Kuka Ilkkala. Mainio tositarina.
Mies laskeutuu Hämeenlinnaan vuonna X ikään kuin tyhjästä. Seuraavassa HäSa:n keskustelupalstalle alkaa äkkiä ilmestyä Kari Ilkkalan allekirjoittamia Hämeenlinnalaisittain rohkeita hallintoa aukovia juttuja yksi toisensa perään. Kaupunkilaisten ja erityisesti valtaapitävien keskuudessa haukotaan henkeä ja pelimerkit alkavat olla sekaisin yhdellä jos toisellakin. Mies suoltaa faktaa eleettömän kylmäpäisesti, höystäen tarinaansa nauruhermoja kutkuttavin kielikuvin. Ilkkala tuntuu hahmottavan aika-yksikön murto-osissa suurista asiakokonaisuuksista olennaisen ja roiskii tietonsa rohkeasti koko kansan nähtäville.
Poliittisen ydinryhmän ja virkakoneiston keskuudessa puntit alkavat tutista ja valtuuston valtikkaa pitelevä sälytetään hätiin. Koneisto yrittää hampaat irvessä vastata Ilkkalan haasteeseen ja kuluu viikkoja, kuukausia, mutta viimein vaaka alkaa kallistua linkoa pyörittävän käden puolelle. Mustia oksia alkaa putoilemaan yksi kerrallaan. Vanhan kaartin älykötkin ilmaisevat viimein tukensa Ilkkalalle ja koneisto vaikeroi tuskissaan – kivi on osunut härän silmään - eikä paluuta enää ole. Rintamalinja on ratkennut viimeistään siinä vaiheessa kun käräjäkivillä istuvien enemmistö on kääntänyt vankkurinsa.
Kuka tämä Kari Ilkkala sitten oikein on ? Viisaus, terävä äly ja valtava tietomäärä siivittävät hänen tarinoitaan. Totuus, rehellisyys ja moraali vilahtelevat näissä suoranaisissa eepoksissa myös tämän tästä. Mies opiskelee yritystoimensa ohessa ja vääntelee siinä sivussa kaupunkilaisille rautalangasta, miten meidän verovarojamme tuhlataan. Mutta miten yksi ihminen voi olla näin moneksi……
Ajelen hiljakseen Hämeenlinnan väylää kotiin päin eräänä elokuun iltana mietteisiini vaipuneena. Tervakoski jää vasemmalle ja linnatuulen jälkeen lamppu yht`äkkiä syttyy. Mieleeni nousee elävänä eräs yö kostean illanvieton jälkeen jolloin näin rautatieaseman päällä jotain eriskummallista, mutta jonka olin painanut ehkä tietoisestikin alitajuntaani uskaltamatta sitä sen kummemmin analysoida. Eihän Kari Ilkkalaa oikeasti ole olemassa – niin sen on oltava – Kari Ilkkala on myytti, tarina, joka on rakennettu jossain ikuisuuden rajamailla, viimeisen viisauden kehdossa, osastolla; maa. osastolla ymmärrettin planeettamme väärä suunta ja myytti nimeltä Kari Ilkkala lähetettiin matkaan.
Ehkä ensi viikolla tai ensi vuonna jossain muussa maassa, jossain toisessa kaupungissa lamppu syttyy ja tätä tarinaa kirjoittaa joku muu. Lopun varmaan arvaattekin – toivoa meillä veljet ja siskot siis on.
Mies laskeutuu Hämeenlinnaan vuonna X ikään kuin tyhjästä. Seuraavassa HäSa:n keskustelupalstalle alkaa äkkiä ilmestyä Kari Ilkkalan allekirjoittamia Hämeenlinnalaisittain rohkeita hallintoa aukovia juttuja yksi toisensa perään. Kaupunkilaisten ja erityisesti valtaapitävien keskuudessa haukotaan henkeä ja pelimerkit alkavat olla sekaisin yhdellä jos toisellakin. Mies suoltaa faktaa eleettömän kylmäpäisesti, höystäen tarinaansa nauruhermoja kutkuttavin kielikuvin. Ilkkala tuntuu hahmottavan aika-yksikön murto-osissa suurista asiakokonaisuuksista olennaisen ja roiskii tietonsa rohkeasti koko kansan nähtäville.
Poliittisen ydinryhmän ja virkakoneiston keskuudessa puntit alkavat tutista ja valtuuston valtikkaa pitelevä sälytetään hätiin. Koneisto yrittää hampaat irvessä vastata Ilkkalan haasteeseen ja kuluu viikkoja, kuukausia, mutta viimein vaaka alkaa kallistua linkoa pyörittävän käden puolelle. Mustia oksia alkaa putoilemaan yksi kerrallaan. Vanhan kaartin älykötkin ilmaisevat viimein tukensa Ilkkalalle ja koneisto vaikeroi tuskissaan – kivi on osunut härän silmään - eikä paluuta enää ole. Rintamalinja on ratkennut viimeistään siinä vaiheessa kun käräjäkivillä istuvien enemmistö on kääntänyt vankkurinsa.
Kuka tämä Kari Ilkkala sitten oikein on ? Viisaus, terävä äly ja valtava tietomäärä siivittävät hänen tarinoitaan. Totuus, rehellisyys ja moraali vilahtelevat näissä suoranaisissa eepoksissa myös tämän tästä. Mies opiskelee yritystoimensa ohessa ja vääntelee siinä sivussa kaupunkilaisille rautalangasta, miten meidän verovarojamme tuhlataan. Mutta miten yksi ihminen voi olla näin moneksi……
Ajelen hiljakseen Hämeenlinnan väylää kotiin päin eräänä elokuun iltana mietteisiini vaipuneena. Tervakoski jää vasemmalle ja linnatuulen jälkeen lamppu yht`äkkiä syttyy. Mieleeni nousee elävänä eräs yö kostean illanvieton jälkeen jolloin näin rautatieaseman päällä jotain eriskummallista, mutta jonka olin painanut ehkä tietoisestikin alitajuntaani uskaltamatta sitä sen kummemmin analysoida. Eihän Kari Ilkkalaa oikeasti ole olemassa – niin sen on oltava – Kari Ilkkala on myytti, tarina, joka on rakennettu jossain ikuisuuden rajamailla, viimeisen viisauden kehdossa, osastolla; maa. osastolla ymmärrettin planeettamme väärä suunta ja myytti nimeltä Kari Ilkkala lähetettiin matkaan.
Ehkä ensi viikolla tai ensi vuonna jossain muussa maassa, jossain toisessa kaupungissa lamppu syttyy ja tätä tarinaa kirjoittaa joku muu. Lopun varmaan arvaattekin – toivoa meillä veljet ja siskot siis on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaihda nimeksi Iisoppi-Iisakki ja päivitä ammatti, niin pääset kaupungille hommiin.
Menikös texsti koneiden homma vähän likaiseksi ennen valleja?KOKOOMUS voitta ja se puolstaan pudottaa nämä keltanesteet suuruuden hlulu palleitaan. Noin vain! SARI hoitaa kaupunkin taloutta, ehkä jopa kaupunkin johtajana? Olen itse uuden valötuuston rakenne muutosten kannalla, ei enää kahta palkka imeviä johtajia vaan bormestari eli SARI RAUTIO.
PERSkepun kokoomusnuori häiriköi tänä iltana lääkityksen takia aktiivisesti ja liehittelee 1262 ää elikkä vanhan kunnon Jarin kirjoitelmaa joka ei nyt avoimesti kerro nähneen unosia. Kieli on hyvää paitsi "suuruuden hlulu" on tietysti "suuruuden Lulu", mutta sitä sattuu.
Eiks tuo ole vanha juttu ?
Ehdottomasti.