Niin saapui syksy.
Luontokin, hiljalleen
valmistautuu kuolemaan.
Lehdet, putoilevat,
elämästä paljaat oksat
pian.
Syystuuli
viima kasvoillani
tunkee sisään luihin ja ytimiin.
Kotona
sytytän kynttilän.
Katselen sen liekkiä.
Syksy.
Luopumisen vuodenaika.
Samalla uuden.
Lämmin asunto pääni päällä sentään suo lämpöä, viltti..
Kynttilän liekki.
Kuolema ja elämä. Syksy ja
kynttilän liekki.
Luontokin, hiljalleen
valmistautuu kuolemaan.
Lehdet, putoilevat,
elämästä paljaat oksat
pian.
Syystuuli
viima kasvoillani
tunkee sisään luihin ja ytimiin.
Kotona
sytytän kynttilän.
Katselen sen liekkiä.
Syksy.
Luopumisen vuodenaika.
Samalla uuden.
Lämmin asunto pääni päällä sentään suo lämpöä, viltti..
Kynttilän liekki.
Kuolema ja elämä. Syksy ja
kynttilän liekki.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuolleen elävän vuodenaika
Ei luonto kuole minään vuodenaikana, luonto on vain unessa, kuin karhu talviunessa. Jokaisesta vuodenajasta löytyy kyllä jotain hyvää kuin myös huonoa. Syksyllä on esim. kaunis ruska puissa, hyvät ulkoiluilmat (ei oo niin kuuma), voi seurata ko muuttolinnut lentää etelään, kurkiaurat on kauniita.....Voi kävellä kumisaappaissa metsässä ja kerätä sieniä ja marjoja...
Minäkin valmistaudun kuolemaan, kuolkaamme pois.