Jokin sinussa kosketti syvälle,
vaikka vain kahtena iltana kohdattiin,
ja hetkinen yhdessä käveltiin,
alla kauniin pohjoisen tähtitaivaan.
Ensisilmäyksellämme outo tunne valtasi minut,
Tavalla jota koskaan en ole tuntenut,
kun sitten yön pimeydessä tiemme erosivat,
toivoin vain tapaavani sinut seuraavanakin iltana,
Jälleennäkemisen hetkellä suuri ilo täytti minut.
Mukanasi lähti iso pala sydäntäni,
vain riekaleet jäivät rintaani,
sisimpäni täytti ikävä ja kaipaus,
tavalla jota koskaan en ole tuntenut.
Sydämeni itkee ikävää,
sieluni vaikertaa kaipausta,
silmäni täyttyvä kyynelistä,
tavalla jota koskaan en ole tuntenut.
vaikka vain kahtena iltana kohdattiin,
ja hetkinen yhdessä käveltiin,
alla kauniin pohjoisen tähtitaivaan.
Ensisilmäyksellämme outo tunne valtasi minut,
Tavalla jota koskaan en ole tuntenut,
kun sitten yön pimeydessä tiemme erosivat,
toivoin vain tapaavani sinut seuraavanakin iltana,
Jälleennäkemisen hetkellä suuri ilo täytti minut.
Mukanasi lähti iso pala sydäntäni,
vain riekaleet jäivät rintaani,
sisimpäni täytti ikävä ja kaipaus,
tavalla jota koskaan en ole tuntenut.
Sydämeni itkee ikävää,
sieluni vaikertaa kaipausta,
silmäni täyttyvä kyynelistä,
tavalla jota koskaan en ole tuntenut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oi Ritva "Römpsö" Anneli suo niin kaipahan...
Sisimpääni oli muodostunut hiljaa hiipien tyhjiö,
tiesin sen ja tunsin sen,
mutta halusin sen kieltää itseltäni,
sulkea kaiken ihanan mielestäni.
Sisimpäni oli kuin karu autiomaa,
jonka polkuja olin tottunut kulkemaan,
kuin kameli vaeltaa erämaassa,
eteenpäin hitaasti mutta varmasti,
kohti omaa määränpäätäni laahustaen.
Kohtasin sinut yllättäen,
emme tutustuneet syvällisemmin,
hetken vain vietimme höpöttäen,
mutta silti heräsin henkiin.
Tuntui kuin olisin löytänyt keitaan erämaasta,
tyhjiö sisimmässäni täyttyi hetkessä,
ilosta, nautinnosta ja elämän kauneudesta,
tunsin olevani keskellä kukkaista ketoa,
nautin taas elämästä jokaisella solullani.
Kun aamulla tiesin sinun olevan taas kaukana,
tyhjiö sisimpääni mudostui hetkessä,
tällä kertaa kivuliaasti,
kuin suuri käsi olisi puristanut minua sisältä,
valuttaen keitaan tuoman kosteuden,
ja rutistaen keon kukkaset murskaksi.
Mutta kiitos sinulle,
että sain taas hetken maistaa mitä elämä on,
kauneimmillaan ja ihanimmillaan,
miten pienellä ihmisellä voi olla hauskaa,
ja miten kaikki näytti erilaiselta,
jopa tähdet Sirkan taivaalla kirkkaammilta,
kiitos sinulle että herätit minut henkiin,
edes hetkeksi.
eipä tästä oikeen ota selvää ketä tarkoittaa
Alkaatekkeen munanpohjista hyvvää kun näitä lueskellee.
Ei ole tarkoituskaan, että kaikki ottaisi selvää. Uskon, että kyseinen henkilö tunnistaa itsensä. En kysellyt henkilökohtaisuuksia, joten en voi tietää mikä on "elämäntilanne", siksi en haluakaan paljastaa enempää. Itse kerroin enemmänkin, mutta hankaluuksia en kelleen halua. Mutta hassua, että jysähti, vaikkei syvällisemmin tutustuttukaan, ja jysähti kovaa :-) No tälläistähän se elämä on, ei koskaan voi tietää mitä tapahtuu...nimimerkillä: kokemusta on
JH