioita itsekseen niin tee niin, raota ovea ensin itsellesi ja kirjoita vaikka asioita ylös vain itseäsi varten ja sillä tavalla voit selvittää ajatuksiasi ja tunteitasi. Mutta jos tällainen yksityinenkin lähestymistapa on vielä ylitsepääsemättömän vaikeaa niin jatka harhautustaktiikoita. Jossain vaiheessa ne kuitenkin lyövät nenille tavalla tai toisella ja pakottavat kääntymään sinne pelottavaan tuntemattomaan. Mutta muista, pimeyden takana loistaa aina valo, kuten aamu sarastaa jokaisen pimeän yön jälkeen. Kun kohtaat pelkosi niin olet sen jälkeen paljon vahvempi.
Onko sinulla taustalla esim. koulukiusaamista tai seksuaalista ahdistelua? Jos on vaikea puhua, niin kirjoitapa terapeutille vaikeista asioista kirje, jos koet hänet oikeanlaiseksi ja kemiat pelaavat. Terapeuttia voi vaihtaakin, mutta jos et ole vielä kokeillut puhua vaikeimmista asioista, niin voit koettaa ensin varovaisesti kepillä jäätä. Siitä voi lähteä lankakerä purkautumaan.