Millä perusteella metsästysrotuinen koira on "pelkkä seurakoira", jos sen kanssa ei harrasteta metsästystä? Voihan koiran kanssa harrastaa paljon muutakin.
Ja kuinka niin metsästysrotuinen koira ei sovi "energisyytensä takia" muille kuin metsästäjille?
Eipä kovin moni metsästäjä koiransa kanssa niin paljoa harrastele ja liiku metsästyskauden ulkopuolella. Minunkin tuttavapiiristäni erään metsästäjän koiran liikunnan ja harrastukset joutuvat metsästyskauden ulkopuolella hoitamaan minä ja muut nuoret. Metsästys ei takaa koiralle normaalia aktiivisempaa elämää, kumminkin metsästystä voi harrastaa vain pienen aikavälin vuodesta, jonka ulkopuolella metsästyskoira turhautuu totaalisesti ilman reipasta liikunta- ja harrastustoimintaa. Koira tarvitsee paljon liikuntaa ja aktivointia ympärivuotisesti, eikä vain syksyisin ja alkutalvesta. Eivätkä metsästäjät ole keskimäärin sen aktiivisempia koirien kanssa metsästyksen ulkopuolella kuin vaikkapa nykynuoret, jotka haluavat kulkea koirien kanssa halki kevään ja kesän koirapuistoissa, agilityn ja muiden koiraharrastusten parissa, heitellä keppiä veteen ja palloa maalle noudettavaksi, opettaa etsimään metsistä ihmisiä (jäljestystä) ym.
Mutta ymmärrän metsästysrotujen kasvattajia siinä, etteivät he halua myydä koiriaan muille kuin metsästäjille, jottei heidän huolellinen jalostustyönsä ole mennyt hukkaan. Samasta syystä kasvattajat toivovat koiriensa pentujen kanssa harrastettavan näyttelyitä.
Ja kuinka niin metsästysrotuinen koira ei sovi "energisyytensä takia" muille kuin metsästäjille?
Eipä kovin moni metsästäjä koiransa kanssa niin paljoa harrastele ja liiku metsästyskauden ulkopuolella. Minunkin tuttavapiiristäni erään metsästäjän koiran liikunnan ja harrastukset joutuvat metsästyskauden ulkopuolella hoitamaan minä ja muut nuoret. Metsästys ei takaa koiralle normaalia aktiivisempaa elämää, kumminkin metsästystä voi harrastaa vain pienen aikavälin vuodesta, jonka ulkopuolella metsästyskoira turhautuu totaalisesti ilman reipasta liikunta- ja harrastustoimintaa. Koira tarvitsee paljon liikuntaa ja aktivointia ympärivuotisesti, eikä vain syksyisin ja alkutalvesta. Eivätkä metsästäjät ole keskimäärin sen aktiivisempia koirien kanssa metsästyksen ulkopuolella kuin vaikkapa nykynuoret, jotka haluavat kulkea koirien kanssa halki kevään ja kesän koirapuistoissa, agilityn ja muiden koiraharrastusten parissa, heitellä keppiä veteen ja palloa maalle noudettavaksi, opettaa etsimään metsistä ihmisiä (jäljestystä) ym.
Mutta ymmärrän metsästysrotujen kasvattajia siinä, etteivät he halua myydä koiriaan muille kuin metsästäjille, jottei heidän huolellinen jalostustyönsä ole mennyt hukkaan. Samasta syystä kasvattajat toivovat koiriensa pentujen kanssa harrastettavan näyttelyitä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Näin on ,että tarhassa ne metsämiesten koirat taitaa kaikki muut ajat yleensä enimmäkseen vaan tylsistyneinä aikaansa saada viettää .Ja vasta sitten kun metsästysaika koittaa, niin sitten vasta ne sieltä tarhasta taas otetaan pois vähän niinkuin vertauskuvallisesti ikään kuin työkalut kaapista ja pääsevät raukat vihdoin viimein taas vähän muutakin tekemään, kuin pelkästään tarhassa vaan pitkästymään. Kyllä se niin vaan on,että ne aktiivisimmat koiraharrastajat löytyy kyllä ihan muista koiraharrastuspiireistä kuin metsästäjien touhuista.
On totta että monilla on metsästyskoira tarhan koristeena, jota käytetään harvoin lenkillä jos ollenkaan. Tällaisia ei kuitenkaan pitäisi sekoittaa metsästäjiin jotka oikeasti käyttävät koiriansa metsällä.
Sillä millä lihaksilla luulet tuollaisen koristeeksi otetun koiran jaksavan juosta epätasaisessa maastossa tunteja? Ei ne lihakset yhden yön aikana kehity, pitäisihän se nyt peruskoulusta tietää.
Puhumattakaan siitä vammautumisriskistä mikä tuollaisella rapakuntoisella rakilla oikein on.
Seuraavalla kerralla kun kuljet metsässä niin poistuppa sieltä pururadalta ja lähde rämpimään, huomaat pian että vaatii lihaksia ja ketteryyttä.
Kyllä minulle metsässä liikkuminen on oikein hyvinkin tuttua,sillä asun maalla ja suurimmaksi osaksi metsissä juuri koirani kanssa vaan kuljenkin,kun en viitsi noita maantien reunoja pitkin kävellä ja autoja kokoajan väistellä ja varoa.Eikä täällä meidän lähellä mitään pururatoja edes olekaan,enkä muutenkaan sellaisia harrastaisikaan vaikka niitä jonnekin tänne tehtäisiinkin.Ja ollaan koirani kanssa totuttu niin paljon jo metsissä liikkumiseen,että meiltä kulku siellä käy kyllä ihan vaivatta ja ketterästi kun ollaan vuosikausia sitä jo joka päivä tehty ja ollaan siellä siksi jo kuin kotonamme.
Mutta tiedän kyllä ,että tottumattomalle se metsässä epätasaisessa ja risukkoisessa maastossa jossa kaatuneiden puiden ja suo-ojien yli pitää loikkia jotta pääsisi etenemään on se kyllä ainakin alkuun aika rankkaa ja voimia kysyvää,mutta niinhän se on,että kaikkeen tottuu ja harjaantuu mitä paljon vaan tekee. Täällä meidän lähellä valitettavasti tiedän olevan vaan juuri sellaisia metsämiehiä , jotka koiriensa kanssa metsällä metsästysaikana vaan käyvät ja muuten ne heidän koiransa näkyvät muut ajat vain tarhakoristeina sitten olevan myös.
Mutta hyvä jos niitä toisenlaisiakin metsämiehiä sitten myös on,jotka koiriaan muulloinkin liikuttavat kuin pelkästään metsästysaikoina vaan.Ja niinhän sitä pitäisi tehdäkin juuri koiran kunnon ylläpitämiseksi,niinkuin sanoitkin.Ja sitä en sitten tiedä miten näiden meidän kulmien metsämiesten koirat metsissä jaksavat juosta ja pärjäävät,kun eivät sitä jokapäiväistä liikuntaa vakituisesti tapaa saada.
Juuri sanoit että et kulje tien viertä vaan kuljette koirasi kanssa metsässä. Kuinkas pieni metsä teillä siellä on kun oletat että törmäät niihin metsämiehiin koirinensa siellä? Siis kun asiahan on niin että vaikka SINÄ satut sen koiran joka kerta siellä häkissä näkemään kun ohi kävelet (kerran päivässä? pari kertaa viikossa?) niin se ei todellakaan tarkoita sitä että se koira ei ikinä sieltä häkistä pääse. Vai onko sinulla ympärivuorokautinen videovalvonta jokaisen lähipiirin metsästyskoiran häkissä?
Kyllä niitä koiria on pakko pitää hyvin jos niillä mitään haluaa tehdä, ei siitä yhteistyöstä muuten tule mitään. Niitä kyllä meilläkin päin näkee että on sellaisia ukkoja joiden metsästyspuuhat on loppuneet, syystä tai toisesta, ja siksi ukoilla seisoo aseet kaapissa ja koira häkissä eikä mistään pidetä huolta. Mutta kyllä kunnon metsällä käyvät miehet niitä koiriaan pitävät hyvänä.
On yleinen ennakkoluulo että häkkikoirat eivät ikinä pääse lenkille mutta aika harvassa ne tapaukset kuitenkin ovat. Enemmän ne ovat vain ihmisten luuloja ja olettamuksia jos ei ikinä nähdä koiraa lenkillä tai poissa häkistä. Mutta niin kauan aikaa kun sinä et ole tuijottanut sitä häkkiä 24/7, et voi oikeasti tietää miten asiat ovat. Ellei sitten naapurisi ole suoraan sanonut sinulle että ei käytä koiriaan lenkillä..
Ja siksi metsästysrotuja ei mielellään anneta seurakoiriksi koska ne ovat METSÄSTYSKOIRIA eivät seurakoiria. Seurakoirarotuja on kymmeniä, eiköhän sieltä löydy sopiva koira sinullekin, jätä ne metsästyskoirat niille jotka niitä käyttävät siihen mihin ne on tarkoitettu! Jos rotuja aletaan pitämään seurakoirina niistä tulee pikkuhiljaa seurakoiria ja ne menettävät ne ominaisuudet mihin ne alunperin on jalostettu. Ulkonäköjutut ja helppo luonne tulevat metsästysvietin ja hyvän rakenteen edelle ja rotu menee suoraan sanottuna pilalle.
Mitä tarkoittaa metsästyskoira ja mitä seurakoira? Eivätkö kaikki koirat tarvitse seuraa ja toimintaa?
Metsästyskoiralla on voimakas metsästysvietti, monesti johonkin tiettyyn eläimeen kuten olet varmaan joskus kuullu lauseen "hirveä haukkuvista vanhemmista". Metsästyskoiran on päästävä metsälle koska sen vietit vetävät sinne ja koira on sitä varten jalostettu. Tottakai on metsästyskoirayksilöitä jotka eivät sovellu metsästyskäyttöön syystä tai toisesta mutta silti sellainenkin koira tarvitsee sille ominaista toimintaa eikä sellaista koiraa saa missään nimessä käyttää jalostukseen. Eli jos jostakin löydät metsästyskoiran josta ei tule kunnon metsäkoiraa niin lekurin kautta voit siitä ottaa itsellesi seurakoiran.
Seurakoira sitten taas on koira joka on jo valmiiksi jalostettu kotioloihin. Eli koira joka pärjää ihan hyvin perhekoirana eikä tarvitse mitään erityistä "rodunomaista" toimintaa. Lenkillä käyttö ja leikkiminen tms. touhuaminen koiran kanssa riittävät koiran aktivoimiseksi. Seurakoirille ominaista on myös se että ne tarvitsevat ihmisen seurakseen eivätkä viihdy yksin esim. häkissä. Seurakoiran kasvattajat yleensä painottavat sitä että antavat koiran vain perheenjäseneksi eivätkä missään nimessä pihakoiraksi samoin kuin metsästyskoira kasvattajat painottavat sitä etteivät anna koiraa kuin metsästävään perheeseen.
Siinä lyhyt selitys mitä tarkoittaa metsästyskoira ja seurakoira. Jos haluat enemmän tietoa, netistä ja koirakirjoista varmaan löytyy.
Tarkoitan rämpimisellä sitä kuinka kuljet vapaasti metsässä, eikä vain metsäautoteitä ja polkuja seuraillen ja välillä polkua vaihtaen.
"tottumattomalle se metsässä epätasaisessa ja risukkoisessa maastossa jossa kaatuneiden puiden ja suo-ojien yli pitää loikkia jotta pääsisi etenemään on se kyllä ainakin alkuun aika rankkaa ja voimia kysyvää"
" jotka koiriensa kanssa metsällä metsästysaikana vaan käyvät ja muuten ne heidän koiransa näkyvät muut ajat vain tarhakoristeina sitten olevan myös."
Yhteenveto: tottumattomalle liikkuminen on raskasta mutta metsästäjien koirat ovat niin erinomaisia että pystyvät oikeasti toimimaan metsällä vaikka värjöttelevät koko muun ajan pelkästään tarhassa.
Miten koira joka on ollut suurimman osan vuodesta tasaisella ja pienellä alueella jaksaa yhtäkkiä juosta metsässä loukkaamatta itseään?
Lihakset vaativat harjoittamista pysyäkseen edes nykyisessä tilassaan, jos niitä ei harjoita ne surkastuvat. Ollakseen ketterä tarvitsee monipuolista lihaksistoa jota ei saa pienessä ja tasaisessa tarhassa. Tasapainokaan ei ole ammattitasoa automaattisesti, vaan se tarvitsee harjoitusta.
Keuhkojen hapenottokyky ei ole kaikilla samanlaista vaan se parantuu kun hengästytään riittävän usein ja myös huononee jos taas ei hengästytä.
Ja mietitäänpä ylipainoa, miten sitä kertyy? No silloin kun eläin saa enemmän energiaa kuin kuluttaa ja en oikein usko että tarhakoristeiden kulutus olisi mitenkään hirveän suurta. Tämä taas vaikeuttaa hengittämistä ja liikkumista sekä rasittaa niveliä ja elimiä.
Mutta kuten sanoin monella on metsästyskoira tarhan koristeena, ja omistaja voi olla metsästämätön ihminen tai metsästäjä, ihmisiähän molemmat ovat. Mutta vaikka sellaisen piskin omistaisi metsästäjä on hyvin epätodennäköistä että sellaista käytetään metsästyskäytössä, sillä sellainen koira ei yksinkertaisesti jaksa metsällä. Ja sitten kun metsästyskausi koittaa niin tarhakoriste jätetään kotiin ja metsästetään ilman koiraa tai lainataan kaverin koiraa.
"Metsästyskoiran on päästävä metsälle koska sen vietit vetävät sinne ja koira on sitä varten jalostettu."
-Kuinka koira pärjää 2/3 vuodesta metsästämättä, jos sen on päästävä metsälle?
Seurakoiran kasvattajat yleensä painottavat sitä että antavat koiran vain perheenjäseneksi eivätkä missään nimessä pihakoiraksi samoin kuin metsästyskoira kasvattajat painottavat sitä etteivät anna koiraa kuin metsästävään perheeseen.
-Vastuutnta myydä koira vain metsästykseen tai vain seuraksi. Koira tarvitsee metästyskauden ulkopuolellakin liikuntaa, eikä mikään terve ja iloinen koira pärjää pelkällä seuralla ilman liikuntaa!
Eipä metsästyskoiraa seurakoiraksi haluavia hirveämmin ole, ainakaan vastuullisia. Kaikkia ei viehätä kova, itsepäinen, riistaviettinen ja paljon liikuntaa vaativa koira.
Yleensä kun halutaan sellainen koira "seuraksi", halutaan vain koira narun nokkaan tai sitten on yliromantisoitu käsitys rodusta.
Mutta olen kyllä nähnyt sellaisia kasvattajia jotka myyvät myös "seurakoiriksi", itse puhuisin kyllä mieluummin kotikoirasta sillä seurakoiralla tarkoitetaan yleensä pieniä koiria jotka tyytyvät vähään aktivointiin ja lenkkeilyyn ja joille vietit ovat epähaluttuja.
En ole itse haastatellut mutta ilmoituksessa oli mainittu suoraan, ja toki soittamalla selviää kaikista parhaiten myykö kasvattaja kotikoiraksi vaikkei sitä ilmoituksessa mainittaisi.
Ja mistä tuon repäisit että metsällä käytettävä koira suljetaan muuksi ajaksi häkkiin?
Kyseessä on vain karkea jaottelu käyttötarkoitusten mukaan, ryhmiä ovat vahtikoirat, paimenkoirat, metsästyskoirat ja seurakoirat.
Toki monet käyttävät sanaa seurakoira ilmaisemaan että koiran kanssa ei harrasteta mitään.
Ihan hyvin kun se on jalostettu siihen.
"Ja mistä tuon repäisit että metsällä käytettävä koira suljetaan muuksi ajaksi häkkiin?" juuri samaa mietin minänkin, missäs kohtaa sanoin että koira ei metsästyskauden ulkopuolella pääse tekemään mitään? En mielestäni missään. Tuo on vain juuri taas tuota typerää päättelyä. Lopeta rivien välistä lukeminen.
Ja huolestuttavasti on kyllä nämä perinnekoirat nostaneet päätään kotikoirina. Ihmisistä on jotenkin todella perinteikästä hankkia suomenpystäri tai karjalankarhukoira, ihan sama vaikka asutaankin kerrostalossa eikä koira pääse metsälle. Ehkä typerintä ikinä! Kyllä ne metsästyskoirat on ihan metsästäjiä varten, ne on sitä varten jalostettu ja jotta meidänkin suomalaiset rodut pysyisivät puhtaina ja terveinä, kunnon käyttökoirina joista voi olla ylpeä, on niiden seurakoirana käyttö pidettävä niissä leikatuissa riistaahaukkumattomissa!
Miten oikein kuvittelet koiran pärjäävän? Hyvin se pärjää koska se on siihen jalostettu ja sellainen ollut satojen vuosien ajan. Kaikki koirat eivät ole niitä mamman sohvan lämmittäjiä vaan on olemassa myös työkoiria joilla on oikeasti jokin muukin tarkoitus elämässä kuin pitää emännän varpaat lämpimänä! Sinulle on ilmeisesti jotenkin todella vaikea kuvitella koira jolla on kaipuu metsälle?
Kun metsästyskoira joutuu jäämään eläkkeelle, se selvästi apatoituu ja masentuu tilanteesta. Vaikka koiran kanssa touhuaisi mitä, se silti katsoo haikein silmin kun metsästyskamppeita vetää niskaan eikä se pääse mukaan. Metsästys on se mihin koira on tehty ja minusta on rääkkäystä kieltää koiralta se mihin sen veri vetää.
Kyllähän idioottikin tietää että ei sitä koiraa mihinkään liiteriin heitetä kun metsästyskausi on ohi! Miten kuvittelet että koira minnekään metsälle jaksaa jos se ei ole tehnyt mitään puoleen vuoteen?? Kaikenlaisia tampioita täälläkin pyörii..
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Koirarodut
Täytyy olla lempeä näille, vielä nuoria ja kukapa haluaisi tieten tahtoen lapsukaisia loukata. Siksi älkää polttako hermojanne.
Niillä on koira, ne kokevat olevansa eläinrakkaita, siksi eivät siis pidä ihmisistä jotka pystyvät tappamaan eläimiä henkilökohtaisesti ja tätä he pohtivat mussuttaessaan possua, joka on jotain muuta kuin eläin heidän naivissa maailmassaan vielä...
Nuoret ainakin osaavat tarjota koirilleen perunlenkkeilyä reippaampaa liikuntaa ympärivuotisesti, eivätkä pelkkänä metsästyskautena.
Ja mihin perustat tämän väitteesi? Eikö mahtunut kaaliin se että ei häkissä puolta vuotta seisonutta koiraa ole mitään järkeä metsään viedä?
"Kyllähän idioottikin tietää että ei sitä koiraa mihinkään liiteriin heitetä kun metsästyskausi on ohi! Miten kuvittelet että koira minnekään metsälle jaksaa jos se ei ole tehnyt mitään puoleen vuoteen?? Kaikenlaisia tampioita täälläkin pyörii.. "
Luetun ymmärtäminen..
Noh...
Jos nyt otetaan ihan rekisteröimistilastot naaman eteen ja katsellaan näitä metsästyskoiria. Määrällisesti suomessa on huomattavasti enemmän metsästyskoiria joiden nimeen yhdistetään; noutaja, seisoja, terrieri ja spanieli, kuin haukkuvia tai ajavia metsästyskoiria. Keskivertoinen metsästykoira on siis esimerkiksi noutaja. On hullua väittää noutajien olevan häkkikoiria, joita suomessa kohdellaan kaltoin.
Ja se on Jumalahan tosi, että metsällä sorsastuksen aikaan käytettävä noutaja on "onnellisemmassa asemassa" kuin on seurakoiraksi otettu noutaja...
Itse esimerkiksi harrastelen näitä keskivertoisia metsästyskoiria, siksi, että en itse metsästä, mutta yhdestä koirasta haluamme perheemme molemmalle aikuiselle harrastuskaverin, siksi meillä ei ole ajavaa tai haukkuvaa metsästykoiraa ja lisäksi minulle kaveriksi palvelus- tai paimenkoiraa. Meillä on siis metsästykoira, joka käy ympäri vuoden pari kertaa kentällä viikossa minun kanssani harrastamassa ja syksyisin metsällä puolisoni kanssa. Ja näitä metsästyskoiria on paljon, paljon enemmän kuin pelkässä metsästyskäytössä oelvia koiria...
Toisen osapuolen sukulaissa käydään tuolla aika ylhäällä Suomea. Kyllä siellä on aika yleistä, että koirat on joko pitkän narunpäässä tai aitauksessa muun osan kuin metsästyskauden. Nuoremmasta päästä metsästäjiä onneksi taitaa jo paljon löytyä niitä, jotka lenkkeilee ja liikkuu koiransa kanssa ihan säännöllisesti aina.
Kyllä meillä ihan oikein kunnon isot metsät on jossa hirvet ja karhukin on tavattu liikkuvan myös.Mutta näistä metsämiehistä eräskin asuu ihan vieressämme naapurissa,joten väkisinkin tulee joka päivä heidät nähtyä vaikka ei heidän touhujaan sen kummemmin välittäisi seuratakaan.Ja toinen asia on sitten se,että oma koira tapaa antaa aina ilmoitus haukahduksen jos joku talomme ohitse kulkee,joten silloin yleensä tulee vilkaistua ikkunasta, jos satun sillä hetkellä sisällä olemaan,että onko joku ehkä mahdollisesti meille vaikka tulossa.Joten koiramme on paljon tehokkaampi kuin mitkään videovalvonnat.Ja pari muuta metsästäjää asuu siinä aika lähellä meitä myös.Ja kuten pienillä paikoilla yleensä niin tavallista on, niin puskaradiokin kyllä toimii paremmin kuin pitäisikään myös,joten väkisinkin korviin sitten kantautuvat tiedot näiden toistenkin metsämiesten koirien liikkumisista myös.
Ja enkä minä oleta, että niihin metsämiehiin ja heidän koiriinsa juuri yleensä siellä metsässä törmäänkään,sillä en ole vielä kertaakaan sattunut heihin metsässä ollessamme törmäämäänkään,joten sekin jo kertoo kyllä jotain myös,vaikka jo reilusti paljon yli kaksikymmentä vuotta ollaan metsissä jo kuljettu.
Ainoat kerrat ovat sitten ne jolloinka siellä jotain tapahtuuon, kun hirviporukat näille kulmille hirvestyksen aikaan tulevat.Se on myös ainoa aika jolloinka minä koirani kanssa pysyn sieltä taas pois niin kauan, kun tiedän heidän siellä olevan pelkästään jo koirani ja oman turvallisuuteni vuoksi sekä sen ettäjettemme olisi heille häiriöksi myöskään,mutta muuten ollaan kyllä liikkeellä päivittäin.
Perustarina naapurista joka muka tietää miten muut naapurit koiriaan pitävät.
En jaksanut lukea vastauksia, mutta itse vastailen näin:
Omani, sekarotuinen koira jossa hallitsevana on metsästykseen tarkoitettuja rotuja (ainoastaan 1 PK-rotu löytyy). Aloitin tämän kanssa agilityn kun oli 6kk (eli alkeet). Alkoi sujumaan todella hyvin, päästiin 2kk päästä jo rata kokonaan läpi. Sitten tuli syksy ja jänismehtuu. Laitoin koiran sinnekkin sitten ja hyvin lähti ajamaan. Tuli talvi ja agilitya ei päässy treenaan enään missään. Talvi meni sitten noudon harjottelussa.
Kevät tuli, lumi suli ja kenttä aukesi. Tiesin ettei ensimmäinen eikä välttämättä parit ensimmäisetkään treenit muistu mieleen tauon jälkeen, joten en heti lannistunut. Kävin kentällä myös omalla ajalla josko alkaisi koiran päähän muistua, mutta: Koiran kiinnostus ei vaan palautunut. Veti vainua metsään koko ajan (kenttä siis sijaitsee metsän laidassa), karkaili aidan luokse ja välillä etsi pois pääsyä. Lähtiessä kentältä katseli vain ihmeessä minun ja metsän välillä et ''eikö me lähdetäkkään metsään''. Siinä meni se agility harrastus tämän koiran kanssa. Noutoa en ikinä saanut opetettua täydelliseksi. Juoksee kyllä perään mutta kantaa sen esineen jonnekkin muualle ja sen jälkeen taas pähyilee metsään.
Olenkin miettinyt monesti, että tämä koira olisi sopinut paremmin sellaiseen kotiin missä pääasiallinen harrastus on metsästyksen parissa, koska itse en keksi enään mitään virikettä tälle kun ainut kiinnostus on vain se jänisten jahtuu
No nyt on kyllä kyseessä provo. Olisit jo aiemmin maininnut täällä tuosta koirastasi jossain kyselyssä, jos sinulla tuollainen koira oikeasti olisi. Sattumalta vain kyselyyn tuli taas tuollaisen aiheeseen osuvan koiran omistaja, kuten aina.
Ja vaikka viestisi olisikin tositarina, niin ei koirasi paljoa olisi hyötynyt metsästäjän omistukseen päästyään, vaan 2/3 vuodesta se kumminkin olisi joutunut olemaan täysin metsästämättä. Lisäksi metsästykseen totutetulla koiralla on paljon stressaavampaa metsästyskauden ulkopuolella kuin sellaisella koiralla jota ei olla alettu käyttää metsällä.
Sitten vielä mainitsen, että nykyään kaiken rotuisia koiria käytetään agilityssa ja muissa koiraharrastuksissa aivan menestyksekkäästi aina karjalankarhukoiriin ja suomenajokoiriin saakka.
No ikäväksesi voin sanoa etten ole provo. Ja en ole aiemmin kokenut mainitsemisen arvoiseksi millainen koirani on. Olen minä joskus aikoinaan kysellyt miten saan kontaktin itseeni paremmin koska tahtoo lähteä haahuilemaan vaikka mulla olis mitä herkkuja tai lampaankarvadummyja ja olen maininnut koiran olevan sekarotuinen venukki - muita koirien kouluttaminen osastolla.
Ja tiedän että on ollut metsästyksessä käytettäviä rotuja myös mm. juurikin agilityssä, mutta omani sielä ei enään toimi. Ikävää mutta totta, siksi ostinkin toisen koiran kaveriksi joka toimii. Nyt on sitten jäniskoira ja harrastuskaveri