Syöksysynnytys.

Nyt siis joudun kontrolliin laitokselle jossa mietitään tilannetta, nyt rv 35 ja ulkoinen kohdunsuu auki (ollut viikkoja), kanavaa jäljellä 3cm ja sisäsuu kiinni mutta pehmennyt sormella koitettaessa. Ei taida tämäkään olla loppuun asti sisuksissa joten käynnistellään paria vkoa ennen. Viides syntyi rv 38.
Muita keillä käynnistelty nopean synnytyksen vuoksi?

Minulla ensimmäinen synnytys kesti 2 tuntia, siis ensimmäisestä supistuksesta jälkeisiin. Toisen kohdalla jo varoiteltiin, että vauhdilla voi tulla. Olin työpaikallani (keskussairaalassa) käymässä kun ensimmäinen supistus tuli. Puolen tunnin päästä homma oli ohi ja vauva rinnalla. Kolmannen kanssa olin gynekologin ja kätilön kanssa juttusissa, jossa käytiin kuinka pitää toimia jos synnytys lähtee käyntiin. (Sairaalaan matkaa 40 km). Minulle jopa annettiin steriilit sakset ja klipsejä ja nenäniistäjä varalle. Kerrottiin että istukka on otettava mukaan jos vauva syntyy kotiin. Ja kotiinhan viimeisin vauva syntyi. Aamulla kuudelta alkoi supistukset ja vauva syntyi 10 yli kuusi. Mies soitti ambulanssin joka sitten vei meidät tarkastukseen keskussairaalaan.

Itselle tieto siitä että synnytys voi olla nopea ei ole tuntunut pahalta. Meidän suvussa se on enemmin sääntö kuin poikkeus. Ensimmäistä vauvaa pusketaan muutama tunti, mutta sitten muut tulevatkin yllätyksenä nopeaa. Itse olen syntynyt kotiin koska synnytys eteni niin nopeaa. Kätilönä olen ollut kaksi kertaa siskon tytölle. Meidän suvussa on pyritty siihen että odottava äiti ei ole loppuaikoina yhtään yksin vaan hänellä on seuraa joka sitten voi tarvittaessa auttaa. Onneksi meillä kaikilla synnytyksestä ovat alkaneet lasketun ajan kieppeillä.

Itselläni ensimmäinen synnytys (rv 37 3) kesti 45min. Alkoi vesien menolla ja edellisen päivän sisätutkimuksessa olin jo 4cm auki.

Toinen synnytys (rv 36 2) kesti reilut 12 tuntia. Kätilö puhkaisi vedet kun olin 10cm auki koska ei puhjennut ollenkaan luonnollisesti. Silloinkin olin jo viikkoa aikaisemmin 3cm auki.

Sairaalassa olen ollut kaikista kolmesta lapsestani parisen tuntia, mutta käytännössä olen "synnyttänyt" heitä 12 tuntia kotona, ennen sairaalaan menoa. En vain tykkää mennä sairaalaan liian aikaisin. Aika kuluu kotona paremmin. :)

En ole koskaan saanut kipulääkkeitä, tippaa enkä ilokaasuja. Olen siis oikein perustavallinen luomusynnyttäjä.

Mieletön tuo tarina 10 minuutin synnytyksestä. Huhhuh. Puolensa tietysti siinäkin, mutta ei voi kyllä tosiaankaan oikein mihinkään mennä ainakaan yksin lasketun ajan kieppeillä.
Itselläni ei moista mietintää ollut. Eka kesti 24 h, toinen ja kolmas taisi mennä jo alle 10 h ekoista supistuksista.

Mitäs tämän ketjun aloittajalle mahtaa kuulua? Olisi kiva tietää miten käynnistys sujui :)

Käynnistyi spontaanisti vesien menolla siitäpä 1 h ja vauva maailmassa ja istukka ulkona. Toka supistuksilla alkuun ja alkamisesta 1,20 min koko hoito. Muutaman minuutin ponnistukset mutta jotain aivan helvettiä. Ei pahempia vaurioita. En kyllä ymmärrä miten joku voi sanoa että niin ja niin mones synnytys oli niin helppo. Tietty joku 3 päivän synnytys vie voimat jne mutta nopea synnytys on raju. Ei hetken rauhaa järkyttävistä kivuistA tuntuu että järki lähtee päästä. En synnytä enää,enkä halua olla raskaana. Adoptoida voisin.

Itsellä alkoi synnytys kotona supistuksilla keskellä yötä, enkä todellakaan voinut arvata kuinka nopeasti kaikki käy, olin tosin jo viikon verran yli-ajalla.
Minua kun oli neuvolassa neuvottu, että ihan rauhassa odotellaan sitten kotona, eikä sinne sairaalaan heti mennä ja tätä yritin kovasti pitää mielessä..
Mitään aikasempia supistuksia ei ollut koko odotus aikana, vaan ne alkoi ihan hemmetin lujina saman tien ja yhtäkkiä. Siinä sitten jonkun aikaa 10-15 minuuttia tuskailin, kunnes oli pakko herättää mies ja tokaista, että nyt lähetään, mä en kestä, ihan sama vaikka lähettäisivät sairaalasta kotiin vielä, mutta sinne lähetään... Sairaalaan liki pitäen se 100 km... Ja jumalattomia ylinopeuksia ajaen päästiin, kuin päästiinkiin sairaalaan ja auton sammuessa pihaan meni lapsivedet saman tien penkille...
Hoitajat, jotka ensimmäisenä oli vastassa, ei ottaneet mitenkään tosissaan minua kun kehuin, että en enään pääse edes käveleen, tää syntyy nyt (pitivät sitä ensi synnyttäjän panikoimisena vain ja yrittivät rauhotella, et nyt ihan rauhassa). Varmaan puoli tuntia kärvistelin näiden hoitajien kanssa, ennekuin ne katso tilanteen ja niille iski kauhea paniikki, että totta tosiaan, täällä ollaan ihan auki ja samantien synnytys saliin.. Synnytys salissa olin ollut ehkä 6 minuuttia, kun lapsi oli jo vieressä. Syntyi yhdellä ponnistuksella. Taisi siinä vähän reilu kaksi tuntia mennä, mutta todellisuudessa, näiden hoitajien kanssa tapellessa, että ottasivat nyt mut tosissaan meni ihan liian kauan aikaa ja yritin koko sen ajan pitää sitä lasta sisälläni parhaani mukaan, olisi muuten syntynyt jo automatkalla ihan varmasti :D Mutta iso kiitos kätilölleni, joka hoiti tilanteen saman tien ja todella mallikkaasti. Ei jäänyt ns. paha maku suuhun, vaikka nää vastaan tulleet hoitajat oli aivan kauheita ja niistä jäi kyllä jonkin sortin traumat...

Mulla kesti esikoisen synnytys 4,5 tuntia ja toisen 2 h 5 min vesien menosta ja ensimmäisestä supistuksesta jälkeisiin. Siinä välissä siirryttiin vielä kesäaikaan, joten papereissa on synnytyksen kestona 3 h 5 min. En siis varsinaisesti kuulu syöksysynnytyskategoriaan, mutta jälkitarkastuksessa lääkäri lupaili, että jos kolmatta kertaa vauvapuuhiin ryhdytään, mua kohdellaan syöksysynnyttäjänä. :)

Tuo nopeampi synnytys meni sinänsä mainiosti, että vedet menivät kotona ja heti perään tuli ensimmäinen supistus, joka oli sellainen, että tiesin heti, että tässä ei kauaa mene. Sairaalassa ehdin olla 25 min ennen kuin vauva syntyi. Ainoa hampaankoloon jäänyt oli se, kun vastaanoton kätilö ei ottanut minua todesta, kun sanoin vauvan syntyvän hetkellä millä hyvänsä. Jouduin ensin käyrille, mikä oli synnytyksen kivuliain vaihe, ja vasta sitten tehtiin sisätarkastus, jossa olin 10 cm auki. Aika vauhdikkaasti kärrättiin sänky siitä sitten saliin, missä ei montaa minuuttia ehdittykään ihmetellä.

Samat lukemat mulla: eka 4,5h, toinen 2h ja risat, seuraava meni tunnissa. Ja nyt viikkoja 33...... lääkäri totesi, että menen viikkoa aiemmin sairaalaan ja homma käynnistetään, ettei vauva synny kodin eteiseen. Vähän kyllä hirvittää, tämä lapsi ei ollut edes suunniteltu, kolmannesta sanoin jo, etten tule enää koskaan tänne (Kättärille)Vaan kuinkas kävi :O Supistukset on tosiaan kuulemma syöksysynnytyksissä paljon rajummat- tuntuu että tukka lähtee päästä! Ja kätilöt eivät aina usko, että lapsi syntyy, se tuottaa kamalaa turvattomuutta ja raivoa.

itse en syöksysynnyttäjiin kuulu, mutta voin kuvitella että kun yhtäkkiä paikat nopeesti aukeaa ja vauva puskee sieltä, että vois repeytyä aika pahasti... :/

mulla ainakin ponnistus vaiheessa pitäny kätilöä kuunnella että "nyt saat työntää" "nyt stoppia" jne.. että saa sen vauvan kätevästi "pyöräytettyä" sieltä :D

sekavaa sepustusta, mutta kai joku tajus :P

Vaikka itse en ole syöksysynnyttäjä, kaksi synnytystä takana, vähän yli 4 tuntia kokonaisuudessa kestäneet. Edellisissä teksteistä luin kun ei olla otettu todesta kun mennyt synnärille. Itselle kokenut vastaavaa molempien kohdalla. Kummastakaan ei ole ollut säännöllisiä supistuksia, vaan verenvuodon (avautumisvuodon) takia olen mennyt. Viimeksi sain todella tympeän vastaanoton, ei uskonut kun sanoin et supistuksia tulee aina välillä, mutta ei säännöllisesti. Käyrille pistettiin ja annettiin olla siinä, mutta muuttui kätilön asenne kun teki sisätutkimuksen olin jo 7cm auki, ja kiirrellä sitten vaatteiden vaihtoon ja synnytyssaliin.. Eikä mennyt kauaan kun lapsi maailmassa..

Itselläni kaksi syöksysynnytystä. Esikoisen kanssa olin töissä (sairaalassa) käymässä kun tunsin ekan supistuksen. Leikkurissa oleva gynekologi sanoi, että tuu, niin katotaan tilanne. Kohdun suu auki nolla. Painuin työpaikalleni takas kahville. Supistukset alkoivat sarjassa ja käväsin äippäpolilla ennen ku ajattelin lähteä vielä kotiin. Kohduun suu oli 10 cm auki ja ponnistusvaihe alkoi. Nollatilanteesta lapsen syntymään oli väliä 45 minuuttia.

Kakkosta kun odotin niin oli tiedossa mahdollisesti nopea synnytys. Luojan lykystä olin taas työpaikalla käymässä kun tunsin supistuksen. Kävelin äitipolille ja 10 minuuttia sen jälkeen syntyi poika. Synnytykset olivat helppoja ja suvun historian takia olen aina tiennyt varautua siihen että voin synnyttää kotiin. Minulla oli raskausaikoina mukana steriilit sakset ja vauvijen limaimu sekä klipejä joilla napanuora saadaan sidotuksi. Itse en pidä sitä omituisena. Siskoni kaikki lapset ovat tulleet niin vauhdilla, että kukaan ei ole kerinnyt sairaalaan. Itsekkin olen syntynyt kotona. Minä olen meidän suvusta liki inoa jonka lapset ovat syntyneet sairaalassa.

Syöksysynnytystä ei kannata pelätä. Se on maailman helpoin synnytys. Täytyy ainoastaan tietää mitä tekee sen jälkeen kun lapsi on syntynyt ja toki mennä sitten sairaalaan jossa tarkistetaan ettei mitään ole jäänyt sisälle.

Mulla ei nyt ihan syöksysynnytys ollut toisen kanssa, mutta aika joka merkattu papereihin oli 2h 45 min. Siitä jotain vajaa tunti tuli sellasia supistuksia että aloin jo epäröimään että nyt tarvisi soittaa miehelle. Olin siis jo sairaalassa kun lapsivedet pikkuhiljaa tihutelleet ja piti ottaa antibiottitippa.

Oli kerrassaan ihanteellinen synnytys, vaikka kyllähän mä siinä tilanteessa huusin sen puol tuntia suoraa kurkkua ja käyttäydyin kuin vesikauhunen kissa kun piti kiivetä synnytyssängylle :) Jälkeenpäin on hyvä nauraa.

Tunnissa koko hoito. Seuraava synnytys 1h 20min. Ei repeämiä, mutta kipu aivan tajuton. Pelkäsin kovasti viimeistä synnytystä miten ehdin sairaalaan. Kipulääkityksiä en saanut muuta kuin ilokaasua. Parempi sekin kuin ei mitään. Pelkopolilla kävin kivun pelon takia. Hienot suunnitelmat tehtiin mitään ei ehditty antamaan. En synnytä enää koska en halua kokea enää samaa.

Eihän tuo ole harvinaista, että viides syntyy vauhdilla. Ainakin useinmiten kohdalla tuo aika pienenee joka synnytyksellä... Se onkin sitten harvinaisempaa, jos ensimmäinen syntyy syöksyllä!

Eikös se värkki veny kun paksuna alvariinsa ja kun sinne lykitty melaa hurjasti,ei mikään ihme ettei enää penskatkaan lävessä pysy,ei se rengaskaan ikuisesti kestä vaan repee!

Pelkään itse syöksysynnyttystä kehoitettu soittamaan ambulanssi heti kun alkaa tulla mitään supistustuntemuksia. Lääkäri epäili synnytyksestäni tulee niin nopea etten ehdi saada edes kivun lievitystä. Minulla funneling-ilmiö eikä kanavaa ole enää jäljellä muuten kuin kohdunsuu aukeamatta. Nyt ollut tuki lanka jolla raskaus jatkunut näin pitkälle. Ensimmäinen syntyi alle neljään tuntiin kun päästiin sairaalaan en edes tuntenut kunnolla supistuksia vaikka olin jo 7 cm supistuset tulivat alle minuutin tunsin kovat kivut vasta silloin 10 cm . Eikä vedet menneet itsestään. Ponnistus vaihde kesti alle 20 minuuttia .Silloinkin oli funneling-ilmiö mutta kanavaa oli jäljellä 1 cm. Nyt pelkään että tunnista supistuksia ajoissa ja synnytän jonnekin autoon. Olisin halunnut sektion muuten olisin sen saanut koska edellisestä synnytys oli traumaattinen mutta lääkäri sitä mieltä ettei sitä ehditä tehdä tarpeeksi ajoissa.

Synnytys käynnistettiin eka ballonkilla, sen tiputtua puhkastiin kalvot, kummastakaan ei lähtenyt supistukset käyntiin mutta olin jo n5 cm auki. Oksitosiinin laiton jälkeen alko noin 10 minuutissa ihan jäätävät supistukset mitkä tuli valehtelematta 10-30 sek välein ja kesti ehkä minuutin. Pyysin monta kertaa kätilöä paikalle ku olin itse paniikissa niistä jatkuvista kivuliaista supistuksista mutta oli kiire päivä sillon niin kätilöt kävi vaan kääntymässä huoneessa, ei katsonu ku käyrät ja lähti pois. 1 h 20 min supistusten jälkeen tunsin ponnistuksen tarvetta ja 40 min siitä oli vauva ulkona.
Ei muuten jäänyt huono maku suuhun mutta toi kätilöiden kiireisyys ja itse ensisynnyttäjänä, niin olisin tarvinnu heiltä enemmän tukea ja että ne supistukset olis otettu enemmän tosissaan.

Minullakin lapsi syntyi viime kerralla autoon. Silloin oli kuitenkin kesä ja lämmin niin se ei haitannut. Nyt kun on kuitenkin talvi ja pakkasta niin en missään tapauksessa haluaisi, että tämäkin lapsi syntyy autoon. Kävimme siitä syystä synnytyksen suunnittelussa mutta siellä vain sanottiin, että meidän pitäisi lähteä silloin kun alkaa tuntumaan siltä. Nyt olen aivan sekaisin sen suhteen mitä pitäisi tehdä. Helpointa olisi vain jäädä kotiin mutta neuvola ei suosittele sitä. Tällä kertaa yritämme ainakin lähteä niin nopeasti kuin mahdollista ja toivottavasti kerkeämme edes sairaalaan asti.