Mun elämä on ollut yhtä pumpulia ja vierestä seuraamista. Kivoja, ihania onnen hetkiä. Ja sitten tuli sellainen tasainen, toisaalta sekava jakso jonka aikana löysin elämästä huikeita mahdollisuuksia.
Eräänä iltana istuin sohvalla ja näin silmissäni mielettömän välähdyksen. Että hän istui tuossa sohvan toisessa reunassa ja nauroi katketakseen, enkä pystyisi pitämään sormiani erossa hänestä enää hetkeäkään. En tiennyt tämän "näyn" aikana edes hänen olemassaolostaan.
Ja siitä muutama viikko eteenpäin, keskellä kirkasta päivää, keskellä kaupunkia hän käveli paikalle muina miehinä. Että kuinka tästä päästään vihdoin asiaan? Tarpeeksi aikaa on kulunut, mä oon turhautunut. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä ottamaan selvää ;)
Eräänä iltana istuin sohvalla ja näin silmissäni mielettömän välähdyksen. Että hän istui tuossa sohvan toisessa reunassa ja nauroi katketakseen, enkä pystyisi pitämään sormiani erossa hänestä enää hetkeäkään. En tiennyt tämän "näyn" aikana edes hänen olemassaolostaan.
Ja siitä muutama viikko eteenpäin, keskellä kirkasta päivää, keskellä kaupunkia hän käveli paikalle muina miehinä. Että kuinka tästä päästään vihdoin asiaan? Tarpeeksi aikaa on kulunut, mä oon turhautunut. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä ottamaan selvää ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen istunut aika paljon sohvalla, mutta mun silmissä ei tuollaisia välähdyksiä ole näkynyt, ei kukaan ole tullut näyttäytymään.
Pist guuglettaen olantsapiini