En usko että siitä on hyötyä, että avaudutte täällä, vertaistukea ehkä saatte mutta myös pas... niskaan ja saatatte vaan enemmän masentua.
Kaikki ketkä suunnittelevat tosissaan tuollaista ratkaisua, niin varatkaa ihmeessä kiireen vilkkaa aika vaikka terveyskeskuksesta ja kertokaa aikeistanne, niin saatte lääkkeitä millä päästä pahimman yli, ja ehkä myös (toivottavasti) hoitoa tällaisessa vakavassa tilanteessa. Monta kertaa on niin, että ajoittain kaikki vaikuttaa toivottomalta, mutta kun asioista puhuu, niin se jo helpottaa kummasti!
Kaikki ketkä suunnittelevat tosissaan tuollaista ratkaisua, niin varatkaa ihmeessä kiireen vilkkaa aika vaikka terveyskeskuksesta ja kertokaa aikeistanne, niin saatte lääkkeitä millä päästä pahimman yli, ja ehkä myös (toivottavasti) hoitoa tällaisessa vakavassa tilanteessa. Monta kertaa on niin, että ajoittain kaikki vaikuttaa toivottomalta, mutta kun asioista puhuu, niin se jo helpottaa kummasti!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä oon ollu hoidossa kuus vuotta, mulla on ollu erilaisia lääkkeitä ja kaikenlaisia hoitotapoja on kokeiltu... kaikki alko näyttää jo paremmalta mut sit jotain kävi ja mun motivaatio hoitoo lopahti kokonaa. Tällä hetkellä mä voin huonommin ku kertaaka sen kuuden vuoden aikana mitä mä hoidossa oon ollu. Mä en jaksa enää. Mä oon kyllästyny siihen et aurinko pilkahtaa mut sit tulee entistäki mustempi pilvi joka peittää sen. Mua ei kiinnosta jos saan tälläsellä palstalla paskaa niskaan, koska sama se on masentaako paljon vai vähän enemmän paljon. Eikä sillä loppujenlopuks oo mitään väliä mitä jotku anonyymit mulle netissä sanoo. Musta tuntuu paskalta kuitenkin. Mä aion kuolla kuitenkin. Sillä ei oo merkitystä.
Joskus, totta, puhuminen voi auttaa. En mäkään haluaisi et kukaa lähtee tappamaan itteään, mutta jos se on mun omassa mielessä kaiken aikaa, ei mulla oo oikeutta tuomitakaan ihmisiä niiden valinnoista. Mun mielestä aina pitää yrittää. Mun isä aina sanoo, että kyllä sen huomaa kun stoppi tulee, mutta siihen asti pitää mennä tasasesti eteenpäin. Mäkin yritän vielä. Mulla on suunnitelma kaikesta, ootan vaa oikeeta hetkeä. Ootan muutenki jos kuitenki vielä kaikki muuttus paremmaks, mua pelottaa ettei niin käy. Mä vaa en kohta enää jaksa odottaakaan. En mä haluis kuolla... mä vaa en jaksa enää elää.
puhuminen EI ole helppoa jos ihminen on henkisesti niin lukossa
Minulla ei ole ketään jolle puhua. Tietävät psyk. polilla että olen itsetuhoinen ja kroonisesti masentunut, siitä huolimatta lopettivat hoitosuhteeni. Eli lääkärille ei ole pääsyä enää tämän asian takia. En ole hyödyllinen veronmaksaja, joten ei kukaan oikeasti välitä. Masennuslääkkeitä käyttänyt 11 v. niistä ei MITÄÄN hyötyä, varmaan 8-10 eri lääkekokeilua käyty läpi. Joten se siitä. Mitä tässä voi tehdä? Lisäksi olen kroonisesti ahdistunut ja yksinäinen. Ajatus että tätä (elämää) on edessä vuosikymmeniä on ylitsepääsemätön ajatus. En jaksa. Haluan eutanasian.
Minäkin haluaisin kuolla, jospa joku ampuisi minut.
Samaa minäkin toivon...