mutta lapsuus loppuu.
Oletko isä, joka ei tiedä miltä omat lapset lapsena näyttivät, mitä ovat puuhanneet ja montako isänpäiväkorttia he tekivät, turhaan?
Tiedätkö yhtään mitä olet elämästäsi menettänyt? Kuinka monta ikävän kyyneltä omat lapsesi on itkeneet, turhaan?
Kuinka kova on sydämesi, jota oma lapsi ei pysty sulattamaan?
Onneksi lapset sopeutuu... unohtaa ja vanhenee, niinkuin sinäkin mies vanhenet. Kuka silloin jää yksin?
Oletko isä, joka ei tiedä miltä omat lapset lapsena näyttivät, mitä ovat puuhanneet ja montako isänpäiväkorttia he tekivät, turhaan?
Tiedätkö yhtään mitä olet elämästäsi menettänyt? Kuinka monta ikävän kyyneltä omat lapsesi on itkeneet, turhaan?
Kuinka kova on sydämesi, jota oma lapsi ei pysty sulattamaan?
Onneksi lapset sopeutuu... unohtaa ja vanhenee, niinkuin sinäkin mies vanhenet. Kuka silloin jää yksin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mutta, oletko miettinyt syytä siihen, miksi näin joskus käy? Syy on yksinkertaisesti se, että yh-äidit "pakottavat" siihen!!!..ja pyrkii tekemään etäisän elämän mahdollisimman vaikeaksi !!
Et oo tosissas!!! Tulla laillahan miehs puolustautuu kun ei viitsi ja halua tavata omia lapsia, eikä osittain kustantaa heidän elämää! Helpo syyllistää muita, kun itse ei viitsi.
Olin 39 v. Hslusin lapsen kun omasta mielestäni löysin sopivan isän lapselle. Miehellä oli 3 ennestään. Sovittiin heti että dna tehdään,paperit ettei Mies joudu maksamaan mitään.saa pitää vapautensa. Mulle tulikin kohdun ulkopuolinen raskaus. EI lapsia. Mutta miespä jäi. Mentiin vielä naimisiin.ihan puhtaasti lakipykälien mukaan. Meille kehittyi 20 vuodessa hyvä suhde. Mies oli parhain ystäväni. Hän nukkui äskettäin pois. Miehestä såå elinikäisen ja loistavan ystävän,kun EI painosta eikä pakota mihinkään. Täytyy antas tilaa.
Jotkut miehet piiloutuu sen väitteen ja syyllistäminsen taakse, etti lapsia saa tavata! On hyvä saada joku muu vastuulliseksi siitä, ettei halua olla lastensa kanssa. Eikä ole pois suljettu sekään, että mahdollinen uusi suhde tai tilapäinen seurustelukumppani, vaatii miestä olematta tekemisissä.
Tosi on se, ettei miehet ole naisia, ja heillä ei ole äidillisiä tunteita lapsiaan kohtaan. Miehekäs olo ja sen näyttäminen on sitä, että naiset hoitaa, mies ei alistu kotijuttuihin.
Heititkö ehkäisyn pois omatoimisesti kysymättä rakastajaltasi haluaakokaan hän isäksi jos ei ole miehellä kiinnostusta nähdäkkään lastaan? Menikö jokin perhesuunnitelussa pieleen niin ettei se lapsenteko ollutkaan yhteinen päätös vai mikä? Mies joka ei ehkäisystä ole kiinnostunut niin monet naiset olettavat sellaisen olevan isäksi valmis.
Yksinhän täällä jää kaikki ja yksin ihminen kuoleekin vai tuleeko sinne hautaan pitelemään kädestä kiinni joku? Miksi kuvittelettelet että se yksinäisyys olisi jokin kammottava rangaistus kun toisille ihmisille se on ihan luonnollista ja helpottavampaakin kuin jossain riitaisassa yhteisössä eläminen.
Ei pitäisi tehdä tehdä lapsia niin nuorena ettei ole sitä näkökykyä ja tunnekykyä tietää kuka mies niitä lapsia todellisuudessa haluaa ja kuka ei. Pitäisi aina vähintään viisi vuotta jos ei enemmänkin tuntea se kumppani josta aikoisi isän tehdä mutta kun naisilla on kamala kiire saada ne kakarat ja heti kenelle tahansa ja sitten porataan sitä pettymystä. Omaa syyllisyyden tunnetta koitetaan muka helpottaa että se mies jää yksinäiseksi kun ollaan enemmän itse yksinäisiä ja elämä pilalla kun ei kukaan muu mies enään huoli yksinhuoltaja ressukkaa.
Tässäkin tapauksessa näyttää yh enemmänkin menettäneeltä kuin se uhri joka poispäästyään on varmasti elänyt paljon rikkaampaa elämää kuin olisi sinne jäänyt.
Minulla oli kaveri jonka ainut toivomus oli että vanhemmat olisivat eronneet kuin katsella niitä riitoja kahdeksantoista vuotta ennen kuin pääsi lähtemään omaan asuntoon. On niin vaikealuonteisia ihmisiä ettei niillä sukset luista yhteen kenenkään aikuisen kanssa muuta kuin omien lastensa jotenkuten kun lapsia on helppo ohjailla mutta aikuista ei. Toiset yksinäisyyttä peläten sitten valitsevat omat lapset elämänkumppaneikseen kun aikuisen kanssa ei yhteiselo suju. Kovasydämmiseksi sitten sen uhrin leimataakseen helpottaa vähän sitä omaa syyllisyyden taakkaansa kun on lapset isättömiksi saattanut omilla toimillaan. Tuo on teeskentelyä syytää omat mokansa toisen niskoille kun olisi voinut valita toisinkin mutta toimiihan tuokin jos itse ihan uskoo siihen.
En ole halunnut koskaan lapsia, minäkin vanhenen ja jään yksin eikä pelota yhtään. Mikä ihmeen hyväntekijä sinä kuvittelet olevan kun teet kakaroita sellaiselle joka ehkä haluaakin olla yksin eikä pelkää vanhenemista?
Ne lapsesikin jää joskus yksin tai ei jos ovat niin pelokkaita kuten sinäkin että pelkää mennä hautaan yksin.
Aloittaja, jos vilpittömästi haluat olla isä lapsillesi, etsi heidät käsiisi koulun kautta tai teineinä/nuorina aikuisina. Koskaan ei ole liian myöhäistä!
Niin ohna se kivampi olla teinien tai aikuisten lastensa kanssa tekemisissä, pienempinä kun he isää tarvitsivat, ei isä olut heidän kanssaan, koska isä joutui vahtimaan ja leikkimään heidän kanssaan. Pienistä lapsista on niin pajon vastuuta ja heidän kanssaan pitää olla, mutta kun laskelmoi niin, että unohtaa pienet lapset ja kun he ovat omatoimisia ja aikuisia, on heidän kanssan paljon helpompi olla.
Onhan heillä äiti joka kyllä lapset hoitaa, kun isä ei viitsinyt.
Luitko ollenkaan aloitusta?
"Oletko isä, joka ei tiedä miltä omat lapset lapsena näyttivät, mitä ovat puuhanneet ja montako isänpäiväkorttia he tekivät, turhaan?"
En ole, kiitos pätevän asianajajani. Ex-vaimo tosin yritti nimenomaan tehdä minusta sellaista isää, joka ei tiedä miltä lapset näyttävät, yrittämällä viimeiseen asti sabotoida lasten ja minun tapaamisia, ja tekemällä kovasti töitä vieroittamisen eteen. Mutta minäpä en luovuttanut, en koskaan luovuta, kun on kyse lapsistani, rakastan heitä niin paljon. Ja minä olen hyvä isä, olen aina ollut, tulen aina olemaan, sitä ei ex-vaimo voi koskaan muuttaa, vaikka kuinka haluaisi savustaa minut ulos kuvioista ja elää ydinperheen kaltaista elämää uuden miekkosensa kanssa. Eipä onnistunut, eikä onnistu.
Meillä taas mies ei enää halunnut olla lsten kanssa. Alussa muistuttelin, että lapset odottaa koska tule,,, hän ei vastannut puhelimeen tai puhelin oli suljettu. Lupauksia mies ei koskaan lapsille pitänyt. Kovan ruikuttamisen tuloksena silloin tällöin tuli vastahakoisesti hakemaan lapsia. Päätin et kun ei kiinnosta niin ei sitten, ei ole minun asia soitella perään ja sopia asioita jos mies ei halua itse.
No se loppukin sitten siihen.
Nyt kun ovat aikuisia, kyllä lasten serua kelpaa, kun ei tarvi enää maksella opintoja, tai ruokkoja tai vahtia heitä. Aikuisten lasten serua on parempaa kuin se leikki iän.
Paljon mies menetti lasten kasvamisesta, onneksi minä sain olla siinä mukana.
Paljon oli syytä siinä naisessakin, joka nappasi miehen juuri silloin kun lapset isää olisi tarvinneet, että koko syy ei ollut miehessä, vaan naisessa joka esti isää ja lapsia tapaamasta.
Kyllähän asia on niin että jos isä/äiti tosissaan lastaan tahtoo tavata, niin hän tapaa! (vaikkakin sitten lakimiehen avustuksella, kuten isä vm 79)
Kenenkään uuden puolison ei pitäisi mennä omien lasten edelle, ja siinä vaiheessa kun puoliso määrää ettei saisi tavata edellisestä liitosta olevia lapsia, niin voi kukin miettiä kuinka pitkälle hän on valmis menemään estääkseen sen.
Kannattaa tehdä asia selväksi jo alkuvaiheessa jos omat lapsesi ovat sinulle tärkeät!