Niin. Tällainen tuli mieleen. Ammatti ei varmasti niitä kaikkein helpoimpia ole. Ja palkkakaan ei päätä huimaa. Lisäksi tuntuu, että tiettyjen asioiden ja tapahtumien vuoksi koko ammattikunta on enemmän tai vähemmän leimattu. Siis, mikä saa ihmisen ryhtymään hoitajaksi ja hakeutumaan psykiatriselle puolelle töihin.
mikä saa ryhtymään hoitajaksi
paa-to
4120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hakeuduin hoitsukouluun osaksi laiskuuttani: koulunkäynti siellä ei vaatinut ponnisteluja. Halusin työn, jota voi helposti tehdä maassa kuin maassa ympäri maailman. Tavallaan myös pidän ihmisistä, tai ainakin mulla on vissiinki jonkin tasoista "sosiaalista älykkyyttä". Ihmiset ovat mielenkiintoisia olioita. En kuvitellut tulevani suureksi auttajaksi tms. Palkka ei ole itselleni työn tärkein kriteeri.
Hoitotyön todellisuus olikin sitten jotain muuta kuin koulussa opetettiin. Pikkunatseja pätemässä sairaiden ihmisten keskellä, resurssien puutteessa vähän sinne päin hoitamista, ikiaikaisia, epäeettisiä käytäntöjä, joita ei voi hoidollisina pitää kuin totaalisen fasistinen ihminen... -joo, ei kiitos.
No täällä on mieshoito-apulainen. Pidän kehitysvammaisista erityisen paljon ja heidän kanssaan työskentely on minulle kutsumus. He ovat ERITTÄIN sympaattisia, halailevat paljon. Hieno huumori, ei ole päivää että ei saisi nauraa. Ja rentoa kivaa kodinomaista hommaa. On tullu niiden kanssa saunottua työaikaan yms. Hieno hommaa! Todella nautin työstäni. :) Tykkään toimia ihmisten kanssa ja tykkään auttaa. Mutta silti olen kehitysvamaisten parissa kuin he olisivat kavereitani. "ohjaavalla" otteella.
Kai tää on provo? Vai luuleeko mieshoito-apulainen (sic!), että psykiatriset potilaat on kehitysvammasia???
Mieheni on psykiatrinen sairaanhoitaja. Hän on persoonaltaan erittäin lämmin, empaattinen, toisaalta realistinen ja jalat maassa oleva. Hän luki ensin kehitysvammahoitajaksi (koska oli huono koulussa eikä muualle päässyt), sitten mielisairaanhoitajaksi (joita ei enää edes taideta kouluttaa) ja sitten vielä siaraanhoitajaksi eli siitä tulee titteli psykiatrinen hoitaja.
Psykiatria on valtavan mielenkiintoinen ala ja ihmisistä kiinnostuneille sopiva. Oma pää pitää (!!) olla kunnossa. Vilpitön halu autta toisia on eduksi, mutta jos vain se motivoi työssä, niin työssä myös uupuu helposti. Työ täytyy joskus voida ottaa myös "vain" työnä. Palkka on erittäin surkea eikä kunnallisella puolella esimerkiksi tueta käytännössä mitenkään lisäkoulutuksen hakemista. Työntekijät laittavat omaa rahaa koulutukseen valtavasti eikä millään muulla alalla varmasti näin tehdä. Halu oppia enemmän on vain niin kova ja työnantaja hyödyntää sitä: jos haluat koulutusta, maksa itse. Koulutus autta amyös sairaanhoitajia jaksamaan työssään; se on välttämättömyys.