tai oletko itse sulkenut pois elämästäsi jonkun ennen rakkaan ihmisen?
Millaisia ajatuksia asia herätti ja miltä tuntui.
Aloitus tuli mieleen, kun huomasin televisiossa mainostettavan jotain 11 tapaa hylätä nainen -ohjelmaa. Samaa voi varmaan soveltaa miehiin, tai keksivätkö naiset ehkä useampiakin. - Joku toinen voi tehdä myöhemmin aloituksen aiheesta miten saada rakas kiinnittymään parisuhteeseen vuosikymmeniksi.
Omasta mielestäni kurjimpia kokemuksia on ollut se, kun toinen ihminen yrittää lahjoilla ja nyöristelemällä päästä takaisin.
Millaisia ajatuksia asia herätti ja miltä tuntui.
Aloitus tuli mieleen, kun huomasin televisiossa mainostettavan jotain 11 tapaa hylätä nainen -ohjelmaa. Samaa voi varmaan soveltaa miehiin, tai keksivätkö naiset ehkä useampiakin. - Joku toinen voi tehdä myöhemmin aloituksen aiheesta miten saada rakas kiinnittymään parisuhteeseen vuosikymmeniksi.
Omasta mielestäni kurjimpia kokemuksia on ollut se, kun toinen ihminen yrittää lahjoilla ja nyöristelemällä päästä takaisin.
Vastaukset 104
Vanhimmat
En usko että ketään yli kuuskymppistä on koskaan hylätty tai kukaan olisi hylännyf ketään
Häh???
Mieti mieti.
Miks??? Häh???
Miksi se on kurjimpia kokemuksia kun joku yrittää nöyristellä suhteessa, juuri tyypillinen naisen mielipide, itse tykkäisin siitä todella paljon.
Miksi silläkään oikeastaan olisi väliä onko nainen vai mies se joka tekee sitä?
Sitä voi tehdä myös syyllistämällä että jos jättää on todella hirvittävä ihminen, mutta kyllä tykkäisin.
Kyllä on jätetty,mies lähti melkein seisämänkymppisen kurpan matkaan.Kaksikymmentä vuotta ei merkinnyt enää mitään kun löytyi uusi lihava ja vanha.Kuka selittäisi tämän,tuntuu niiiin pahalta,eikä tiedä kuinka tästä selviäisi.
En voi, kun mulla 2 1 ja joudun maksaa pojille.
Oliko siis miehesi myös parikymppinen?
Aivan ennenkuulumaton tilanne, ei kai tuota kukaan pysty selittämään.
Ei kun,kuusikymppinen mies jätti kuusikymppisen hyvän näköisen naisen ja lähti melkein seisemänkymppisen lihavan kurpan matkaan.Kaksikymmentä yhteistä vuotta ei merkinnyt enää mitään.Siksi kysyin mitä tehdä,kun tuntuu niiiin pahalta,antakaa neuvoja mistä löytää ystäviä.
Melkein seitsemänkymppisen kanssa lähti eli hän oli myös kyysikymppinen, olette kaikki kuusikymppisiä joten mikä juttu tämä nyt oli?
Kurja juttu on, mutta ystäviä ei löydy netistä, se on varmaa.
Sukulakusukulakusukulakusukulakusukulakusukulakusukulakusukulakua.....
Rahan perässä se miehesi juoksee . Älä välitä vaikka miehesi jätti sinut . Elä omaa elämää nyt . Olet nyt vapaa matkustelemaan ja tekemään mitä haluat . Kyllä uusi mies tulee kohdallesi jos niin haluat . Itse olen myös 60 nainen ja eronnut kauan sitten . Viihdyn hyvin yksin enkä ole etsitynyt uutta miestä .
Usko vaan sillä on myös paksu pankkitili.
Ei ole jätetty. Pitkä seurustelu päättyi kun aloin huomata kumppanissa vikoja jotka olisivat tehneet yhteiselon mahdottomaksi.
Olisin jatkanut tapailemista mutta se ei vastapuolelle riittänyt. Antoi taka-rajan johon mennessä on tehtävä päätös muutetaanko yhteen. En halunnut, ero tuli.
Häh???
Aivan käsittämätöntä huhhuh.
No pakko kai se on uskoa, mutta huhhuh!
Ei ole jätetty, olen jättänyt itse. Tunteet viilenivät vähitellen, ja kun muutin toiseen kaupunkiin, pääsin lopullisesti irti ensimmäisestä sulhasestani. Jäähyväiset jätin kirjeitse, jossa mm. toivoin, että hän joskus löytäisi tytön, jonka myös hänen äitinsä hyväksyisi.
Se ei ollut jättämisen syy, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi ollut kauheaa joutua miniäksi naiselle, joka alun alkaenkaan ei hyväksynyt minua. Kyse ei ollut luonteenpiirteistä, ulkonäöstä tai mistään persoonaani liittyvästä, vaan minä en kelvannut hänelle, koska en ollut "hyvästä perheestä".
Kymmeniä kertoja on jätetty, mitä siitä sitten?
Miehet ovat aina olleet kranttuja. olen yrittänyt uudestaan paitsi nyt viime vuosina: eiköhän kiintiö ole jo täynnä.
Mutta ihmettelen keskustelunaihetta siinä mielessä ikään kuin jätetyksi tulo olisi jotenkin poikkeuksellista.
Ihmisiä tulee ja menee.
"tulee ja menee"
Aloitus sisältää kaiken mistä kirjoituksesi kertoo.
Turhanpäiväinen jankutus on tylsää.
H.
Monet elävät turhan suojattua elämää tai ovat turhan herkkänahkaisia. Jos muutama jättäminen kaataa maailman, niin mitä sitten, kun elämään tulee ihan oikeita vaikeuksia?
Kaikesta mennään yli.
Vastaus kysymykseen, siihen alkuperäiseen on, sekä että ja viimeinen tapahtui justiinsa sinä vuonna kun täytin 60 v, ja opetukseni on älä koskaan sekoa eronneeseen mieheen jonka X-akka ei muista hakeneensa itse eroa.
Eipä oo. Enkä oo ottanut ketään niin vakavasti että olisi ollut tarvetta peräänkään vollottaa.
Sekä että. On ollut suhteita missä ihastuminen on loppunut, tai ei ole kunnolla edes syttynytkään, silloin on paras kulkea eri suuntiin.
Ensimmäisen puolisoni jätin. Hänellä ei tahtonut pysyä pöksyt jalassa. Jäi lopulta rysän päältä kiinni, eli pani lapsenlikkamme paksuksi. Ei silti olisi halunnut erota, minä lähdin, oli lopulta todistettu syy. Se oli sitä aikaa kun avioeroon piti löytää syyllinen.
Toinen aviomies oli krooninen siivestäjä ja petturi. Hänellä, merimiehellä oli ”laivavaimo” ja kotivaimo. Ensin mainittu oli vuosikymmeniä kestänyt on/off suhde. Enää en jaksanut erota, elin omaa elämääni, niissä puitteissa missä pystyin. Hän oli kuitenkin hyvä isä. Nyt olen leski, mieheni mainetta en ole koskaan pilannut lasten mielessä, he eivät miehen seikkailuista tiedä. Uutta ukkoa ei minun elämään kyllä tule, se asia on varma.
no ei ooooooo,
Nuorena sitä usein jätti kun huomasi, että suhde oli viilenemässä. Oli parempi ehtiä ensin. Yksi nuorouuden ihastus jätti, se jäi kirvelemään vuosiksi eteenpäin.
Kuvittelin olleeni niin rakastunut, siitäkin selvisi hengissä.
Ei ole jätetty, muutaman olen jättänyt..
Et ole sitten kunnon vilkasta nuoruutta tainnut elää. Sehän kuuluu nuoruuteen että deittaillaan ja jätetään ja joudutaan jätetyksi. Olet varmaantuntenut pari miestä elämäsi aikana deittailun merkeissä.
En muista, on niin kauan kun olen ollut nuori!
aistiessani lopun merkit ilmassa olen ymmärtänyt toimia ensin, ei tarvitse toisen siinä kitua säälin tai velvollisuudentunteen vuoksi
Eiköhän tähän ikään mahdu yhtä sun toista kokemusta. Eri teitä pitää lähteä kulkemaan ellei esim. tunne ole kaksisuuntainen. Heppoisesti en näitä juttuja ole ottanut, en leikkinyt kenenkään tunteilla. Olen lopettanut alkuunsa ellei ole tuntunut tosi ihmeellseltä. On jätetty, olen jättänyt, jos asian noin haluaa ilmaista. Kyllä voin tunnustaa, että minut on jätetty. Ei ole mikään kunnia-asia olla varmuuden vuoksi se jättäjä. Mutta mitään entisiä rakkausjuttuja ei ole elämää rasittamassa.
Eräs ystäväni on jättänyt ja ottanut takaisin saman miehen 8 kertaa. Tällä hetkellä ero taas voimassa.
En voi ymmärtää kumpaakaan. En ystävääni, joka on niin naivi, että luulee ihmisen muuttuvan sillä kahdeksannella kerralla. Enkä ymmärrä myöskään. miestä. Kuinka huono itsetunto täytyy olla, että viitsii ryömiä uudetaan ja uudestaan saman naisen takia? Jotenkin sairas kuvio.
mun serkun mies lähti omille teilleen aina kun tuli toraa, kerta kun tuli takasin oli lukot
vaihdettu, ja tavarat kannettu autotalliin
Ehkäpä kumpikaan ei vaan löydä ketään muuta. Ei malta odottaa. Yksinäisyys on ikävä tunne, jota jotkut eivät vaan kestä ja palaavat siksi mieluummin vanhaan, kuin etsivät jotain muuta ehkä vuosia.
Elämä on opettanut minulle, että yksin olemiseenkin tottuu ja siitä voi jopa nauttia. Mutta he eivät ehkä ole koskaan uskaltautuneet niin pitkälle yksinäisyydessään. Ymmärrän kyllä heitä, mutta toisaalta hieman säälin. Ehkä he eivät ole eläneet koskaan kunnolla itsenäistä elämää, vaan ovat suoraan äidin helmoista siirtyneet toistensa kanssa yhteiseen kotiin. Sellaisen ihmisen on hyvin vaikeaa elää yksin.
Kyllä. Jo lapsena koin eräänlaista henkistä hylkäämistä, joka herkkää sielua koetteli ja teki araksi. Neljäkymppisenä lähti mies. Nyt, reilu viiskymppisenä, olen kokenut yhden halpamaisen jätön ja kolmas on parhaillaan menossa. Elä siinä sitten, kun aina rikki revitään!
Kauheaa. :( Miksi miehet on sellaisia??? Mitä järkeä tässä kaikessa on.
Voisimpa
Kerro ?
Olen jättänyt ja minut jätetty.Jätetty avioliitossa sitä ei varmaan moni usko mutta näin on.Asun mieheni kanssa mutta ei ole mitään yhteistä.Juttelemme harvoin kumpikin menee jos menoja ei niitä ilmoiteta toisillemme.Tämä on tosi tälläistä on nyt ollut kaksi vuotta aikaisemmin viellä juteltiin jotain mutta kun minä menin naisena vieraisiin ja sitä oli jatkunut jo meillä kauan hän on myös naimisissa uskon että vaan paperilla.Me viellä nukumme samassa huoneessa mutta mitään ei olla tehty kuuteen vuoteen meidän sängyssä.Sen takia menin vieraisiin ensin se oli pelkkää seksiä mutta kun tapailtiin oli vaan vaikeampi erota ja mennä kotiin.Tämä tuli ilmi miehelleni niin sitten loppu myös kaupassa käynnit.Sen verran puhutaan että maksaako hän tänä vuonna kiinteistöveron vaan minä.Velkaa ei ole tuomme ruokaa mitä kumpikin haluaa syödä.En tiedä miksi olemme yhdessä se vaan on jäännyt.Jos minä kerron lähteväni viikonlopuksi reissuun niin siihen hän tokaisee että pidä hauskaa.Olen tehnyt pistokokeen tullut iltasella takaisin onko hänellä vieras mutta ei ole.Minun mielestä hänellä ei ole ketään mutta tyynessä vedessä kalakin kutee.Minä en voi olla viellä ilman seksiä en ole niin vanha enkä sairas.Pitäisikkö meidän erota mutta kun en halua lähteä kotoani minnekkään uuteen, tämän olen hänen kanssaan tehnyt myös neljä lasta ja 11 lalstenlasta on.
Jos et ole vielä vanha ja sairas niin jätä "kukaarvostaaminua" se ukkosi. Mitä siinä siinä näet. Kuljet vieläkin sen talutusnuorassa jos salarakas-suhteesikin lopetit kun miehesi sai tietää. Olisit jatkanut sitä.
Päätä itse miten haluat elämäsi jatkuvan. Ja elä sitten sen päätöksen kanssa. Kuitenkin yksi neuvo: Olisi paras että eroaisit, tulet huomaamaan että se on elämäsi paras teko, kun saat elää omaa elämääsi ilman miestä joka ei rakasta sinua.
Lukasin tuon,kyllä se rakkaus sieltä tulee,turha märehtiä.apua saa jos niin haluaa.
Olen käynyt panemassa vastaavanlaisia naisia kuin Sinä olet aina kun siihen on ollut mahdollisuus, ja niitä on ollut, vaikkakin olen naimisissa. " mutta kun tapailtiin oli vaan vaikeampi erota ja mennä kotiin" - ehkäpä sinusta, mutta usko minua, tuo vieras mies käyttää sinua hyväkseen... niin minäkin tein .... voi kun teitä naisia on helppo huijata. Sinunkin kannattaisi miettiä että olet osasyyllinen avioliittonne kaveruuteen. Mitä olet tehnyt sen eteen että miehesi sinua rakastaisi. Hyppinyt vieraissa.... Olet kone ja koneena pysyt....
Samassa veneessä ollaan. Täällä oltu jo 23v. Minä nuorempana halusin kokea elämää,löytyi avittaja. En tiedä kumpi on häviäjä tai voittaja. Olen kuullut etteivät lääkäritkään tiedä kumpi nauttii enempi korva vai sormi, joka kaivaa. Avittaja erosi vaimostaan löysi avokkaan, mutta muutaman vuoden kuluttua meidän pelimme jatkui.
En omistele avittajaani. Me elämme kuin vanhalla avioparilla on tapana lääkkeitä ja lääkärissäkäyntejä. Koskaan hän ei ole kysynyt reissujani, enkä minä ole kertonut. En tiedä onko hän se laitimmainen kun kukaan ei ole tullut häntä poimimaan matkaansa. Ihmiset eivät tiedä toistensa elämää, vieras ei näe porstuaa pitemmälle. Meillä on yksi lapsi ja kaksi lapsenlasta.
et sinä pääse ketään paneen... luulet itsestäsi liikoja!!!
Joo,tässä on taas sellainen juttu,mutta älä hermostu,huimaako tai onko rintatuntemuksia? joo joo mutta lekuriin sieltä kuitenkin.
Minun ensimmäinen ja suuri rakkauteni jätti ja petti minua toisen kanssa 21 vuotiaana.
Särki sydämeni ja surin miestä ja seurustelin ja avioin mutta joka ilta 20 vuoden ajan tuli vesi silmään jos häntä ajattelin.
43 vuotiaana löysin aivan samanlaisen miehen mutta en koskaan ole luottanut kehenkään ja itse olen särkenyt monia sydämiä.
Opiskeluni ja koko elämäni pilaantui vuosikausiksi. Olen vain kerran ja silloin tuntenut sitä oikeaa rakkautta jonka puolesta melkein kuolin.
Kukaan ei ole sen arvoinen että pitäis nöyristellen takas mennä....
Joskus hiljaisuus on parasta.
En kuulu tähän ikäryhmään, mutta kaukana historiassa olen ollut se joka ei edennyt vaikka se toinen maannitteli aika pitkään.
Kahdella ihmisellä voi elämässä olla suuria eroja. Toinen voi olla paljon vahvempi ja alkaa vetää suhdetta kun tietää olevansa se vahvempi.
Mutta toisinaan sillä toisella voi olla elämässä askoita joilla ei halua sitä toista rasittaa... se hiljaisuus voi tuntua vaikealla siitä joka tuntee vetoa. Se joka on bahvempi voi tuntea tulevansa hylätyksi, mutta se voi olla parempi ettei tiedä liikaa.... Mutta vaikea on sanoa toiselle anteeksi.
60-vuotislahjaksi sain 30-vuotiselta kumppaniltani ilmoituksen, että hän oli löytänyt lomallamme thaihierolasta elämänsä hierojan ja menee tämän kanssa naimisiin. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta olihan 20 vuotta nuorempi hieroja. Ei sitten muuta kuin muuttokuormat autoon ja menoksi ja elämään uutta ihanaa elämää.
Minä puolestani sain 60-vuotislahjaksi 36 avioliittovuoden jälkeen rouvaltani ilmoituksen. Olen tavannut löytänyt sivistyneen hyvinpukeutuvan sivistys-sanoja osaavan miehen haluan eron.
Hai kaik kunnia hänelle,jos jalo siemen sitä vaatii.
Joopa joo. Kyseessä on 11 tapaa JÄTTÄÄ nainen, voi miehenkin jättää. Ja kyllä ero on eri asia kuin hylkääminen, olen nuorempana eronnut mutta minua ei ole hylätty.
Haluan osille nimimerkille sanon ei ole sinun lainen mies ja jos haluat tietää suhde jatkuu .Minä en ole niin sinisilmäinen kuin sinun ne naiset.Me olemme kuin aviopari mutta salaa ja se käy meille koska molemmilla ei on perheet heille se tuottaisi tuskaa, syntymäpäivät ja joulut omissa kodeissa.oSsille et pääse
Jo on sulla jauho päässä, et osa suome kieltä.
Mitä tarkoitta jauho päässä kysyn sinulta jatkuvi nimimerkiltä.Olen savossa asuva niin voi olla että et ymmärrä ja kirjoitus virheitä tulee silloin täytyy käyttää järkeä lukijan esim sinun.Onko sinut joku nainen äskettäin jättänyt vai miehuus laskenut kun kirjoitat noin vihaisesti.Vaimo taitaa pettää salaa me olemme naiset hyviä siinä asiassa.
Edellinen mies jätti kylmästi, tiesin kyllä aiemmin mitä sillä oli takanaan...
Mielenkiintosta. Tulin jätetyksi,kun erhdyin purkamaan sydäntäni jossa oli 40v paskat sisällä. (puhuin jopa kahteen kertaan) Mitä tästä opimme.. pidä turpas kiinni niin ei toinen ainakaan pääse "lyömään" sinua omilla aseilla.
(siis niillä, oikiasti traumaattisilla kokemusilla mitä oli tapahtunu) Surin "eroa" puoli vuotta,mutta kyllä sen jälkeen,kun tajusin, että "ero" , olikin puhdas VOITTO, on naurua piisannu. Oli muuten niin tökerö "jättö" että en ois "sentasoselta"
naiselta uskonu ikinä ( taisi vain se todellinen "taso" just siinä tulla ilmi )
Usiampia senjäkeen ollu ja voin sanua,että suurimmalle osalle hattua nostan.
Ootta kaikesta huolimatta mahtavia.
Joo, jätetty on saman miehen taholta monta kertaa, sydän on särkynyt ja aina kun on alkanut selvitä mies on palannut. Sen jälkeen kun aloin odottaa lasta, mies hävisi puoleksi vuodeksi, kun lapsi syntyi tuli taas. Seuraava vaihe olikin sitten taas jättää minut. Jos lasta ei olisi ollut, mies olisi saanut hävitä ikuiseksi ajaksi. Nyt ollaan tilanteessa, missä mies on löytänyt uuden naisen ja vedätettävän. Minut hylkäsi kuin vanhan rukkasen. Olihan tässä jo 15 vuotta yhteistä, joskin hyvin erikoista aikaa.
Narsisti on oikeasti ihan paska, se rikkoo kaiken, se rakentaa ja taas rikkoo pahemmin. Joku voi ja saa haukkua tyhmäksi. Itse tiedän mikä on tilanne ei kolahda, tämä asia kolahti, mutta kohta olen vapaa piinasta. Täysin rikottua ei voi enää rikkoa, voi vaan korjata.
Sydänsurut ovat aina rankkoja,mutta opettavaisia,eikä kukaan voi niiltä elämässä välttyä,kaikki kokevat niitä joskus..
Niin, jätetyksi tuleminenkin kasvattaa.Ei pidä toista itsestäänselvyytenä.
Suljin keväällä pois elämästäni todella rakkaan ihmisen elämästäni. Eromme oli myrskyisä, aluksi tunsin helpotusta mutta nyt kuukausin jälkeen ole alkanut haaveilemaan että saisin hänet takaisin. Tiedän sisimmäsin että se varmaan tulisi onnistumaan, Mutta liikkueassi tuolla sinkkujen maailmassa etsin jokaisesta mies puolisesta samoja piirteitä ja kahta samalaista tuskin on,,,,Toisaalta erillaisuus on rikkaus mutta , minun pitää muuttaa ajatus maailmaa,,,Tai ruveta opettelemeen olemaan yksin loppu elämä!
Oon jättäny avomieheni, jonka kanssa olin 15v, sen jälkeen oon jättäny kaksi miestä, jonka kans oltiin muutaman vuoden pituisessa suhteessa.
Ja on jätetty kerran, rakastamani mies jätti minut vuoden seurustelun jälkeen viime keväänä yllättäen ja viileästi : ((
Miksi kysyt?
Kyllä, minut on hylätty kohta kolme kuukautta sitten. Ei se, että tuore aviomies vain kylmästi ilmoittaa, että ei siedä minua enää ja päättää hylätä minut sekä yhteisen tulevaisuutemme, vaan hylkää minut yhteistä lasta odottavana.... se jos jokin on musertavaa. Ja tämä kaikki tuli minulle täytenä yllätyksenä...
Tuo on ikävä tilanne. :(
Huorahtavalta näyttää,en puutuisi
Mistä niin päättelet.
Jos ihmisellä on elämässä kaikki hyvin niin silloin ei tarvitse muita. Seuraan hakeutuminen on aina merkki ongelmasta. Esimerkiksi sisaria on ikävä, jos vahemmat ovat alkoholisteja jne.
Useinmiten kumppanilla on mielenterveysongelmia, jos hakee toisesta seuraa tositarkoituksella.
Mistä oikein puhut?? Ihmiset tarvitsevat toisiaan maapallolla, vai pitääkö kaikkien mököttää omassa nurkassaan?
No joo tuossa tapauksessa.
Minut jätettiin puhelimessa. Olin hänen mielestään stressaava. hän sanoi minulle yks päivä innoissaan, että hänellä oli iso yllätys. Siitä seuraavana päivänä tulin töistä kotia ni oli jätkä vieny tavaransa sillä aikaa pois ja ilmotti viestissä ettei kestä minua enää. Se hieman kirpaisi mut turhaa sitä vatvomaan jää. Näitä tapahtuu niistä päästään yli ja elämä jatkuu. Ei miesten/naisten perään kannata jäädä itkemään.
Kyllä on. Jumala hylkäsi minut jo ihan lapsena.
Olen hylännyt ihmisiä jotka ovat tutustumisvaiheessa olleet erittäin ystävällisiä ja mukavia, mutta myöhemmin he ovat paljastuneet rasisteiksi jotka pyrkivät mustamaalaamaan tietynlaisia ihmisiä ja useimmat näistä ovat olleet viikonloppualkkiksiakin. Ei ole mitään syytä olla ystävää tällaisten kanssa koska heidän ajatusmaailma pyörii vain ja ainoastaan jonkinlaisen koston ja vihan ympärillä. Viikonloppuna sitten ollaan humalassa ystävällisiä ja mukavia nousuhumalassa, mutta humalan noustessa alkaa jututkin olemaan rasistisia ja touhu menee järjettömäksi sekoiluksi. Joka viikonloppu samaa rataa.
kaikista pahinta on epätietoisuus! kun kaikki on ns. "täydellistä" ja moleminpuolista ihastumista/rakastumista, jotain tapahtuu.. mutta mitä? sitä toinen ei koskaan saa tietää... kaikki loppuu kuin seinään eikä vastausta kuulu...
jep olen itse jätetty toisen miehen takia, yli 10 vuotta vanhemman hemmon takia siinä ei 24 v avioliitto paljoa painanut, no itse sitten aloin taas seurustella ja jouduin ihan hyviäkin yksilöitä laittamaan syrjään kun puutetta oli esim seurustelussa tuiki tärkeällä saralla eli ajo hommissa, muuten oli muutama ihan kiva ajokone mutta suullisessa aina reppasi kun eivät olleet koskaan sitä tehnyt eikä osannut. mielestäni yli 40v naisten pitäisi jo osata imeä kassit tyhjiksi ilman pyytelyitä. tai sitten on koulutus nuorena mennyt ihan hukkaan.
Suu-, kurkku- ja limakalvojen syöpäriski lisääntyy suuseksissä (papilloomavirus). Parempi vaan etteivät suostu. Naiset EIVÄT tee mitään pyytämättä muutenkaan, ellei ole joku nymfo. Revi siitä.
Kyllä. Olin viimeisilläni raskaana kun sain tietää mieheni kaksois elämästä.
Annoin mahdollisuuden jäädä meidän kanssa.
Hän ei tahtonut.
Jätti aika ison aukon ja usko pysyvään parisuhteeseen on aika hauras...
http://www.youtube.com/watch?v=jlgZZKOYxSk
Mies hylkäsi 21.8 kun nukkui pois 46-vuotiaana...Eli aivan liian aikaisin...
On minut hylätty monta kertaa. Elämä on yksineloa. Vaikka yrittää löytää jotakin uutta, ei se helppoa ole. Koska kaikilla on jo joku, eikä heitä tavoita muutenkaan. Eivät halua olla tavoitettavissa. Sellaisia julmia ihmisiä tämä maailma on täynnä tai eivät koskaan edes ajattele asiaa. Oma napa on tärkein ja työympäristö. Oma kumppani heillä ja lapset, lemmikit, talo, auto, harrastukset.
jätin jästipään ja elämä muuttui PAREMMAKSI, saa syyttää itseään,vaikkei sitä teekään :) mahdollisen "täydellisyytensä" vuoksi.
Minua aikajaksolla 62-65 eniten olen hylännyt, toisaalta avioliitto kesti 38 vuotta kun kuolema erotti 5 vuotta sitten.
Takaisin en koskaan ketään naista haluaisi niin suurta rakkautta ei ole olemassa.
En tiedä minkä ikäinen kirjoittaja on, mutta sen voin sanoa, että nuorena ajatukset ja tunteet ovat mielipuolisia eikä mitenkään todellisia. Todellisia siinä mielessä, että ajatukset ja tunteet ovat henkilö kohtaisia. Esimerkiksi 80 luvulla hattiin työtä ainoastaan rahan hankinta keinona, eikä työstä ollut työntekijälle mitään hyötyä ja keiken lisäksi työstä oli hyötyö työnantajalle rahan hankinta keinona. Ihmiset eivät tee mitää hyödyllistä työtä itselleen esim. kasvattamala sikoja, ihmiset ostavat kaupasta sikaa.
Elämä on rahan hankkimista ja rahalla ostamista eikä mitään muuta. Kaikenlaiset ajatukset ja tunteet ovat keinotekoisia. Katso alkuasukkaiden elämää... Ei ole ajatuksia eikä tunteita, ainoastaan selviytymisvietti.
Mistä se sika kauppaan tulee??
Olet varmaan varhais eläkkeellä.
Olen katsellut näitä pitkähameita huntupäitä heillä on paljon lapsia hyvä on selviytymisvietti.
Katso BB-taloa. Ihmiset ovat voittamassa BB-talossa rahaa ja kaikki tunteet ja ajastukset ovat keinotekoisia, mitkä ovat toellisuudessa tietoisia ajatuksia ja tunteita vaikuttaa kanssakilpailijoihin ja katsojiin. Ihmiset välittävät paskaakaan maassa makaavasta sodista puhumattakaan. Sama homma on parisuhteessa. Kumpikin osapuoli kusettaa toista. Mieti omia tunteita ja ajatuksia. Miksi toinen osapuoli on ihana? Onko toinen osapuoli kaunis tai komea? Onko toisella osapuolella rahaa? Onko toisella osapuolella samoja ajanviettotapoja.
On kokemusta. Hylkääjät ovat pääasiassa olleet uskonnollisen ääriliikkeen jäseniä.
Kyllä ja petetty, vuosikausia kuunellen mm seuraavia kehumisia: "inhottavan, ällöttävän läskiperseisen sian, idiotin, kusipään, ääliön, tyhmän, pössön pösilön, huoran jne.." Jokainen voi tykönänsä arvailla, otinko eron raskaasti. Tosin vieläkin välillä mietin, miten ihmisellä voi olla niin valtava mielikuvitus erilaisten laatusanojen keksimisessä.
Maailmalla ostetaan ja paritetaan ihmisiä. Länsimaalainen kulttuuri on mieluvituksellista esim. elokuvat. Elokuvat luovat kaikenlaisia mielikuvia. Maaseudulla kasvaneet muistelevat maaseutua tunteilla, missä oli turvallista ja vapaata elää isän ja äidin touhuten 24/7 kituuttaen. Ajatukset ja tunteet eivät ole todellisia!
Niin ja nämä hullut ovat tehneet romanttisia elokuvia tunteistaan, jotka nimenoman perustuvat isän ja äidin helmassa elämiseen. Ihmiset katsovat silmät tapissa ihmissuhde-elokuvia ja elävät sen mukaisesti. Muistan aikoinaan kun katsoin suomielokuvia täällä pohjantähden alla ym. niin heti valtasi mieli kaikenlaisille tunteille ja ajatuksille. Hyvä että on tullut tietokoneroolipelejä mitä nuoret pelaavat niin oppivat ajatteleeman ihmistä roolihahmona mitä ohjataan ja kehitetään tietoisesti. Helppoa peilata roolipelien tietotaitoa henkilöihmiseen eikä kuvitella elämästä hulluja ajatuksia. Kukaan ei ala polttaamaa ihmisiä noitana eikä hyppäämään vuorelta jumalan käskystä.
Tarpeeksi paljon annetaan niin kyllä ihmiset tekevät kaikenlaista. Esimerkiksi leipä niin ihmiset jonottavat leipää nälkäänsä tai rahaa niin ihmiset pamputtavat tai seksi niin ihmiset maksavat seksistä.
Nyrkkisääntö! Ota niin paljon kuin annetaan esim. rakkauta mm. turvallisuutta. Ei se ota jos ei annakaan.
Niin --eihän se pahasta, ostin jo yhden yön jälkeen 150e kengät hyvälle lillemoore´, toivottavasti ovat hyvät jalassa vieläkin.
KYLLÄ TUNTUU PAHALTA KUNJÄTETTIINODOTTAVA ÄITI SAIRAALAAN EIKÄ APSI OLLUT VIELÄ SYNTYNYTKÄÄN::SIT KUN PÄÄSI KOTIA ODOTTI YLÖLÄTYS TALO OLI TYHJÄ ;;OLI JÄTETTY MUN& VAUVAN VARUSTEET;:; MUUT OLI VIETY EI OLLUT ISÄLLINE ISÄ::POIKA ONNYT 23V EIKÄ ISÄ HALLUU POIKAANSA TUBTEE ,,NYT OLEN AVIOLIITOSSA ONNELLISESSA SELLAISESSA HYVINMENNEE ,,
Vaikea lukea isoja kirjaimia, koska ei ole tottunut lukemaan isoja kirjaimia.
MAHTAA OLLA RUOKKOJA ISOSTI PIIKISSÄ !
Aloittaja puhui "ystävän" jättämisestä, eikä parisuhteesta - tai onhan se parisuhdekin ystäväsuhde.
Jos ihmisikä on nykyaikana liki 100v, lienee luonnollista, etteivät kaikki elämän varrella kohdatut ihmissuhteet ole pysyviä. Ihmisiä todellakin tulee ja menee, joku kulkee rinnalla pidemmän, joku lyhyemmän ajan.
Itse olen tunnut jätetyksi pari kertaa parisuhteessa, lopulta jäin vajaat 60v leskeksi, jättämistä tuokin tavallaan.
Ystävyyssuhteissa olen "siivonnut" sellaiset ystävättäret pois, joiden seurassa tunsin lähinnä vain pahaa oloa.
Tunne oli suunnattoman helpottunut, kun päätin, etten anna kenenkään alistaa, hyväksikäyttää tai puhua jatkuvasti pahaa itsestäni. Ei kukaan tee mitään sellaisilla ihmisillä, jotka soittavat vain kun tarvitsevat apua, neuvoa tai ilmaista työvoimaa remontteihin/muuttoihinsa.
Kun ystävyys on tasapuolista, siitä saa positiivista energiaa ja voi hyvin.
on jokaisen viisaa n ihmisen järkevin elämän polku, sitä kun noudattaa elämä on turvallista ja vakaata,
ja lapsilla turvallinen koti ja kasvuympäristö !
NO EI OOOOO jätetty,
enkä oo jättäny ketään,
katsos kun ihmissuhteet on pysyviä luotettavia ikuisia, kunnes kuolema meidät erottaa,
suomessa aivan liikaa lapsellista hunsvotti käytöstä, ei vakaata harkintaa käytetä vaikka siihen jokaisella on mahdollisuus.
Jätin ystäväni, koska hän ei osannut puhua mistään muusta kuin itsestään ja suhtautui minuun kuin 6-vuotiaaseen. Ei sellaista kukaan pitemmän päälle kestä. Ei vaikka haluaisi olla kohtelias sille, jolla ei ole muitakaan ystäviä.
"15 13"
Tää ajatusmalli ei ole kuin vähän huuhaata.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur_C._Clarke
H.
Ja tota... tuotannostaan kannattaa lukea "lapsuuden loppu"
ja kuunnella tätä:
http://www.youtube.com/watch?v=xf_mXAV0XVI
H.
ei ole
Minä olen joskus sulkenut minun elämästäni pois minulle rakkaita ihmisiä, koska olen katsonut sen joskus parhaaksi ratkaisuksi.
Olen myös kokenut hylätyksi tulemisen tunteen ja viimekerrasta, kun minut hylättiin ei ole pitkäkään aika, vain kolme viikkoa kun minun ystäväni ilmoitti että hän ei enään haluaa pitää minuun mitään yhteyttä ja katkaisi meidän ystävyysuhteemme. Vaikka hän lupasi, että hän ei hylkää minua, minä hölmö luotin häneen koko sydämmestäni ja menin jopa rakastumaan häneen.
Miks etusivulle on laitettu otsikoksi "hylkäisitkö ystäväsi" ja sitten tää keskustelu on kuitenkin parisuhteista, blaah.
Mikä on rakkaus ja mikä on "huoruus"?
60