Onko täällä joitakin jotka ovat lähteneet vauvan saannin jälkeen takaisin töihin jo 2kk synnytyksen jälkeen? Täällä varmasti minut tuomitaan todella huonoksi äidiksi, mutta haluan takaisin töihin tienaamaan rahaa. Tekisin normaalia vähemmän töitä viikossa ja mieheni jäisi kotiin, eli lapsi ei joutuisi minnekkään hoitoon. Kokemuksia??
Töihin takaisin?
töihinkaipaava
484145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Äitini palasi töihin kun pikkuveljeni oli 2kk, isä jäi kotiin. Ja ihan hyvin tuo taisi mennä. Tosin ei varmaan sovi kovinkaan monelle, itse en ollut vielä kunnolla toipunut edes synnytyksestä tuossa vaiheessa...
haluaisi töihin vauvan ollessa noin pieni.Elän vauvakuplassa ja haluan panostaa imetykseen.
Eihän siinä mitään ihmeellistä ole. Äidille korvamerkittyä äityslomaa on 105 päivää ja sen jälkeen vanhemmat voivat vapaasti päättää kumpi pitää vanhempain vapaan ja jos halua on, niin hoitovapaan. Henoa, että näitä mahdollisuuksia todella käytetään, kuten teidän perheessä on nyt aikomuksena.
täysimetyksen kannalta niin hienoa ole..
Kas kun vaan kaikki äidit eivät täysimetä, eikä osa imetä lainkaan. Itse täysimetän vähän yli 4 kk vanhaa poikaani, mutta en missään nimessä menisi tuomitsemaan toisin valinneita. Jos haluaa palata pian töihin, on äidillä siihen oikeus.
Itse en imetä ollenkaan, joten siitä ongelmaa ei tule. Lapsi ei ole mikään sairaus, minkä takia pitäisi jäädä kotiin. Itse aivan varmasti tulen hulluksi jos olen melkein vuoden kotona lapsen kanssa, vaikka kävisinkin joka päivä ulkona ym. Nyt tyttö on melkein kuukauden ja olen toipunut synnytyksestä erittäin nopeasti ja töihin kaipuu on kova.
äidinvaistot noin hukassa, olisi ehkä kannattanut ilmoittaa miehelle että saa hankkia niitä vauvoja sellaisen kanssa joka oikeasti jaksaa ja haluaa niitä hoitaa....
Tiesitkö jo ennen raskautta että sinua ei sitten kiinnosta sen muksun kanssa oleminen?
Mistäs päättelet, ettei äitiä ollenkaan kiinnosta vauvan kanssa oleminen? Eihän hän ole kotoa muuttamassa, vaan menossa töihin. Miksi, oi miksi se on ok, jos mies on kiinnostunut urastaan, vaikka on lapsia, mutta nainen on pahapaha ihminen ja huono äiti, jos näin on? Jos lapsen isä jää vauvan kanssa kotiin, niin en näe ap:n tapauksessa mitään ongelmaa. Aivan tavallista Keski-Euroopassa, että äiti menee pian töihin.
mielestä on äidin vaistot hukassa..Ei varmasti halunnut edes imettää ettei vaan sido liikaa..Mielestäni tämä aika pienen vauvan kanssa on niin arvokasta ja ne hetket kun toinen syö rintaa ja pitää pientä kättä kädessäsi on jotain niin voimakasta etten voisi kuvitella minkään työn tuovan samaa.Isä ei tietysti koe vastaavaa kun töissä on mutta en vapaaehtoisesti luopuisi tästä tärkeästä ajasta vauvan kanssa.Ja niin kauan kuin lasten paras ravinto tulee tissistä niin luulisi että tarkoitus on äidin olla lapsen lähellä se 6 kk.
Just. Alkuperäinen kysyi kokemuksia sellaisilta, jotka ovat menneet nopeasti töihin lapsen synyymän jälkeen ja tähän tämä taas meni. Hekumallista hehkutusta omasta äitiydestä ja tuomitsevia mielipiteitä siitä, mikä on sitä Oikeaa Äitiyttä. Mitä jos jokainen huolehtisi tosiaan omista asioistaan ja antaisi muiden toimia, niin kuin itse parhaaksi katsovat!?
nyt väkisin hämmästelee miten joku ei saa tarpeeksi onnea ja intoa lapsestaan vaan halajaa töihin vaan,varsinkin jos toinen noin pieni.Ihan kuin töitä ei ehtisi tekemään kyllästymiseen asti ennen kuin eläkeikä koittaa.Noh,ehkä en vain ole niin työintoinen ihminen..
Siis tä?
Jos ei imetä (ei tule maitoa) niin silloin ei olla lapsen lähellä 6 kk? Mistä helvetistä tollainen ajatusmaailma on kotoisin?
jo imetyksen kannalta luonto on asian niin tarkoittanut että juuri äiti on vauvan lähellä ainakin sen 6 kk.En siis tarkoita että jollei maitoa tule niin pysy kaukana.Ihmettelen vain miten juuri nämä aikaisin töihin,baariin sun muualle haluavat ovat aina myös niitä jotka eivät imetä.
"Ihmettelen vain miten juuri nämä aikaisin töihin,baariin sun muualle haluavat ovat aina myös niitä jotka eivät imetä."
Onko tullut mieleen miettiä, kumpi on syy ja kumpi seuraus?
Musta on törkeetä sanoo. et joku on huono äiti jos haluu mennä 2kk jälkeen töihin. Miks sitä ei oo huonoi isii jotka tekee pitkää päivää ja eivät oon lastensa kanssa ku ehkä sen 4vk:oo mitä kutsutaan isyyslomaksi. Miksei isät voi jäädä kotiin ja äit tuoda sitä ruokaa pöytään??? mun mielestä kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee ja miten perheelle sopii. toisissa perheissä äitin on pakko mennä töihin ku äitiysvapaa loppuu kun muuten ei oo varaa elää. Esim isä on työtön ja äitillä ois töitä. Mun mielestä silloin on järkevintä että äiti palaa töihn. ettei perheen taloussiitä kärsi. hmm tulipa sekavaa tekstii mut kaikki varmaan tajus mitä ajan takaa.
ITellä on kans ollu rankkaa olla kotona vain tytön kanss kahestaan ja mies tekee katkeamatonta kolmivuoroo. Siitä ei oo kauheesti ollu apuu. Joskun olen jopa toivonu että saisin käydä töissä. Mutta toisaalta on se palkitsevaakin olla kotona ja nähdä tytön kasvu ja kehitys. on se niin pieni aika ku nää lapset on kotona. mut pointti on se että "töihinkaipaava" mee vain töihin jos se sinulle ja perheelle sopii parhaiten. en nää mitään estettä sille etkö voisi mennä töihin. älä kuuntele näitä muita äitejä jotka ei osaa katsoo myös toisten äitien kautta. tai ajattelevat vain että "mun teot/tavat ovat ainoat ja oikeat"..
Isillehän ei synny samanlaista sidettä lapseen odotusaikana, isi ei kannsa lasta sisällään, biologisesti isi ei pysty syöttämään (keinotekoisesti kyllä).
Kyllä se äidinvaisto on ihan perusbiologiaa, emon kuuluu huolehtia poikasestaan, ilman emon huolenpito poikanen menehtyy.
IHminen on vain niin vekkuli että on keksinyt kaikenlaisia kiertoteitä.
sanonut että on huono äiti..
--
Ai äidinvaistot hukassa = hyvä äiti?
Kaverin piti mennä jatkamaan opiskelua kun lapsi oli sen 2kk. Kyseessä oli kokeiluluontoinen koulutus jota ei olisi voinut uusia jälkeen päin ja lapsi sattui onneksi syntymään loman aikana. Lapsen isä jäi kotiin ja hoiti, ei ollut edes vaikeaa kun kaverillani oli maito vähentynyt ja vähentynyt ja loppui kokonaan kun lapsi oli 1,5kk. Lapsen ollessa puoli vuotta kaverini oli valmistunut ja jäi kotiäidiksi siihen asti että lapsi oli 2v. Näin heillä.
Meillä on itsellä nyt 7vk poika ja mies on määräaikaisessa työssä. Kun sopimus loppuu, minä lähden puolestani töihin ja mies jää hyödyntämään vanhempainvapaata lapsen kanssa. Lapsi on silloin n. 4kk. Joskus vain äidin on mentävä töihin että saadaan vaippoja ja ruokaa.....
Meillä mies oli työtön, ja itse en saanut mitään huikeaa summaa äitiys/vanhempainrahana.
Tein satunnaisesti sunnuntaisin keikkaa kun lapsi oli pieni, ja jo se tuntui pahalta.
Lapsilisä kattaa kyllä vaipat pienelle, vanhemmat voi sitten miettiä ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen että mitä oikeasti tarvitaan.
Ap:n tapauksessakaan ei vaikuta siltä että on pakkko, mies kuitenkin käy töissä, vaan ap HALUAA mennä töihin koska seintä kaatuu päälle kotona pienen lapsen kanssa.
Se aika kun lapsi on pieni on niin lyhyt, kyllä vahnemmat kerkee olemaan töissä ihan tarpeeksi sitten kun lapsi on isompi.
I
Jos töihin menen kuukauden päästä takaisin, niin ei se tarkoita ettenkö huolehtisi pienestä lapsesta yhtään. Ei siellä töissä koko päivää olla ja kuten ensimmäisessä viestissäni mainitsin, en tekisi täyttä viikkoa töitä. Lyhennettyjä päiviä näin aluksi ainankin. Vuorokaudessa jäisi työpäivänä aikaa lapsen kanssa olemiseen 19h, joten mielestäni voin yhtä hyvin nähdä lapsen kasvun ja kehityksen ja olla siinä mukana.
Kun sain tietää odottavani paljon toivottua lasta, minulle ei tullut heti ensimmäisenä mieleen että en imetä tai en pidä pitkää äitiyslomaa. Olen nyt kuukauden ollut kotona ja todennut, että maitoa ei tule ja ei tästä tule mitään jos olen koko ajan kotona, vaan oikeasti tekee mieli mennä töihin!! Pidän muutenkin töistäni ja mielestäni olisi tavallaan typerää jäädä kotiin, jotta lapsi voi olla 24h minun kanssani.
Jos nyt ajatellaan kahdelta eri kantilta, niin minähän olen lapseni kanssa ollut koko raskausajan ja jos lapsi tai minä en kuole pois ennen aikojaan, niin saan olla vielä monet vuodetkin hänen kanssaan ;) Tiedän toki, että töitä voi tehdä muulloinkin, mutta kerran tässä eletään. Samat asiat voin tehdä lapseni kanssa, vaikka kävisinkin töissä, vai?
Haluan olla lapseni kanssa ja edetä urallani. Haluan tehdä ne molemmat nyt, enkä välttämättä vuoden päästä. Kerran tässä eletään. Jos homma ei toimi, niin sitten palaan kotiin ja mietin pienen pääni sisällä mitä seuraavaksi.
Ei tältä palstalta kannata moisia kokemuksia kysellä... :) Kuten arvelitkin, lynkkausviestejä riittää. Onneksi voit kuitenkin tehdä juuri niin kuin tuntuu parhaalta tehdä. Se on jännä, mitä hysteriaa se herättää, jos äiti onkin se, joka ei halua pesiä vauvan kanssa kuukausitolkulla kotona. Tee niin kuin hyvältä tuntuu!
menkää toki molemmat töihin,mitäpä sitä kenellekkään äityis/isyyslomia kannattaa antaa kun aikaahan vuorokaudessa riittää..
Päätinkin lahjoittaa lapsen naapurille, jotta voin mennä töihin ja kaikille tulee hyvä mieli.
Hei töihinkaipaava,
älä välitä näistä muista! Ymmärrän sinua...
Itse olen aina ollut hullu työnarkomaani. Saan jotain tyydytystä töitä tehdessäni. Olen myös aina halunnut perheen työnohelle. Ajattelin, että palaan äitiysloman jälkeen heti töihin... noh... en nyt niin pystynytkään. Tein keikkoja silloin tällöin mieheni ollessa kotona. Nyt lapsen olla puoltoistavuotias olen tekemässä paluuta kokonaan ja yhä vaikeaa. Hassua, kotona ollessani kaipaan töihin ja töissä kaipaan lastani. Yritän löytää tasapainon tähän asiaan :) Niin ja töihin päätin mennä nyt siksi, koska tarjottiin siirtoa kolmivuorotyöstä päivävuoroon. Vihdoin! Nämä yliäidit ovat saaneet usein itselleni pahan mielen... jos kaipaan töihin, enkö muka ole hyvä äiti? Ei se muuta rakkauttani lapseen!!! Minusta välillä tuntuu, että olen parempi äiti, kun olen saanut käydä töissä. Olen enemmän virtaa täynnä. Joillakin ei ole taas vaihtoehtoja! esim. yrittäjä ja YH:t
Tiedän perheitä, joissa mies tekee kahta duunia, että vaimo saa olla kotona. Tämä voi sopia jollekin, mutta ainakin oma mieheni kaipaa lapseni kanssa oloa ja haluaa olla aina kun mahdollista. Miksi mies pitäisi blokata lapsen elämästä? Miksi siis mies ei voi jäädä kotiin?
On monenlaisia perheitä. On monenlaisia ratkaisuja. Tehkää se mikä toimii teidän perheellänne, että tasapaino pysyy ja kaikki voivat hyvin!
tsemppiä
tulee suru lapsen puolesta.Jos synnytyksestä on vain kuukausi ja äiti piehtaroi työnkaipuussa niin tuntuu kyllä ettei ihan läsnä lapselle ole.No toivottavasti tämä on vain mielikuvani eikä todellisuus..Ja jotenkin kolahti korvaan kun aloitaja kirjoitti ettei lapsi ole sairaus minkä takia kotiin pitää jäädä..Noh nämä asiat eivät kohtaa,itse mietin miten joku raaskii töihin vauva-aikana ja toiset varmaan miettii miten tuo nyt noin kiinni lapsessa on.
Nimimerkille BLologia : Kaikilla naisilla tai ÄIDEILLÄ ei ole hoivaviettiä, joillakin on joillakin ei.
Huomaatteko palstalla kävijät muuten että lähes aina vain äitejä haukutaan työhön kaipuusta ? MIKSI OI MIKSI ?
Välillä suorastaan *ituttaa olla nainen.
biologian takia,äiti odottaa vauvaa ja imettää.Aivan vastasyntynyt ei tajua muuta kuin äidin.Mielestäni äiti on aina eri asemassa kuin isä.En kyllä ymmärrä niitä isejäkään jotka duunia painavat kellon ympäri vaikka lapsia on.
eihän tässä ap:lla ollutkaan tarkoitus olla poissa koko päivää! Nukkuuhan 2kk:n ikäinen 3h:n päikkäreitä eli äiti olis n. 2h vauvan valveillaolosta ja sen verran on helposti kotiäitikin asioilla ilman vauvaa, joka on sillä välin hoidossa luotettavalla taholla. Ap:lla ei sujunut imetys, mutta työnteko ei estä imettämästä pumppaamasta maitoa isälle/hoitajalle. Onhan entisaikaankin äidit hoitaneet maatalon työt ja nykyäidit hoitavat kotityöt vauvanhoidon ohella. Miksei sitten muutaman tunnin kodin ulkopuolella?
EN TUOMITSE! esikoisen kanssa minulla alkoi seinä kaatuman kotona päälle - oli oikeasti turhautunut tunne. Vaativasta työstä kun jäi kotiin ja elämä oli yksin vauvan kanssa oloa ja pyykkäämistä niin tunsin itseni jotenkin "turhaksi". Ja nyt kun sanotte että en ollut turha niin tottakai olin vauvalle tärkeä ja hän minulle, mutta aidosti mitään ns. haastettahan tai aivopähkinäää ei ollut. Joten koitin käyväni tyhjäkierroksilla.
Jos teillä onnistuu tuollainen kertomasi järjestely niin tottakai menet takaksin töihin jos se sinusta hyvältä tuntuu! älä sinä anna muiden mielipiteiden itseäsi loukata vaan itse tiedät mikä sinulle on hyväski. Ja kun äiti voi hyvin ja on tyytyväinen, niin vauvakin lienee tyytyväinen kun äiti voi hyvin kotona ollessaan.
Minä olisin töihin palannut 4kk vauvan ollessa ja minua töihin pyydettiin palaamaan jo tuolloin (jep, soittivat ja kysyivät joko palaisin) mutta ei onnistunut koska kunnallista hoitopaikkaa ei saa silloin kun vanhemmalla on oikeaus vielä olla vanhempainvapaalla. Eli olisi pitänyt olla yksityinen hoitaja vavaulle, ja se olisi maksanut liikaa (isä ei halunnut jäädä vanhempainvapaata käyttämään).
Suomessa on hieno systeemi, kun täällä äitiysvapaan päälle on tuo vanhempainvapaa! ja sen jälkeen vielä mahdollisuus kotihoitovapaaseen vai mikä se ny nimeltään olikaan. MUTTA se on huonoa, että jos töihin haluaisi palata jo aiemmin ei sitä tueta antamalla hoitopaikkaa. Toisaalta itse koin sen niin, että valtio haluaa minun olevan vauvan kanssa kotona ja nostavan tukia vaikka mielummin olisin ollut töissä ja tienannut rahat (edes osapäivätyönä). Minut ikäänkuin pakotettiin olemaan kotona, vaikka tunsin tylsistyväni.
Tiedän että tästä tulee nyt sanomista, mutta meitä on monenlaisia. Lastani rakastan totakai kovasti. kotiäitiys ei vaan ole minun juttuni. En voisi kuvitellakaan olevani kotona kunnes lapsi on 3v kun jo vanhempainvapaan pito tuntui kituuttamiselta (henkisesti ja tottakai toimeentulon kannaltakin).
Eli miksihän me ei saada systeemiä, että voi olla tuon liki vuoden kotona mutta jos haluaa palata jo aiemmin niin hoitamista tuetaan (vaikka vain osapäivähoitoa)
Töihinkaipaava, sinä et ole huono äiti! hyvä äiti pitää huolta perheestään ja lapsestaan - tässä tapauksessa toisit leipää talon pöytään, isällä olisi enemmän aikaa olla lapsensa kanssa jne. Lapsi ei kärsi, hänellä on rakastava hoitaja kumminkin.
luettavaa..
sorry, mutta en ymmärrä ja jotenkin säälittää sinä ja lapsesi. Itse et selvästi arvosta aikaa lapsesi kanssa ja ymmärrä, että ehdit olla töissä vielä (todennäköisesti) monta vuosikymmentä, mutta lapsi on vauva vain kerran! Sen ymmärrän, ettei kaikki voi olla kotona pitkään hoitovapaalla, mutta en tajuu miten joku haluaa töihin jo lapsivuodeaikana (ekat 3kk). Mielestäni se kertoo vain siitä, että äiti ei ole normaalisti kiintynyt lapseensa. Voihan isä hoitaa äippäloman jälkeenkin, miksi jo nyt töihin? Ja ei, itsekin olen haastavassa työssä, johon muuten palasin 3,5 vuoden kotiäitiyden jälkeen :-). En tipahtanut mihinkään, vaikka olin "pitkään kotona." Tiedänpä yhden toimittajankin, joka oli 8 vuotta kotona ja nyt koulutusta vastaavassa työssä.
Lapsi meni perhepäivähoitoon 9 kk:n iässä.
En ole katunut. Imetin aikani yötä päivää, mutta kyllähän se niin oli, että kun oli 20 vuotta tehnyt antoisaa, erittäin mielenkiintoista työtä, mistä sitten jäät äitiyslomalle toivotun lapsen kanssa, niin kukaan ei voi tulla sanomaan, että se olisi aivan läpihuutojuttu.
Elämänmuutos (ainokainen nelikymppisenä) on niin totaalinen, että tukka meinasi lähteä (ja muuten vähän lähtikin). Olen vieläkin sitä mieltä (lapsi nyt 3 v.), että olinpa tolkuissani, kun palasin jo silloin töihin. Jos olisin tehnyt toisin, voipi olla, että lapsellani ei olisi edes näin tolpillaan olevaa äitiä.
Eiköhän jokaisen äidin ratkaisu ole siinä tilanteessa se paras. Äiti tekee sillä hetkellä, niine järkineen sen siinä tilanteessa KAIKKIEN kannalta parhaimman ratkaisun.
Se nyt vain sattuu olemaan karu totuus, että pidän töistäni ja kyllä, välitän lapsestani erittäin paljon ja hän on minulle kaikki kaikessa, mutta haluan silti töihin. Soitin tänään töihin ja sovimme, että palaan töihin lokakuun alussa ellei sitten mieli muutu.
En silti ymmärrä, Kyllä minäkin pidän työstäni ja niin varmaan iso osa äideistä, mutta kyllä siellä töissä ehtiii olla vielä myöhemmin. Et todellakaan voi väittää pokkana, että lapsesi on sinulle kaikki kaikessa jos haluat töihin (ei siis edes pakko) lapsen ollessa 2 kk ikäinen. Itselläni olisi ikävä niin suuri, että en olisi mitenkään pystynyt. Vasta nyt, kun nuorin on vajaa 2v, pystyin lähtemään osa-aikaisesti töihin ja silti tekee pahaa :-(. Niin jaat aikasi kuin sydämesi, jos on aina töissä ja haluaa jo laitokselta töihin, niin silloin se työ on suurin asia sinun sydämessä, ei lapsesi, valitan. Turha sitä on kaunistella...
Minä en jaksa olla kotona suoraan sanoen. Itse en ole vielä töissä käynyt, mutta jos tuntuu etten pysty ollal töissä ikävän takia niin voi voi, aina voin palata takaisin kotiäidin rooliin.
Ja mitä tätä asiaa nyt enää pulisemaan, kun päätös on tehty ja olen tyytyväinen siihen.
ihmiset osaa nauttia lapsistaan tai koton olostaan nykyään,aina täytyy mennä joka paikkaan,ottaa omia aikoja sun muita.
Eikös isät ole nyt enää ollenkaan ihmisiä? Tässähän tapauksessa isä haluaa jäädä hoitamaan lasta kotona. Siis eihän se vanhempain vapaa ole mitenkään erityisesti äidille tarkoitettu vaan ihan kummalle vanhemmalle vaan. Tosi törkeetä isien aliarvioimista ja syrjintää.
Mäkin haluaisin tietää, että onko teistä ihan oikeasti isä jotenkin huonompi hoitaja kuin äiti?
täälä taitaa olla suurin kävijäryhmä ne kotiemot, jotka viihtyvät kotona vaikka kuinka pitkään ja joiden mielestä isä ei ole tasavertainen huolenpitotaidoltaan. tästä sanoisin, että ikävää luettavaa. ei isä raskaana ole, ei synnytä eikä imetä mutta miten ihmeessä syntymän jälkeenkin äidit luulevat että ainoastaan heiltä lapsi voi saada laadukasta yhdessä oloa ja hoivaa?
Kylmästi sanottakoon, että teidän vauvanne pärjäisi ja kehittyisi normaalisti vaikka teille kävisi jotakin!! Eli siis, pienelle vauvalle elinehto on ruoka,uni ja rakastava hoivaava henkilö - vaikka kuolisitte niin vauva varmaan jatkaisi kehitystä ja kasvua mutta hoivaaja olisi tilallanne joku toinen -esim. isä.
Ihan aidosti, äiti ei ole korvaamaton vaikka niin haluatte uskoa. Äiti on äiti, ei siitä pääse mihinkään mutta vauva ei siitä kärsi vaikka äiti olisi töissä ja isä hoivaisi. Herranduudelis teidän kanssanne, ette ymmärrä että kaikki eivät halua vuosi tolkulla notkua joissakin perhekahviloissa nostaen kelan hilloja ja upottautunen johonkin kestovaippakuplaan. osa haluaa myös sitä työhaastetta ja siihen liittyviä ihmiskontakteja sen vauva/lapsielämän lisäksi. Se ei tee kenestäkään huonoa tai äidinvaistotonta. Kysyjä sai kaikenlaista syyttelyää ja säälitellyä, vaikka hän kysyi onko muilla kokemusta vastaavasta ja heidän perheessään isä silloin hoitaa vauvaa.
Kauhistelkaa nyt ihmeessä sitä, että tiedän useita perheitä joissa isä on jäänyt vanhempainvapaalle ja äiti mennyt töihin. Näyttävät olevan ihan onnellisia perheitä ja lapset mukavia ja iloisia myös.
lapsi pärjäisi vaikka molemmat vanhemmat kuolisivat,ei se silti tarkoita että hyväksi olisi.Ja toi kertoo myös paljon ihmisestä jos lapsen kanssa oleminen on vain notkumista.Aloitajan lapsella on onneksi isä jota kiinnostaa kotona oleminen mutta joku täällä kirjoitti ettei kumpaakaan vanhemmista kiinnostanut.
Kyllä mun mielestä on hienoa, että isät osallistuvat ja aivan hyvin (jopa suotavaa), että isäkin on esim. hoitovapaalla lapsen kanssa lapsen ollessa vähän vanhempi eli yli 1v. Mielestäni kuitenkin biologia sanelee sen, että äiti on (tai ainakin tulisi olla) lapsen ensimmäinen kiintymyksenkohde, koska suositus on, että lasta imetetään 1v asti tai ainakin sen ekat 6kk. Itse en ymmärrä taas sitä, miksi äitiys ja lapsen kanssa oleminen nähdään vain taakkana, josta heti pitää päästä eroon? Jos ei arvosta omaa äitiyttä edes sen vertaa, että haluaa olla kotona edes ekat kuukaudet, niin miksi edes tehdä lapsi? Eikä se mene niin, että äiti tekee mitä tahtoo kunhan vain ITSE on onnellinen (tyyliin olen onnellinen kun poltan, ryyppään tai vien lapsen jo laitokselta muiden hoitoon 10h/päivä), ei se silloin ole sama asia kuin että se LAPSI olisi onnellinen. Kyse on itsekkyydestä ja siitä, että eikö voisi edes hetkeksi unohtaa minä-minä ajattelu, edes vauvavuodeksi ja kasvaa äidiksi? En tarkoita sitä, että kaikkien pitäs olla kotona 10 vuotta lasten kanssa, mutta edes se vauvavuosi...veikkaan kyllä, että ne äidit, jotka imettää, niin niillä kiintymyssuhde lapseen on niin syvä, etteivät mitenkään voisi jättää hoitoon vapaaehtoisesti vielä tuossa vaiheessa.
Minä lyön vaikka vetoa, että meille menee paljon paremmin kun pääsen käymään töissä taas jonkin verran. Olen aina pitänyt töistäni ja jos jään pitkäksi aikaa kotiin, niin tuntuu ettei saa mitään aikaan, rytmit menee sekaisin ja on ärtynyt olo mikä ei vauvallekkaan parasta ole. Pelkkä töihin menemisen ajatus on piristänyt minua, kun tiedän nyt milloin pitää mennä töihin ja mitä pitää olla valmiina. Mieskin on innoissaan, kun saa olla kahdestaan vauvan kanssa.
Oikeasti kyllä tutkimukset kertovat, että äidit ovat onnellisempia käydessään töissä. Ja totta on sekin että kun äiti on onnellinen niin lapsikin on onnellinen.
että lapsi on onnellinen kun äitikin on käytetään kyllä tekosyynä että voi tehdä mitä vain haluaa.Selitellään edes jotenkin itselle ja muille että oma ratkaisu on hyvä vaikkei lapsen kannalta sitä olisikaan.Toinen hokema mitä en ymmärrä on se että jokainen äiti on lapselleen paras,jos näin olisi niin ei kai huonostivoivia lapsia olisikaan.
Allekirjoitan toisen hokeman ^^ mutta en ensimmäistä.