Ihana KalatMies...

Itse olen seurustelut pian vuoden Kalat-miehen kanssa ja ei todellakaan ole mikään yhteydenpitäjä!!! Olen monesti ajatellut, että kuinkahan kauan menis jos en pitäis yhteyttä välipäivinä(siis silloin, kun ei tavata), että yhteyttä ottais.

On tosin samanlainen kaikkien muidenkin ihmisten suhteen, ei ainoastaan minun, huono yhteydenpitäjä on..
Mutta monesti, monesti on vakuuttanut rakastavansa minua ja muuten suhde toimii upeesti, hellyyttä, läheisyyttä ja siihen liittyvää kaikkea muuta kivaa on yllin kyllin:))

Anteeksi, en ole kalatmies mutta vastaan silti.. Oon huomannut itsessäni saman, että jos olen hulluna johonkin mieheen, en halua tehdä yhtäkään virheliikettä varsinkaan alkumetreillä. Osaan pitää ulkoisesti itseni "kontrolloituna" ja pään kylmänä vaikka oikeasti sisällä kiehuu, niin hyvässä kuin pahassa. Noh, tämä kaikki siksi että elämäni mies on horoskoopiltaan kalat. Hän on opettanut minulle rutkasti kärsivällisyyttä... sitä että pitää olla vähän haastetta jotta mielenkiinto pysyy yllä.
Kalatmiehille on tyypillistä uida välillä pois ja sitten taas takaisin, se ei tarkoita mitään että mielenkiinto olisi kadonnut. Kannattaa muistaa että nämä miehet oikeasti vajoavat joskus syvälle mietteisiin, ja ahdistuvat helposti jos heitä painostaa yhtään mihinkään. Mutta he eivät myöskään sano suoraan, jos heitä ei kiinnosta. Yleensä liukenevat elämästäsi yhtä liukkaasti kuin kala vedessä, mutta ovat silloin todella etäisiä ja viileitä... että uskon skorpparin vaistolla huomaavan jos ajautuu epäilyttäväksi.

En usko että sulla on huolta, kaloja pitää hellästi välillä pukata että niihin saa liikettä, ja uskon että sinä skorpioninaisena osaat tämän taidon. ;)
.

Kiitoksia vastauksista :D Kummastaki tuli tuttu tunne ja nimenomaa tähä yhteydenpitoo liittyen, olen monta kertaa miettiny jättäväni pitämättä yhteyttä.. Ja katsoa kuinka kauan menee,et herra itse ottaa yhteyttä :) Nyt meni 2 päivää ja herra jo soittiki,et onko kaikki hyvin,ku ei ole kuullunut mitään.. x) Muuten kaikki ihanasti, on läheisyyttä, kemiaa, tunnetta.. (emme viellä ole rakkaudentunnustuksia ladellu) ja yhdessä kun olemme,kaikki tuntuu niin oikealta..

Suhteessa olen itse sellainen, et laitan itseni täysillä peliin ja huolestun heti jos ei kuullu tullen sellanen olo,et toista ei kiinnosta..Olenkin "puskenut" välillä pyllylle ja taas menty eteenpäin :) Syvissä vesissä tämä herra uiskentelee, on herkkä romantikko joka tykkää jutella paljon syvällistä, niinkuin itsekkin :) niin se aika yleensä menee meillä,jutellaan todella paljon :) hyvän ruoan ja viinin ystäviä olemme, nautiskellaa niistä ja parannellaan maailmaa :) Mistä sit huomaa jos kalat miestä ei kiinnosta? Monta kertaa sanooki,et haluaa nähdä enemmän ja aina kun näämme, vangitsee kasvot ja kertoo kuinka ihanaa nähdä ja kosketteleminen, voi sitä määrää! koko ajan jollain tavalla "kiinni" kädestä, silittelee, paijaa... kädestä nappaa heti kiinni jos vähänkään "erkanen" :) Ja kaikki pelaa, myös seksuaalisesti ;) Olemme kerran puhuneet "suhteestamme" ja totesimme päivä kerrallaan ja "sopinut" ettei muita tapailla :) jotenki vaan pelottaa puhua "meistä" ja tavallaan olen "kylmä" kun pelottaa et säikäytän tiehensä, jos yhtääkkiä rupean puhumaan "poikaystävästä" :D lempinimet kummallakin, joita käytämme :) mut ... ei pitäisi olla niin vaikeaa... mut tuntuu,et pidättäydyn koko ajan kun ei vaan uskalla "heittäytyä"

Sit ku heittäydyn, sen todella huomaa miten annan itsestäni kaiken suhteelle... tottakai pitää olla omaa aikaa yms.. itse vaadin sitä kans ja en todellakaa tykkää jos toinen alkaa "kieltämään" menoja.. mustasukkaisuutta olen saannut kontrolloitua tämän herran kans ja luottamus on korkealla :) on nämä kaksilahkeiset jotain niin ihanaa :D

Kyllä pidä toki yhteyksiä. Jos itse herra ei sitten halua vastailla niin minusta se kertoo jo jotain. Itse kun tykästyn johonkuhun niin kyllä se vastapuoli sen saa tunteakkin. Täytyy nyt kumminki sanoa et meitähän on moneen junaan. Mistä minä mitään tiedän vaikka kalatmies olenkin. Kaikkeen on aina selitys jos tuntuu et jokin mättää.

Täytyy kyllä sanoa et jos itseäni häiritsee vastakkaisessa osapuolessa jokin asia niin sen vaistoan ja sitä myöten saatan pitää ns.välimatkaa.
Ehkä se on sitten tuo ettet uskalla heittäytyä kunnolla?

Mä seurusteleen kala-miehen kans ja tekstarii ja soittoo tulee enemmän kuin ehtisin vastata.Ihan kivaa joo...kuitenkin.On myös kokemusta niistä joilta saa hohtimilla kaivaa viestiin vastausta.

Toi on kyllä NIIN TOTTA!
Kalatmiehet eivät näe omia virheitään, varsinkaan jos joku MUU niistä huomauttaa hänelle. Kääntää aina jutun niin että syy onkin toisessa osapuolessa, koska toinen on joko tyhmä, sokea, väärässä, epäoikeudenmukainen jne... Itse riidan aihe luistaa sivuraiteille ja lopulta se on kalatmies joka nälvii naista ja kyseenalaistaa naisen motiivit, syytökset, kaiken. Vaatii itse kyllä perusteluja joka asiaan, mutta ei itse osaa olla rehti ja rehellinen tai ottaa vastuuta tai ylipäätänsä olla se "pompotettava" jolle sanotaan miten asiat oikeasti on.

Nää miehet on kovia "pelaamaan", eli tietävät miten ihminen kiedotaan pikkusormen ympärille, eikä se kalan saalis enää pääse karkuun sillä jos kalan loukkuun joutuu sietä ei pääse pois vaikka tahtoisi. Paha olo siellä on, alistettu, ei kunnioitusta.

Skorpioninaisena huomaan että meissä on kalojen kanssa jotain samaakin, ollaan molemmat erittäin tarkkavaistoisia eivätkä kummatkaan perusta ns. feikeistä ihmisistä ja huomataan heti jos esitetään jotain muutakuin mitä oikeasti ollaan. Ei kumpikaan olla helposti vietävissä, ehkä kalat enempi, mutta kalat kyllä tiedostaa sen itsekin ja kun toinen luulee olevansa "rysän päällä", kalat pudottaa todellisen pommin jonka alle toinen murtuu.

Kalat osaa olla todella julma, mutta tekee sen usein vasta sitten kun toinen on täysin puolustuskyvytön. Kalat löytää aina arimman paikan johon lyödä.

Todellakin löytävät juuri sen arimman aiheen mihin lyödä, ja yleensä se tulee täysin puskista ja vielä niin ettet voi edes puolustautua. Kuten tekstiviesti,sähköposti tai tyhjä koti kirjeen kera. Ja löytävät myös sitten sen yhden aiheen vuosien takaa, jos eivät lähitulevaisuudesta keksi mitään pahaa sanottavaa sinusta.

Näitä tekstejä on kyllä mielenkiintoista lukea, aivan kun joku kirjoittaisi minun ex miehestäni.

Itse kalamiehen nöyryyttämä ja jättämä useammankin kerran. Ja kaikki olisi voitu korjata, jos mies olisi joskus puhunut mikä ahdistaa...mutta ei, vaan sit tulee lähtö ja nopeaan.

Juurikin näin!
Itse tapailin kalatmiestä n. puoli vuotta, mutta sitten se tuli, kuin puun takaa että "tämä on nyt tässä, ei enää oikein huvita". Ok, mun sydän särkyi, enkä ole vieläkään unohtanut tätä miestä vaikka siitä on jo lähes 7 vuotta aikaa... huoh.

Oli ollut aikoja jolloin kalatmies oli viileämpi eikä niin täysillä mukana, huomasin sen ja kysyin suoraan että mikäs nyt, eikö huvita, onko huono päivä jne.? Sanoi että välillä on vain semmonen, vähäsanaisempi ja etäämpi. Asia ok... ymmärsin sen, ettei aina voi olla yhtä innoissaan ja kiinnostunut tai hyväntuulinen. MUTTA, tämä mies ei koskaan sanonut minulle ilkeästi ja "Ei", ennenkuin vasta aivan tapailumme loppumetreillä. Tämä piirre on tullut esiin myös muissa kalatmerkkisissä, ollaan kilttejä ja uhrautuvaisia (=marttyyrejä ja narsistisia). Kalatmiehessä se tietty salaperäisyys, vaikeasti tavoitettavuus mutta silti vahva intohimo veti tän skorpparinaisen täysin mukaansa. Vaikka mies myös loukkasi mua sanoin ja itsekkäin teoin, käänsi asian silti niin että se vika oli minussa.. ei mun teoissa, vaan MINUSSA, ihmisenä. Hän oli täydellinen tietenkin.

Mun kalatmies oli syntynyt 5.3, mites teidän muiden?

4.3 "mun" kalatmies on syntynyt. Olen tutustunut tähän mieheen noin 2kk sitten. Ensin kirjoteltiin paljon ja mies kertoi olevansa kiinnostunut. Jossain vaiheessa tuli vain "taukoja" miehestä ei kuulunut mitään mutta annoin sen olla periaatteella "se ottaa kyllä yhteyttä" ja niin ottikin.
Olen tavannut hänet 5 kertaa ihan vain ollaan käyty kahvilla. Itse näitä teidän kirjoituksia lukiessani tulin siihen tulokseen että olen hieman varovainen hänen kanssaan jotta en ajaisi häntä pois luotani. Ollessani jalka jarrulla hän teki aloitteen, me suudeltiin ja halailtiin paljon. Yhtä-äkkiä tämä mies muuttui mielestäni viileäksi hän vastasi viesteihin mutta hyvin kalseasti..Sitten ajattelin että nyt on hyvä hetki antaa taas olla sillä ottaahan se jossakin kohtaa yhteyttä kuitenkin. Olen ollut nyt viikon pitämättä yhteyttä siihen ja mitään ei ole kuulunut. Hän olkoon omassa rauhassaan jos ei kiinnosta olla yhteydessä tai nähdä..
Näiden kahvihetkien aikana olemme puhuneet paljon ja mies on kysellyt paljon perheestäni ja elämästäni, harrastuksista ym. Kiinnostus on vaikuttanut aidolta minua kohtaan. En tiedä mitä tein väärin tämän miehen kanssa kovasti harmittaa jos menetän hänet.
Itse olen Neitsyt.

Pakko kirjoittaa aiheesta vaikka vähän vanha juttu tämä keskustelu onkin, mutta itsellä on ollut periaatteessa kolmen eri kalamiehen kanssa säätöä et vähän kokemusta on ja kyllä noi kalamiehet on ihan pirun liukkaita, toisaalta on tunteiden huumaa (kun itsekin olen rapu niin välillä itsekin aika fiilisihminen) mutta tosi varovainen kyllä saa olla kalamiesten kanssa, eivät helpolla päästä vaikka toisaalta ovat niin ihania. Ite kun oon sinkku ja edellisestä erosta rupeaa jo olemaan aikaa ja etsin kumppania niin olen miettinyt et sopisko kalat, mutta yks iso asia mikä taitaa vaivata rapujen ja kalojen välillä on se, että (ikävä kyllä) rapu haluaa omistaa sen toisen ja tunnistan kyllä omistushaluisuutta itsessäni. Et tavallaan tekis mieli antautua jollekin kalamiehelle täysin, mut siitä varmana vaan kärsis kun oon kärsinyt jo tähän mennessä vaikka mistään seurustelusta ei todellakaan ole voinut kenenkään kalamiehen kanssa puhua. Luulen et kalamiehen kans vois käydä niin, et ainakin aluks vois suhde just onnistua mut sit joku kaunis tai ruma päivä kala ilmottais saaneensa tarpeekseen ja lähtis lätkimään tai joku helvetti ois irti, uskon että niin lempeiks ihmisiks ne osaa kyllä olla myös aikamoisia piruja.

Btw, jos tätä lukee joku rapu joka on kalan kanssa tai toisinpäin, että miten saatte suhteen pidettyä hyvänä. Ite oon miettinyt melkein pääni puhki, että mitä tehdä, toisaalta tuntuu että kaikkea hyvää voisi olla tiedossa mutta se on armottoman herkkää touhua ja tuntuu että saa vähän pelko olla pöksyissä jos tekeekin jotain väärin ja homaa kusahtaa (totaalisesti). Heikot kohdat on tiedossa ja varmana auttaa jos/kun niitä selvittelisi mut toisaalta tuntuu et auttaako sekään. Kun tuntuu että eihän kalaa voi mitenkään pidellä, se tulee jos tulee ja jos menee... pitää vaan antaa mennä vaikka kuinka haluais pidellä kiinni. Ja tuntuu et suhteen on pakko toimia hyvin koska muuten se ei toimi ollenkaan tai et menee (tosi) huonosti. Itku kun tuntuu olevan niin vaativaa puuhaa tuo kalojen kanssa oleminen vaikka toisaalta taas en juuri mitään parempaa tiedäkään kuin heidän seuransa...