Olen siis tapaillut miehen kanssa kesän alkupuolelta lähtien, ja mies on sanonut aika pian ihastuneensa minuun. Myöhemmin olen kuitenkin saanut tietää, että miehellä olikin ollut tyttöystävä vielä kuukausi ennen kuin tapasin miehen. He olivat kuulemma olleet tänä vuonna menossa naimisiinkin, ja vaikka mies sanoo että se olisi ollut virhe, ja tunteet eksään olivat kuolleet jo kauan ennen eroa, mietin silti että mitä jos asia ei olekaan niin, vaan olenkin miehelle jonkin sortin laastari...? Olen todella ihastunut, ja yleensä uskon miehen vakuuttelut, mutta silti joskus mietin, mikä onkaan totuus.
Olen tavannut jo miehen kaverit ja ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä heidänkin kanssa. Olen tavannut myös joitain miehen sukulaisia, joten päättelisin että mies olisi kanssani tosissaan.
Uskallanko heittäytyä tunteideni vietäväksi vai kuuntelenko järkeäni joka varoittelee koko ajan?? Entä jos mies edelleen haikailee eksänsä perään, ja minä olenkin vain hänen paikalleen otettu paikkaamaan hänen jättämäänsä aukkoa?
Olen tavannut jo miehen kaverit ja ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä heidänkin kanssa. Olen tavannut myös joitain miehen sukulaisia, joten päättelisin että mies olisi kanssani tosissaan.
Uskallanko heittäytyä tunteideni vietäväksi vai kuuntelenko järkeäni joka varoittelee koko ajan?? Entä jos mies edelleen haikailee eksänsä perään, ja minä olenkin vain hänen paikalleen otettu paikkaamaan hänen jättämäänsä aukkoa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä selkeyttää tilannetta. Kiitos tiedosta. En tainnut tosin muuta odottaakaan.
Edellinen viesti taisi olla väärään aloitukseen?? :)
No. Tulinpa tännekin kertomaan, että ongelmani on ratkaistu! :)
Juttelinsiis eilen humalapäissäni miehen kanssa, ja kerroin huoleni hänelle alkoholin tuomalla rohkeudella rehellisesti. Mies kuunteli kaiken ja ymmärsi minua! Hän onnistui vakuuttamaan minut vihdoin siitä, ettei enää ole haikailemassa eksänsä perään. Eroa oltiin tehty jo melkein vuosi ennen virallista päätöstä, ja häätkin peruttiin jo viime vuoden puolella eikä ne olleet merkinneet miehelle mitään, oli suostunut menemään naimisiin eksän painostuksen jälkeen, ja yritti siten pelastaa jo kuollutta suhdetta. Onneksi uskalsin ottaa asian todella puheeksi, nyt se on selvitetty ja voimme siirtyä elämässämme eteenpäin. Puhuttiin jo vähän yhteenmuuttamisesta, kun mies sai vihdoin samalta paikkakunnalta töitä ja hänellä olisi muutenkin muutto edessä!
On ihanaa olla rakastunut, ja on ihanaa kun on niin mahtava mies! Jos joku tunnistaa minut kirjoituksestani, niin hei vaan. :)
Ja kaikki jotka painii omassa päässään ongelmiensa kanssa, niin uskokaa pois - puhuminen auttaa aina!
Hahaa, tunnistinkohan mä sut, tutulta tapaukselta kuulostaa! ;) Onko kyseessä kenties Pohjois-Suomi??
Napu, ei ole kyllä Pohjois-Pohjanmaalla tämä tapaus. :) Ehkä meitä on muitakin, toivottavasti tietämäsi tapauksen kohdalla tilanne olisi yhtä hyvä kuin täällä!
Ahaa, siis aloittajan mielestä Pohjois-Suomi = Pohjois-Pohjanmaa?? Voi hyvänen aika... :D
Tuleppa joskus käymään vaikka Lapissa sieltä kehäkolmosen sisäpuolelta niin näet vähän mualimaa! ;)
Provohan tuo on.itselleen vastailee
Hups, niin oletin jostain syystä et kyse olis ollut pohjois-pohjanmaasta, kun mul on itsellä sukua siellä... :D Että on tullut poistuttua kehä kolmosen sisäpuolelta kyllä, jestamandeera, kiitos vaan.
20 2, kuka vastailee itselleen? Mulla ei ainakaa ole tarvetta itsekseni jutella. Aihekin on tosi provoava kyl, varsinkin kun puhutaan jo ihan off topic! ;)
Annetaan tän nyt tippua, kun se alkuperäinen ongelmakin on jo saatu ratkaistua. Jestamandeerakin voi aloittaa vaikka jonkun uuden keskustelun tuosta lappi-läpästä jos jäi kaivelemaan jokin hampaankoloon...