Lukukausi on vasta alussa ja olen jo uupunut. Työt kasautuvat päälle ja pysyäkseen aikatauluissa joudun tinkimään yöunista. Ja nyt on turhautunut ja masentunut olo, kun kyvyt ei tunnu riittävän. Ja yritän vain pysyä Kelan aikatauluissa.
Olen nyt sairastunut vaikeaa masennusta ainakin 9kk. Takana on pari viikkoa suljettua osastoa ja kuukausi päiväsairaalaa. On lääkkeitä ja käyn psykologilla viikottain.
Mutta en vaan jaksa enää. Elämä tuntuu lian raskaalta ja mikään ei enää kiinnosta eikä mielytä. Haluan vain makaa sängyssä peiton alla. Mutta kun ei voi, pitää mennä luennoille ja ruokakauppaan.
Muutama viikko sitten yritin itsemurhaa lääkkeillä, tajut lähti nopeasti, mutta aamulla sitten heräsin. Ja nyt tekee mieli yrittää uudelleen, tällä kertaa ajattelin viiltää verisuonet auki. En vaan jaksa enää.
Olen nyt sairastunut vaikeaa masennusta ainakin 9kk. Takana on pari viikkoa suljettua osastoa ja kuukausi päiväsairaalaa. On lääkkeitä ja käyn psykologilla viikottain.
Mutta en vaan jaksa enää. Elämä tuntuu lian raskaalta ja mikään ei enää kiinnosta eikä mielytä. Haluan vain makaa sängyssä peiton alla. Mutta kun ei voi, pitää mennä luennoille ja ruokakauppaan.
Muutama viikko sitten yritin itsemurhaa lääkkeillä, tajut lähti nopeasti, mutta aamulla sitten heräsin. Ja nyt tekee mieli yrittää uudelleen, tällä kertaa ajattelin viiltää verisuonet auki. En vaan jaksa enää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noh noh. Kyllä siitä piristyt, eikös lämpimän peiton alla oleminenkin piristä ja saa levätä rauhassa.
Hae sairauslomaa ja sairauspäivärahaa.
Jos keran olet sairas, et pysty opiskelemaan. Silloin on turhaa kuluttaa opintotukikuukausia.
Rohkeasti ja heti.
Sinun pitää nyt ottaa verkkaisempi tahti opiskelussa tai keskeyttää ne miltei kokonaan. Jos homma noin koivlle ottaa, että unesta pitää nipistää - ei sitä kauaa jaksa.Sinun pitää sada itsesi ensin kuntoon. Autaisko jos himaen kertoisit vaikeuksistasi vuosien varrelta. Jostain väsymys juontaa!
mä tiedän miltä susta tuntuu. Mäkin oon sairastanu masennusta noin vuos sitten. Opiskelut jäi rempalleen enkä jaksanu välittää enää paljostakaan. Pahimmillaan ajattelin itsemurhaa joka päivä. Olin jo suunnitellut tarkasti miten jätän elämän, mutta en koskaan ehtinyt toteuttaa suunnitelmia, onneks. Nyt oon paljon ilosempi ja terveempi tyttö ! Luojan kiitos useat psykiatrit ja etenkin oma äitini jaksoivat tukea ja auttaa mua.
Tosi paljon voimii sulle, älä anna masennuksen voittaa !
Voimia sulle ja halaus! Sitä itse kukin tarvisi joskus. Sytytä kynttilä ja katsele sen liekkiä, se voi auttaa joskus kun oikein masentaa. Kuuntele klassista musiikkia tai yritä tehdä jotain erilaista mitä et yleensä tee. Tai yritä itkeä, sekin voi helpottaa. Syksy on toisaalta myös mukavaa kun saa kääriytyä pimeään ja luontokin valmistautuu kuolemaan, miksei ihminenkin saisi olla joskus väsynyt ja loppu? Kun ihmisiähän me vain ollaan. Tsemppiä
Moi!
Älä anna periksi, vielä tulee parempiakin päiviä ja yritä jos jaksat etsiä kaikki apu, mitä vain on saatavilla. Itsekin olen ollut monesti masentunut, mutta jotenkin aina toipunut johonkin kuntoon, että elämä kuitenkin tuntuu elämisen arvoiselta. Enää ei voi verrata itseä muihin, pitää mitoittaa elämä omiin voimiin sopivaksi. Itsetuhoisuus ja ahdistus ei oo mitään kivoja seuralaisia, niitten kanssa on karmea elää, itse sen tiedän. Elämä pysähtyy ihan totaalisesti. Eikä täällä suomessa oikein hoitoakaan tunnu saavan. Älä tingi yöunista se ei ole ratkaisu väsyt vaan liikaa, keskustele jatsamattomuudesta, jos ei jaksa, niin eihän asialle mitään voi. Ei kai täällä kukaan huvikseen ole masentunut tai jaksamaton, ei se niin mukavaa ole.
Jaksamista
T.saman kokenut