Näin se vaan menee: jostain syystä kaikki ihmiset vihaavat mua ja toivovat että hävittäisi itseni.
Kaikki vihaavat mua
anni'''
30585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olet kyllä nyt oman harhasi sokaisema. Kun itse vihaat itseäsi niin et voi ottaa hyväksyntää toisiltkakaan. Ehkä jo kuin jo sanattomasti hydat: vihatkaa, vihatkaa....
Elähän syöttele sanoja toisille.
Maailmassa on monta vääryyttä ja yksi on se että joitain ihmisiä vain kertakaikkiaan vihataan.
Minuakin vihataan. Yhdyn palstan aloittajan näkemykseen ja bonuksena lisään:
Minua vihaavat jopa tuntemattomat, kuten nämä suomi24 käyttäjät.
Tai sitten he eivät välitä minusta.
Palstan aloittajalle annan neuvon: "Minä itse hukutan itseni työn äärelle, kuntoilen vapaa - ajalla, teen töitä ja niin edelleen."
Olen päässyt yli kaikista esteistä, eikä ole ollut aikaa ajatella asioita hirveästi. Hyvin on toiminnut, ei edes terapiaa ole tarvinnut. :)
olen kyllä samaa mieltä!
Muakin vihataan. ei ole kukaan halunnut vuosiin olla tekemisissä. Eikös se kerro jotain kun kukaan ei ole soittanut, ei käynyt kylässä jne... vuosiin.
Olen totaali yksinäinen.
Kaikki on aina mun syytäni ja mun pitää hävetä itseäni siksi että kaikki ihmiset vihaavat mua.
Mä olen hullu vainoharhainen akka joka voi ihan milloin tahansa hermostua ihan mistä tahansa.
Oletko sä myös mies ja onko sulla muita sivupersoonia?
Ei mua ole koskaan opetettu hyväksymään itseäni, sitäpaitsi itsesäälissä vellominen käy harrastuksesta. Ehkä mun elämäni olis oikeasti helpompaa jos mä osaisin hyväksyä itseni vaikka olenkin omituinen ja hermostun aina ihmisiin (tämänhän ihmiset vissiin usein ottavat osaksi käsitystään itsestään mieltämällä itsensä "temperamenttiseksi" tai jotenkin räiskähteleväksi).
Itsesääli ja katkeruus ovat ikävimpiä elämisen vihollisia. Ei ne harrastuskita käy. Kyn vapautuisit elämään vain omana itsenä niin saattaisit alkaa huomaamaan, että sinusta pidetään ja alat itsekkin jopa pitää.
Ja mitä tuo "siinä on alku" oikein tarkoittaa? Missä pitäis sitten olla jatko?
"ehkä mun elämäni olis oikeasti helpompaa jos mä osaisin hyväksyä itseni "
Varmasti olisi. Itsesääli ei ole millään tavoin fiksua, mutta toki on se parempi kuin että alkaisi pahoinpitelemään ja vainoamaan muita.
Jatkuvasti valittava ja itsesäälissä rypevä ihminen on niin paskaa seuraa että ei ihmekään jos sua ei kukaan jaksa kuunnella vaan toivottaa hornan tuuttiin.
Jatkuva valittaminen tällaisessa ympäristössä ei mun mielestäni välttämättä tarkoita että tuo ongelmiaan jatkuvasti muuallakin esille valittamalla niistä. Vai onko niin että on velvollisuus olla iloinen ja itsevarma? Jos niin on niin ei varmaan ole ihmekään jos ei moni osaa hyväksyä itseään.
Ahdistus haittaa itsensä hyväksymistä mulla: tuntuu että kaikki on aina omaa syytä. Mä en vaan jaksa sietää ihmisiä välillä kun ne käyttäytyy kuin luonnevikaiset kusipäät ja sitten tulee taas itsesyytöksiä siitä että on omaa syytä että muut ihmiset toimii minua kohtaan miten toimii...
>>sitten tulee taas itsesyytöksiä siitä että on omaa syytä että muut ihmiset toimii minua kohtaan miten toimii
Me olemme kaikki omalla kohdallamme "minä". Ei pidä miettiä liikaa sitä mitä tekee tai mitä jättää tekemättä. Yritä olla oikeudenmukainen, eli kun on jotain jaettavaa pidä huoli myös siitä että saat itse yhtä ison osan kuin muutkin. Jos olet ottanut liikaa pyydä anteeksi, jos toinen rohmuaa kaksi palaa on ok olla vihainen.
Muuten, tuo "kaikki ihmiset vihaavat" ei suurella todennäköisyydellä pidä paikkaansa.
Minusta vaan tuntuu että muut vie koko kakun mutta mulla ei ole mitään oikeutta hermostua semmosesta; jos hermostun niin olen heti joku vainoharhainen hullu. Mun pitäisi tyytyä hiljaiseen paheksumiseen mutta kun mä en osaa vaan suutun. En kiellä ettenkö ottaisi asiat turhan raskaasti välillä, ongelma on ehkä se että kun ei ole luottamusta siihen että olis hyväksytty niin ei osaa ottaa niitä kevyemmin...
>>kun ei ole luottamusta siihen että olis hyväksytty
Oman roolinsa muuttaminen on vaikeaa. Ylireagoinnilla nolaa itsensä, ja hiljaisuudella tulee hyväksikäytetyksi.
Pyri valitsemaan seuraksesi sellaisia jotka hyväksyvät sinut, ja vältä niitä jotka vähätttelevät. Ystäviä ja sukulaisia tulee ja menee, itsensä kanssa on viihdyttävä kunnes on se mummu tai vaari.
"Ylireagoinnilla nolaa itsensä, ja hiljaisuudella tulee hyväksikäytetyksi." - Niin? Onko itsensä nolaaminen paha asia? Tai eikö nolaaminen ole päänsisäinen asia? Että häpeääkö itseään vai ei... Tässä tulee eteen tämä että voiko hyväksyä itsensä, vai onko siis niin että jos ylireagoi niin ei kuulu hyväksyä itseään? Sitä paitsi rajallinen sietokyky muiden ihmisten suhteen ylipäätään vaikuttaa olevan ylireagointia.
Joskus mä ihmettelen miten ääliömäisesti käyttäytyvät ihmiset ei vaikuta yhtään häpeävän yhtään mitään...
Enkä mä usko että kukaan hyväksyy mua.
Eikö ole oikeutta suhtautua ylireagointiinsa kevyesti? "Tulipahan vähän annettua palautetta ihmisille..."
>>Onko itsensä nolaaminen paha asia?
Ei varsinaisesti. Mutta ylireagointi saattaa vaikuttaa siihen miten muut suhtautuvat. Ylireagointia on monenlaista, en nyt kirjaa tähän esimerkkejä.
>>Joskus mä ihmettelen miten ääliömäisesti käyttäytyvät ihmiset ei vaikuta yhtään häpeävän yhtään mitään...
Se on heille spontaani ja heille ominainen tapa toimia. He eivät koe että kahden palan ottaminen on itsekästä, eivät he koe ongelmaksi että toinen jää ilman. Mutta halutaanko sellaista kaveriksi?
>>Enkä mä usko että kukaan hyväksyy mua.
Olennaista on se että ensin hyväksyt itse itsesi.
Minut pitäsi saada hengiltä jollain keinolla.
Tapa ittes vitun huora.
Vali vali vali vali tyhjät sanat.
Vali vali vali vali tapa ittes.
Tiedän miltä sinusta anni" tuntuu! Minkä ikäinen mahdat olla?
Itse olen yli kolmekymppinen aikuinen nainen, ja tiedän miltä tuntuu olla ns.vihattu tai pikemminkin inhottu:(. Itse tiedän parhaiten sen että minua ihan oikeasti inhotaan aidosti ihan joka puolella missä ikinä olenkin..töissä, kaupungilla, leffassa, kaupassa, naapurissa ja ihan joka puolella. Aina on joku ihminen joka minut tunnistaa kasvoista ja osaa yhdistää että: ai niin se on se nainen. Minusta puhutaan joka paikassa pahaa..minulle on monesti huudeltu: Huora! Entinen naapurini joka oli miespuolinen kerran huusi täysillä seinän takaa: M....a painu vittuun!! Ja tämä on tosi, sillä olin silloin olohuoneessa telkun ääressä.
Viimeksi olin hyvän ystäväni kanssa elokuvissa kun takanani oleva nuori tyttö puhalsi suoraan niskaani, sillä tunsin sellaisen kylmän viiman ja sen tytön vieressä oleva sanoi sille tytölle että: Anna sen olla.
Töissä minua kiusattu monella tavalla mutta pahinta oli kaikenlainen nöyryyttäminen. Kiusaamiseeni ja mustamaalaamiseeni osallistui työpaikkaohjaajani lisäksi myös työnantaja joka välillä käyttäytyi todella pelottavasti. Kerran hän huusi minulle täyttä kurkkua ihan turhasta asiasta. Hän selän takana puhui että minä olin työpaikalla heille vain orja, joka tekisi vain työnsä saamatta syödä mitään tai saati käydä tarpeillaan. Tosin itse pidin huolen siitä että kävin vessassa aina kun tarvis on ja minullahan oli oikeus syödä työpaikalla maksua vastaan kuten oli sovittu työsopimusta tehdessä. Työpaikkaohjaaja oli niin ilkeä että oli supissut työpaikallani oleville lapsille että minä olen ruma ja tyhmä, hän myös myös kuvitteli että olin viemässä hänen miestään joka on keski-iän jo ylittänyt..hahahahah naurettava ajatus.
He eivät pitäneet minusta ollenkaan henkilökohtaisella tasolla ja pitivät minua paskana työntekijänä ja sain sitä kuulla selän takana kun olin jopa itse kuulemassa. Oli toisiksi viimeinen työpäivä jolloin työtoverini istuivat kahvilla keittiössä kunnes työnantajani sanoi työpaikkaohjaajalleni joka oli tämän miehen vaimo myöskin, että huonenna me päästään siitä paskasta työntekijästä eroon. Ei ole vaikea arvata ketä hän mahtoi tarkoittaa sillä olin ainoa vakituinen työntekijä siellä.
Teinit on myös kamalia käytökseltään, ei osata mitään hyviä käytöstapoja vanhempia ihmisiä kohtaan vaan huoritellaan kaikkien kuullen, arvostellaan toisten pukeutumista ja ihan kaikkea, levitellään valheita pitkin poikin tietämättä mikä on oikea totuus.
Pahinta tässä kaikessa on se että minulla on huoran maine vaikka en ole koskaan sellainen ollut, en nuorena enkä aikuisenakaan eikä minusta saa sellaista tekemälläkään. Minulla ei ole koskaan ollut yhdenillanjuttuja, vaikka miehet ovat joskus yrittäneet kaataa minua sänkyyn niin osaan kieltäytyä kauniisti ja sanon jopa syynkin siihen. En ole myöskään paljoa seurustellut näin aikuisiällä vaan enimmäkseen sinkkuna pysytellyt sillä en oikein luota miehiin.
Ja sekin että kaikki tällainen kohtelu ja maineen tahraaminen vaikuttaa väistämättä tulevaisuuteen kuten työn saantiin ja ihmissuhteisiin..jos sinun maine on kerran tahrattu eikä se joka sen tahrasi edes yritä pyytää anteeksi tai korjata tilannetta niin ei ole mitään tietoa paremmastakaan. Jotkut haluaa minun katoavan maapallolta kokonaan ja haluaa pelkkää pahaa minulle eikä mitään hyvää, tosi reilua siis.
Minut on aika tiukasti kasvatettu ja jos lapsena käyttäydyin huonosti niin satikutia tuli joka kerta samoiten kun tuhmia puhuessa suu pestiin saippualla, ei minua kasvatettu puolustamaan kiusaamista vastaan ja siksi en uskalla/ osaa sanoa mitään takaisin.
Vaikeahan tällaiseen on vastata mistä ongelma voi johtua, mutta minullakin on ollut kaikille huutava esimies - mutta myös hyviä ystäviä jotka eivät huuda. Joskus se ongelma johtuu siitä toisesta.
Huorittelun tarkoitus on ainoastaan olla ilkeä, ei se perustu mihinkään faktaan.
Olen itsekkin vihattu, inhottu ihminen. Ns. keljuilut työpaikalla ovat ihan arkipäivää. Mutta eihän sairaille ihmisille mitään voi. Ainakaan minusta joukolla yhden kiusaaminen ei kuulosta oikein tervejärkisen touhuilta.
Kannattaisiko koviakokenut32 muuttaa johonkin toiseen kaupunkiin? Tuo kuulostaa ihan joltain sairaalta pikkukaupunkimeiningiltä.
x771: Asun Jkl:ssä eli ei tämä kovin pieni kaupunki ole mutta on sitäkin julmempi. Olen kuullut sanottavan että tämä kaupunki on hieno paikka asua..totuus on se että täällä asuu paljon kateellisia, ilkeitä, julmia, itserakkaita, pinnallisia, juorukello ym. sairaita tyyppejä että eipä tämä mikään taivas ole asuinpaikkana vaikka seutu muuten saattaakin olla kaunista..on vesistöä ympärillä ja metsiä paljon.
Niin ja mua on haukkuneet ihan tuntemattomatkin ihmiset huoriksi, ihan lapsesta aikuisiin. Ilmeisesti olen niin ärsyttävä ihminen, jo pelkällä olemassa olollani aiheutan tällaista käytöstä..niin ja mielipiteilläni jotka paljon poikkeavat muiden mielipiteistä.
Mä olen sitä mieltä asioista mikä musta on oikein ja mun arvojen mukaista, enkä ajattele massan mukana olevien arvojen mukaan.
Niin ja ihmettelen kovasti sitäkin että miksi ihmiset ajautuvat sen haukkujan/ kiusaajan puolelle hyväksyen toisen alistamisen ja vielä hakeutuvat sellaisten kavereiksi/ seurustelukumppaneiksi ja alkavat naureskella ja halveksia sitä joka joutui kestämään kaiken sen nöyryytyksen ihan yksin? Onko se jotenkin oikeudenmukaista ja oman egon pönkittämisen väline? Itse aina lohdutan ja puolustan ystäviäni jos heitä kohdellaan huonosti tai väärin.
Ai niin ja siitä paikkakunnan vaihtamisesta sen verran että olen koko ikäni asunut Jkl:ssä eli 32-vuotta ja täällä asuu perheeni, sukulaiseni ja suurin osa hyvistä ystävistäni ja vieraalla paikkakunnalla olisin vieläkin yksinäisempi kuin mitä olen nyt.
Tietysti jos työn perässä joutuisi muuttamaan muualle niin silloin kyllä voisin harkita..
Tosin kiusaamista ei pääse minnekään pakoon sillä se voi jatkua toisella paikkakunnallakin ja jos kaikki läheiset olisivat kaukana niin olisin aika yksinäinen.
Ja onhan tätä haukkumista jatkunut ala-asteelta asti tosin eri syistä mutta kuitenkin..lapsi kaipaa aina hyväksyntää ja rakkautta muiltakin kuin vanhemmiltaan.