Nyt kun saarikoski kilpailun laineet enää vaisuina lyövät kivikkoisiin rantoihin ja öljyyn sotkeutuneet lokit yrittävät löytää taas taivaalle on varmaan aika alkaa miettimään kuka voittaa liken kilpailun. Yli 200 käsistä taistossa mukana ja voittajalle ilmoitetaan lokakuun alussa, selviää liken sivuilta. Joten sitä odotellessa!
Liken kilpailu
Werottajan antipasta
65538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Todennäköisyys 0,5%
Tuo lokakuun alussa on kiusallisen epämääräinen ilmaus, mitä lienee tarkoittaa. Lokakuun ensimmäisellä viikolla vai?
Tässä Liken kisassa on paljon paremmat mahdollisuudet voittaa kuin Otavan kilpailussa, kun osallistujia ei ole tuon enempää. Mutta kun kaikki ovat tietysti pistäneet parastaan, niin eipä tässä uskalla hehkuttaa omansa puolesta. Taidan tehdä Larssonit ja julkaista vasta kun koko trilologi on valmis. Tulikohan muuten kirjoitettua tuo kolmiosaisen vieraskielinen nimi oikein, iski joku sanasokeuskohtaus.
Hohhoijaa, siis trilogia. Vieläkin tuntuu kovin oudolta.
Oi ei, kyllä jännittää. Liken kilpailun vastaukset on luvattu lokakuun alussa. Jollekin onnelliselle soitellaan siis mahdollisesti jo ensi viikolla. Onko täällä muitakin, jotka odottavat tämän kirjoituskilpailun tulosta?
Mitä aiotte tehdä käsikirjoituksellenne, jos voitto menee jollekin muulle?
:D :D :D
"Jos" voitto menee jollekin muulle... sie olet ihana optimisti, kiitos ikävän aamupäivän valaisemisesta :D
Joo, jännitystä on ilmassa. Jos jään voitotta, tarjoan tuotostani muutamalle pienkustantamolle. Tarina on ehdottomasti saatava kansiin.
Taustaa: Pohjalla on kaksi omakustanneromaania, pari kokoelmassa julkaistua novellia ja 11 aktiivista harrastevuotta. Kilpailuteksti sai alkusanansa jo 2008 syksyllä, kasvoi romaanin mittaan ja koki tyrmäyksen kustantajien puolelta. Vuosi sitten lähetin nivaskan Nuoren Voiman Liittoon. Palaute oli jyrkkä ja suorasanainen, minkä ansiosta aloitin prosessin, jonka kaltaista en ollut vielä kokenut. Tekstin laajuus puolittui, eikä sekään riittänyt. Nyt arvioituna kirjoitin tuosta lyhyemmästä versiosta noin kolmanneksen kokonaan uusiksi. Myös sisältö koki ratkaisevia muutoksia, aina loppuratkaisuaan myöten. Jos "kaikki on jo tässä vaiheessa selvää", niin kuin kriitikko totesi, pyöräytetään tarinaa 180 astetta ja annetaan sille potku persauksiin. Niinpä teinkin. Katsotaan mihin se johtaa.
Niin, no sen arvaa että suuri osa kilpailussa mukana olevista teksteissä on saanut ammattiapua jossakin suhteessa. Joko niitä on kehitetty ammattilaiselta saadun palautteen avulla tai sitten ne on peräti kirjoitettu jossain päätalolinjalla tai kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa. Oma tekstini oli ihan oma tuotokseni, aika ei riittänyt ammattiavun hankkimiseen.
Tietysti nyt, jos olisi kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, voisi lähettää tekstin arvioitavaksi. Ottaisi palautteen tosissaan ja tekisi tekstiin muutoksia sen perusteella. Mahdollisesti useamman vuoden kuluttua on joskus vielä kilpailu, johon saman tekstin voisi lähettää paranneltuna.
No totta mooses se teksti on käynyt arvostelupaljeluissa, useammassakin jo ennen kilpailua.
Joo ja yhtä moni varmasti ammattiapua tarvitseekin, ellei omaa yliopistotutkintoa kirjallisuuden alalta, tai toimittajataustaa. Menköön ammattiapuni sitten vaikka kustannustoimittajan korvikkeena.
Tulee mieleen sananlasku jonka mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä. Ehkä niin on myös romaanin kokoamisen kanssa. Joskus olen haaveillut asiantuntijaringistä, jota voisin konsultoida aina tarvitessani jonkin erikoisalan erityistietoa. Poliisi, lääkäri, juristi, äidinkielenopettaja...
Ilman Nimeä sen ensimmäisenkin avun pyyntö tuntuu kiusalliselta. Melkein hävettää.
Eikä ne vastaa, kun kysyt jotain asiaa asiantuntijalta sähköpostyiolla nimettömänä. esittelet itsesi, perustelet pyyntösi.Esikoiskirjailija saa selvittää kaikki faktat itse, sellaisetkin joihin ei löydy matskua mistään.
Kokemusta on.
Plää plää pääh.
Oletko plääh kyllästynyt elämääsi vai kirjoittamiseen vai kumpaankin?
Sinulle, jonka teksti kävi useammassa arvostelupalvelussa: miksi päädyit tällaiseen ratkaisuun? Kehititkö tekstiä siinä välissä, kun se kävi eri arvostelupalveluissa? Etkö ollut tyytyväinen ensimmäiseen arvioon?
Eikö tutkinto kirjallisuuden alalta ole kuitenkin vähän liioiteltua? Luulisi, että perehtyneisyys kirjallisuuteen riittää. Miksi pitäisi värkätä gradu?
Olin erittäin tyytyväinen nimenomaan siihen ensimmäiseen arvostelupalveluun, joka oli NVL ja sieltä eräs tietty kriitikko, ei kai saisi mainostaa, joten en tohdi laittaa nimeä.
Tottakai muokkaisn tekstiä arvostelupalveluiden välillä ja ihan niiden antamista palautteista riippumatta.
Kaksi muuta arvostelupalvelua eivät oleet kovin kummoisia, eivät siis tuoneet tekstiini mitään lisäarvoa. Toisessa tekstin luki joku viihdekammoinen, vaikka saatteessa nimenomaan kirjoitin, että teksti on viihdettä. Kolmannessa teksti oli luettu läpi huitaisten ja ylimalkaisesti, se jopa sisälsi virheitä.
Kaikenkaikkiaan sanoisin että arvostelupalveluita on hyvä käyttää, mutta palaute on keskenään niin ristiriitaista ja epätasaista, asenteellista, jopa virheellistäkin, että on onnenkauppaa, että sieltä löytyy se hyvä kriitikko, joka vie tekstiä eteenpäin.
Ihan sellainenkin auttaa, että lukee oppikirjoja siitä, miten kirjoittaa kirja.
Tosin itselläni on myös tutkinto, ei sekään ole pahitteeksi.
"Maailma muuttuu, Eskoseni" kirjoitti Aleksis Kivikin. On vähän sellainen maku, että kaupalliset kustantajat etsivät kehityskelpoisten tekstien sijaan valmiita paketteja. Ns. työläiskirjailijoiden aika alkaa olla takanapäin. Valitettavasti.
Itse arvostan kirjailijoita, jotka ponnistavat baaritiskin takaa (miksei edestäkin), poliisiauton ratista, tai vaikka Finlaysonin kehräämästö, kuten Väinö Linna omana aikanaan.
Itse olen kuullut, että NVL:n "kritiikeissä" vain kehutaan. Teksti tulee kuitenkin kustantajalta takaisin eli "kritiikistä" ei ole apua, siis ainakaan tässä mielessä.
Tuo että NVL:n kritiikeissä vain kehutaan lienee jokin urbaanilegenda. Olen käyttänyt kysiestä arvostelupalvelua ennenkin ja kritiikistä 95 % on aina ollut sitä, miten tekstistä saisi paremman. Mitä se kehuminen jolle varasin 5 % on ollut, ei ole edes jäänyt mieleeni.
NVL:n kritiikit ovat olleet paneutumista teketeihini, enimmillään lähes 10 sivua palautetta. Noilla kahdella muilla oli noin 2 sivua kumpaisellakin, pintaraapaisuja, joista ei saanut mitään irti.
Voi voi, kun nyt rohkenisit nimetä nuo kaksi muuta. Kriittinen korkeakoulu? Maakuntakirjailijat? Kansanvalistusseura? Mari Mörön palautepalvelu (kallis)?
Onhan näitä, jos laittaa googleen "Oodi ja Elegia" niin saa yhden arvostelupalvelun. Sitten on sellainenkin kuin Kirjalabyrintin palautepalvelu.
Siis kyllähän palautepalveluille on kysyntää, koska kustantajilta ei oikein saa palautetta, ainakaan minun kokemukseni mukaan. Minulla on ollut tekstiä jo vuosia useammalta kustantajalta, eikä sieltä saa edes viestiä että ei kiitos. Toivottavasti Like viestii voittajasta jotakin ennen kirjamessuja, siis tarkoitan että laittavat jonnekin, vaikka facebookiin, viestin siitä että voittajalle/voittajille on kerrottu voitosta. Varsinkin jos voittaja selviää jo tällä viikolla...
Hyvä on, sitten nimeän: Etäopisto ja Kriittinen. Kriitikoiden nimiä en valitettavasti voi kertoa, vaikka on hyvin mahdollista, että arvostelupalvelujen taso vaihtelee sen mukaan, kenen pöydälle teksti putoaa.
NVL:llä kun tiesin kokemuksesta, pyysin viimeisellä kerralla yhtä tiettyä kriitikkoa, koska hän perehtyy teksteihin kunnolla eikä säästele sanojaan. Ei kukaan kirjoittamiseen tosissaan suhtautuva tahdo pehmokehuntaa tyyliin TaijaT. Se on kirjoittajan aliarviointia.
Jokohan se on selvinnyt se voittaja?
Etäopisto lieneekin tarkoitettu lähinnä eläkeläisille, kun kirjoittavat muistelmiaan ... Kriittisessä korkeakoulussa on niin paljon palautteenantajia, että varmasti on myös hajontaa. Toisaalta monet Teoksen kirjailijoista lienevät löytyneet jollakin tapaa Kriittisen korkeakoulun kautta.
Niinpä, lieneeköhän voittaja jo löytynyt. Ei ole tietoa. Meniko lokakuun alku jo? Ehkä olen vain toiveikas, mutta minulla on edelleen sellainen lokakuun alkuinen olo.
No niin, nyt on Liken sivuilla tieto siitä, että voittaja on löytynyt. Tänään on siis jollakin onnellisella soinut puhelin...
Mihinkä sen oman kässärin nyt laittaisi?
Itse aion parannella kässäriä muutaman päivän ajan (tuli kiirettä lopussa) ja lähettää pariin toiseen kustantamoon. Niinkuin varmasti monet muutkin...
Minä en elätellyt hetkeäkään ajatista, että omani kelpaisi. Kunhan lähetin, jotta ei sitten jäisi vaivaamaan.
Olin tarjonnut sitä jo aiemmin useille kustantajille ja saanut hylsyjä. Ei riitä taidot, ei siinä muuta vikaa ole.
Jos olisin rationaalinen, niin jatkaisin kirjoittamista tekemällä jotain muuta tekstiä. Niin kai tekee jokainen, jolla on pakonomainen tarve kirjoittaa. Minulla ei ole, se on vain vaihtelua päivätyöhön. Pitäisi saada itsensä taas innostumaan kirjoittamisesta.
Mutta kyseisellä käsikirjoituksella ei nyt kyllä tee mitään. Onhan kovalevyllä. Ja mapissa tulosteena.
"No niin, nyt on Liken sivuilla tieto siitä, että voittaja on löytynyt. Tänään on siis jollakin onnellisella soinut puhelin..."
Sivuillahan luki vain, että voittaja ilmoitetaan messuilla. Ei siinä sanottu, että puhelimet pärisevät yms.
siis jos nyt joku muukin kuin minä malttaisi lukea, mitä siellä sivuilla lukee niin siellä lukee yhdistettynä kaikki ilmoitukset näin:
raati VALITSEE voittajan, voittajalle ilmoitetaan heti kun voittajan on selvinnyt, voittaja julkistetaan kirjamessuilla.
Missään ei tosiaan sanota, että voittaja olisi jo valittu tai selvinnyt raadille.
Viestiketjussa on kustantamon työntekijän jättämä viesti, jonka mukaan voittaja on jo tiedossa. Ikävää, en haluaisi itsekään uskoa.
eipä ole, jos olet sellaisen maininnan löytänyt, voitko kirjoittaa sanatarkan lainauksen tai sitten sanoa tarkan kohdan mistä se löytyy. Mutta kun sitä ei ole, niin et varmaan voi laittaa :)
Voin: Nora Varjama on kirjoittanut ti 9.10 etusivulla löytyvän tekstin otsikolla Rikos kannattaa -kilpailun voittaja julkistetaan.
Klikkaa otsikkoa, ja pääset näkemään keskustelun, jossa Nora Varjama on kirjoittanut ti 16.10.
Hei kaikki!
Nyt on voittaja valittu!
Sanokaa vaan, jos tämä rautalanka ei tullut tarpeeksi hyvin väännettyä. Ja kuten sanottu, harmittaa minuakin. En haluaisi uskoa. Että tosiaan raati meni tekemään tällaisen virheen.
Sitä sivuilla ei itse asiassa sanota, että voittajalle on jo kerrottu asiasta, mutta tietenkin on. Miksi eivät olisi kertoneet voittajalle, kun voittaja kerran tiedetään. Harmittaa, mutta minkäs teet.
Niin. Oscareitakin jaettaessa kuori avataan vasta tilaisuudessa. Voittajalle ei soiteta etukäteen, vaan kaikki lopulliset ehdokkaat on kutsuttu paikalle.
Aivan varmasti voittajalle on ilmoitettu, koska messut ovat ensi viikolla ja voittajan tulee todennäköisesti myös näyttäytyä siellä.
Nyt kilpailuun on voinut osallistua myös konkarikirjailijat, joten voittaja voi löytyä siltä puoleltakin.
Todennäköisesti, tai sitten ei. Entä, jos voittaja ei kestä katseita? Pelkkää huonoa mainosta vain.
Periaatteessa, kuka on kiinnostunut näkemään voittajan livenä. Kun se ei ole ns. minä itse. Eli nimi riittää, kirja luetaan ensi vuonna, jos tuntuu kiinnostavalta.
Eikö se ole se teksti, jota katsotaan eikä voittaja? Mitä tarkoittaa ettei kestä katseita? Nykykirjailijoissakin on monennäköisiä ja kun heitä rupeaa oikein miettimään, niin ketä heistä haluais katsella livenä.
Esimerkiksi possu-Lehtolainen, hyh hyh.
Monet pystyisivät tekemään ulkoiselle olemukselleen jotain, mutta eivät välitä. Tuo mainittu mukaan lukien.
Harmittaa minuakin, kun ei soittoa kuulunut. Mutta olen itse tyytyväinen käsikirjoitukseeni ja en aio luovuttaa. Mietin vaan, pitäisikö odottaa jonkin aikaa, ennen kuin lähetän sen kustantamoille. Niihin kaikkiinhan tulee nyt dekkareiden käsikirjoituksia niin paljon, että postimies nääntyy taakkansa alle ja sähköpostit tukkeutuvat. Eikä kenelläkään ole aikaa eikä motivaatiota tutustua niihin tarkemmin. Ehkä odotan, että saan trilogiani valmiiksi.
Kannattaa varmasti odottaa, ellei tilanne ole kuin minulla, että olin jo aiemmin lähettänyt käsäsrin jossain muodossa useisiin kustantamoihin. minä en siis lähetä sitä enää yhtään mihinkään.
Mielestäni ei kannata lannistua, vaikkei voittanut, sillä voitonhan sai nyt yksi ja ainoa. Luvattoman huonoja dekkareita julkaistaan näinä päivinä - en tarkoita, että sinun olisi luvattoman huono, sanoin sen vain lohdutusmielessä. Olen lukenut joitain esikoisdekkareita, kaikkien nimiä en edes muista. Yhden muistan, se oli Murha sypressien varjossa. Toinen vielä huonompi oli joku, jonka luvut toistivat toinen toistaan: poliisi haastatteli psykologiopiskelijan murhasta kaikkia paikalla olleita saman kaavan mukaan. Eikä mitään yllätyksellistä. Olisiko dekkareissa julkaisukynnys alempi kuin muussa kirjallisuudessa, tosin dekkareita myös varmaan paljon tarjotaan.
" Yhden muistan, se oli Murha sypressien varjossa. "
Ihan uteliaisuuttani kysyn nyt, miksi mielestäsi oli sitä mitä tuossa yllä sanot?
Olen selannut tämän dekkarin ja ajattelin, että laittaisin Kirja-arvostelut palstalle, mutta sitten päätin että en laita.
Mielestäni henkilöhahmot olivat hyvin perinteisiä, kliseisiä ja pinnallisia, juoni samoin.Myös kirjan nimi oli varsin sovinnainen ja kieli tavanomaista. Tekstissä ei ollut oikein mitään, mihin tarttua ja huomasin harppovani sen läpi, en lukevani sanasta sanaan.
Italian kuvaus oli ok ja se mikä kirjassa oli parasta, niin viittaus päähenkilön menneisyyteen, jota hän ei kauhean hyvin kaikilta osin muistanut: lukija ja ennen kaikkea kustantaja jäivät odottamaan jatkoa, kustannustoimittaja tiesi tekstistä, että tässä on kässäri, joka ei jää tähän yhteen.
Kiitos vastauksesta! Ja ihan tämän Liken dekkarikilpailun takia kahlasin useampaakin dekkaria, pääasiassa ulkolaisia viime kevään aikana, kun olin itsekin osallistumassa kisaan. Tunnustelin lähinnä bestsellereitä, josko itsekin saisin osviittaa millainen se nykydekkari olisi tekstiltään hyvä olla, jotta pääsisi myyntisarjaan. Mutta en saanut valmiiksi omaa tekstiäni, sotkeennuin aika pahasti, kun tekstiä oli enemmän kuin tarpeeksi ja punainen johtolanka sinkoili sinnetänne.
Rasittavaa. Ja sitten kun tämä Saarikoski kilpailu oli jotenkin painamassa alitajunnassa. Voiko yleensäkään Suomenmaassa runoilija kirjoittaa dekkaria? Kauhea ajatuspaini. Huoh!
Ja nyt kun muutama viikko sitten sain käsiini tämän sypressidekkarin siitä kirjaston tyrkkyhyllyltä, niin ällistyin kovastikin sillä tavalla, että muistutti niin kovasti dekkaristi Adlerin Talo Amalfissa. Tympäännyin heti kättelyssä, koska Adlerilla teksti kulkee selkeästi, mutta tämä oli jotenkin niin tietsikkateksktimäistä, eli pala sieltä toinen täältä kursittu kasaan. Sekava.
Mutta toivon että seuraavat ovat selkeämpiä, sillä kolmehan niitä sitten tulee. Trilogia.
Paitsi jos oma kässäri ei ole aivan perinteinen dekkari, vaan jotain siitä vierestä. Sitäkin olen miettinyt, että olisiko tämä voinut aiheuttaa oman kässärin hylkäämisen: jos se ei kuulu genreen niin hyvin, kuin sen olisi pitänyt. Ehkä etsin aivan suotta vain perusteluja itseni ulkopuolelta, ja todellinen syy piilee tavassani kirjoittaa, olen vain itselleni sokea. Pitänee lukea se.
Mjuistaakseni Meresmaa blogilla oli näistä genreistä ei niin kauan aikaa sitten.
Onhan nämä eri genret tosi tärkeitä näille kirjallisuusihmisille, niille koulutetuille kriitikoille sun muille pilkunviilaajille. Kauno- yms. kirjallisuuspiirit elävät tällä tahkoamisella. Ei tarvitse kuin sillointällöin vilkaista mitä esimerkiksi Melender kirjoittelee ja ne hänen kirjalliset ystävänsä. Minä välillä mietin, että voihööses ku on
kivaa !
Millonkahan silltä Melenderiltä pukkaa uusi kaunokirja ?
Minun tekstini ei ollut lähellekään perinteistä dekkaria, joten arvasin, etten pärjää. Tosin Like sanoi kilpailun julistaessaan, että tarvitse olla tavanomainen dekkari, vaan jos kirjassa on murha, se riittää. Minulla niitä oli useampia.
Minä en enää etsi syitä itseni ulkopuolelta: silloin etsin kun joku muu kustantaja hylkäsi tekstini aiemmin. Nyt myönnän, että ainesosia ja henkilöitä on aivan liikaa. Dekkarien, ovatpa perinteisiä tai ei, pitää loppujen lopuksi olla aika simppeleitä, enkä nyt käytä tuota sanaa vähättelymielessä.
Tuli muuten mieleen sellainenkin vaihtoehto, ettei Liken kisassa välttämättä edes jaeta palkintoa, meinaan jos taso ei ollut riittävän korkea. Eivät halua sotkea käsiään sontaan.
Kauhea ämmä
minulla taas on käsitys, että Like on kustantamo, joka nimenomaan haluaa sotkeutua sontaan,
siis tarkennan, että mielestäni taide on puhdasta sontaa. Olen jossain ketjussa joskus selittänyt senkin katsantokantani. Muistattehan Te ?
Siis suomeksi selkokielellä
Like on käsittääkseni hyvin arvostettu ja ne jotka sinne pääsevät ovat myös.
Ja näkyi olevan Helsingin kirjamessuilla se tilaisuus kun vilkaisin ohjelmaa, mutta en nyt muista minä päivänä.
Laittakaa Te josta tiedätte.
Tuo palkinto jaetaan näemmä lauantaina 16:00, jos nyt tota esitettä oikein tulkitsin.
Niin, kyllähän se kilpailussa on kuitenkin niin että juonellisesti ja kielellisesti paras käsikirjoitus voittaa. Niissä, jotka eivät ylitä julkaisukynnystä, on jotain vikaa. Turha siitä on kriitikkoja tai genrejä syyttää, vika on ihan siinä näytön ja näppäimistön välissä.
Ei se ole noin yksinkertaista, että kässärissä olisi jotain vikaa, jos sitä ei julkaista. voi olla, muttei välttämättä. Tämän näkee jo siitä, kun tutkii, mitä noista kustantamoista pukkaa.
Kustantajilla on omia mieltymyksiään.
Onnitteluni voittajalle.
Pientä hiontaa kilpailukässäriin (lihotan yhtä sivujuonta) ja pistän sitten tarjolle muille kustantamoille. Uskon kässäriin, vaikkei puhelin täälläkään pirissyt. On osittain säkästä kiinni, milloin joku sattuu tykkäämään, joten täytyy vaan jatkaa koputtamista.
Hyvää syksyä ja antoisia tulevia kässäreitä kaikille kilpailuun ostallistuneille!
Kuinkas monelle kustantajalle kässäri kannattaa lähettää?
Eiköhän se kannata lähettää kaikille.
Voi myöhäinen, minä niin uskoin ja toivoin, että sinä ainakin sijoitut! Mutta älä luovuta, nää on niin makukysymyksiä. Niin, ja onnittelut minultakin voittajalle!
Kiitos HV, ajattelin myös sinua :-)
Ikävä puoli tämän tyyppisissä kilpailuissa: jos ei voita, niin ei koskaan saa tietää, oliko kenties loppusuoralla mukana vai jäikö kässärin lukeminen ensimmäiseen sivuun. Tilanne on sinänsä sama, kun lähettää kässärin kustantajalle.
Enkä moiti tällä kustantajia, heillä on omat luonnolliset syynsä toimia juuri näin.
Perustellut syyt toimia kuvatulla tavalla kylläkin, mutta ovatko ne syyt "luonnollisia"?
Niin jotakin tietoa olisi kyllä kiva saada, ylipäätään edes siitä että miten valintaprosessi eteni, kuinka moni henkilö luki käsikirjoituksia ja kuinka paljon niitä luettiin. Oliko valinta helppo? Oliko se yksimielinen? Karsiutuiko joukosta paljon kelpoja tekstejä, jotka eivät vain tällä kertaa olleet sitä mitä haettiin?
Ennenkaikkea: voiko Otava kuvitella tarjoavansa vielä kustannussopimusta jollekin kisassa mukana olleelle tekstille sen jälkeen, kun sitä on työstetty eteenpäin?
Kohdallani ainoita voittajia ovat puhelinmyyjät, joiden yhteydenottoihin olen vastannut ripeästi ja ilman epäluulon sävyä. Eli kaiken vaivan jälkeen myös täältä löytyy laulukuorolainen.
Pois´ on mahtailu, pois¨ on uho.
Jäljel¨ jää vain haaveiden tuho.
aiwan. Kyllä ovat tuntemattomista numeroista tulevat puhelut olleet viime aikoina arvossaan. Jee!
Kuka voitti? Olen sairaana, en päässyt lauantaina kirjamessuille.
http://www.pohjalainen.fi/uutiset/kulttuuri/parisataa-kirjoittajaa-tavoitteli-dekkarikisan-voittoa-1.1278812
Yli 200 kirjoittajaa tavoitteli voittoa kilpailussa, jossa etsittiin julkaisukelpoisia rikosromaanikäsikirjoituksia.
Voitto meni Kolariin Lappiin Milla Ollikaiselle ja Veripailakat-käsikirjoitukselle. Voittaja julkistettiin Helsingin kirjamessuilla lauantaina.
Voittajan valinnut raati kuvaili Ollikaisen teosta raikkaaksi ja vaaralliseksi kuin talvinen pakkasyö. Raadin mukaan Ollikainen onnistuu teoksessaan yhdistämään klassisen dekkarin suomalaiseen kansanperinteeseen ja Suomen vaiettuun lähihistoriaan. Ollikainen myös hallitsee dialogin sekä kieli- ja murremaailmat. Raadin päätös voittajasta oli yksimielinen.
Ollikainen saa palkinnoksi 2000 euroa ja option käsikirjoituksen julkaisemiseen. Rikos kannattaa -kirjoituskilpailun järjestivät Like Kustannus ja Suomen dekkariseura.
Mitäs myö muut nyt tehtäis?
Surraan.
Ei surra, vaan ollaan iloisia, että voittaja löytyi. Toivottavasti myös laadukas, odotan että kirja julkaistaan ja pääsen sitä lukemaan. Sinänsä aihepiiri elikkä kansanperinne ja murteet vielä siinä ei vaikuta kauhean kiehtovalta. Mutta jos kirja on persoonallinen ja poikkeaa monista viime vuosina julkaistuista muovinmakuisista tusinadekkareista, se varmasti löytää lukijoita.
Onnea voittajalle!
http://www.like.fi/2012/10/milla-ollikainen-kolarista-voitti-rikos-kannattaa-kirjoituskilpailun
Onnittelut vielä Millalle.
Kommenttien mukaan esiraati olisi seulonut 9 kässäriä varsinaisen raadin luettavaksi (mistä lieneekään tuo tieto(?) peräisin?). Olisipa kiva saada tietää finalistikäsikirjoitukset ...