kerro kerro..

En ikävöi.

kerro ite ensin?

ihmisessä on ikävöinnin arvoista.

minulla ei ole ketä ikävöidä.. olen sen oikean jo löytänyt. mielenkiinnosta vain lueskelen näitä palstoja..

Hän tunnistaa jos kerron sen :)

jutellessa tunne, että toinen on samassa tilassa, vaikka ei ole.

se kun vaihettiin nenuja :) söpöilyä .......e´n tiiä miks enää ikävöin........

mm. sekä myös pitkät juttutuokiomme niin ja tietenkin ne katseet ja ehkä vielä jotain muuta...

koko miestä. Kaipaan hänen ääntä, hymyä, tuoksua ja kosketusta.

Esim. tuossa taannoin se tutkaili puhelimensa kartat sovellusta ja mä olin niin lähellä et olisin voinut koskea.... Koko pakettia, vaikka se osaakin olla kyllä hankala tapaus. ;) Ärsyttää kun se ei tajua tehdä yhtään mitään. Tai ehkä tajuaa liiankin hyvin eikä tee siksi yhtään mitään. Hermoille käyvää.

Hän on lähelläni, vaikka en näekkään häntä vierelläni.

kyllä mä nyt alan jo olla onnellinen. olihan tuos vaik millasta ongelmaa suhteemme alussa.. mutta aina olen tiennyt hänen olevan se oikea. tiesin sen jo silloin kun ekan kerran tavattiin. kyllä sen vain tietää. eikä kukaan muu enää edes kiinnosta :)

Hän on lähelläni.

mieleen elävästi ensimmäiset puhelinkeskustelumme ja etenkin niiden ajankohdat ;)

kun sillon istuttiin rappusilla ja tutustiin...Kaipaan sitä tunnetta, et näin kuuluis ollakin

Sitä hetkeä en koskaan unohda, kun istuin keittiön työtasolla ja sinä olit siinä ihan liki. Olisin halunnut repiä vaatteet päältäsi, mutta jätin sen tekemättä.
Jotenkin se tunne oli siinä hetkessä, jota en koskaan unohda.
Silloin tiesin rakastavani sinua.. Ja se sattuu, kun nään sen tason joka päivä.
Enkä enää koskaan istu siinä sinun syleilyssäsi.
Koitan olla ajattelematta ja välillä onnistunkin siinä hyvin.

Ne katseet seurakunnan leirikeskuksessa.....