Miksi syrjisit tai pitäisit jotenkin huonompana olemukseltaan ei niin lesbon vaikutelman antavaa naista, vaikka toinen vakuuttaisi olevansa lesbo? Mitä tarkoitetaan sillä, kun jatkuvasti jankutetaan, että pitäisi olla sinut itsensä kanssa? Ai että heti valmisko kaikkeen mahdolliseen???!!!
Miksi et hyväksy
Koo
212396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kuullostaaa siltä, että Sinun täytyy vaihtaa ystävä/tuttavapiiriä??? ÖÖÖÖ, helpommin sanottu kuin tehty...
Jokainen taaplaa tyylillään.
Anna jankkaajien jankata, toimi itse sillä lailla kuin oikeaksi tunnet - ei sitä kukaan muu voi määrittää. Mikä tahansa JANKKAUS väsyttää ja ärsyttää.
Ympäristösi haluaisi muovata Sinut mieleisekseen (kaltaisekseen???) - tuttu tunne, mutta yleensä se tulee heteromaailmasta päin...
- ja kiitos siitä. En vain ymmärrä sinun vastaustasi, mutta en ole varma, ymmärsitkö sinäkään minun kysymystäni. Ehkä emme puhu edes samasta asiasta. No väliäkö tuolla, kun jankkaamiseksihan tämä menee, jos alan vielä kyselemään... Ehkä se on vain niin, että meitä ihmisiä on niin joka lähtöön, ettei yhteisymmärrystä voikaan löytyä. Se pitää kai vain sitten hyväksyä.
..kysymyksesi ja yritän vastata siihen illalla, kun olen vähän ajatellut asiaa tarkemmin..:)
Kiitän etukäteen. Selitä minulle varsinkin se "sinut itsensä kanssa", että mitä se tarkoittaa. Kerro vielä, että loukkaako tämä minun tietämättömyyteni, siis olenko mielestäsi ymmärtämätön ihminen? Osoittavatko minun kysymykseni ja mielipiteeni kunnioituksen puutetta lesboja kohtaan? Olen halunnut olla vain rehellinen... mielistelemällä ei nimittäin pitkälle potkita.
Sorry, olen vähän alamaissa...
..ajattelin juuri sinua tänään. Ajattelin juuri tuota, mitä kysytkin.
Ajattelin, miten hyvä on, että teet noita kysymyksiä. Minä pidän niistä. Kunnioitan kovasti vilpittömyyttäsi, rohkeuttasi.
Et ole tietämätön. Olen lukenut paljon erittäin oivaltavia tekstejäsi, kun vastaat muille.
Välillä kysyt itse. Pohdit elämää. Olen vuorovaikutteinen ihminen ja se on minusta hyvä.
Et ole epäkunnioittava lesboja kohtaan millään tavalla. En ole koskaan huomannut mitään sinne päinkään olevaa kirjoituksissasi.
On niin monta tapaa ajatella. On niin monta arvostuksen aihetta. Monta henkilöhistoriaa, joista me kaikki tälläkin palstalla lähdemme.
Älä huoli, kasvetaan me palstan myötä. Jonain päivänä kaikki vaan loksahtaa paikoilleen ja sitten huomaat: SE ON SIINÄ. 'Minä Koo, luvan kanssa onnellisena ja vain minä voin sen luvan itselleni antaa!'
Minulle sinut itsensä kanssa oleva henkilö hyväksyy itsensä noin suurinpiirtein sellaisena kuin on. Kun katsoo peiliin, näkee siellä itsensä, eikä inhoa sitä mitä näkee. On peili siis sisäinen sellainen tai ulkoinen.
Minusta tärkeintä ei ole suhde muihin ihmisiin vaan suhde itseen, koska sitä kautta löytää tien myös muiden luo. Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat toista mieltä, haluavat sinusta jotain muuta kuin olet, ovat jotain "mieltä" sinusta. Mutta jos olet kutakuinkin sinut itsesi kanssa, voit ottaa sen vastaan suuremmin huojumatta ja omasta elämästäsi ylpeänä. Jokaisella on tietty oma käsityksensä tästä asiasta, tämä on minun.
En oikein ymmärtänyt miten saatoit tulkita käsitteen tuolla viimeisen lauseesi osoittamalla tavalla?! Sinut itsensä kanssa oleva ihminen on valmis siihen, minkä itse katsoo hyväksi ja oikeaksi.
Nyt olen paljon viisaampi. Tosin en tiedä, hyväksynkö itseni sellaisena kuin olen... Miten minä voinkin olla näin tietämätön! En todellakaan ole aina tyytyväinen itseeni. Minä haluaisin muuttua, mutta en toisten ihmisten mielen mukaan, vaikka pitäisi sitä kai toisiakin miellyttää, sillä muuten ei pärjää, tai saa ainakin olla hyvin paljon yksin. En ole myöskään ylpeä itsestäni. Ei ole mitään syytä olla. En kuitenkaan hyväksy toisten ihmisten selityksiä tai teorioita minusta, sillä minä kyllä tunnen itseni paremmin.
En suostu huijattavaksikaan. MINÄ kyllä näen, milloin minua yritetään johtaa harhaan. Ikävä kyllä, minä en voi olla mitään muuta kuin olen. En voi miellyttää kaikkia ihmisiä, enkä edes sitä yhtä, ellei se miellytä myös minua itseäni. Ikävää vaan, jos mielipiteeni ovat sellaisia, ettei niitä kukaan muu voi hyväksyä kuin minä itse. Seurusteluasioissa minä olen vakavissani, kaikkien kanssa, mutta toiset vain leikkivät minun kanssani. Kun paljastan leikkijöiden heikot kohdat, minut hylätään. Kelpaamattomuus on molemminpuolista. Miten voin odottaa löytäväni kunnon lesbon, kun en ole sellainen itsekään? Näen toisissa enemmän vikoja kuin itsessäni, ja syytän toisia siitä, etteivät he hyväksy minua sellaisena kuin olen. Ristiriitaista.
Tarkoitatko, että lesbon pitäisi muiden lesbojen mielestä olla suhteessa ( tai yksin ) valmis avoimuuteen, huutaa ulos että on lesbo tms. Yksin ollessaan mennä ulos ja etsiä avoimesti kumppania tai suostua kaiken muotoiseen seksiin aloittaessaan seurustelua. Voiko lesbo olla liian heteron näköinen tai on jopa elänyt heteroelämää ennenkuin on huomannut itsestään "puolensa". Lesboja tai homoja saattaa pelottaa ihminen joka olisi valmis seurusteluun kaikin puolin, mutta ei valmis julkaisemaan sitä kaikille heti. Pelko saattaa johtua siitä että ajatellaan ettei ole vielä varma seksuaalisuudestaan ja ihastuminen/rakastuminen tällaiseen ihmiseen saattaa olla pelottavaa joilekin, jotka ovat itsensä kanssa "sinut". Voisin kuvitella, että jopa homojen keskuudessa odotetaan tiettyä stereotypiaa ja se asettaa paineita ja odotuksia toista kohtaan.
Paljon olettamuksia, toivottavasti tästä saa jotain irti.
Jos seurustelisin, minulla ei olisi mitään syytä salata asiaa, mikäli se sopisi toisellekin. Minulla ei kuitenkaan ole mitään halua huutaa kaikille lesbouttani tai osoittaa sitä muutenkaan esim. pukeutumisellani. En näistä omista rakkausasioistani puhu kaikkien kanssa, vaan yleensä vain niiden kanssa, joita ne koskee.
Vähän kaikenlaisia harhaluuloja sitä ihmisillä on. Itse kuvittelin, että koska en suostu huijattavaksi ts. irtoseksiin, silloin kun jotakuta muuta sattuu huvittamaan, minua ei hyväksytä - ja siinä syy, miksi olen yksin. Sitten kävi mielessä, että en ole riittävän lesbon näköinen, etten siksi kelpaa. Tuli jo itsellekin epäilys, että voinko minä tosiaan ollakaan lesbo, koska käytän meikkiä, pukeudun mielelläni hameeseen jne.
Minulla on muitakin ongelmia, jotka liittyvät minuna olemiseen, tuohon "sinut itsensä kanssa -olemiseen": en ole seurustellut kenenkään kanssa kohta pariin vuosikymmeneen. Tätä vain alkaa jo pitää ongelmana, vaikka eihän se välttämättä sitä ole... Kynnys on joka tapauksessa tosi korkealla. Ehkä tämäkin tieto voi vaikuttaa myös toisiin siten, että he ajattelevat, ettei tästä voi tulla ikinä mitään. Itselläkin käy välillä mielessä tällaisia ajatuksia.
..pohtia näitä esittämiäsi kysymyksiä, jotka liittyvät varmasti johonkin kokemaasi. Mihin, en tiedä.
En syrjisi naista, vaikka hän ei mielestäni niin lesbomainen olisikaan, jos hän kertoisi olevansa lesbo.
Voisin kylläkin epäillä hänen lesbouttaan ja viestittää se hänelle itselleen, jos minulla olisi jotain epäilyksiä, että hän on vain "olevinaan" lesbo.
Voisi siinä tulla kovakin sanailu, mutta syrjimisestä ei olisi silloin kysymys.
Mitä on olla sinut itsensä kanssa?
Mielestäni se on lähinnä sitä, että ihminen ITSE kokee olevansa sinut itsensä kanssa. Tuntee itsensä, oivaltaa mistä mitkin tunteet johtuvat. Oivaltaa käytökseensä vaikuttavat tekijät. Uskaltaa olla oma itsensä, vaikka puoli Suomea sanoisi, et saa olla tollanen!
Uskaltaa olla heikko, uskaltaa olla vahva ja uskaltaa olla kaikkea siltä väliltä. Ja uskaltaa sanoa myös EI.
Mutta sitten on kaikilla meillä omanlainen tapa käsittää, mitä on olla "sinut itsensä kanssa", mutta toisten mielipiteistä ei kannata välittää, ei ainakaan muokkautua toisten tarkoittamaan suuntaan, sillä kukaan ei tunne toista niin hyvin kuin ihminen itse tuntee itsensä.
Valmis heti kaikkeen mahdolliseen?
Jotkut haluavat päätyökseen muokata meitä. Anna niille huutia, jotka niin haluavat ja yritä löytää niitä, jotka antavat sinulle tilaa olla oma itsesi.
Oikeastaan tuo oma tila on o t e t t a v a....sitä ei kukaan meille anna!
Et siis syrjisi epälesbomaista naista, JOS hän kertoisi olevansa lesbo? Tuossahan juuri kerroit syrjiväsi heteroita. Jos et tiedä jonkun naisen identiteettiä, syrjitkö häntä varmuudeksi niin kauan ennen kuin hän kertoo olevansa varmasti lesbo? Mitä vikaa heteroissa on?
Voisit siis epäillä naisen lesboutta jos hän meikkaa ja näyttää vähemmän tyypilliseltä lesbolta?
Kuka haluaisi olla "olevinaan" lesbo? Kerro minulle mistä syystä joku sellaista haluaisi? OLLA OLEVINAAN LESBO? Millaista se on? Miksi sinulle tulisi kova sanailu kyseisen henkilön kanssa jos hän ei sinun näkökulmastasi ole lesbo? Tunnetko itsesi siten rohkeammaksi jos olet häntä enemmän lesbo? Sitten kun saat vähän "kovasti sanailla" , niin tuntisitko itsesi näin vähän vahvemmaksi? Olemme huomanneet että sinulla on hieman negatiivisia tapoja pönkittää itsetuntoasi ainakin täällä palstalla.
Sisareni on lesbo. Hän on hyvin miesten mieleen ja hän näyttää ei niin tyypilliseltä lesbolta. Hän tykkää kaikista ihmisistä identiteettiin katsomatta. Hän ottaa hymyillen miesten kohteliaisuudet vastaan. Eikö erilaiset lesbot ole rikkautta? Vai pitäisikö kaikkien olla sinun makuusi?
Mielestäni ihminen ei koskaan ole 100% sinut itsensä kanssa. Elämä on jatkuvaa kasvamista. Omalle minuudelle ja sen kasvamiselle ja kehittymiselle ei ole mitään tiettyä kaavaa joka päättyy johonkin tiettyyn päämäärään.
Tietysti jos asiaa tarkastelee pinnalliselta tasolta, päältä, niin kysymys on varmasti osittain myös mainitsemistasi asioista joita listasit.
..Koo:lle hänen kysymyksiinsä, siksi kirjoitin mitä kirjoitin tuohon edelliseen viestiin.
Yritän nyt vastata myös näihin kysymyksiin, joita esität.
En syrji ketään. En koskaan, enkä minkään asian vuoksi. (Kirjoitukseni oli vastaus Koon tekemään aloitukseen "syrjisitkö..".
Joskus saattaisi lesbopiireihin tulla nainen, joka ei ole lesbo ja yrittää ujuttautua porukkaan urkkiakseen jotain. Näin siis saattaisi käydä, ei ole kylläkään käynyt. Miksi näin saattaisi käydä, sitä en tiedä, mutta ihmisillä on välillä kummallisia motivaatioita. Tälläkin palstalla käy monet heterot kertomassa olevansa normaaleja ja me lesbot epänormaaleja. Tiedä sitten heidänkään motivaatioista..;)
Sanailu tulisi siitä, jos epäilisin ja kyselisin erinäisiä kysymyksiä ja toinen ei haluaisi vastata, vaan kiihtyisi minulle. Sitä se kova sanailu olisi. Ei minun puoleltani..:o
En pönkitä itsetuntoani tällä palstalla. Olet ymmärtänyt kirjoitukseni väärin. Se on ikävää.
Erilaiset lesbot ovat rikkaus ehdottomasti. Makuuni ei ole kaikki ihmiset yleensäkään, enkä myöskään minä kaikkien makuun.
Tuo on totta, että on monta tasoa tarkastella asioita ja me toivottavasti jokainen käytämme niitä kaikkia tasoja..:)
Hyvää jatkoa teille!
Mitähän minullekaan kuuluu kenenkään toisen seksuaalisuus, sillä sehän on yksityisasia. Minulla ei kai olisi mitään syytä mennä epäilemään kenenkään kertomuksia ja kokemuksia omasta itsestään, ellei minulla olisi henkilökohtaisia syitä olla uteliaampi kuin on sopivaa.
Olen ymmärtänyt seksuaalisuuden siten, että se on asia, joka VOI muuttua. Ihminen on varmaan jollakin tavalla keskeneräinen aina, eikä keskeneräistä työtä pidä arvostella liian rankasti. Jotkut ihmiset ovat arempia ja herkempiä loukkaantumaan, jos joku ulkopuolinen puuttuu liiaksi toisen yksityiselämään. Kokemukset vaikuttavat.
Onhan sinullekin sanottu monet kerrat tällä palstallakin, ettet saisi olla sellainen kuin olet. Sinulla on varmaan kuitenkin kaikesta huolimatta vahva itsetunto, kun et näytä antavan periksi. Sinä varmaan olet sinut itsesi kanssa.
Onko mukavaa olla Jennifer? Miten paljon olet tuon nimimerkin suojassa? Antaako anonyymius sinulle turvaa ja rohkeutta ilmaista itseäsi enemmän kuin normaalielämässä? Oletkohan oikeasti vähän epävarmempi itsestäsi? Ei tarvitse vastata, ellet halua.
Minä itse olen omasta mielestäni enemmän minä oikeassa elämässäni. Vaikka täällä olen vain nimimerkki, en siltikään uskalla aina kirjoittaa niin kuin oikeasti ajattelen. Oma yksityiselämä on sitten minun omaa taistelukenttääni... En halua päästä helpolla ja mennä siitä mistä aita on matalin.
En halua olla kuten muut - enkä siihen pystyisikään.
..niitäkin ihmisiä, jotka epäilevät jonkun toisen seksuaalisuutta. Minulla on tapana ymmärtää vähän kaikkea..;)
Se on osa pohtivaa, erittelevää luonnettani.
Itse en ole koskaan joutunut epäilemään kenenkään seksuaalisuutta, sillä yleensä uskon, mitä minulle sanotaan. Minua huijataan tosi elämässä paljon, koska olen itse rehellinen, enkä osaa epäillä juuri mitään.
Ystävät moittivat minua sinisilmäisyydestä!
Miksi sitten joku epäilee toisen seksuaalisuutta? Ei varmaan uteliaisuuttaan, vaan esim, jos liian heteron oloinen nainen kiinnostuu jostakin toisesta naisesta, niin tuo toinen nainen saattaa suojellakseen itseään epäillä, että onko tuo ollenkaan tosissaan.
Tottakai epäilyn syitä voi olla monia, mutta tuo on niistä ainakin yksi.
Lesbona hyväksytyksi tuleminen on aika vaikea juttu - monelle, näköjään. Kaipa siihen vaikuttaa myös jotenkin se, että joku/jotkut epäilevät, että toinen on tosissaan.
No en tiedä. Tämä on mielenkiintoinen aihe ja toivoisin, että joku muukin ottaisi tähän aloittamaasi aiheeseen kantaa, sillä tämä on vähäsen kimurantti juttu.
"..rankasti arvostella..", niinpä me ihmiset toisinaan tosiaan rankasti arvostelemme toisiamme, mutta minkäs sillekään mahtaa. Luulen kuitenkin, että arvostelu kertoo AINA enemmän arvostelijasta kuin henkilöstä, jota arvostellaan.
Ja sitten vähäsen minusta.
Koko elämäni minua on yritetty vääntää erilaisiin muotteihin, mutta minä en taivu, en enää. Enkä koskaan ole taipunut, mutta olen menettänyt hermoni tuhannesti ja raivonnut kaikki ylinokkelat ja -tietävät ihmiset alimpaan helvetin hornaan.
Itsetuntoni on vahva ja heikko. Riippuu asiasta. Mutta vahvuutta on juuri se, että uskallan tunnustaa, että olen heikko. Ihan pieni herkkä ihminen, joka kaipaa toisen rakkautta ja ehdotonta hyväksyntää. Minä kuolisin ellen voisi olla oma itseni.
On mukavaa olla juuri Jennifer. En olisi kukaan muu mistään hinnasta. Olen hyvä nahkani sisällä, seesteinen ja elämää kohtaan innostunut kokija ja kokeilija.
Kyllä Jennifer olen minä itse. Sama olen privaatissa kuin täälläkin.
Tuo on jännää, että pidät minua kirjoitusteni perusteella niin itsevarmana. En ole sen itsevarmempi kuin kukaan muukaan aikuinen ihminen, jolla on vähänkään kokemusta ja näkemystä elämän suhteen.
Koetko muuten itse, että ihmiset yrittävät sanella sinulle, millainen sinun pitäisi olla?
Mitä tarkoitat tuolla "liian heteron oloisella naisella"? Minä en ole varma siitä, mitä lesbot sillä tarkoittavat, mutta minulle sanoi eräs homo/bi-mies (mikä lie, ei kai ollut varma itsekään, tuskin vieläkään), ettei minusta voisi millään uskoa, että olen lesbo, sillä olen kuulemma niin heteron näköinen kuin olla ja voi. Hän muutenkin aina ihmetteli sitä, miten minä voin olla lesbo. Minusta tuntui jotenkin siltä, ettei hän hyväksynyt sitä.
Minua ei kai ole ikinä haluttu vääntää mihinkään tiettyyn muottiin, mutta muutospaineita minulla on ollut, sillä toiset ovat aina olleet kieltämässä minulta asioita, joita yleensä pidetään luonnollisina. Minua on paheksuttu miespuheista, ystäväni ovat mustasukkaisia minun muista ystävistäni, nainen, johon ihastuin, ei tuntenut samoin minua kohtaan, mutta silti hän oli mustasukkainen minusta eikä olisi sallinut minun tapaavan ketään muutakaan. Hän pelotteli minua muista lesboista, mustamaalasi ihmisiä, joihin olin tutustunut, niin että tulin niin varovaiseksi, etten uskaltanut tavata heitä...
Eräs toinen lesbo, johon tutustuin ja jonka kanssa ystävystyimme, kertoi tuttavilleen jo heti alkuvaiheessa, että me seurustelemme. Minä en sitä vielä tiennytkään... Minusta suhde on tärkeämpi kuin sen julkistaminen.
Minua ollaan helposti holhoamassa. Se ahdistaa. Minua neuvotaan ja asioihini puututaan. Minulta kielletään se, mikä on luvallista itselle. Minulla on oma roolini, jossa minua halutaan pitää vaikka väkisin. Olen ihmisille kai joku varaventtiili, vertailun kohde. Olen siinä asemassa, että jokainen voi ajatella onnistuneensa paremmin kuin minä ja tuntea olevansa joka suhteessa minua parempi ihminen.
Minä en pidä itseäni yhtään sen huonompana kuin toista samanikäistä lesboa, jolla on ollut 10 vuoden aikana 20 naissuhdetta, vaikka minulla ei yhtään. Olen omasta mielestäni silti ihan yhtä hyvä ihminen, tai lesbo. Itse asiassa tämä oma elämäntyylini sopii minulle paremmin. Olisin henkisesti varmaan ihan hakoteillä, jos minulla olisi takana monia rakkaussuhteita. Toisaalta tämä tie, jota kuljen, on sellainen, ettei tältä voi poiketa. Tämä on kuljettava loppuun asti.
Yksin... Miten sinut itsensä kanssa oleminen tähän liittyy? Ihmisenä olemiseen? Muiden kannalta sillä ei liene merkitystä, olenko sinut itseni kanssa vai en. Ehkä, jos olisin epävarmempi itseni suhteen, hakisin siihen enemmän vahvistusta toisilta ihmisiltä. Laittaisin itseni kokonaan likoon erilaisiin ihmissuhteisiin saadakseni hyväksyntää ja ollakseni yksi toisten joukossa, samanlainen kuin muutkin.
Tässä iässä sitä kuitenkin pohtii usein muitakin elämänarvoja, ei niinkään seksuaalisuutta. Se asia pitäisi kai olla jotenkin jo selvitetty. Minä olen elänyt niin, että muut asiat ovat olleet minulle merkityksellisempiä. Yksi puoli elämästä onkin jäänyt aiemmin jotenkin syrjään tai vähemmälle huomiolle. Olen oppinut, ettei aktiivinen rakkauselämä ole niin tärkeää, sillä ilmankin voi elää tasaista ja hyvää elämää. Jotenkin tuntuu, että jotakin on jäänyt silti puuttumaan...
Rakkaus ja seksi voivat pistää ihmisen pään myös sekaisin... Siksi minä yritän varoa niitä. Haluan olla riippumaton, sillä itseeni voin kuitenkin luottaa. Rakkaudessa ei voi pelata varman päälle. Ehkä sitten, kun ihminen tuntee itsensä, hän on valmiimpi kypsään vastuulliseen rakkaussuhteeseen. Ehkä rakkauskin opettaa ja kasvattaa. Virheistäkin voi oppia.
Luin äsken Elina Mäenpää-Reenkolan kirjan "Naisen verhottu sisin", Yliopistopaino, 1997. Kirjan esittelystä: "Naiselle tärkeitä elämänaloja ovat ammatti opiskeluineen, työelämään sijoittuminen, rakkauselämä toisen aikuisen kanssa ja äitiys: Näiden yhteensovittaminen herättää naisen mielessä monelaisia ristiriitoja, jotka vaativat psyykkistä työtä..."
..nainen on huonoa terminologiaa, eikä sinällään kerro vielä mitään, mutta kait se on arkikieleen piintynyt sanonta, jota itsekin kiireessä käytän, koska useimmiten kirjoittelen näitä kiireessä, työn ohella.
Mitä sitten MINUN käsitykseni mukaan on "liian heteron oloinen" nainen?
Hän ei pelkästään ole ulkoiselta olemukseltaan naisellinen, keimaileva, seksikkyyttään esiintuova, vaan hänen koko olemukensa on EPÄUSKOTTAVA. Ja epäuskottava juuri suhteessa siihen, että on oletettavaa, että hän on lesbo tai että hän itse väittää niin.
Epäuskottavuus tulee siis esille tilanteissa, joilla pyrkimys olla jotakin on ristiriidassa sen kanssa, mitä on.
Mikä sitten johtaa epäuskottavuuteen, jos unohdetaan ulkonäkö kokonaan. Puheet ja elehtiminen miesten seurassa. Jos lesbo äkkiä alkaisi keikistelemään miesten paikalle ilmaannuttua, niin hän mielestäni olisi epäuskottava. Tämä on nyt minun subjektiivinen näkemykseni, mutta muistutan, että meillä kaikilla on ikiomat näkemyksemme asioista, joten en puhu muiden lesbojen puolesta. En ole suuren lesbokansan edustaja..:)
Oletko muuten Sapho-listalla?
Siellä aika ajoin ilmestyy naisia, jotka kovastikin kirjoittelevat ylistäviä kirjoituksia miehistä. He esittävät piintyneitä stereotypioita miehen ja naisen rooleista yms. Nämä henkilöt ovat mielestäni epäuskottavia.
En ymmärrä heidän kirjoitustensa tarkoitusta, enkä luottaisi heidän seksuaaliseen identiteettiinsä. Silti en arvota heitä huonoksi tai hyväksi - saavat olla mitä ovat, mutta kerroin vain esimerkin, koska puhutaan epäuskottavuudesta ja siitä, miten juuri minä asian miellän.
Ja huom! Ei tämä kirjoitukseni koske sinua ja sitä, jos sinua on epäilty, sillä ihmisillä on niin monta syytä epäillä. Enkä uskokaan, että kohdallasi on näistä edellä kirjoittamistani asioista kysymys, vaan jostain muusta, joka selviää (ehkä) sinulle jonain hetkenä.
Ja muuten, myös minun lesbouttani on nuorenpana epäilty rankimman päälle. Luullakseni se johtui ulkonäöstäni, meikkaamisestani ja tavastani elehtiä naisellisesti. Nyttemmin tuo elehtiminen on jäänyt pois, koska osittain se oli epävarmuudestani johtuvaa. Minä kuitenkin kimmastuneena leikkasin itselleni sentin pystärin ja pidin sitä vuosia. Mutta toden totta, se ei sopinut minulle ollenkaan..;D
Kokonaisuudessaan kirjoituksesi on minulle tuttua, koska olen itsekin pähkäillyt samoja juttuja koskien esim. tuota holhoamisjuttua.
Mutta sitten on nämä elämänarvot, rakkaus, jotka laitat tavallaan eri pakettiin. Itselleni ne kulkevat rinta rinnan, samassa paketissa, sulassa sovussa.
Sana rakkaussuhde kuulostaa kovin romanttiselta tänään korvissani, koska elän jo suhteellisen kauan kestäneessä parisuhteessa.
Tänään minulle parisuhde on kumppanuussuhde. Jaetaan arkea ja tutustutaan syvällisemmin toisiimme. Jaetaan hyvät asiat ja myös kiukku, turhautuminen, moukkamainen käytös, jota meissä kummassakin riittää noin leikkisästi sanottuna..:D
Seksi on jäänyt taka-alalle. Se on ja tulee aaltoliikkeenä, mutta se jotenkin liittyy niin vahvasti arkeen ja toisesta ja itsestä välittämiseen, että se on aina läsnä sulautuneena elämäämme, vaikka emme sitä konkreettisesti edes harrastaisi.
Rakkaus pistää pään sekaisin!
Anna vaan niin tapahtua, mutta muista, että rakkaus on molemminpuolinen. Ja kun sellainen löytyy, niin anna mennä..;) Mutta vähään älä tyydy!
*Miettii* olen oikeastaan miettinyt jo monta kertaa, mutten oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit kysymykselläsi? En ymmärrä syrjintää naista kohtaan, joka ei vaikuta (?) lesbolta..mutta että sinut itsensä kanssa..Tarkoitatko, että muut ihmiset tarkoittavat lesbon olevan lesbo ainoastaan silloin, kun hän näyttää stereotyyppiseltä lesbolta? Sitäkö tarkoitat?
Minunkin pitää vielä miettiä. En tiedä enää oikein itsekään, mitä tarkoitin. Ehkei sillä ole niin väliäkään... "Antaa hevosen miettiä, sillä on isompi pää."
Ensin tuli sellainen tunne etten tajua kysymystäsi, sittemmin luulen ymmärtäneeni kysymyksesi. Tosin välillä luulen myös ymmärtäneeni relaatioalgebraa ja jälkeenpäin huomaan etten tajunnut pätkääkään, joten ei siis kannata luottaa siihen että oikeasti tajusin mitä ajoit takaa. :)
Mulle tuli vähän sellainen kuva että olet juuri tullut/tulossa ulos kaapista tai olet törmännyt muuten ympäristön paineeseen siitä mikä lesbo on ja miten lesbon pitäisi elää? Et siis vastaisi sitä tyypillistä(/stereotyyppistä) käsitystä lesbosta? Itse näen itseni sinut kanssa olemisen siten että tiedän mikä olen, hyväksyn sen enkä häpeä sitä. Tiedän myös mitä haluan ja mitä en halua, enkä häpeä sitäkään. Siis vähän siihen tyyliin että jos muilla on ongelma minun suhteeni, se on heidän ongelmansa. :D Itsensä sinut kanssa oleminen lienee myös vähän itsetuntokysymys, kun uskaltaa/pystyy hyväksymään itsensä ja elämään haluamallaan tavalla vaikka ympäristö ei ehkä siitä pitäisikään, silloinhan sitä on itsensä kanssa sujut. Lesbona oleminen/eläminen ei myöskään tarkoita sitä että pitäisi heti olla valmis kaikkeen, sitä on valmis mihin on valmis sillä aikataululla kun on. :) Kun aika on viimein kypsä, sitä huomaa olevansa valmis asioihin joita aiemmin ei olisi osannut kuvitellakaan tekevänsä. Sitä kai kutsutaan kasvamiseksi.
Enpä olisi ikinä uskonut, että minun pitäisi joskus tulla ulos jostakin kaapista. En kyllä teeskentele olevani mitään muuta kuin olen, mutta en minä aio tehdä lesboudestanikaan mitään sen suurempaa numeroa kuin tähänkään asti, ehkä. Siinä mielessä olen kyllä muuttunut viime aikoina, etten todellakaan enää mene mukaan näihin "oletkos tavannut mielenkiintoisia miehiä" -juttuihin. Minulla on heterosinkkuystäviä, joilla on ollut tämä vaihe päällä vuodesta toiseen. Itse sanoin viimeksi näihin juttuihin, että minä toivoisin löytäväni naispuolisia ystäviä, mutta sen enempään ei rohkeuteni vielä riittänyt! Mietin sitä, että mitenhän ihmiset tulevat suhtautumaan minuun, kun heidän mielikuvansa minusta muuttuu. Minä itsehän en oikeastaan muutu... vaikka kasvua ja kehitystähän se on tämä elämä. Olen oikeastaan ohittanut jo sen iän, kun nämä asiat ovat varsinaisesti käsittelyssä. Ehkä minun pitäisi ruveta keskittäytymään tuleviin vaihdevuosiin. Se siitä kypsyydestä sitten.
Tämä on näitä ikiomia juttuja,
läheinen - lähimmäinen - itse -soppaa,
mutta olen miettinyt, että entäpä jos,,,
"Olla sinut itsensä kanssa." -sanonta sisältää jo itsessään ristiriidan, jonka edessä itseksi tulemisen ja itsenä olemisen pyrkimys kyykistyy kompromissiksi. Eli ei johda tästä tuohon.
Saavuttaisiko mielenrauhan, tasapainon (myötäleiden ja vastamäkien välillä, ei siis aakeeta laakeeta), onnen, jos pyrkisi
"Olemaan minut itseni kanssa.".
Siinä pyrinnössä sopivasti edettyään, ainakin tuumailtuaan mitä mieliteoistaan haluaa ja tahtoo, voisi sitten neuvotella ja sopia rajankäynnistä muumaailman kanssa.
Itseä voi käyttää testikenttänä tutkimuksissa siitä, mistä muut voisivat pitää. Taitaa tosin olla nykyaikana (ja kaikkina aikoina sanotaan "nykyaikana") päinvastoin; läheisillä testataan kuka minä, lähimmäinen olen.
Eli, lisää sanontoja,
"Rakasta lähimmäistäsi,,, itseäsi,,, vihollistasi,,, ja ,,,yli kaiken."
Tuo yli kaiken on minulle oleminen, joka on luonto/elämä/kaikki/jumala// . Loppujen lopuksi kaikki menee parhain päin, käy hyvin, eli hokaa tarkoituksen, tai mieltää sen siksi sopeuduttuaan.