Mikä on adhd:tä ja mikä ei?

Aviomiehelläni on adhd-diagnoosi. Yhteiselämämme ei suju ja olen ihan lopussa. Periaatteessa tiedän kyllä adhd:n kriteerit ja oireet, mutta olen niin lähellä tätä tilannetta, etten osaa miettiä järkevästi, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei.

Diagnoosi siis on ja lääkkeitäkin on, mutta mies ei halua syödä niitä.

Kokonaisuutena katsoen arki ei suju. En haluaisi marista yksittäisistä pikkuasioista, mutta kun tarpeeksi monta pikkuasiaa on jatkuvasti vinksallaan, tuloksena on kaaos. Mies itse on työttömänä, minä käyn päivätöissä.

Miehellä ei ole päivärytmiä eikä rutiinia, ja oma jaksamiseni ja työntekoni meinaa häiriintyä tästä. Miehen ruokavalio koostuu lähinnä sokerista, valkoisesta venhäjauhosta ja kofeiinista. Ruokailujen välit ovat pitkiä eikä mies syö lämmintä ruokaa, ellen erikseen hänelle sitä tee ja pyydä syömään. (Itse syön töissä.)

Koti on hyvin sekainen, samoin asumiseen ja yhdessä elämiseen liittyvät käytännöt - tai eihän tässä mitään käytäntöä ole. Asumme enimmäkseen minun pienessä yksiössäni, koska mies ei saa omaa asuntoaan siivottua ja kuntoon. (Sieltä esim. puuttui lavuaari yli kaksi vuotta - eipä vaan saanut aikaan laittaa sitä seinään. Tämä on yksi yksityiskohta, mutta vastaavia on lisää, eli asuntonsa on todella epämukava ja epäviihtyisä.)

Minulla menee hermot tässä yksiössä istumiseen. Mies taas ei ymmärrä ollenkaan, että mikä on ongelma. Kenelle tahansa parille yksiö on pieni, puhumattakaan adhd-henkilön kanssa elävälle. Mies on hyvin puhelias ja vaikka tietysti pidänkin hänen seurastaan, myös rasitun. Keskustelu menee minunkin osaltani välillä tosi rumaksi, kun ärähtelen monta kertaa päivässä että ole hiljaa.

Minusta tuntuu että mies ei kuuntele eikä kuule mitä sanon. Tuntuu yksinäiseltä. Näennäisesti toinen on paikalla, oikeasti siinä ei ole ketään. Keskustellessa mies ei yleensä vastaa ihan siihen mitä kysyn tai sanon - asian vierestä puhuminen ja ristiinpuhuminen on jo ihan normaali tapa puhua meille. Usein mies esittää kysymyksen, mistä haluaisin puhua. Vastaan, että en ensisijaisesti halua puhua mistään aiheesta vaan haluan puhua tietyllä tavalla. Tässä vaiheessa muistan, että tämäkin keskustelu on käyty monta kertaa. Eikö mies muista? En minä ole mikään viihdekeskus enkä jaksa itsetarkoituksellisesti puhua ihan mistä vaan.

Suuri osa puhetta on aikamoista pelleilyä ja puhetta asioista, jotka minua eivät kiinnosta. Luulisi toisen jo tietävän, etten ole kiinnostunut tietyistä aiheista. Silti saan yksityiskohtaisia esitelmiä inhokkiaiheistani ihan siihen katsomatta, onko edes hetki sopiva. Miehellä on tapana puhua pitkään ja usein äsähdän että mene asiaan, tai sitten toistan alkuperäisen kysymykseni koska mies on puheripulissaan jo unohtanut sen luennoidessaan asian vierestä.

Olen jatkuvasti stressaantunut, koska teen jatkuvasti toisen puolesta sellaista, mistä toivoisin aikuisen selviävän itse. (Esim. terveellinen syöminen, papereiden toimittaminen ajoissa johonkin, tavallisten asioiden organisoiminen.)

Mies on hyvin saamaton ja vastentahtoinen tekemään mitään muutoksia. Myös hyvät ja positiiviset muutokset ovat vaikeita. Muutosten on tapahduttava juuri tietyllä tavalla, usein jollain hyvin monimutkaisella ja vaikealla tavalla. Tämä ilmiö koskee esim. hänen asuntonsa siivoamista ja remonttia. Hän ei hahmota kokonaisuutta tai ei ainakaan ota vastuuta kokonaisuudesta.

Minkä verran adhd-henkilö näkemään asioita toisen näkökulmasta? Olisin jotenkin luullut, että adhd ei ole asialle este. Olen yrittänyt ottaa asian esille ja toivoisin, että rauhallisesti puhutaan asiasta, vaan sehän juuri ei onnistu. Abstrakteista asioista puhuttaessa miehen ajatus alkaa vaan lentää ja poukkoilla entisestään ja keskustelu hajaantuu epäoleellisuuksiin. Muutenkin mies lähinnä säälii itseään näiden riitojen jälkeen, mutta haluaa tiukasti pysyä yhdessä, vaikka minä "vain moitin".

En saa sanottua ymmärrettävästi sitä, etten kerta kaikkiaan jaksa ja se on se asia josta pitää keskustella! Ei ole mieltä jatkaa näin.

Osaako joku sanoa adhd-henkilön näkökulmasta, että mistä on kyse tai mitä voisin tehdä? Minun pitää kohta katkaista ihmissuhde ikään kuin selittämättä mitään, kun toinen ei pysty keskustelemaan asiasta. Yleensä näiden aiheiden esille ottaminen tietää sitä, että mies alkaa lähinnä vikistä. Luit ihan oikein, vikistä. Minä en osaa kommunikoida vikisemällä ja haluaisin kuulla oikeaa puhetta.

Kiitos jo etukäteen jos jollain on ajatuksia...