Kuinka vaikea on pääsät lääkikseen?

Pääsykoe on sama kaikissa. Vai tarkoititko sisäänpääsyprosentteja?

Jaa. Tuo ei liene kysymys?

Älä mieti tätä, vaan sitä, missä haluat asua ja opiskella.

En turhan helpoksi väittäisi.

Rakentuu? Lukion biologia. fysiikka ja kemia - tätäkö hait?

Verrattuna mihin?

Kannattaa.

Yhteen.

Ei.

PS: Yliopistojen hakuoppaisiin kannattaa perehtyä.

On tosi vaikee päästä. Kahdesti oon hakenu enkä vielä päässy, mutta meinaan hakea kolmannen kerran. Viimeksi jäi enää muutaman pisteen päähän. Tänä vuonna oli eka vuosi kun Galensta ei ollut, vaan rakentui lukion biologiaan, fysiikkaan ja kemiaan.

Fysiikka oli vaikea, meille ei oltu ainakaan opetettu lukiossa niitä asioita. En siis ollut koskaannähnytkään niitä kaikkia juttuja ja olen siis lukenut Galenoksenkin sitä ekaa pääsykoetta varten, mutta ei niitä ollut galenoksessakaan eikä lukiossakaan. Minulla oli pitkä fysiikka ja joitakin erikoiskursseja siihen päälle.

Ei riitä että asioita osaa kokonaisuuksina vaan pitää muistaa myös nippelitietoa ulkoa. Oikeassa elämässähän nippelijuttuja voi aina tarkistaa netistä tai kirjoita, mutta lääkiksen pääsykokeissa ne vaan pitää muistaa, ilmeisesti hakijoita on niin paljon että eroa pitää tehdä jollain. Onko joku sitten parempi lääkäri, jos osaa hyvin fysiikkaa ja muistaa nippelijututukin, sitä voi kysyä. Meinaan kumminkin päntätä nyt ne pikkujututkin, koska haluan lääkäriksi.

Tähän asti on voinut hakea vain yhteen paikkaan mutta sen pitäisi muuttua ensi keväänä. Tosin sen piti muuttua jo viime kevääksi, joten katsotaan nyt muuttuuko se ensi kevääksi. Oon itse hakenu Helsinkiin, jonne vaikein päästä. Mutta elämä on täällä. Jos en pääse Helsinkiin, niin voisin lähteä Tallinnaan, mutta joku Kuopio olisi kyllä aika viimeinen vaihtoehto. Voisin silti sinnekin mennä jos ei muualle pääse, koska saman tutkinnon sieltäkin saa ja ehkä sen muutaman vuoden kestää vaikka missä. Jos ei pääse heti, niin varasuunnitelma B kannatta olla siltä varalta.

Suomi on ihmeellinen maa oppilasvalinnoissa valtavassa "kotimaisten" kielten epätasapuolisuudessaan:

Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan suomenkielisellä linjalla opiskelee merkittävä määrä äidinkieleltään ruotsinkielistä. Ruotsinkielisten hakeutumista suomenkieliselle linjalle opiskelemaan helpottaa se, että valintakokeen saa tehdä ruotsiksi, vaikka hakeekin opiskelemaan suomenkieliselle linjalle.

Suomenkielisen ja suomeksi äidinkielen yo-kokeen suorittaneen tulee läpäistä valintakokeen lisäksi ruotsinkielen koe, jossa vaaditaan hyvää ruotsinkielen hallintaa.

Mutta,.... MUTTA ruotsinkielisen EI TARVITSE OSOITTAA SUOMENKIELEN hallintaa, kun hakeutuu suomenkieliselle linjalle.

Ja SOKERIT POHJALLA... ruotsinkieliset pääsevät yliopistolain mukaan kymmenen (10) pistettä alemmilla pääsykoepisteillä sisään lääketieteelliseen tiedekuntaan kuin suomenkieliset.

Helsingin lääkiksen ruotsinkielinen linja on ollut perustamisestaan lähtien avoin niin suomen- kuin ruotsinkielisille, jotka omaavat rittävän ruotsinkielen taidon (taitotaso 6). Kysymys ei äidinkielenään ruotsia puhuvien opiskelukiintiöstä, vaan nimenomaan ruotsinkielisestä opintolinjasta.

Helsingissä lääketiedettä ruotsinkielisella linjalla opiskelevista n. 30-40% on äidinkieleltään suomenkielisiä, ja näin on ollut jo viimeisen parin-kolmenkymmenen vuoden ajan, joten äkkinäisiä muutoksia tuskin on odotettavissa:-)

Pieni lisäys vielä edelliseen:

Helsingissä lääketiedettä suomenkielisellä linjalla opiskelevista n. 10-15% on äidinkieleltään ruotsinkielisiä, ja näin on ollut jo viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan.

Lisäksi Ruotsin yliopistoissa opiskelee lääkäreiksi useita satoja Suomen ruotsalaisia.

On hyvä muistaa, että Suomessa on 4% ruotsinkielisiä, ja ruotsinkielisiä ylioppilaita valmistuu 1.500 vuosittain.

Erittäin tärkeä seikka on tietää, että ruotsinkielisillä on oma ylioppilastutkintolautakunta ja sillä on eri kriteerit arvostella tutkinnot kuin suomenkielisellä lautakunnalla:

Tästä syystä ruotsinkieliset onnistuvat saamaan keskimäärin yhtä arvosanaa korkeammat tutkintoarvosanat kuin suomenkieliset, vaikka ruotsinkieliset ovat esim. PISA -tutkimuksissa pärjänneet noin 10% heikommin kuin suomenkieliset.

Nyt taisi mennä neurologilta linjat ja luvut sekaisin.

Helsingin lääketieteellisen tiedekunnan ruotsinkielinen linja on perustettu vuonna 1979, eli vasta 33 vuotta sitten.
Aikavälillä 1979-2009 ruotsinkielisella linjalla on opintonsa aloittanut yhteensä 792 opiskelijaa, joista yhteensä 525 eli 66% on on äidinkieleltään ruotsinkielisia.

Ruotsinkielisten osuus opiskelijoista on vaihdellut vuosittain:
1990-1999 55%:sta 85%:iin ja 2000-luvulla 56%:sta 96%:iin.
2004 vuoden jälkeen ruotsinkielisten osuus on pyörinyt 60-70% välissä ja suomenkielisten osuus linjalla aloittavista n.30 opiskelijasta 30-40%:n välissä.

Helsingin lääketieteellisen ruotsinkeliselle linjalle on itseasiassa vaikeampaa päästä opiskelemaan lääketiedettä helpommin kuin nk. provinssiyliopistoihin.
Ruotsinkieliselle linjalle vaaditut raakapisteet ovat olleet pääsääntöisesti korkeammat kuin Kuopion tai Oulun lääketieteellisten suomenkielisille linjoille vaaditut pisteet.
Turun tai Tampereen lääketieteellisten suomenkielisille linjoille vaaditut pisteet ovat olleet samaa luokkaa Helsingin ruotsinkielisen linjan kanssa.

En tiedä, mitä "neurologi" yritti kommentillaan ruotsinkielisten yo-arvosanoista todistaa, mutta yo-arvosanoista saatu hyöty Helsingin lääketieteelliseen sisäänotossa on ollut jo pitkään marginaalinen kielilinjasta riippumatta.

Hyötyäkseen yo-todistuksestaan Helsingin valinnassa hakija on tarvinnut lähtöpisteitä vähintään:
2012 suomenk. linjalla 39p (LLEEE) / ruotsink. linjalla 41p (LLLEE)
2011 suomenk. linjalla 39p (LLEEE) / ruotsink. linjalla 37p (LLEEE)
2010 suomenk. linjalla 41p (LLLEE) / ruotsink. linjalla 42p (LLLLE)
2009 suomenk. linjalla 40p (LLLEE) / ruotsink. linjalla 41p (LLLEE)
(Pisteytysperusteet www.med.helsinki.fi/peruskoulutus/opiskelijaksi/hakuopas.html)

Ruotsinkielisen linjan korkea lähtöpistekynnys ei selity hakijoiden korkeammilla yo-pisteillä, päinvastoin. Suomenkielisen linjan lähtöpisteiden keskiarvo on korkeampi kuin ruotsinkielisen linjan. Suomenkieliselle linjalle hakee joka vuosi usempia LLLLL-rivistöllä täydet lähtöpisteet saavia, ruotsinkieliselle linjalle ei viime vuosina yhtäkään.

Ruotsinkielisella linjalla lääketieteen opinnot aloittaa vuosittain
5% koko maassa aloittavista lääketieteen opiskelijoista.
Heistä on ruotsinkielisiä 60-70% eli n.2,7%- 3,1% lääketieteen opiskelijoista.
Ruotsinkielisellä linjalla lääketiedettä opiskelee siis ruotsinkielistä väestönosaa (4% väestöstä) pienempi osuus opiskelijoita.

Kuopion tai Oulun lääketieteellisten suomenkielisillä linjoilla hyvästä yo-todistuksesta hyötyy suhteelliseti enemmän kuin Helsingissä kielilinjasta riippumatta, hyvän yo-todistuksen omaavan kannattaa hakea sinne.

Vähän hämmentää tämä ruotsinkielisten laaja suosiminen lääketieteellisen sisäänotoissa, koska jokainen Suomessa valmistunut lääkäri opiskelee palvelemaan ruotsinkielellä (suoritettava virkamiesruotsi).

Kaiken lisäksi lähes jokainen ruotsinkielinen puhuu vähintäänkin auttavasti suomea.

Omasta kokemuksesta terveyskeskuslääkärinä tiedän, että paljon tärkeämpää olisi osata arabiaa ja varsinkin heidän kulttuuriaan. Minulla esim. lähes joka kymmenes potilas on Turussa arabiankielinen, kun taas ruotsinkielisiä on melko harvoin - tilanne voi olla täysin eri jossakin Jyväskylässä tai Ilomantsissa,

Se vain ihmetyttää, miksi vain yhtä vähemmistöä (ja kaikkein parhaiten toimeentulevaa) hyysätään näin, mikseivät kaikki vähemmistöt tarvitse omakielistä palvelua?

kyllä vähän kannattaa miettiä että minne hakee. varsinkin jos oma taso ei ole hirveän korkea, niin kannattaa hakea sinne minne on parhaat mahdollisuudet päästä, eikä "sinne missä haluaa opiskella ja asua"

muutaman vuoden pystyy asumaan muuallakin kuin omassa unelmakaupungissa. harva jää kuitenkaan opiskelupaikkakunnalle töihin. ja kun lääkärinpaperit on taskussa, niin on ihan yksi lysti missä on opiskellut

tai no, voihan sitä vuodesta toiseen hakea helsingin lääkikseen ja itkeä kun ei pääse sisään, vaikka turkuun pisteet olisivat riittäneet. tyhmä saa olla muttei idiootti