Minulla on 11vk vanha pentu. Normaalia pentuelämää ja koira on ihana mutta olen kärsinyt "pentumasennuksesta" koko sen kolme viikkoa minkä poika on kotona ollut. Olen koko ajan ollut tietoinen että puppublues menee ajallaan ohi ja koiraa harkittiin vuosi ja sen tuloon valmistauduttiin hyvin.
Nyt kuitenkin alkuviikosta sain potkut töistä perusteettomasti ja asiaa lähdetään puimaan oikeuteen. Stressi on kamala vielä omien pentuajatusteni kanssa ja kamelin selkä katkesi tänään kun lääkäri toteai polvessani vamman jota aletaan tutkimaan ja kuntouttamaan eikä leikkauskaan ole poissuljettu. Liikkumiseni sekä fyysiset ja henkiset voimani ovat niin lopussa että en tiedä mitä pennun kanssa teen. Jos polveni leikataan saattaa toipumiseni kestää monia kuukausia enkä pysty koiraa käyttämään ulkona tai mitään, kyselin jo etukäteen apua perheeltä ja ystäviltä mutta tukiverkko on hatara, eikä ketään kiinnosta auttaa minua pentuni kanssa.
Mitä teen ? Ideat on ihan lopussa. Harkitsen jo pennusta luopumista. Olenko huono ihminen? Olin niin valmis sitoutumaan koiraani ja haluaisin koiran pitää mutta rodultaankin vaativampaa tyyppiä että aivan sydäntä pistää ajatella koiran tulevaisuutta rampautuneen omistajansa kanssa...
Nyt kuitenkin alkuviikosta sain potkut töistä perusteettomasti ja asiaa lähdetään puimaan oikeuteen. Stressi on kamala vielä omien pentuajatusteni kanssa ja kamelin selkä katkesi tänään kun lääkäri toteai polvessani vamman jota aletaan tutkimaan ja kuntouttamaan eikä leikkauskaan ole poissuljettu. Liikkumiseni sekä fyysiset ja henkiset voimani ovat niin lopussa että en tiedä mitä pennun kanssa teen. Jos polveni leikataan saattaa toipumiseni kestää monia kuukausia enkä pysty koiraa käyttämään ulkona tai mitään, kyselin jo etukäteen apua perheeltä ja ystäviltä mutta tukiverkko on hatara, eikä ketään kiinnosta auttaa minua pentuni kanssa.
Mitä teen ? Ideat on ihan lopussa. Harkitsen jo pennusta luopumista. Olenko huono ihminen? Olin niin valmis sitoutumaan koiraani ja haluaisin koiran pitää mutta rodultaankin vaativampaa tyyppiä että aivan sydäntä pistää ajatella koiran tulevaisuutta rampautuneen omistajansa kanssa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Millaiselta kasvattajalta pentu on? Tunnontarkka kasvattaja saattaa mieluummin haluta etsiä pennulle uuden kodin kuin jättää sitä epävarmoihin olosuhteisiin, etenkin jos pennuille on ollut paljon hyviä ottajia.
Pentu ei ole kasvattajalta. Eikä ole pentutehtailija. Pentu on kotoisin noin 600km päästä eikä eteentulleen työttömyyden takia pysty matkustamaankaan.
En tiiä. Niin sitä ihminen vaan sätkii eteenpäin ja löytää uusia voimavaroja, kun on pakko. Ei kai polvivammakaan ihan puskista tullut, kun hoitoon siitä syystä lähdit? Ts. pakkohan sitä on hetki harkita, jos kipeän polven kanssa ottaa atleetin koiran? Mut kyllä silläkin pärjää. Kuskaat sen metsään usein, jossa voi juoksuttaa vapaana. Pikkuhiljaa köpöttelet itse ja annat toisen painaa. Hyvin se menee! Harrastukseksi vaikka jäljestystä, joka kuluttaa koiran voimavarat nopeasti, mutta sun ei tartte paljoa tehdä.
Opeta pentu nyt pienestä pitäen kulkemaan remmissä nätisti. Panosta siihen täysillä! Pärjäät sitten kipeän jalan kanssa paremmin. Ikävä sanoa, mut sullahan on nyt aikaa kouluttaa koiraa vaikka ja kuinka. Pari hakemusta työpaikkoihin päivässä ja loput koiran kanssa ;)
Härkää sarvista!
Aikalailla puskista tuli tämä koipiongelma. Polvi alkoi kipuilemaan ankarasti kaksi viikkoa sitten, viikko takaperin kävin lääkärissä ja varattiin kuvauksiin ajat. Ja tosiaan löydökset oli mitä oli. Puhui jopa tekonivelestä.
Jos leikkaukseen joudun on toipuminen hurja matka jolloin koiran ulosvieminen ja kaikki rajoittuu niin minimiin että hävettää jo etukäteen. Ei kai se ole koiranelämää että kyhnöttää sisällä panacod-huuruisen omistajansa kanssa... sitä tässä eniten pelkään, koiran tulevaisuutta siis. :(
Puhuin jo muutaman ihmisen kanssa koiran poisantamisesta. Minut teilattiin heti huonoksi ihmiseksi vaikka koiran paras tässä nyt on päällimmäinen ajatus. Itsekkäästi haluaisin koirani pitää ja opettaa sen vaikka sisällä käymään kylpyammeeseen kusella jos en sitä voi ulos viedä, mutta kyllä koiran kuuluu saada leikkiä, lenkkeillä ja liikkua.
No koira ei ainakaan ole huono koira. Itse olen juuri leikkauksesta toipuva noutajan omistaja .. kyllä se lenkki menee vähän hiljempaa nyt mutta juostaan sitten kun sen aika taas on.. Kyllä koira vaistoaa kun olet kipeä . Ja kun aamulla saa ison halin niin on se ehkä parasta kipulääkettä.
Oliskos sulla mahku hommata paikkaa, joka leikkauksen jälkeen huolehtis koirulista, osais jatkaa koulutusta sun neuvojen mukaan jne? :) Kaveri tai sukulainen, toinen koiraihminen.
Antasit vähän ns. sijoitukseen tilapäisesti kaverin, niin ei joutus kärsimään "rammasta" omistajasta? Itekin olen suht rampana ollut, tosin mahaleikkaus ym ja ei kuule koira kipurihuuruisesta mammast muuta välittänyt kuin tais hauskaa olla. :D Toki oli talos toinenkin ihminen, mutta vastuu oli mulla aamusta iltaan silti hyvin liikkuvaisella koiralla..
Et ole huono ihminene sillä, että ajattelet koiran parasta. Eihän se sisätilois mölliminen pitemmän päälle ole koiranelämää. :( Koeta keksiä molemmille paras ratkaisu!
Ps. jos sattusit Pirkanmaalla päin oleen, ni täältä vois tulla apuja pahimpaan. Ilmanen hoitopaikka ok-talos isolla pihalla, lenkitysapuja ja aika tervepäinen tapaus tuosta meän taidoilla omastakin koirasta on muuten tullut.. -meinaa meiän koiruli kelpuuttas kyl kaverin ja itse ei vielä ole löydetty sopivaa tapausta lopullisesti meille kokonaan omaks toiseks koiraks tässä. Joutus ehk puoli barffilla menee, jos pöperöt tulis talon puolesta ja ihmisseuraa olis aina päivisin näil näkymin joku vuos etiäpäin. Eikä ole lapsia ;)
Itse jouduin onnettomuuden seurauksena 8 kuukaudeksi pyörätuoliin.
Ystäviä ja sukulaisia ei ollut ulkoilutusavuksi koirilleni. Otin yhteyttä paikalliseen 4H-kerhoon ja sain sieltä luotettavan ulkoiluttajan koiralleni. Tuntitaksa ei ollut päätä huimaava.
Ystäväni polvi operoitiin ja hän kykeni liikkumaan kyynärsauvoilla . Hän hankki vyön johon kiinnitti koiransa ja kädet jäivät vapaaksi krykyjä varten.
Pieni pentu ei vedä niin paljoa etteikö sinultakin ulkoilutus onnistu. Ja kunnallisella puolella jonot leikkauksiin ovat niin pitkät että ehdit huolehtia koirastasi vielä pitkän ajan. Ja huomaa että toipilaana koirasta on todella paljon seuraa!
Sanotaan nyt, että pärjääminen vaatii lisäponnistuksia, jos pidät koiran. Toisaalta jos pidät koiran, se vie sut ulos, etkä jää mätänemään neljän seinän sisälle. Paranet nopeammin, kun on joku syy parantua. Liikunta ja ulkoilma tekee hyvää!
Kukin toki tavallaan. Itse olen selvinnyt elämänmullistuksista täyspäisenä(?) hyvin pitkälti eläinten avustamana. Ne ovat henkireikäni, ei suinkaan taakka :) Pakottavat lähtemään ulos, vaikkei yhtään jaksaisi. Niitä saa nauraa päivittäin, kun hölmöilevät. Ne tulevat syliin katsomaan telkkaria kanssasi. Ne nukkuvat vieressäsi, kun olet yksin. Ne arvostavat sinua ja ovat aina iloisia, kun saavat tehdä mitä tahansa kanssasi.
Pentuhan ei vielä tuossa iässä tarvitse liikuntaa niin paljon mutta tehän voitte sisätiloissa järjestää koulutusta ja aivotoimintaa ja eiköhän se jalkasi aikanaan kuntoudu sen verran että voitte lopulta ulkoilla enempikin,itse koirallisena kärsin lähes kaksi vuotta polvikivuista mutta päätin silloin jo että hankin vaikka pyörätuolin tai rollaattorin mutta koirasta en luovu sillä tuohan se myös iloa elämään,vihdoin sain avun kunnaliselta lääkäripuolelta ja nyt minä sekä koirani voimme hyvin. Voimia sinulle äläkä anna periksi.